So pregnant to Malik #1

IGGYN NÄKÖKULMA

''Zayn! Lopeta! Oikeesti!'' huusin hänelle, kun hän kutitti kylkiäni.
''En ikinä! En ennenkuin antaudut!'' hän huusi ja jatkoi kutittamistani.
''Mitä sä haluat? Mä teen mitä ikinä sä haluat!'' huusin ja yritin puhua ja nauraa samaan aikaan.
''Suutele mua'' hän sanoi ja lopetti kutittamisen.
''Mitä?'' kysyin epäuskoisena.
''Sanoin, että suutele mua'' hän toisti.
Olimme seurustelleet jo neljä vuotta, muttemme olleet koskaan suudelleet.
''Ööh.. okei'' sanoin kun hän alkoi kuromaan välimatkaamme.
Aloin tärisemään juuri ennen kuin hänen huulensa koskettivat omiani ja se sai hänet perääntymään.
''Ootko okei?'' hän kysyi.
''Joo'' sanoin hiljaa.
''Miksi sä täriset?''
''Mä en tiiä, ehkä mä oon hermostunut tai jotain?'' 
''Sä pilasit ton hetken''
''Anteeks''
''Ei se haittaa, rakas, jäätkö yöksi?''
''Tottakai'' sanoin iloisesti.
''Mennään hakemaan sun tavarat sitten''
''Nopeesti sitten'' sanoin tarttuen hänen kädestään ja vetäen häntä takanani.

''Hidasta vähän! Ei meillä oo mikään kiire!'' hän sanoi nauraen hieman.
''Mutta mulla on kiire!'' sanoin hyppien ylös alas.
Hän vain nauroi ja menimme hänen autoonsa.
''Mene! Mene! Mene!'' huusin kun hän kompuroi avaimien kanssa.
''Mä yritän!'' hän melkein huusi, mutta leveä hymy kasvoillaan.
Hän sai avaimet vihdoin lukkoon ja lähdimme ajamaan. Hän avasi radion ja sieltä tuli The Wantedia. Paras bändi ikinä. Lauloin mukana 'Glad you came'-biisin tahtiin kun olimme enää muutaman korttelin päässä kodistani.
''Sä oot tosi hyvä laulamaan'' hän sanoi ja katsahti minuun. ''Ja vielä niin kauniskin''
''No enkä oo, enkä myöskään kaunis'' sanoin katsoen jalkoihini ja punastuin.
''Kyllä oot, äläkä anna kenenkään sanoa toisin'' hän sanoi nostaen leukaani ylös ja katsoen vihreisiin silmiini. ''Mä rakastan sua, Iggy, ja jonain päivänä sä uskot sen''
''Mä uskon sua, mä uskon'' sanoin hiljaa. ''Ja jonain päivänä mä uskallan myöntää saman asian'' sanoin hymyillen. Pääsimme talolleni ja menimme sisään.
''Äiti, oon kotona!'' huusin.
''Moikka'' äiti sanoi kummallekkin ja tuli keittiöstä.
''Meen Zaynille yöks'' sanoin kävellen äidin ohitse Zaynin kanssa käsi kädessä.
''Okei, pitäkää hauskaa'' hän sanoi ja meni takaisin keittiöön kun me menimme huoneeseeni.

''Voitko ottaa mun laukun, Zayn?'' kysyin häneltä.
''Toki'' hän sanoi ja meni kaapilleni.
''Voikun joka päivä vois olla näin täydellinen ja että voitais viettää loppuelämämme yhdessä'' sanoin. ''Mutta se ois kuin saduissa''
''Mä toivon samaa'' hän sanoi. ''Tossa sun laukku'' hän sanoi ojentaen sitä minulle.
''Kiitti'' sanoin ja aloin tunkemaan tavaraa sinne.
''Valmis?''
''Jep, mennään''

En tiedä olisinko sanonut sitä, jos olisin tiennyt mitä edessäni oli.

okei mitä tapahtuu; pari 4 vuotta yhessä ilman pussaamista?

TYYPPI TYKKÄÄ THE WANTEDISTA?!

Nyt Kia, nukkumaan !! huhhuh anteeks jos tää oli liian rankkaa tekstiä teille luettavaks, ymmärrän hyvin. (huomaa sarkasmi)

IMAGINE #14

Tää ois Viljalle! ♥

''Sä kuitenki pitää puhua jossain vaiheessa, joten voit hyvin tehä sen nyt!'' Harry valitti. Riitelimme taas siitä, kun hän tuli taas myöhässä kotiin. En välittänyt hänestä nyt yhtään, luin vain kirjaani.

''Vilja, jooko jooko jooko, puhu mulle nyt!'' hän aneli, mutta pidin silmäni kirjassa.

''Okei sitten! Älä puhu! Ihan sama!'' hän huudahti ja lähti yläkertaan. Jatkoin kirjani lukemista, hän tulisi kuitenkin kohta takaisin. Olin oikeassa. 10 minuutin päästä hän tuli vihainen ilme kasvoillaan alakertaan.

''Etkö sä vieläkään puhu mulle?'' hän kysyi ärsyyntyneenä.

Katsoin häneen ja sitten takaisin kirjaani.

''Mitä sä haluat mun tekevän, että puhut mulle?'' hän kysyi vihaa äänessään.

En välittänyt hänestä lainkaan, teeskentelin ettei hän edes olisi siellä.

''No, sitten meidän pitää tehä tää vaikeen kautta!'' hän sanoi nyt virnistellen.

Katsoin häntä hämilläni, mutten suostunut silti puhumaan.

Hän nappasi kirjani ja heitti sen huoneen poikki. Hän otti minut syliinsä, niin että katsoin suoraan häntä.

''Etkö vieläkään suostu puhumaan?'' hän kysyi.

En sanonut mitään, tuijotin vain. Hän suuteli kaulaani, ah, se tuntui niin hyvältä. Ei, en puhu, en sano mitään! En voinut sille mitään, voihkaisu pakeni huuliltani.

''Harry..'' voihkaisin.

''Jes! Jes! Sä puhuit!'' hän huudahti, laski minut sohvalle ja alkoi tanssimaan voittotanssia.

''Anteeks, mä lupaan etten oo enää ikinä myöhässä'' hän sanoi ja suuteli kaulaani taas.

''Mä rakastan sua'' sanoin ja luovutin.

''Eiköhän viedä tää makuuhuoneen puolelle?'' hän kysyi virnistellen.

IMAGINE #13

tää ois toiselle Annille! ♥

Harry kertoi olevansa studiolla vähän pidempään tänään ja olin tylsistymässä kuoliaaksi. Olin tehnyt kaiken, mitä keksin, jopa siivonnut. Päätin vihdoin lähteä kävelylle, raitis ilma tekisi hyvää. Katsoin alas ja potkin kiviä kun kävelin puistossa. Yhtäkkiä törmäsin johonkuhun.

''Anteeksi, mun ei ol-'' keskeytin lauseeni kun tajusin sen olevan Harry. Eikä hän ollut yksin.

''Harry?'' kysyin ihmeissäni. 

''Anni, mitä sä teet täällä?'' hän kysyi pitäen toisen tytön kädestä kiinni.

''Ahaa, hänen nimensä on siis studio ja oot pidempään pitelemässä hänen kättään?'' tiuskaisin.

Hän päästi heti toisen tytön kädestä irti ja katsoi maahan.

''Älä ees vaivaudu soittamaan mulle enää'' sanoin, käännyin ja olin lähtemässä kunnes hän tarttui ranteestani.

''Älä koske muhun, Harry!'' huusin ja ihmiset alkoivat tuijottaa.

''Hei, ihmiset tuijottaa, voidaanko mennä johonkin muualle?'' hän kysyi vieläkin pitäen ranteestani.

''Ainoa paikka minne sä oot nyt menossa on koti, pakkaat tavaras ja lähet'' sanoin vihaisena.

''Emmä lähe ennenkuin me puhutaan'' hän sanoi ja tiukensi otettaan ranteestani.

''Au, Harry, sä satutat mua!'' huudahdin, se todella sattui.

Hän irrotti heti otteensa ranteestani ja tartuin mahdollisuuteeni; juoksin, enkä välittänyt hänen huudoistaan.

Juoksin kunnes pääsin penkille jonkun kahvilan edessä. Istuin siihen ja itkin polviini. En huomannut, että alkoi tulla pimeää ja kylmä kunnes väristys kulki pitkin selkäpiitäni. Katsoin ylös ja näin, että yö oli saapunut. Kukaan ei kävellyt kaduilla. Olin yksin.

''Anni?'' kuulin jonkun huutavan. Hahmo lähestyi kohti minua ja tajusin sen olevan Harry. Silmäni suurenivat lautasen kokoisiksi ja nousin alkaen kävellä kohti kotia.

''Anni! Odota!'' Harry huusi. Tietenkin hän oli minua nopeampi, joten hän sai minut kiinni. 

''Älä juokse!'' hän tarttui taas ranteestani, mutta pääsin vetäytymään hänen otteestaan. 

''Kuka hitto se oli, Harry?'' huusin vihaisesti.

''Mun serkku!!'' hän karjaisi.

''Valehtelet!''

''Mä en oo ikinä valehdellu sulle''

''Oikeesti?'' kysyin ja aloin jo katumaan kaikkea sanomaani.

''Joo, Anni! Miks sun pitää aina keksiä kaikkea? Luulitko sä oikeesti, että mä petin sua?'' 

''Tottakai mä luulin, Harry! Ja oot väärässä, sä valehtelit mulle. Sanoit, että oot studiolla ja sitten mä nään sut jonkun tuntemattoman tytön kanssa. Kaiken lisäks te vielä piditte toisianne kädestä kiinni. Mitä sä odotat, että mä luulen?'' tiuskaisin.

''Anteeks. Sä oot oikeessa, mä-'' hän lopetti lauseen, kun näki suuren mustelman ranteessani.

''M-mikä toi on?'' hän kysyi ja tarttui kädestäni tutkien mustelmaa paremmin.

''Ei mikään, Harry'' sanoin ja yritin saada kättäni hänen omastaan pois.

''Teinkö mä ton?'' hän haukkoi henkeään.

''Sä et tarkottanu sitä, Harry'' yritin saada häntä paremmalle mielelle.

''Voi ei, rakas, anna anteeks'' hän sanoi vetäen minut halaukseen ja nyyhkytin hänen rintaansa vasten.

''Voidaanko jo mennä kotiin? Tää oli hirvein päivä ikinä'' sanoin. Hän nyökkäsi ja suuteli minua.

IMAGINE #12

Julianalle ♥

''Louis, kai sä tiiät, että tää on väärin?'' huokaisin ja laskin pääni hänen olkapäälleen.

''Kyllä mä tiiän'' hän sanoi ja haroi hiuksiani.

Louis ja minä tapasimme netissä. Hän piilotti faktan, että on suosittu popstara, joten rakastuin Louisiin, en popstara-Louisiin. Kuukauden jälkeen päätimme tavata, asuimmehan molemmat Lontoossa. Vaikka hänellä olikin tyttöystävä -ja sen tiesin- olin ollut koko ajan häneen ihastunut ja tunsin rakastuvani häneen. Sitä faktaa minä piilottelin. Hän tiesi, että olen häneen ihastunut, niinkuin hänkin minuun, mutta päätimme pitää suhteen vain kaveritasolla.

''Louis... Mä-mä en taida pystyä tähän enää..'' sanoin, nousin hänen päältään ja laitoin paitani päälle.

''Mitä? Mikset?'' hän melkein huusi.

''Mä en vaan voi enää.. Anteeks'' en ala itkeä, en ala itkeä, en ala itkeä..

''Mut Juliana, miks sä teet näin nyt?'' hänen äänensä rakoili ja tiesin, etten ollut ainoa joka alkaisi kohta itkeä.

''Louis, anteeks, mä.. Mun pitää mennä'' aioin juuri avata oven, kun vahva käsi tarttui lantioltani ja veti minua taaksepäin. Hän lukitsi oven ja työnsi avaimen taskuunsa. 

''Sä et lähde, ennenkuin kerrot miksi'' hän vaati.

''Päästä mut nyt vaan menee'' kuiskasin.

''Mä sanoin, etten päästä ennenkuin kerrot miks'' hänen voimakas äänensä sanoi.

''Selvä! Haluatko tosissas tietää miks mä teen näin? Koska mä tajusin, että rakastan sua! Mä en voi jatkaa tätä enää! Se, että sä et edes tykkää musta, satuttaa Lou! Se, että tiiän, että meet takasin hänen luo tän jälkeen satuttaa! Jos mä en lähde nyt, mun tunteet voimistuu enkä voi pakottaa sua tuntemaan samaa. Se, että mä rakastan sua ja että tää ei merkitse sulle mitään muuta kuin seksiä, satuttaa mua!'' huusin ja kyynel vierähti poskelleni. Hän pyyhki sen pois peukalollaan.
''Kuka sano, etten rakasta sua?'' hän kysyi virnistäen.
''Mitä?'' kysyin kummissani.
''Miten sä voit luulla, etten rakasta sua? Sä oot kaunis, fiksu, hauska ja kaikkea mitä ikinä voisin toivoa. Tottakai mä aloin rakastua suhun, Jul''
''Entäs-''
''Mä jätän hänet huomenna, mulla ei oo enää tunteita häntä kohtaan''

''Oonko mä sen syy?'' syyllisyys peitti sydämeni.
''Et, rakas. Mun rakkauteni häneen on sammunut jo kauan aikaa sitten'' 
Olin hiljaa ja katsoin alas. Hän laittoi varovasti kätensä leualleni ja nosti sen ylös. Hän tuijotti silmiini.
''Mä rakastan sua, Juliana'' hän sanoi hitaasti.
Sitten hän nojasi eteenpäin sulkien silmänsä kunnes huulemme vihdoin kohtasivat. Se ei ollut himokas suudelma, se oli ennen kaikkea rauhallinen ja hellä suudelma.
''Mäkin rakastan sua, Louis'' hymyilin hänelle.

IMAGINE #11

SARAHILLE ♥

Harry selaili twitteriäni, kunnes näki exäni twiitin profiilissani.

@(sarahin twitternimi): Ei voi arvostaa jotakin niin paljon, ennenkuin sen menettää, ja mä menetin sut. Mä en kohdellu sua oikein, anteeks. Ota mut takasin?

Harry suuttui vietävästi ja muuttui punaiseksi. Hän läimäytti läppärin kiinni. Istuin olohuoneessa alakerrassa ja kuulin metakan ylhäältä.

''Harry, ootsä okei?'' huusin.

En saanut vastausta, joten jokin oli pielessä. Nousin yläkertaan huutaen Harryn nimeä, mutta hän ei vastannut. Avasin oven ja näin vihaisen Harryn pyörimässä ympyrää. 

''Ootsä kunnossa, rakas?'' kysyin.

''Näyttääkö siltä?!'' hän tiuskaisi.

''No eipä oikeestaan, kerrotko mulle mikä on?''

''Kato sun twitteriäs!'' hän sanoi selvästi raivon partaalla.

Selasin profiiliani ja tulin exäni twiitin kohdalle.

''Tästäkö sä puhut?'' 

''Niin!'' hän huusi.

''Harry, rauhotu!''

''Rauhotu? Sun exäs pyys sua just ottaa sen takasin ja sä odotat, että mä rauhotun?!'' hän karjaisi.

''Näitkö sä mitä mä vastasin sille?'' kysyin yrittäen pysyä rauhallisena.

Hänen kasvonsa menivät hämilleen, mutta suostui katsomaan twitterin uudelleen.

@(exän twitteri): Sori, mutta mä oon nyt Harryn kanssa. Sulla oli mahollisuutes, mutta sä menetit sen jo.

Harryn kasvoille levisi suuri hymy ja hän veti minut halaukseen. 

''Anteeks rakas, etten huomannu sun vastausta. Anteeks, että tulin vähän mustasukkaseks'' hän sanoi.

''Ei se haittaa, Harry'' sanoin halaten takaisin. ''Oot aika kuuma, kun tuut kateelliseks'' vinkkasin.

Sanotaanko vaikka, että se yö oli aika... villi ;)

hehheh pitäs varmaa mennä nukkuu... :DD

IMAGINE #10

ANNILLE! ♥

Kokeet lähestyivät ja minun piti lukea niihin. Louis ei vaan tehnyt siitä helppoa, aina hän oli jotenkin häiritsemässä.

Kirjoitin juuri muistiinpanoja kertaukseksi, mutta Louis heitteli pieniä paperinpalasia naamalleni, taas häiritsemässä.

''Lou, oikeesti lopeta, mä yritän kirjottaa'' sanoin enkä ottanut katsettani irti vihkosta.

''Oikeesti! Tää on ihan tylsää!'' hän valitti.

''Lou, oikeesti! Mulla on kokeita tulossa!''

''Mut mulla on tylsää!'' hän vinkui ja jatkoi lappusten heittelyä.

Sain tarpeekseni, nousin ylös, kävelin pois huoneesta ja läimäytin oven perässäni kiinni. Menin olohuoneeseen ja laitoin telkkarin päälle. Louis seurasi minua ja istui viereeni.

''Anteeks!'' hän sanoi, mutta pidin katseeni telkkarissa.

''Mä sanoin anteeks!'' hän sanoi vähän kovempaa.

''Ai nyt sä et enää puhu mulle vai?'' hän kysyi. En vastannut.

''Ei sitten! Sitä peliä voi onneks pelata kaks'' hän sanoi ja käänsi katseensa telkkariin. Virnistin tietäen, ettei hän pysyisi viittä minuuttia kauempaa hiljaa.

Parin minuutin päästä hän puhui taas.

''Oikeesti! Puhu mulle! Jookooo?'' hän aneli, mutten sanonut mitään.

''Okei sitten! Meidän täytyy hoitaa tää epämukavemmalla tavalla!'' hän sanoi, kaatoi minut sohvalle makaamaan ja alkoi kutittamaan kyljistäni.

''Louis, lopeta!'' kiljuin ja nauroin kun hän kutitti minua vieläkin.

''HAH! Sä puhuit!'' hän sanoi, nousi ylös ja alkoi tanssimaan voitontanssia. Pyörittelin silmiäni tuolle typerykselle.

''Sori, Anni kun häiritsin sua. Mites jos sä nyt tekisit ne hommas loppuun ja mä tilaan pitsaa?'' hän kysyi hymyillen.

Annoin hänelle pienen suukon huulille ja lähdin takaisin huoneeseeni.

IMAGINE #9

Hennalle ♥

Niall kutsui meidät kaikki Nandosiin juhlistamaan poikien kolmatta albumia. Suostuin menemään, mutta aloin jo katumaan päätöstäni Louisin takia. Hän oli niin ilkeä minulle, aina vitsailemassa pukeutumistyylistäni ja oikeastaan kaikesta mistä ei pitänyt. Mutta rakastin häntä silti. Vaikka kuinka kauhistuttavasti hän minua kohteli, en voinut pysyä hänestä erossa, se sai minut haluamaan häntä vain enemmän.

Pukeuduin, laitoin pillifarkut, converset ja valkoisen t-paidan. 

Pääsin Nandosille vihdoin ja onnittelin ja halasin kaikkia paitsi Louisia.

''Istu alas, Jul'' joku heistä hiukkasi, en ollut varma kuka se oli. Mutta ainoa vapaa paikka oli Louisin vieressä. Istuin hänen viereensä ja tietenkin hän mulkaisi minua heti.

Aloin keskustelemaan Harryn kanssa ja hän kysyi, oliko minulla poikaystävää. Punastuin sanoen ei, kun Louis yhtäkkiä sanoi;

''Jos sulla ois joskus jotain muuta päällä kun farkut ja conssit, sulla olis joku''

Se oli siinä. Sain tarpeekseni. Nousin ylös ja juoksin Nandosista pois.

''Juliana, odota!'' Louis huusi perääni.

''Mä en enää jaksa sitä, että sä koko ajan loukkaat mua! Mä tiedän, että sä vihaat mua, mutta voisitko näyttää sitä vähemmän?!'' huusin hänelle.

''Emmä vihaa sua, Jul!'' Louis huudahti.

''Ai niinkö? No siltä se ainakin näyttää!'' tiuskaisin.

''Sen takia, että mä teeskentelen vihaavani sua!'' 

Silmäni suurenivat lautasen kokoisiksi ja leukani loksahti auki.

''Miks helkkarissa sä tekisit jotain sellasta?!'' kysyin ja aloin ärsyyntyä koko ajan.

''Koska en halunnu myöntää, että rakastan sua! Siinä! Nyt mä sanoin sen'' hän huudahti, laittoi päänsä käsiinsä ja vältteli katsekontaktia.

''Lou, jos sä rakastat mua, mikset sä sanonu mitään?'' kysyin nyt rauhallisesti.

''Koska sä et ikinä rakasta mua takaisin'' hän sanoi.

''No siinä sä oot väärässä, koska mä rakastan sua'' 

Silmäni tapasivat hänen omansa ja hänen hymynsä kasvoi. Hän nojasi minua päin, samoin minä häntä päin ja suutelimme. Suudelma oli täynnä rakkautta.

Vetäydyimme yhtä aikaa, mutta pidimme otsamme yhdessä.

''Tuu, mennään takasin sisälle'' hän sanoi ja otti kädestäni kiinni.

IMAGINE #8

Elinalle! ♥

''Mitä jos he vihaa mua?'' kysyin hermostuneena.

Harry ja minä olimme seurustelleet nyt kuukauden ja olimme onnellisia, joten hän päätti viedä minut tapaamaan muita poikia. Nousin ulos autosta, mutten voinut liikkua.

''Elina! Älä huoli! Oikeesti, he rakastaa sua jo nyt!'' Harry varmuutti minua.

''Et sä voi sitä tietää! Ehkä he tykkäävät musta, ehkä he eivät tyk-'' yritin sanoa, mutta hän keskeytti minut suudelmalla.

''Rakas, he tulee rakastaa sua! Luota muhun'' hän kuiskasi korvaani ja vetäytyi irti minusta.

''Ootko sä varma?'' kysyin.

''Tottakai'' hän hymyili, otti kädestäni kiinni ja alkoi johdattamaan minua kohti poikia.

''Moi, pojat!'' Harry vilkutti.

He vilkuttivat takaisin ja kävelivät kohti meitä.

''Tässä on Elina. Elina, tässä on Liam, Zayn, Niall ja Louis'' hän osoitti kaikkia heistä. 

''Kiva tavata teidät'' sanoin ja ojensin kättäni Louisille, mutta hän vetikin minut halaukseen.

''Hän rakastaa sua paljon, pidä huolta hänestä, jooko?'' Louis kuiskasi korvaani, hyvä että kuulin.

Nyökkäsin ja vetäydyin. Muutkin pojat halasivat minua. Tulin toimeen kaikkien kanssa ja pian nauroimmekin jo kaikelle. Minun piti valita viimeinen laite, joten valitsin maailmanpyörän.

Menimme Harryn kanssa omaan koppiimme ja saimme kuherrella siellä rauhassa samalla kun katselimme hienoja maisemia. 

''Mä rakastan sua, Harry'' kuiskasin hänen korvaansa.

Harry hymyili ja painoi hellän pusun huulilleni.

IMAGINE #7

Tää on Nooralle! ♥

Syntymäpäiväni oli tänään ja äitini osti minulle keikkaliput One Directionin keikalle eturiviin ja vielä kaiken lisäksi bäkkäri-passin!

''Eikä! Kiitos äiti, kiitos, kiitos, kiitos!!'' huudahdin ja halasin äitiäni tiukasti.

''Ole hyvä, Noora! Menehän jo valmistautumaan! Meidän pitää olla siellä jo kohta!'' äiti sanoi hoputtaen minua.

Sain kahdet liput ja päätin ottaa parhaan ystäväni mukaan, vaikkei hän paljoa heistä tykännytkään.

Tunnin päästä olimme valmiita lähtemään. Ajoimme ystäväni kautta ja sitten keikkapaikalle. Näytimme lippujamme ja pian pääsimmekin massiiviselle areenalle. Löysimme paikkamme nopeasti, mutten malttanut istua kun olin niin innoissani.

''Herrajumala, rauhotu, Noora!'' paras ystäväni huudahti ja pyöritteli silmiään.

''Emmä voi! Mä vihdoin pääsen näkemään ne livenä! Miten mä voisin rauhoittua? Ja sen jälkeen mä vielä saan tavata ne!'' hihkuin innoissani.

Viisi minuuttia hihkumiskohtauksesta pojat saapuivat lavalle ja kaikki nousivat ylös kiljumaan ja hurraamaan.

''You're insicure, don't know what for. You're turning heads when you walk through the door''

Pojat aloittivat ja koko areena lauloi mukana. Illan aikana en saanut silmiäni irti Louisista ja kerran hän kääntyi minuun päin ja vinkkasi. Punastuin heti ja laitoin hiuksiani korvan taakse.

''Herrajumala, Noora! Sä oot 17, oikeesti!'' paras ystäväni huudahti.

''Oo hiljaa ja anna mun nauttia mun pojista!'' huudahdin takaisin.

''Sun pojista?'' hän nosti kulmiaan.

Näytin hänelle keskisormea ja käännyin takaisin poikia päin.

Monen biisin, twitter-kysymysten ja hassuttelun jälkeen konsertti päättyi, mutta meille se ei vielä päättynyt. Olimme menossa vielä tapaamaan heitä.

''OMG!'' hihkuin ystävälleni.

''Okei, hengitä syvään'' ystäväni ohjeisti ja rauhoitteli minua.

''Seuraava!'' vartija huusi viitaten meihin.

Pidin tärisevin käsin TMH-levyä käsissäni ja kävelin varovasti kohti poikia.

''Moi, ihana!'' Harry tervehti.

''M-moi..'' mumisin.

He istuivat pöydän ääressä. Vasemmalta oikealle istuivat järjestyksessä; Harry, Zayn, Niall, Liam ja viimeisenä Louis. Halasin jokaista vuorotellen ja he kirjoittivat nimmarit levyyn. Sain jopa pusun poskelle Liamilta. Kun tulin Louisin kohdalle, kaikki meni erilailla. Rakastan kaikkia, mutta Louis on lempparini ja sinkkukin vielä. (tiiän ettei oo mut leikitään nyt niin)

''Mikä sun nimi on, rakas?'' hän kysyi kun ojensin levyä hänelle.

''Ööh.. Noora..'' sanoin hermostuneesti.

''Sukunimi?'' hän katsoi silmiini ja hymyili.

''Ööh, Tomlinson, eikun..'' änkytin ja punastuin kovaa vauhtia.

Louis ei sanonut mitään, hän vain ojensi levyn takaisin virnistellen. Halasin kaikkia vielä, Louisia pisimpään ja lähdimme parhaan ystäväni kanssa sitten ovista ulos. Katsoin levyäni, jossa luki;

Harry; Nauti elämästä, kaunokainen!

Zayn; Vas happenin, Noora?

Niall; Tuo ruokaa Nandosista seuraavalla kerralla ;)

Liam; Pidä huolta itsestäsi xDaddy Direction

Louis; Noora Tomlinsonille, tässä numeroni. Muista soitella xx

Punastuin muistaen, että sanoin sukunimekseni vahingossa Tomlinsonin. Paras päivä ikinä!

Kiss me LOPPUKAPPALE

LOUISIN NÄKÖKULMA

*Imperfekti*

Meni kuukausia, ennenkuin asiat palasivat normaaleiksi. Muttei yhtä normaaleiksi, kuin olisin halunnut. Zayn.. Zaynia ja minua ei ole.. enää. Olemme enää ystäviä, enkä kestä sitä. Rakastan häntä liikaa, mutta jos yrittäisin saada häntä takaisin kaiken jälkeen.. Ei, se olisi liian itsekästä. Hän on parempi ihminen kuin minä. Minulla on häntä ikävä. Minulla on ikävä hänen kosketustaan, hänen suudelmiaan, sitä kun hän kuiskaa korvaani. Kaipaan meitä.
Katsoin häntä pöydän yli, katseemme lukittuivat. Hänen ruskeat silmänsä tuijottivat omiini ja sydämeni tykytti tahtia. Hän hymyili ja vinkkasi. Mit.. Voisiko Zayn ol- Ei, nyt Louis lopetat.
En enää ikinä tule saamaan häntä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*Preesens*

Olemme matkalla taas uuteen turhaan haastatteluun. Tänään kerromme maailmalle, että minua ja Zaynia ei enää ole. Paluuta ei enää ole, kun olemme ne sanat sanoneet. One Direction tulee saamaan paljon vihaa päälleen ja minusta tai Zaynistä tehdään 'se paholainen'. Toivottavasti se olisin minä, en halua Zaynin kestävän enää mitään rankkaa.
Tunnen käden olkapäälläni, se on Zayn. Tunnen sen kosketuksen.
''Ootko sä kunnossa?'' hänen kaunis äänensä kysyi. Hymyilen parhaan tekohymyni ja nyökkään. Hän ravisti päätään.
''No etkä oo. Mä tunnen sut, Louis. Ootko sä hermostunut?'' 
Yritän olla reagoimatta, kun hän on niin lähellä minua. Hän tietää minusta kaiken. Tiedän hänestä kaiken ja kaikki se ON MINULLE LIIKAA.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*Imperfekti*

''No, miten Zouis Talik-skandaalisuhde edistyy?'' Liliann, uusi lempihaastattelijamme, kysyi ystävällisesti.
Zayn katsoi minua ja nielaisin kovaa. Miten hän pystyy sanomaan sen? Minä en ainakaan pysty. Mahaani kipristää, tärisen ja suuni on kuiva. Voi, miksi? Miksi suostuin tähän kaikkeen..? Maailmani on pirstaleina.
Zayn tarttui yhtäkkiä kädestäni.
''Me molemmat ollaan ihan rakastuneita toisiimme.'' hän sanoi ja ylettäytyi suutelemaan poskeani. Miksi hän noin sanoi? Zayn vihaa minua, miksi hänen vielä pitää kiduttaa minua? Ehkä se on vaan tv:n takia, hän ei halua kaikkea vihaa. Hän tekee sen bändin takia, tietenkin, miksen heti tajunnut.
Liam katsoi Zaynia huomaamattomasti ihmeissään, mutta Zayn vain hymyili. Kaiken jälkeen Zayn ja Liam ovat nyt hyvissä väleissä. Se oli kiusallista ensin, mutta kun Liam tajusi ettei Zaynillä ole mitään ongelmaa hänen kanssaan, hän rentoutui Zaynin seurassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Monien kysymysten jälkeen pääsimme vihdoin palaamaan hotelliimme Englannissa. Liam laittoi tavaransa lattialle ja katsoi huoneeseen.
''Okei, kukaan ei oo täällä nyt. Voidaanko puhua teidän kahen suhteen jatkamisesta?''
Katsoin Zaynia, hänen ilmeensä muuttui vakavaksi.
''Se on keskustelu, joka mun ja Louisin pitää käydä.'' Zayn sanoi, tarttui kädestäni ja veti minut syrjempään. Hän työnsi minut seinää vasten ja siinä me taas olimme. Hänen huulensa löysivät omani ja tunneryöppy valtasi kehoni. Se tunne, jota niin kaipasin. Hän laittoi kätensä poskilleni ja tartuin hänen paidastaan anellen häntä lähemmäs. Hän asetti vartalonsa omaani vasten, huulemme liikkuivat samalla täydellisesti. Aivan kuin ensimmäisellä suutelukerrallamme, raaka innostus kiehui sisälläni.
Hän vetäytyi ja asetti päänsä olkapäälleni lepäämään. (xd ok)

''Miks..'' hän änkytti. Jäädyin. En voinut katsoa häntä. ''Miks sä et taistellut musta?''
Vartaloni jännittyi hieman. Mitä hän juuri sanoi? Lopetin hänestä taistelun.. en. En tiennyt miten muuten käsitellä tilannetta. En ikinä lopettanut sinusta taistelemista.
''Mä.. Emmä tienny, että sä sellasta halusit.''
Hän katsoi ylös ja kyynel valui hänen poskelleen.
''Tottakai mä haluan, että sä taistelet musta. Mä luulin.. Mä luulin, ettet halua mua enää. Mä oikeasti luulin ettet rakasta mua enää.'' 
Ravistin päätäni.
''Ei. Emmä ikinä lopettanut. Mä luulin-'' sanoin ja loppu olikin historiaa. ''Mä rakastan sua, Zayn. Mä en ikinä lopettanut rakastamista, senkin jälkeen mitä tein. Luulin, ettet halua tällaista niinkuin mä.'' 
Hän hymyili ja kääntyi hieman poispäin.

''Muistatko mitä sanoin siellä sairaalassa? Sen jälkeen kun kysyin mitä sillon tapahtui?'' 
Nyökkäsin ja annoin kivuliaiden muistojen tulla mieleeni. Suljin silmäni, en enää halua nähdä häntä sellaisena.
''Mä sanoin; Sulla on paljon hyvitettävää. Sä et ikinä menettänyt mahollisuuttas.'' 
Hän siis aina halusi minun tekevän, mitä hän nyt teki. Että olisin tarttunut hänestä, suudellut häntä ja kertonut että rakastan häntä. Hän halusi minun taistelevan. Suutelin häntä pehmeästi.
''Miten sä voit rakastaa tällasta urpoa?''
''Helposti, kun oot tommonen söpöliini ja hyvä suutelija.'' hän sanoi ja lukitsi huulemme sitten kuin ikuisuudeksi.

KIITOS!

Taas ois yks ficci paketissa. Vau. 

Oikeesti, kiitos, että jaksatte olla vielä 

mun matkassa :) En tajuu teitä välillä, 

mut ootte silti jotain niin ihanaa! Kiitos 

kaikille vakkarikommaajille, välillä 

kommentoijille ja ehdottomasti 

kaikille lukijoille! Te ootte tän kaiken 

alku ja juuri. En voi ikinä kiittää teitä 

tarpeeks, mutta voin yrittää :) KIITOS ♥

OIKEESTI, KIITOS ♥

Muistattehan vastailla tohon kyselyyn kenestä seuraava ficci, että pääsen alottaa mahollisimman pian (huomenna ;)). Siel ei oo nyt Louisii tai Zaynii, koska tää oli Zouis-ficci :)

IMAGINE #6

IMAGINE MARIALLE :):)

Sori, ku tää on vähä tällane synkkä .... :D teen uuden, jos haluut! :) JA PIDEMMÄN !!! JUST ASK FOR IT ;)

Veri tippui lattialle.

Selvät jäljet ilmestyivät ranteeseeni.

Mietin, mitä tehdä kun Harry tulee kotiin. Miten piilotan nämä? 

Menin makuuhuoneeseen ja laitoin käsikoruja niiden peittämiseksi. Sitten etuovi aukesi.

''Maria, kulta! Mä oon kotona!'' Harry huusi ja selvästi juoksi portaita ylös.

''Moi! Miten meni?'' kysyin pakottaen hymyn kasvoilleni.

''Itse asiassa superhyvin!''

''Hyvä.''

Huomasin sitten, että Harry tuijotti ranteitani.

''Miks sulla on käsikoruja, Maria? Et sä niitä yleensä pidä kotona, vaan jos lähetään jonnekkin.''

Yritin paeta hänen katsettaan.

''No, emmä tiedä.. Tykkään vaan pitää niitä joskus, vaikkei oiskaan aihetta juhlaan..'' sanoin ja pakenin keittiöön kattamaan pöytää.

''Maria! Sä lupasit ettet enää tee sitä!'' Harry huusi. ''Miks? Miks sä haluat tehdä niin sun kauniille iholle?''

Katsoin alas, en todellakaan halunnut kohdata hänen katsettaan nyt.

''Maria, sä oot kaunis, mä haluan, että sä tiedät sen.. Sä oot mun ensimmäinen tosirakkaus ja inhottaa nähdä, että sä teet noin. Haluan, että sä laitat sen terän pois, etkä enää ikinä hanki noita.. Sä oot täydellinen just noin!''

Katsoin ranteisiini.

''Saanko nähdä?'' Harry kysyi.

Nostin hitaasti hihani ja otin käsikorut pois. Hän katsoi niitä ja katsoi sitten silmiini shokissa. Sitten hän meni polvilleen ja suuteli haavoja.

''Mä rakastan sua-''

Kyyneleet väkisin valuivat poskilleni. Hän nousi ylös ja pussasi sitten huuliani.

''Lupaa.. Lupaa, ettet ikinä tee sitä enää.'' Harry sanoi katsoen syvälle silmiini.

''Mä.. lupaan.''

Hän suuteli vielä pitkän suudelman, ja sanoi sitten;

''Kiitos.''

''Mitäs jos me syötäis nyt?'' hän kysyi hymyillen.

OK NYT NAURAN. Lupaan tehä teille uudet, mut halusin vaa, että tiiätte et oon nähny ne kommentit :) YRITÄN TEHÄ UUDEN SULLE HUOMENNA!

IMAGINE #5

IMAGINE MINJALLE! :)

''Zayn, totuus vai tehtävä?'' Harry kysyi.

''Onko pakko? Tehtävä.'' Zayn huokaisi. Oli hauskaa, kuinka Zayn vihasi tätä peliä.

''Hiero Nutellaa kaikkialle sun kasvoille.'' Harry naurahti. Louis ja minä aloimme nauraa samaan aikaan. Kaikki katsahtivat meitä oudosti, joten lopetimme. Kun Zayn sai nutellan naamaansa, hän ei selvästikään ollut tyytyväinen. Kaikki vain nauroivat, kun hän meni pesemään 'liian täydellisiä' kasvojaan. Hänen mukaansa.

Pari kierrosta meni, sitten oli minun vuoroni. 

''Noniin, Minja. Totuus vai tehtävä?'' 

''Totuus.'' sanoin epäröiden. Niall alkoi kuiskuttelemaan Liamin kanssa kysymyksestä.

''Okei! Tykkäätkö Louisista enemmän kuin ystävänä?'' Niall kysyi hymyillen.

''Emmä.. Emmä tiiä. Mä.. Ööö.. No.. Joo..'' punastuin ja katsoin syliin. Kaikki melkein ignoorasivat tunnustukseni ja siirtyivät Louisiin.

''Louis? Totuus vai tehtävä?''

''Tehtävä, tottakai.''

''PUSSAA MINJAA JA KERRO HÄNELLE SUN TUNTEET SITÄ KOHTAAN!'' Zayn huusi epäröimättä.

Nostin pääni heti ylös ja katsoin Louisia, joka istui vastapäätäni.

''Minja, mä rakastan sua. Mä oon rakastanut sua ekasta päivästä lähtien ja sä oot niin mahtava. Sä oot kaunis, upea, hauska, ihana..'' hän keskeytti ja ryömi luokseni. ''..ja niin..'' hän hymyili ja tuli muutaman sentin päähän huulistani. ''..suudeltava.'' hän sanoi loppuun ja suuteli sitten.

Pojat huusivat kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

''Oooohhh!!''

''Uuuuuu!!''

''Louis saa!!!''

Otin Louisin pipon ja laitoin sen päähäni, olimme vieläkin kiinni suudelmassa. Suudelma oli mahtava. Kaikkea ja enemmän, mitä olisin ikinä voinut ensisuudelmaltani odottaa. Hellä. Louis oli niin hellä. Hän pelkäsi rikkovansa minut. Se oli suloista.

Hän vetäytyi, istui viereeni, kietoi kätensä ympärilleni, pussasi olkapäätäni ja laittoi päänsä makaamaan siihen.

XDD nauran tälle ku tää oli niin lyhyt, mut anteeks, mun pitää tehä viel toinen tälle illalle, nii en millää pysty tekee pidempää!

MUISTAKAA, VOITTE AINA PYYTÄÄ IMAGINEJA MISSÄ VAAN POSTAUKSEN KOMMENTTIBOKSISSA!

MINJA, SAAT UUDEN, JOS HALUUT, KOSKA TIIÄN ETTÄ TÄÄ OLI JOTAIN JÄRKYTTÄVÄÄ JA NAURAN TÄLLE ITTEKKI :DDD TEEN SULLE HUOMENNA UUDEN!!

Kiss me OSA 19

ZAYNIN NÄKÖKULMA

''Sä näytät.. rumalta.'' Harry sanoi virnuillen. Läppäsin häntä leikkisästi. Heräämisestäni on vain muutama päivä, silti jaksan leikkiä poikien kanssa. Harry tuli katsomaan minua tänään, yleensä se on Louis. Kuulin, ettei hän ollut lähtenyt viereltäni onnettomuuden jälkeen. Se vain... on niin mahtavaa häneltä. Jätin hänet yksin myrskyyn, ja hän ei ole yhtään vihainen!
''Missä Liam on?'' kysyin. Harryn naama valahti valkoiseksi. Aina kun kysyn Liamista, kaikkien naama menee noin.. Mikä kaikkia vaivaa? Tapahtuiko jotain? Liamilla ja minulla on hyvät välit, hänen pitäisi tulla käymään.
''Kyllä sä Liamin tiiät, töitä, töitä, töitä. Hän kyllä lähettää terveisiä.'' Harry sanoi. Näin Harryn valehtelevan siitä, että hän sanoi sanoja niitä miettien. Minun täytyy saada vastaus. 
''Harry.. Me molemmat tiietään, ettei toi oo totta. Kerro mulle, mitä on meneillään. Miksei Liam käy vierailemassa täällä?''

HARRYN NÄKÖKULMA

Nielaisin kovaa. Zayn painostaa minua Liam-asiasta, enkä tiedä mitä sanoa. Aina kun kysyn Liamilta kävisikö hän vierailulla Zaynin luona, hänen kasvonsa muuttuvat jotenkin kivuliaan näköisiksi. Jotain tapahtui. Niall ja minä olemme yrittäneet saada sitä selville, muttemme voi vetää lankoja yhteen, kun he eivät kerro meille... mitään. En voi valehdella Zaynille, en voi sanoa kaiken olevan kunnossa, koska kaikki ei todellakaan.
''Liam ei.. hän ei halua nähdä sua.'' sanoin. Hän rypisti otsaansa, voi ei. Tämä oli reaktio, jota en halunnut nähdä. Kasvot täynnä hämmästyneisyyttä ja huolta.
''Miksi? Onko hän mulle vihainen?''
''Rehellisesti, mä en tiedä Zayn. En tiedä mitä on meneillään. Mutta ehdotan, että kysyt Louisilta seur-''
''Louisilta?'' hän kysyi huolestuneena.
Hitto, sanoin liikaa. Nyt Louis on Liamin lisäksi pulassa. Zaynin pitäisi huolehtia vain omasta hyvinvoinnistaan, ei tästä draamasta joka ehkä on totta tai tarua. Hän näytti yhtäkkiä väsyneeltä, kuin hän ei kestäisi tätä.
''Onko Louisilla jotain tekemistä sen kanssa, että Liam vihaa mua?'' 

''Emmä ikinä sanonu mitään vihasta. Ja.. joo, ehkä. Mä en oikeasti tiedä, Zayn. Mä kerron sulle kaiken mitä tiiän.'' sanoin. Hän nyökkäsi. Hänen ilmeestään näki, että hän mietti kovaa. Nousin ylös tuolista ja taputin hänen tervettä jalkaansa.
''Mä lähden nyt.'' 
Hän nyökkäsi, eikä oikeastaan kuunnellut. Aloin lähtemään huoneesta jo katuen mitä sanoin.
''Harry..'' hän sanoi perääni. Kurkistin hänen huoneeseensa takaisin.
''Niin?''
''Kiitti.'' hän sanoi hymyillen niin hyvin kuin pystyi.
En voi uskoa, että tein juuri tuon. Vaaransin juuri Louisin sekä Liamin suhteen Zayniin. Mutta Zaynilla on oikeus tietää totuus. Louis vaan syöttää hänelle valheita.. Mutta Zayn ei ole tyhmä, hän kyllä tajuaa jonkun olevan pielessä ennemmin tai myöhemmin. Louisin pitäisi kyllä kertoa jo, Zayn tuskin ikinä antaa sitä anteeksi jos se tulee jollain muulla tavalla selville. En todellakaan halua niin tapahtuvan. Minusta Zayn ja Louis ovat täydellisiä toisilleen, he tekevät toisensa niin onnellisiksi. Ärsyttävää, jos heidän välilleen tulee jotain, niinkuin nyt Liam. Pitää puhua hänelle ja selvittää, mitä tapahtuu. 

Mutta miten voin vain kysyä sitä häneltä? Se olisi kiusallista. Rakastan Liamia, hän on yksi parhaista kavereistani, hänen pitäisi olla kertonut minulle jo. Mutta nyt, aika vähenee koko ajan.

NIALLIN NÄKÖKULMA

Harry soitti minulle.. hän kertoi miten Zaynin kanssa meni.. hän haluaa auttaa Zaynia. Hän haluaa minun puhuvan Liamille samalla kuin hän yrittää Louisille. Minun täytyy tehdä se, ei vain Harryn takia, vaan kaikkien meidän. One Directionin takia.
Koputin Liamin oveen, ei vastausta. Työnsin oven auki.. hän ei ollut siellä. En muista hänen lähteneen.. miksi hän lähtisi sanomatta mitään? Menin Louisin huoneen eteen ja kuulin jonkun puhuvan.
''Mun täytyy kertoa hänelle.''
Oliko se Liam? Kertoa kenelle mitä? Painoin korvani oveen yrittäen olla hiljaa.
''Liam.. Ei, se tappaa hänet.'' ääni oli Louisin. He kai puhuvat Zaynistä. Jotain heidän välillään tapahtui, jotain, joka sai Zaynin äärirajoille.
''Mä en voi elää tää taakkana... Mä.. Ehkä sä pystyt, mutta.. Ei se oo inhimmillisesti mulle mahdollista! Mä en voi syödä, enkä nukkua.. Hyvä, että voin hengittää. Mun on pakko kertoa..'' Liam sanoi. Liam-raukka. Miksi Louisin pitää koetella Liamia? Ihan kuin hän ei välittäisi parhaasta ystävästään.. Liamhan Zaynin ja Louisin toi yhteen!

''Hän tulee vihaamaan mua.. Hän tulee vihaamaan mua. Miten sä voit tehdä niin mulle?''
''Sä ite laitoit ittes tähän tilanteeseen! En käskenyt sua suutelemaan mua sinä iltana!'' 
Hetkinen.. Mitä? Sekö tapahtui?! Louis, hän.. siis suuteli Liamia käskyttä. Hän suuteli Liamia, koska Zayn loukkasi häntä ja Zayn käveli sisään nähden ystävänsä ja poikaystävänsä.. kuinka paljon kipua hän joutuikaan kestämään.. Nyt hän unohti sen ja Liam haluaa kertoa, mutta Louis haluaa pitää sen salaisuutena. Ymmärrän kumpaakin, molemmat haluavat Zaynin parasta. Harry kertoi minulle, että alkaa tajuta sitä jo itsekin.
''Sä olisit voinut vetäytyä, Liam! Sä olisit-''
''Ei.. Sä tiesit, että tykkään susta ja käytit sitä hyväkseks! Epäreilua.'' 
Liam tykkää Louista vieläkin? Nyt tämä alkaa setviytyä..
''Kerro sitten. Mee ja pilaa kaikki.'' Louis sanoi nyyhkyttäen. Voin vain kuvitella kyynelten määrän.
''Luota muhun.'' Liam sanoi. ''Jos sä salaat tän, se tuottaa enemmän kipua.''

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

LIAMIN NÄKÖKULMA

Kurkussani on möykky. Vartaloni on tunnoton. Miksi teen tämän? Tulen loukkaamaan Zaynia kahdesti.. Ensimmäisen kerran sen jälkeen kun se tapahtui, toisen kerran sen muistuttamisesta. Mutta minun täytyy tehdä se. Ihan kuin laastari.. se vaan revitään pois. 
Kävelin Zaynin huoneeseen. Hänen kasvonsa valaistuivat, mutta kun näki ilmeeni, se meni surulliseksi.
''Moi..'' sanoin heikosti.
''Moi.''
Seisoin siinä kiusaantuneena. Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä ihmiset sanovat näissä tilanteissa? Miten aloitan? 
''Istu alas. Täällä on ilmainen telkkari.. Mä oon kaikissa uutisissa. Mahtavaa, eikö?''
Hän yritti selvästi rikkoa jännittyneisyyttä. Istuin alas ja etsin silmilläni jotakin. Jotain, joka saisi minut vakuuttuneeksi siitä, että teen oikein. Löysin etsimäni, hänen hymynsä. Jos haluan hänen olevan erittäin onnellinen joku päivä, en voi valehdella enää.

''Zayn, mun täytyy kertoa sulle jotain. Jotain.. pahaa. Jotain, joka satuttaa sua...'' sanoin varovasti.
Hänen hymynsä hyytyi heti. Nyt kasvoilta loisti huoli.
''Mikä on?''
Sitten vain lipsautin kaiken.
''Louis suuteli mua! Sillon myrskyiltana kun sä olit tulossa, mä olin Louisin kanssa. Musta tuntui pahalta, kun sä olit myöhässä ja hän suuteli mua. Mä en enää voinut salata sitä sulta! Mä oon niin pahoillani, Zayn. Sä et tuu ikinä ymmärtämään, miten pahoillani oon.. se söi mua sisältä. Anteeks. Sun ei tarvii antaa anteeks mulle, mutta anna Louisille. Hän kuolee tähän.. hänestä tuntuu niin pahalta. Usko mua. Jooko.. älä vihaa mua..'' itkin jo, itkin hänen syliinsä. Hän haroi hiuksiani. Nyt hän tietää ja kaikki on hänen päätettävissään.

''Voinko kysyä jotain?'' hän kysyi rauhallisesti. Rauhallisemmin, mitä odotin. Nostin pääni ylös.
''Mitä vaan...''
''Suutelitko sä takaisin?'' hän kysyi katsoen pois minusta.
''Joo, mutta Zayn, mun ei ollut tarkotus. Mä vannon... En ikinä halunnut satuttaa sua. Se oli heikko hetki-''
''Okei. Mä annan sulle anteeksi.''
''Mitä?''
Miten hän voi antaa noin helposti anteeksi? Eikö hän halua lyödä minua, tai huutaa minulle? Eikö.. En tiedä, jotain?
''Mä annan sulle anteeksi, Louisille mä en voi.'' 
Ei.. Louis.. Ei.. 

LOUISIN NÄKÖKULMA

Liam tuli Zaynin huoneesta punaisien silmien kanssa. 
''Teitkö sä sen?''
Hän nyökkäsi, miten voisin kohdata Zaynin? Miten voin mennä sinne... tietäen, että hän tietää mitä tein? Kyyneleet nousivat silmiini.
Kävelin Zaynin huoneeseen hitaasti. Hän tuijotti telkkaria. Hän ei kiinnittänyt paljoakaan huomiota tulemiseeni.
''Mä vihaan sua, tiedät sen.'' 
Pimeä kipu peitti sydämeni.
''Mä aloin rakastamaan sua.. ja sitten. Sä teit niin.'' 
Seisoin paikallani, en tiennyt mitä tehdä. Kyyneleet nousivat hänen silmiin ja minun piti tehdä kaikkeni, etten olisi juossut hänen luo.
''Älä puhu.. vaan kuuntele.'' 
Nyökkäsin, valmistellen itseäni sydänkohtaukseen.
''Se mitä sä teit.. se satutti mua, Louis. Paljon. Mutta mä ymmärrän miksi teit niin. Tarvitsit rakkautta, halusit nähdä oliko sun ja Liamin välillä jotain. Mutta se mitä en ymmärrä, miksi valehtelit mulle siitä?''
Nielaisin kovaa.

''E-en halunnut, e-että vihaat m-mua...'' 
''Sun olis pitänyt kertoa mulle, että oisin voinut vihata sua nopeemmin. Rakastatko mua vielä?''
''Tottakai, Zayn. Enemmän kuin mitään muuta.''
''Okei..'' hän sanoi nyökäten. Hän kääntyi sitten minuun päin. ''Mä rakastan sua silti vieläkin.''
''Tarkoittaako se..''
''Sulla on paljon hyvitettävää.''
Kyyneleet valtasivat silmäni. 

Voi, Zayn.

Se oli MELKEIN siinä. Täst tulee vielä loppukappale, eli siis et mitä tulevaisuudessa sit vielä tuli. Mut mitä mieltä? Nappasko? ;)
Ainii, yritän tehä niit imaginei tänää/huomen :)))))

xxElina, Facebookista ei löydy sivuu nimeltä 'Yes, it's one direction' ! :O

Kiss me OSA 18

LOUISIN NÄKÖKULMA

Hän ei muista, elämäni ei olekaan ohi vielä. Minulla on vielä mahdollisuus. Voimme olla vielä yhdessä, mikään ei ole muuttunut. Minun pitää vaan puhua Liamille, kertoa että Zayn ei tiedä. Hän paranee ja kaikki menee taas normaaliksi.
Liam oli huoneessaan, kuulemma ei ole tullut paljoakaan sieltä ulos. Tuntuu niin pahalta tekoni jälkeen. Nyt hän on varmaan todella hämmentynyt ja loukkaantunut. Avasin oven ja näin hänet makaamassa sängyllä silmät kiinni. En tiedä nukkuiko hän, mutta menin silti sisään ja suljin oven perässäni. 
"Liam?" kysyin varovaisesti.
Hän katsoi minuun, hänen silmänsä olivat aivan kuivat. Oliko Liam itkenyt? Ei...
"Mulla on hyviä uutisia. Zayn ei muista mitään."
Hän mulkaisi minua.
"Hän ei muista nähneensä meitä, hän tietää vain kaatuneensa portaissa. Kaikki on hyvin nyt."
Hän nousi seisomaan.
"Hyvin? Hyvin?" hän sanoi ääni nousten voimakkaaksi.
"Liam, älä puhu noin kov-"
"Ei! Mikään ei ikinä tule olemaan hyvin, Lou! Jos luulet niin, oot tosi tyhmä! Voitko rehellisesti katsoa häntä silmiin sen jälkeen mitä teit?! Sä oot sekasin! Me hommasimme hänet siihen sänkyyn! Me! Ja nyt sä vaan meinaat valehdella hänelle! Hän ansaitsee tietää totuuden!" Liam huusi ja kääntyi sitten selkäpäin minuun. Hänen kätensä oli vieläkin kantositeessä. Päivittäinen muistutus minulle, miten hän tuntee. 

"Miksi satuttaa häntä uudelleen? Jos hän ei muista niin se on vaan mahdollisuus meille olla onnellisia." sanoin. Tiedän että kuulostin itserakkaalta, mutta halusin meidän kaikkien vain olevan onnellisia. 
"Mä en voi valehdella Zaynille. Se ei oo oikein." hän sanoi ääni väristen.
"Sä sitten saat kertoa, mä en halua olla se joka kertoo." sanoin ja kävelin ulos huoneesta sulkien oven perässäni. 
En tiedä miten käsitellä tätä. Meillä on mahdollisuus siihen, että kaikki olisi taas hyvin, mutta hän ei halua sitä. Miten hän voi olla niin itsekäs? En voi pakottaa Zaynia käymään sitä läpi taas. Liam suuteli minua kerran, enkä kertonut ja nyt minä suutelin Liamia ja kaikki menee pieleen. En rakasta Liamia, enkä tiedä mitä täällä tein. Rakastan Zaynia yli kaiken, miksi sitten menin tekemään jotain tällaista? Miksi halusin satuttaa häntä?

SORI SORI TÄST TULI TOOOSI LYHYT MUT MUN VAA PITI SAADA NOIDEN KAHEN VÄLILLE TOMMONE AIKAA JA PADIL ON MUUTENKI TOSI SURKEE KIRJOTTAA NII TUUN SIT KOULU JÄLKEE KIRJOTTAA PAREMMIN! :)

Kiss me OSA 17

NIALLIN NÄKÖKULMA

Zayn on ollut sairaalassa kaksin viikkoa. Louis ei ole lähtenyt hänen rinnaltaan kertaakaan, eikä hän ole sanonut sanaakaan Liamille. Liam ei ole ollut oma itsensä. Ja kumpikaan ei halua kertoa minulle tai Harrylle mitä sinä iltana tapahtui. Mikä sai Zaynin juoksemaan niin? Sen on täytynyt olla jotain pahaa, jotain todella pahaa.
Kävelin Zaynin sairaalahuoneen oven ulkopuolelle, hän ei ollut herännyt vielä. Louis oli nukahtanut. Zayn näytti niin.. avuttomalta. Häneen meni johtoja kaikkialle, hänen jalkansa oli paketissa ja hänen päänsä oli laitettu siteeseen. Kyyneleet täyttivät silmäni, miten Louis jaksaa? Hän ei ole puhunut kellekkään, eikä tosiaankaan Liamille. Hän ei edes katso Liamia, eikä Liamkaan ole yrittänyt puhua hänelle. Kaikki on niin pielessä.
Nämä pari kuukautta ovat olleet helvettiä. Harry vahtii Liamia ja minä menin katsomaan Louisia.

Koputin oveen ja Louis heräsi katsoen Zaynia. Hänen kasvonsa menivät yllättyneestä surulliseen ilmeeseen, kun hän näki tämän olevan vielä unessa.
''Mä toin sulle ruokaa.''
Louis ravisteli päätään ja kävelin hänen luokseen. Laitoin pussin hänen eteensä.
''Sun täytyy syödä jotain.'' sanoin. Hän vain ravisteli päätään, ei irrottanut katsettaan Zaynista. Lopeta tämän tekeminen itsellesi. Etkö näe, että tämä ei auta ketään? Huolestutat vain kaikkia. Halusin läpsäistä häntä, herättää hänet todellisuuteen.
''Siinä on sun lemppariannos. Liam kävi hakemassa sen.'' sanoin. Heti kun sanoin Liamin nimen, hän säpsähti. Jokin oli todella mennyt vikaan heillä. 
''Okei. Pysy täällä sitten, äläkä syö.'' tiuskaisin ja kävelin pois huoneesta turhaantuneena. Miten voin auttaa häntä, kun hän ei itse halua auttaa itseään? Mitä minun pitäisi tehdä, pakottaa ruoka hänen kurkustaan alas? Pakottaa hänet puhumaan? Mitä vaan sanon tai teen, ei tee eroa hänen tilaansa. Hän ei lähde Zaynin viereltä. Ymmärrän, että hän rakastaa Zaynia ihan järjettömästi. Mutta jotain on tapahtunut, jotain sellaista, mitä hänkään ei pysty käsittämään.

Nousin autoon ja viittasin kuljettajalle kotiin. En jaksa enää katsoa, kun hän tuhoaa itseään. Se mitä hän teki itselleen oli jotain todella pahaa, muttei se näin pahaa voisi olla.

LOUISIN NÄKÖKULMA

''Lou.. Miksi sä itket?''  
Katsoin ylös, Zaynin silmät tuskin olivat auki.
''Zayn! Haluatko, että soitan-''
''En.'' 
Zayn, rakkaani, elämäni rakkaus. Miten voit olla niin rauhallinen kun satutin sinua? Tein jotain kamalaa, petin. Olen valehteleva petturi. Rakastan Zaynia ja olen heti jonkun toisen käsillä, kun hän ei ole paikalla. En ole hyvä poikaystävä. En ole edes hyvä ystävä. Laitoin Liamin turhaan kipuun ja käytin häntä.
''Zayn! Mä oon niin pahoillani! Mä oon niin pahoillani mun teosta!'' itkin maatessani päätäni hänen vatsalleen.
''Mistä.. sä puhut? Et sä mua sinne portaikkoon työntänyt. Munhan tässä pitäs pyytää anteeks, ku jätin sut yksin..'' 
Katsoin häntä. Mistä hän puhuu? Miten hän voi olla pahoillaan tekoni jälkeen?  Onko hän.. Onko hän todella niin mahtava? Hän voi vain anteeksiantaa minulle? Rakastaako hän minua niin paljon? Ei, ei hän vain voisi tehdä minulle niin!

''Zayn, mistä sä puhut?'' 
''Jätin sut yksin myrskyn aikaan. Kaaduin portaissa kun olin tulossa sun luokses. Anteeks että joudut kestää tän mun takia..'' hän sanoi heikosti. Kyyneleet virtasivat taas silmiini.
''Zayn, mikä oli viimenen asia jonka muistat?''
''Sun luokse tuleminen.. Mitenniin? Oonko mä missannut jotain?''¨
Hän ei muista. Hän ei muista mitä tapahtui. Hän ei muista nähneensä minua ja Liamia. Minulla on kaksi vaihtoehtoa; voisin kertoa hänelle totuuden ja saada hänen vihat päälleni ikuisiksi ajoiksi tai voisin olla kertomatta hänelle, silloin saisin vanhan Zaynini takaisin. Minun täytyy joko valehdella tai satuttaa häntä.
''Ei, et missannut mitään.''