We'll get there OSA 8

EFFIEN NÄKÖKULMA

Mietin, vastaanko Marcelille vai en. Hän on yrittänyt saada minua kiinni koko yön. Se ei ole sitä, että haluaisin jättää häntä huomioimatta. Ei todellakaan. Tämä on vain hänen parhaakseen. Ravistelin päätäni ja heitin puhelimeni sängylle. Menin työpöytäni ääreen ja aloin tehdä läksyjä.

En pysty keskittymään, mieleeni juolahtaa koko ajan tämä poika, Marcel. Miksi koko ajan mietin häntä? Ei minulle ole koskaan tapahtunut mitään tällaista. Okei kerran, Stanin kanssa. Miksi poikien pitää olla niin tyhmiä? En jaksa enää heidän paskapuhettaan. Valheet ovat valheita. Siinä menettää luottamuksensa kaikkiin. 

Ja hulluin asia, nämä tunteet ovat tulleet liian nopeasti. On mennyt vain neljä päivää. Olisi pitänyt vain jättää hänet sinne, hän olisi selvinnyt kyllä.. Parin päivän päästä viimeistään. Ja hän on alkanut pukeutumaan toisenlailla. On niin outoa, että hän yhtäkkiä on kuin uusi. 

Katsoin läksypapereihini ja huokaisin. Nämä viimeisimmät kaksi kuukautta ovat olleet kauheita; ensin vanhempani, sitten Stan, Marcel ja ne typerät tytöt, jotka ovat niin feikkejä ja ällöttäviä ja kutsuvat toisia vielä huoraksi! Minne tämä maailma on oikein menossa?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sähläten sain läksyni vihdoin tehtyä ja laitoin ne laukkuuni. Hyppäsin sängylleni ja katsoin puhelintani; kolme viestiä Marcelilta.

''Rakas? Oikeasti, kerro mikä on. Ootko kunnossa, mitä tapahtui? Vastaa, kiltti! ~Marcelxx''

''Kiltti, edes yksi sana, että tiedän että oot kunnossa. Vaikket olisikaan, vaikka olisit vihainen mulle. Mitä vaan. Kerro mulle, mulla on ikävä! ~Marcelxx''

''Eff, jooko? ~Marcelxx''

Eff? Onko se uusi lempinimi? Kukaan ei koskaan ole kutsunut minua muuta kuin Effieksi. Hymyilin hieman purren huultani ja päätin vastata.

''Marcel, anteeksi, olin vihainen. Kaikki tytöt koulussa olivat sun kanssa ja mut työnnettiin pois. Lähin puolta tuntia ennen kuin koulu loppui, en olisi kestänyt sitä enää. Ja jos et aio puhua mulle kasvotusten, vaan tekstaten, unohda kaikki. Kaikki. ~Effie''

Hymyni häipyi ja menin makaamaan turhautuneena. Miksi tunnen näin? Ei se ole normaalia minulle, en ikinä tunne näin. Ei tässä ole järkeä. Noin 30 sekunttia myöhemmin puhelimeni kilahtaa taas.

''Ei, ei, ei, Eff, oot käsittäny kaiken väärin. Koulussa etin sua koko päivän, mutten löytänyt. Mun täytyy nähdä sut, nyt. ~Marcel''

Katsoin näyttöä ihmeissäni. Miksi hän minut haluaa nähdä, kun varmaan parikymmentä tyttöä olisi antamassa numeronsa tosta vain? Pyörittelin silmiäni ja vastasin välinpitämättömästi.

''Tuu käymään jos haluut, mutta en halua kuulla selityksiä. ~Effie''
''Pari minuuttia, kulta. ~Marcel xxx'' 

Hymyilin hieman ja katsoin peilistä asuani. En vaihtanut vaatteita koulusta tultuani, saa kelvata. Avasin hiukseni ja kohta kuulinkin tutut viisi koputusta. Katsoin ikkunastani ja näin Marcelin auton. Hyppelin portaat alas ja avasin oven. Oven takana seisoi kaikista ihanin poika maailmassa.

Hänkään ei ollut vaihtanut vaatteitaan. Hän katsoi minua ylös alas virnistäen saaden minut puremaan huultani. Silmäni eksyivät hänen smaragdin värisiin silmiinsä. En pääse siitä yli, kuinka vihreät ja täydelliset ne ovat. En tule ikinä pääsemään siitä yli. Hänen hiuksensa lentelevät minne sattuu, siellä kai tuulee vähän.

''Moi, ihana.'' hän sanoi purren huultaan. Hengitin syvään ja hymyilin hiukan. Hänen äänensä rauhoitti minua, miten se voikaan olla niin tumma. En pysy laskuissa mukana, kuinka monta kertaa se onkaan aiheuttanut minulle kylmiä väreitä?

''Moi.'' astuin taaksepäin, jotta hän pääsisi sisälle. Hän astui sisään ja vartalomme olivat enää senttejen päässä toisistaan. Hän katsoi minua virnistäen ja katsoin nopeasti pois sulkien oven. Astuin taas hiukan taaksepäin, jottei minun tarvitsisi katsoa häntä niin alhaaltapäin, hän on niin pitkä. ''Näytät hyvältä tänään.'' Marcel sanoi, tuli eteenpäin ja taas vartalomme olivat vain senttejen päässä. Pidättelin hengitystäni ja katsoin hänen silmiinsä, ne näyttivät tummemmilta kuin ennen.

Niin nopeasti kuin katsoin ylöskin, katsoin nopeasti alas purren alahuultani. Miksi hänen silmänsä ovat tällaiset? Marcel ei ole tällainen. Mitä nykyään tapahtuu? Hän on käyttäytynyt niin erilailla. Useimmat ihmiset pitäisivät sitä outona, mutta minusta se oli viehättävää. Miksi hän muuttui näin? Mikä sai hänen silmänsä muuttamaan väriä niin nopeasti? Ensin ne olivat silkkaa smaragdia, nyt ne ovat tummanvihreät. 

Heräsin ajatuksistani, kun Marcelin käsi tuli poskelleni ja nosti leukaani katsomaan häntä. Hän laittoi huulensa korvalleni ja hän hengähti lämpimän henkäyksen. Tunsin sen kaulassani asti, se sai minut puremaan huultani ja sulkemaan silmäni. ''Oot niin kaunis.'' hän sanoi pehmeästi. Avasin silmäni ja katsoin seinään kun hän piti huuliaan vieläkin korvallani. 

''Ja myös..'' hän jatkoi. Hän keskeytti taas ja pussasi korvaani. Menin kananlihalle. Hengitykseni alkoi käydä raskaammaksi. ''..tosi seksikäs.'' hän sanoi ja sujautti kätensä selkääni työntäen minua hänen vartaloonsa. Laitoin pääni hänen olalleen ja tunsin kun käsi meni alaspäin selässäni, pysähtyi perseelleni. Yritin vetää itseäni poispäin, mutta hän onneksi tajusi laittaa käteni selälleni. 

''Sori, rakas.'' hän sanoi ja katsoi minua virnuillen. Hänen silmänsä ovat vieläkin tummat. Entistä tummemmat. Mitä tapahtuu? Hän ei ole ollut tällainen ennen. Jos voisin, menisin taaksepäin ja katsoisin häntä kunnolla. Mutta en voi asentoni takia. Hän nojasi taas minuun päin ja laittoi huulensa korvalleni, joka taas sai minut puremaan huultani. 

Hän toi huulensa leukarajaani ja etsi 'sweet spot':iani. Kun hän löysi sen, älähdin hieman ja hän alkoi 'imemään' sitä kovempaa. Suljin silmäni purren huultani ja aloin haromaan hänen hiuksiaan. ''Eff..'' hän sanoi hiljaa. Nojasin taaksepäin ja katsoin häntä. ''Älä koske hiuksiini. Se kiihottaa mua, ja sitä sä et halua nyt.'' hän sanoi pehmeästi.

''Eff?'' kysyin hieman hymyillen. ''Sillä mä kutsun sua nykyään, jos sulle sopii.'' hän vinkkasi. ''Se on täydellinen.'' sanoin ja aloin viemään kättäni hänen rintaansa pitkin hänen hauikselleen. ''Sä oot täydellinen.'' lisäsin ja katsoin alas. ''En kuitenkaan niin täydellinen kuin sä.'' hän sanoi pussaten otsaani. Hymyilin ravistellen päätäni ja kohautin olkapäitäni. ''En oikeastaan.'' sanoin hieman nauraen. Hän katsoi minua iloisena, mutta sitten hänen ilmeensä vakavoitui.

''Eff, vaikka toiset tytöt juttelevatkin mulle, älä luule, etten puhuisi sulle enää. Tykkään susta, oon täällä nyt suojelemassa sua. Ihan sama mitä, mä oon tässä kun sä mua tarviit. Haluan sulle parasta. Se on vähintä mitä voin tehä sulle, sen jälkeen kun sä autoit mua.'' hän sanoi purren huultaan.

''Kiitos, Marcel.'' sanoin ja nousin varpailleni pussatakseni hänen poskeaan. Hän otti oven kahvasta kiinni ja katsoi minuun. Hän sanoi jotain tosi hiljaa ja lähti. Ahaa! Nyt tajusin.

''Mä pidän sut turvassa.''