CARRIEN NÄKÖKULMA
Saavuimme Harryn kanssa juuri oikeaan aikaan teatterille, pojat, Perrie ja Danielle olivat juuri menossa autolle. Liam näki meidän tulevan ja hänen kasvonsa muuttuivat vakaviksi, voi ei olemme pulassa.
''Mitä te kaksi teitte?'' hän kysyi hieman vihaisena.
''No se nainen tuli takaisin työntekijän kanssa, syytti meitä molempia ja meidät heitettiin ulos'' sanoin Liamille.
''Ja mä pyysin häneltä anteeksi'' Harry sanoi nopeasti. Liam huokaisi.
''Okei, no nouskaa autoon nyt'' hän sanoi hymyillen ja taputti Harrya selkään.
*
Pääsimme kotiin, kun olimme heittäneet Perrien ja Daniellen omiin koteihinsa. Onneksi Simon oli jo nukkumassa, joten Liam ei varmaan kertoisi hänelle tapahtumasta.
''Mulla on tylsää!'' Louis valitti ja hyppäsi sohvalle.
''Kiinnosti'' Niall sanoi.
''Mua ei väsytä, tehdään jotain!'' Louis sanoi.
''Mä voin tehdä mitä vaan, kunhan se on laillista'' Liam sanoi. Katsoin häneen, ei hän tietenkään tekisi mitään pahaa.
''Me kaikki varmaan tiedetään se jo'' Zayn naurahti.
''Entäs totuutta ja tehtävää?'' Harry ehdotti. Mahani suorastaan pyörähti ympäri kun kuulin ehdotuksen, kysyisivätkö he.. Ei kai he kysyisi.. Toivottavasti ei.
''JOO!!'' Louis huudahti.
''Okei'' Niall myöntyi.
''Käy'' Zayn sanoi.
''Okei, pelataan sitten'' Liam sanoi.
''Okei...'' mumisin.
''Noniin, kuka ekaksi?̈́'' Harry kysyi. Louis nosti kättään ja hyppäsi sohvalta pomppimaan lattialle.
''Valitse mut, Hazza, valitse mut!!'' Louis huusi. Harry naurahti.
''Okei, Boobear'' Harry sanoi.
''Jes!!'' Louis huudahti ja alkoi katselemaan kaikkia, miettien kenet valitsisi.
''Hmm.. valitsen.. Niallin!'' Louis huudahti. Niall-raukka..
''Niall, totuus vai tehtävä?'' Louis kysyi.
''Tehtävä'' Niall vastasi.
''Hyvä valinta! Okei sun tehtävä on, että sun pitää mennä etupihalle alusvaatteillasi 'OON MAAGINEN IRLANTILAINEN!!''' Louis sanoi ja nauroi kuin mielipuoli. Niall näytti miettivän, miksi hän valitsikaan tehtävän. Sitten hän voihkaisi ja löi itseään otsalle kädellään.
''Okei, nopeesti sitten'' hän sanoi ja nousi ylös. Seurasimme kaikki häntä etuovelle ja pian hän olikin jo alusvaatteillaan. Hänellä oli yllään bokserit, joissa oli kanan kuvia. Oho.
''Oon valmis'' Niall totesi. Zayn nappasi kännykkänsä ja alkoi kuvaamaan. En voinut olla nauramatta, rakastan näitä poikia!
''Anna mennä, Niall!'' Zayn huusi. Sitten Niall alkoi juoksemaan pihalla alusvaatteillaan ja huusi;
''OON MAAGINEN IRLANTILAINEN!!!!''
Kun hän tuli takaisin, kaikki räkätimme lattialla ja pitelimme vatsojamme.
''Siinä meidän pikku irlantilainen'' Zayn naurahti ja laittoi puhelimensa taskuun.
''Twiittaa se!'' Harry ehdotti. Zayn kuitenkin ravisteli päätään eiksi. Liamkin nauroi, mutta lopetti ennen meitä muita.
''On jo myöhä, meidän pitäis mennä jo sisälle. Myös sun, maaginen irlantilainen'' Liam sanoi ja vinkkasi Niallille.
Niall laittoi vaatteensa päälle ja siirryimme takaisin olohuoneeseen.
''Mun vuoro!'' Niall huudahti. ''Valitsen Louisin, totuus vai tehtävä?'' hän kysyi.
''Totuus'' Louis sanoi hymyillen. Niall mietti hetken kysymystään.
''Kerro kenen kanssa viimeksi pussailit?'' Niall kysyi.
''Ööh, Ann'' Louis sanoi ja punastui hieman.
''Mä muistan hänet, hän oli mukava'' Liam sanoi hymyillen. Louis nyökkäsi.
''Harry, totuus vai tehtävä?'' Louis kysyi.
''Totuus'' Harry sanoi kohauttaen olkapäitään.
''Kenestä pidät?'' Louis kysyi vinkkaillen. Mahani alkoi venkoilla, oloni ei ollut hyvä. En halunnut hänen sanovan minun nimeäni, mutten myöskään kenenkään toisen tytön.. Harry muuttui todella punaiseksi, kun huomasi minun tuijottavan häntä.
''Ööh.. Mä.. en kenestäkään'' Harry sanoi hermostuneesti.
''Miksi sä sitten punastuit?'' Niall kysyi epäilevänä.
''Enhän!'' Harry puolustautui.
''Älä valehtele, Haz. Kuka on se onnekas?'' Zayn kysyi. Voi luoja. Tappakaa minut. Kaikki tuijottivat Harrya, odottaen hänen vastaustaan. Niin minäkin! Kuka on se tyttö? Miltä hän näyttää? Tuntevatko muut pojat hänet? Kaikenmaailman kysymykset juoksivat päässäni.
''Okei, tehtävä'' Harry luovutti.
''Hmm, okei. Twiittaa 'Olipa mielenkiintoinen yö @10_Carrie_10 kanssa. Toivottavasti sullakin oli hauskaa (; x' '' Louis sanoi ja vinkkasi Harrylle. Tämä on aivan kauheaa. Harry voihkaisi.
''Ootpa ilkeällä päällä'' hän mumisi Louisille ja kaivoi puhelimensa esiin. Harry sai näpyteltyä twiitin ja tunsin puhelimeni tärisevän. Avasin twitterini ja katsoin ilmoitukseni.
@Harry_Styles
'Olipa mieleenkiintoinen yö @10_Carrie_10 kanssa. Toivottavasti sullakin oli hauskaa (; x'
Ja sitten ilmoitukseni räjähtivät. En kerennyt lukea puoliakaan vihatwiiteistä.
''Kiitti'' sanoin sarkastisesti Louisille ja mulkoilin tätä.
''Tottakai'' Louis vain hymyili.
''Mun vuoro. Carrie, totuus vai tehtävä?'' Harry kysyi. Hitto. En tosiaan valitse tehtävää näiden poikien läsnäollessa, joten pakko valita totuus.
''Totuus'' sanoin hermona.
''Jos sun pitäis jotakuta tässä huoneessa suudella, kuka se olis?'' Harry kysyi. Tuijotin häntä shokissa. Fuck my life. En olisi kyllä halunnut valita tehtävääkään, olisin varmaan seuraavana alasti jos se olisi hänestä kiinni. Pitäisikö valehdella? Hitot, kuitenkin siitä tulisi kiusallista. Tunsin kaikkien silmien tuijottavan minua.
''Sä'' mumisin.
''Kultaseni, oon pahoillani mutten kuule sua'' Louis sanoi ja virnisteli.
''HARRY!! Okei?!'' sanoin nopeasti. Harry tuijotti minua tyhjästi, kuin ei olisi uskonut minua. Muut pojat vitsailivat ja kiusasivat Harrya.
''Tiesin'' Liam sanoi leveästi hymyillen.
Kusipäät..
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
perjantai 27. kesäkuuta 2014
What could be worse #10
CARRIEN NÄKÖKULMA
Pojat laittoivat huput päähänsä, ettei heitä tunnistettaisi ja sitten menimme sisälle teatteriin. Liam meni ostamaan lippumme ja Niall meni herkkuosastolle. Liam ojensi lippumme ja Niall paria kohti yhden popcorn-laatikon, paitsi itselleen oman. Minun piti jakaa se Harryn kanssa.
Olin juuri istumassa Liamin ja Daniellen viereen, mutta sitten Perrie tyrkkäsi minua hänen ja Harryn väliin. Hän istui alas ja hymyili minulle Zayn vierellään.
''Et oo tosissas'' kuiskasin Perrielle. Hän virnisti ja nyökkäsi. Sali pimeni ja pian näytöllä pyydettiin olemaan hiljaa ja laittamaan puhelimet kiinni. Sitten mainokset alkoivat. Tunsin jotain pientä osuvan päähäni. Koskin hiuksiani ja ongin sieltä popcorneja. Sitten kuulin Harryn pidättelevän nauruaan vieressäni ja käännyin häneen.
''Tosi kypsää'' kuiskasin hänelle sarkastisesti, yritin peittää hymyäni. Hän hymyili minulle, joten pyörittelin hänelle silmiäni. Sitten käänsin katseeni elokuvaan, joka alkoi juuri. Harry piti kourallista popcornia kädessään ja hymyili ilkeästi.. hänellä oli jotain mielessään.
Elokuvaa oli pyörinyt noin 10 minuuttia, kun huomasin mitä Harry teki. Hän yritti laittaa hänen edessä olevan henkilön hiuksiin niin paljon popcornia kuin pystyi. Voi ei. Aloin tuijottaa häntä kuin hullua.
''Yritätkö sä saada hankaluuksia?!'' kuiskasin hänelle. Hän kohautti olkapäitäänn ja hymyili.
Kuulin jonkun kirkaisevan ja pian Harryn edessä oleva nainen nousi seisomaan ravistellen hiuksiaan. Hän katsoi ympärilleen ja pysäytti katseensa Harryyn.
''Teitkö sä tämän?'' hän kysyi vihaisesti. Harry katsoi naiseen hieman pelokkaalla katseella.
''Öö.. en?''
Nainen tömisteli tiensä ulos salista toinen tyttö perässään. Pidin naurua sisälläni koko kohtauksen ajan, mutta sitten päästin sen ulos. Minä purskahdin nauruun ja niin teki koko muu porukkammekin.
''Olisit.. nähnyt.. ilmeesi..'' nauroin Harrylle. Hän mulkoili minua kun me muut nauroimme.
''Aijjaa? Mitä? Häh? Mitä sä sanoit? Sä taidat haluta poppareita itelleskin!'' Harry sanoi ja nappasi Niallin pussista kaksi kourallista heittäen ne päälleni. Sitten olinkin täysin popcornin peitossa. Zayn ja Perrie nauroivat vieressäni vieläkin. Niall valitti että hänen popcorninsa ovat kohta loppuneet ja Louis nauroi Niallin vieressä. Ja Liam ja Danielle valittivat äänestä, joka oli liian kova. Tyypillistä.
Liam halusi Harryn pyytävän anteeksi naiselta, joka ei ollut vielä tullut takaisin. Danielle sanoi, ettei minun pitäisi yllyttää Harrya tekemään sellaisia asioita. Minä vain syytin Harrya.
''Okei, mä pyydän anteeksi.. jos hän tulee takasin'' Harry sanoi Liamille. Liam ravisteli päätään ja meni paikalleen, niinkuin me muutkin.
''Voinko mennä ostamaan lisää poppareita?'' Niall valitti.
''Etkö jo syönyt tarpeeksi?'' Liam kysyi. Niall nyökkäsi ei.
''Okei, mennään sitten'' Liam sanoi ja nousi ylös. ''Ei enää hankaluuksia'' hän kuiskasi Harrylle ja lähti. Louiskin lähti heidän matkaansa.
''Tää on sun syytäs'' sanoin Harrylle. Harry vain nauroi.
''Zayn, mä unohdin puhelimen autoon, tuutko hakemaan sen mun kanssa?'' Perrie kysyi Zaynilta. En tiedä miksi, mutta ihankuin kaikki lähtisivät syystä..?
''Tottakai'' Zayn sanoi ja niin he lähtivät. Danielle selasi puhelintaan.
Yritin katsoa elokuvaa, mutta sitten tunsin tutun hengityksen niskassani.
''Näyttää siltä, että me ollaan täällä kahdestaan'' Harry kuiskasi minulle flirttailevasti. Punastuin. Onneksi hän ei nähnyt sitä, sillä olimme pimeässä. Käänsin päätäni ja katsoin häneen.
''Liam sanoi, ettet saa hankkia enempää ongelmia'' sanoin ja näytin kieltä hänelle. Harry hymyili. Tunsin hänen tulevan lähemmäs ja nostin kulmiani kysyvästi. Sitten hän alkoi kutittaa minua. Yritin hallita nauruani ja saada häntä pois kimpustani. Mutta hän on minua paljon vahvempi ja minä kutian erittäin helposti. Nauroin kuin hullu, kunnes kuulin jonkun yskäisevän.
''Anteeksi, te kaksiko laitoitte popcornia tämän naisen hiuksiin?'' paikan työntekijä kysyi meiltä. Hän seisoi kahden naisen kanssa, joista toinen oli se jonka päähän Harry laittoi poppareita. Ennenkuin kerkesimme vastata, nainen vastasi meidän puolestamme.
''Jep, he ovat syyllisiä!''
''Mutta-'' yritin sanoa, mutta työntekijä keskeytti minut saman tien.
''Te kaksi olette häiriö muille asiakkaille, joten pyydän teitä poistumaan'' työntekijä sanoi. Harry nousi ja pyysi naiselta anteeksi, niinkuin Liam pyysi. Nainen ei kuitenkaan sanonut Harrylle mitään, vaan piti käsiään lantiollaan.
''Teidän täytyy silti lähteä'' työntekijä sanoi. Minäkin nousin. Hienoa, Liam suuttuu meille varmasti. Seurasin Harrya ja työntekijä varmisti että varmasti lähdemme. Matkallamme ulos näimme Liamin, Niallin ja Louisin menossa takaisin sisään.
''Mitä te nyt teitte?'' Liam kysyi ärsyyntyneenä.
''Meidät heitettiin ulos'' Harry sanoi kuin se olisi arkipäivää. Katsoin Liamia sympaattisesti, kun kävelimme toistemme ohi. Pääsimme ulos ja ohitimme Zaynin ja Perrien, jotka olivat tulossa autolta.
''Mitä te kaksi teette?'' Zayn kysyi.
''Kiitos Harryn, meidät heitettiin ulos'' sanoin sarkastisena. Zayn ja Perrie nauroivat heti sen kerrottuani. Perrie hillitsi itsensä ja sanoi;
''Me mennään takaisin, mutta pitäkää te hauskaa!'' hän vinkkasi meille. Hän on kuin sellainen hyvä ystävä, joka on hieman pervo mutta niin mahtava samaan aikaan.
''Muttei liian hauskaa'' Zayn naurahti ja virnisti. Sitten he ottivat toisiaan käsistä kiinni ja lähtivät takaisin, jättäen minut ja Harryn kahdestaan...
''No, mitä sä haluat tehdä?'' Harry kysyi iloisena.
''Emmä tiedä.. Mitä ihmiset yleensä tekee sen jälkeen kun heidät heitetään leffasta ulos?'' sanoin sarkastisesti.
''Jotain merkittävää'' hän sanoi sarkastisena takaisin. Seisoimme sitten pari minuuttia hiljaa.
''Mulla taitaa olla idea'' Harry sanoi innoissaan.
''No mikä?'' kysyin uteliaana.
''Näät sitten!'' Harry sanoi ottaen kädestäni kiinni ja vetäen minut jalkakäytävälle.
''Pitääkö meidän kävellä sinne?'' valitin.
''Joo, ei saa valittaa'' hän vitsaili. Pyörittelin silmiäni ja raahauduin hänen perässään.
''Kuinka kauan?'' kysyin.
''Noin puol kilsaa'' Harry sanoi. No, ei kai se nyt niin paha ole.
Matkalla puhuimme kaikista asioista ja tuntui kuin olisimme tunteneet jo kauan. Harrylle on helppo puhua ja hänen lähellään on helppo olla. Paitsi silloin kun hän tulee lähelleni, koko vartaloni menee paniikkiin. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä.. En vain luullut haluavani enemmän Harrylta kuin kaverisuhteen, mutta kai niin vain kävi. Hän ansaitsee jonkun todella kauniin ja iloisen ja.. miksi edes ajattelen tällaista? En saa ajatella hänestä näin. Keskity, Carrie, KESKITY!
''Mitä sä noin kovaa mietit?'' Harry sanoi keskeyttäen minut ajatuksistani.
''Ööh.. En mitään tärkeetä'' sanoin ravistellen päätäni.
''Okei, me ollaan perillä!'' Harry sanoi ja osoitti korkeaa rakennusta vieressämme.
''Mikä tää paikka on?'' kysyin häneltä kun menimme etuoven eteen ja hän alkoi kaivaa avaimiaan taskustaan.
''Sycon äänitysstudiot'' Harry sanoi ja avasi oven minulle. Kävelin sisään ja hän tuli perässäni.
''Mitä me täällä?'' kysyin.
''No kai me täällä jotain parempaa keksitään kuin se että me seisottaisiin elokuvateatterin ulkopuolella kaks tuntia'' Harry sanoi.
''Niin'' myönnyin. Seurasin häntä hissiin ja hän painoi kolmannen kerroksen nappia. Kun ovet avautuivat, sisällä oli pimeää.
''Tässä kerroksessa me äänitetään. Yläpuolella on Cher Lloyd ja ala-'' Harry sanoi mutta keskeytin hänet.
''OIKEASTIKKO?! CHER LLOYD!!?!!?'' kiljuin. Hän katsoi minua oudosti.
''Fani?'' hän naurahti.
''Todellakin!'' sanoin innokkaana.
Harry johdatti minut äänikopille, jossa oli rummut, piano, kaksi kitaraa ja viisi mikrofonia.
''Laulatko sä mulle?'' kysyin häneltä nauraen. En ollut siis tosissani.
''Tottakai, jos haluat'' hän sanoi.
''Okei, anna mennä'' sanoin hymyillen. Hän käveli koppiin ja laittoi kuulokkeet päähänsä, minä tein samoin toisessa kopissa.
''Mistä nappulasta mä painan?'' kysyin.
''Punasesta, se joka on sun oikeella'' hän ohjasi. Tein niinkuin hän sanoi ja 'Up all night' alkoi soida.
''Katy Perry's on replay, she's on replay. DJ got the floor to shake, the floor to shake. People goin all the way, yah all the way!'' hän lauloi soolonsa ja heilutti lantiotansa. Hymyilin ja nauroin hänen esitykselleen. Kun biisi loppui, hän tuli ulos kopista.
''Toi oli upeeta!'' huudahdin. Hän hymyili hymykuopat vilkkuen.
''Kiitti'' hän sanoi. ''Soitatko sä mitään?'' Harry kysyi ja tuli istumaan viereeni.
''Joo rumpuja ja pianoa'' vastasin.
''Hienoa! Entä laulatko?'' hän kysyi uteliaana. En halunnut valehdella hänelle, mutta jos sanoisin kyllä, hän pistäisi minut laulamaan.
''Joo, mutta aika huonosti..'' sanoin.
''Oon varma että oot hyvä, laulaisitko?'' Harry kysyi.
''En oikein pidä ihmisten edessä laulamisesta..'' sanoin valehtelematta.
''No siinä tapauksessa, tuuhan'' Harry sanoi. Seurasin häntä uteliaana koppiin. Heti kun pääsin sisään, hän juoksi ulos ja lukitsi kopin.
''Harry! Sä oot lapsellinen!'' huusin yrittäen olla vihainen, mutten kyennyt.
''Nyt laulat tai muuten jäät sinne'' Harry uhkasi ja hymyili.
''Ihan sama'' sanoin ja istuin lattialle. Muutamaa sekuntia myöhemmin Harry lähti hissiä kohti.
''Okei!'' huusin. Hän kääntyi heti takaisin. Hän tuli takaisin ja meni istumaan laittaen kuulokkeet päähänsä. Nousin nolona ja kävelin pianon luo. Istuin sen ääreen ja hipaisin koskettimia. Huokaisin. Mitä laulaisin? Ehkä Cher Lloydia? Ei.. Voisin laulaa sen biisin mitä olen kirjoittanut, jonka sain eilen valmiiksi. Se vaikutti oikealta. Otin puhelimeni laukustani ja näpyttelin muistioni esiin. Tallensin sinne aina valmiit kappaleeni, varmuuden vuoksi.
Tiesin Harryn seuraavan minua tarkasti.
(juu nyt se laulaa)
Kuulin oven aukenevan ja näin Harryn tuijottavan minua. Hän tuli sisään ja istui vierelleni pianopenkille.
''Carrie, toi oli ihan mahtavaa! Sä laulat tosi kauniisti ja toi biisi, se tais olla sun kirjoittama?'' Harry hymyili. Niin mitä? Hänen mielestä lauluni oli kaunista? Mahtavaa?
''Niin, niin on. Kiitos!'' sanoin Harrylle hymyillen.
''Ole hyvä, vau.. Oot todella lahjakas laulaja'' Harry sanoi silmät kiiltäen.
''Oikeasti? Oon aina pitäny itteeni keskivertona..'' sanoin.
''Todellakin, oot kaukana keskiverrosta.. Sun ääni on upea'' Harry sanoi. Punastuin.
''Tosi kiltisti sanottu, Harry'' hymyilin.
''Sun pitäis antaa Simonin kuulla sun ääntä!'' Harry ehdotti.
''En usko, että olisin siihen vielä valmis..'' sanoin hermostuneesti.
''Ei se mitään'' Harry sanoi. Katsoin kelloa puhelimestani, 21:27.
''Meidän pitäis lähteä takaisin. Leffa loppuu kohta ja en halua joutua kävelemään kotiin'' sanoin Harrylle.
''Niinpä, olis inhottavaa kävellä 20 kilsaa kotiin'' Harry vinkkasi.
Illasta tulikin parempi, mitä ensin luulin.
Pojat laittoivat huput päähänsä, ettei heitä tunnistettaisi ja sitten menimme sisälle teatteriin. Liam meni ostamaan lippumme ja Niall meni herkkuosastolle. Liam ojensi lippumme ja Niall paria kohti yhden popcorn-laatikon, paitsi itselleen oman. Minun piti jakaa se Harryn kanssa.
Olin juuri istumassa Liamin ja Daniellen viereen, mutta sitten Perrie tyrkkäsi minua hänen ja Harryn väliin. Hän istui alas ja hymyili minulle Zayn vierellään.
''Et oo tosissas'' kuiskasin Perrielle. Hän virnisti ja nyökkäsi. Sali pimeni ja pian näytöllä pyydettiin olemaan hiljaa ja laittamaan puhelimet kiinni. Sitten mainokset alkoivat. Tunsin jotain pientä osuvan päähäni. Koskin hiuksiani ja ongin sieltä popcorneja. Sitten kuulin Harryn pidättelevän nauruaan vieressäni ja käännyin häneen.
''Tosi kypsää'' kuiskasin hänelle sarkastisesti, yritin peittää hymyäni. Hän hymyili minulle, joten pyörittelin hänelle silmiäni. Sitten käänsin katseeni elokuvaan, joka alkoi juuri. Harry piti kourallista popcornia kädessään ja hymyili ilkeästi.. hänellä oli jotain mielessään.
Elokuvaa oli pyörinyt noin 10 minuuttia, kun huomasin mitä Harry teki. Hän yritti laittaa hänen edessä olevan henkilön hiuksiin niin paljon popcornia kuin pystyi. Voi ei. Aloin tuijottaa häntä kuin hullua.
''Yritätkö sä saada hankaluuksia?!'' kuiskasin hänelle. Hän kohautti olkapäitäänn ja hymyili.
Kuulin jonkun kirkaisevan ja pian Harryn edessä oleva nainen nousi seisomaan ravistellen hiuksiaan. Hän katsoi ympärilleen ja pysäytti katseensa Harryyn.
''Teitkö sä tämän?'' hän kysyi vihaisesti. Harry katsoi naiseen hieman pelokkaalla katseella.
''Öö.. en?''
Nainen tömisteli tiensä ulos salista toinen tyttö perässään. Pidin naurua sisälläni koko kohtauksen ajan, mutta sitten päästin sen ulos. Minä purskahdin nauruun ja niin teki koko muu porukkammekin.
''Olisit.. nähnyt.. ilmeesi..'' nauroin Harrylle. Hän mulkoili minua kun me muut nauroimme.
''Aijjaa? Mitä? Häh? Mitä sä sanoit? Sä taidat haluta poppareita itelleskin!'' Harry sanoi ja nappasi Niallin pussista kaksi kourallista heittäen ne päälleni. Sitten olinkin täysin popcornin peitossa. Zayn ja Perrie nauroivat vieressäni vieläkin. Niall valitti että hänen popcorninsa ovat kohta loppuneet ja Louis nauroi Niallin vieressä. Ja Liam ja Danielle valittivat äänestä, joka oli liian kova. Tyypillistä.
Liam halusi Harryn pyytävän anteeksi naiselta, joka ei ollut vielä tullut takaisin. Danielle sanoi, ettei minun pitäisi yllyttää Harrya tekemään sellaisia asioita. Minä vain syytin Harrya.
''Okei, mä pyydän anteeksi.. jos hän tulee takasin'' Harry sanoi Liamille. Liam ravisteli päätään ja meni paikalleen, niinkuin me muutkin.
''Voinko mennä ostamaan lisää poppareita?'' Niall valitti.
''Etkö jo syönyt tarpeeksi?'' Liam kysyi. Niall nyökkäsi ei.
''Okei, mennään sitten'' Liam sanoi ja nousi ylös. ''Ei enää hankaluuksia'' hän kuiskasi Harrylle ja lähti. Louiskin lähti heidän matkaansa.
''Tää on sun syytäs'' sanoin Harrylle. Harry vain nauroi.
''Zayn, mä unohdin puhelimen autoon, tuutko hakemaan sen mun kanssa?'' Perrie kysyi Zaynilta. En tiedä miksi, mutta ihankuin kaikki lähtisivät syystä..?
''Tottakai'' Zayn sanoi ja niin he lähtivät. Danielle selasi puhelintaan.
Yritin katsoa elokuvaa, mutta sitten tunsin tutun hengityksen niskassani.
''Näyttää siltä, että me ollaan täällä kahdestaan'' Harry kuiskasi minulle flirttailevasti. Punastuin. Onneksi hän ei nähnyt sitä, sillä olimme pimeässä. Käänsin päätäni ja katsoin häneen.
''Liam sanoi, ettet saa hankkia enempää ongelmia'' sanoin ja näytin kieltä hänelle. Harry hymyili. Tunsin hänen tulevan lähemmäs ja nostin kulmiani kysyvästi. Sitten hän alkoi kutittaa minua. Yritin hallita nauruani ja saada häntä pois kimpustani. Mutta hän on minua paljon vahvempi ja minä kutian erittäin helposti. Nauroin kuin hullu, kunnes kuulin jonkun yskäisevän.
''Anteeksi, te kaksiko laitoitte popcornia tämän naisen hiuksiin?'' paikan työntekijä kysyi meiltä. Hän seisoi kahden naisen kanssa, joista toinen oli se jonka päähän Harry laittoi poppareita. Ennenkuin kerkesimme vastata, nainen vastasi meidän puolestamme.
''Jep, he ovat syyllisiä!''
''Mutta-'' yritin sanoa, mutta työntekijä keskeytti minut saman tien.
''Te kaksi olette häiriö muille asiakkaille, joten pyydän teitä poistumaan'' työntekijä sanoi. Harry nousi ja pyysi naiselta anteeksi, niinkuin Liam pyysi. Nainen ei kuitenkaan sanonut Harrylle mitään, vaan piti käsiään lantiollaan.
''Teidän täytyy silti lähteä'' työntekijä sanoi. Minäkin nousin. Hienoa, Liam suuttuu meille varmasti. Seurasin Harrya ja työntekijä varmisti että varmasti lähdemme. Matkallamme ulos näimme Liamin, Niallin ja Louisin menossa takaisin sisään.
''Mitä te nyt teitte?'' Liam kysyi ärsyyntyneenä.
''Meidät heitettiin ulos'' Harry sanoi kuin se olisi arkipäivää. Katsoin Liamia sympaattisesti, kun kävelimme toistemme ohi. Pääsimme ulos ja ohitimme Zaynin ja Perrien, jotka olivat tulossa autolta.
''Mitä te kaksi teette?'' Zayn kysyi.
''Kiitos Harryn, meidät heitettiin ulos'' sanoin sarkastisena. Zayn ja Perrie nauroivat heti sen kerrottuani. Perrie hillitsi itsensä ja sanoi;
''Me mennään takaisin, mutta pitäkää te hauskaa!'' hän vinkkasi meille. Hän on kuin sellainen hyvä ystävä, joka on hieman pervo mutta niin mahtava samaan aikaan.
''Muttei liian hauskaa'' Zayn naurahti ja virnisti. Sitten he ottivat toisiaan käsistä kiinni ja lähtivät takaisin, jättäen minut ja Harryn kahdestaan...
''No, mitä sä haluat tehdä?'' Harry kysyi iloisena.
''Emmä tiedä.. Mitä ihmiset yleensä tekee sen jälkeen kun heidät heitetään leffasta ulos?'' sanoin sarkastisesti.
''Jotain merkittävää'' hän sanoi sarkastisena takaisin. Seisoimme sitten pari minuuttia hiljaa.
''Mulla taitaa olla idea'' Harry sanoi innoissaan.
''No mikä?'' kysyin uteliaana.
''Näät sitten!'' Harry sanoi ottaen kädestäni kiinni ja vetäen minut jalkakäytävälle.
''Pitääkö meidän kävellä sinne?'' valitin.
''Joo, ei saa valittaa'' hän vitsaili. Pyörittelin silmiäni ja raahauduin hänen perässään.
''Kuinka kauan?'' kysyin.
''Noin puol kilsaa'' Harry sanoi. No, ei kai se nyt niin paha ole.
Matkalla puhuimme kaikista asioista ja tuntui kuin olisimme tunteneet jo kauan. Harrylle on helppo puhua ja hänen lähellään on helppo olla. Paitsi silloin kun hän tulee lähelleni, koko vartaloni menee paniikkiin. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä.. En vain luullut haluavani enemmän Harrylta kuin kaverisuhteen, mutta kai niin vain kävi. Hän ansaitsee jonkun todella kauniin ja iloisen ja.. miksi edes ajattelen tällaista? En saa ajatella hänestä näin. Keskity, Carrie, KESKITY!
''Mitä sä noin kovaa mietit?'' Harry sanoi keskeyttäen minut ajatuksistani.
''Ööh.. En mitään tärkeetä'' sanoin ravistellen päätäni.
''Okei, me ollaan perillä!'' Harry sanoi ja osoitti korkeaa rakennusta vieressämme.
''Mikä tää paikka on?'' kysyin häneltä kun menimme etuoven eteen ja hän alkoi kaivaa avaimiaan taskustaan.
''Sycon äänitysstudiot'' Harry sanoi ja avasi oven minulle. Kävelin sisään ja hän tuli perässäni.
''Mitä me täällä?'' kysyin.
''No kai me täällä jotain parempaa keksitään kuin se että me seisottaisiin elokuvateatterin ulkopuolella kaks tuntia'' Harry sanoi.
''Niin'' myönnyin. Seurasin häntä hissiin ja hän painoi kolmannen kerroksen nappia. Kun ovet avautuivat, sisällä oli pimeää.
''Tässä kerroksessa me äänitetään. Yläpuolella on Cher Lloyd ja ala-'' Harry sanoi mutta keskeytin hänet.
''OIKEASTIKKO?! CHER LLOYD!!?!!?'' kiljuin. Hän katsoi minua oudosti.
''Fani?'' hän naurahti.
''Todellakin!'' sanoin innokkaana.
Harry johdatti minut äänikopille, jossa oli rummut, piano, kaksi kitaraa ja viisi mikrofonia.
''Laulatko sä mulle?'' kysyin häneltä nauraen. En ollut siis tosissani.
''Tottakai, jos haluat'' hän sanoi.
''Okei, anna mennä'' sanoin hymyillen. Hän käveli koppiin ja laittoi kuulokkeet päähänsä, minä tein samoin toisessa kopissa.
''Mistä nappulasta mä painan?'' kysyin.
''Punasesta, se joka on sun oikeella'' hän ohjasi. Tein niinkuin hän sanoi ja 'Up all night' alkoi soida.
''Katy Perry's on replay, she's on replay. DJ got the floor to shake, the floor to shake. People goin all the way, yah all the way!'' hän lauloi soolonsa ja heilutti lantiotansa. Hymyilin ja nauroin hänen esitykselleen. Kun biisi loppui, hän tuli ulos kopista.
''Toi oli upeeta!'' huudahdin. Hän hymyili hymykuopat vilkkuen.
''Kiitti'' hän sanoi. ''Soitatko sä mitään?'' Harry kysyi ja tuli istumaan viereeni.
''Joo rumpuja ja pianoa'' vastasin.
''Hienoa! Entä laulatko?'' hän kysyi uteliaana. En halunnut valehdella hänelle, mutta jos sanoisin kyllä, hän pistäisi minut laulamaan.
''Joo, mutta aika huonosti..'' sanoin.
''Oon varma että oot hyvä, laulaisitko?'' Harry kysyi.
''En oikein pidä ihmisten edessä laulamisesta..'' sanoin valehtelematta.
''No siinä tapauksessa, tuuhan'' Harry sanoi. Seurasin häntä uteliaana koppiin. Heti kun pääsin sisään, hän juoksi ulos ja lukitsi kopin.
''Harry! Sä oot lapsellinen!'' huusin yrittäen olla vihainen, mutten kyennyt.
''Nyt laulat tai muuten jäät sinne'' Harry uhkasi ja hymyili.
''Ihan sama'' sanoin ja istuin lattialle. Muutamaa sekuntia myöhemmin Harry lähti hissiä kohti.
''Okei!'' huusin. Hän kääntyi heti takaisin. Hän tuli takaisin ja meni istumaan laittaen kuulokkeet päähänsä. Nousin nolona ja kävelin pianon luo. Istuin sen ääreen ja hipaisin koskettimia. Huokaisin. Mitä laulaisin? Ehkä Cher Lloydia? Ei.. Voisin laulaa sen biisin mitä olen kirjoittanut, jonka sain eilen valmiiksi. Se vaikutti oikealta. Otin puhelimeni laukustani ja näpyttelin muistioni esiin. Tallensin sinne aina valmiit kappaleeni, varmuuden vuoksi.
Tiesin Harryn seuraavan minua tarkasti.
(juu nyt se laulaa)
Kuulin oven aukenevan ja näin Harryn tuijottavan minua. Hän tuli sisään ja istui vierelleni pianopenkille.
''Carrie, toi oli ihan mahtavaa! Sä laulat tosi kauniisti ja toi biisi, se tais olla sun kirjoittama?'' Harry hymyili. Niin mitä? Hänen mielestä lauluni oli kaunista? Mahtavaa?
''Niin, niin on. Kiitos!'' sanoin Harrylle hymyillen.
''Ole hyvä, vau.. Oot todella lahjakas laulaja'' Harry sanoi silmät kiiltäen.
''Oikeasti? Oon aina pitäny itteeni keskivertona..'' sanoin.
''Todellakin, oot kaukana keskiverrosta.. Sun ääni on upea'' Harry sanoi. Punastuin.
''Tosi kiltisti sanottu, Harry'' hymyilin.
''Sun pitäis antaa Simonin kuulla sun ääntä!'' Harry ehdotti.
''En usko, että olisin siihen vielä valmis..'' sanoin hermostuneesti.
''Ei se mitään'' Harry sanoi. Katsoin kelloa puhelimestani, 21:27.
''Meidän pitäis lähteä takaisin. Leffa loppuu kohta ja en halua joutua kävelemään kotiin'' sanoin Harrylle.
''Niinpä, olis inhottavaa kävellä 20 kilsaa kotiin'' Harry vinkkasi.
Illasta tulikin parempi, mitä ensin luulin.
Noniiiiin :)
Nyt 3 viikon aikana en pysty päivittää joka päivä, valitettavasti. Nyt tällä hetkellä oon 2 viikkoo Vuokatissa ja heti sen jälkee mul on ripariviikko. Täällä pystyn päivittää miniläppärillä, riparilla en oikee mitenkää.. Hope you understand xx
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
What could be worse #9
CARRIEN NÄKÖKULMA
Herääminen hiljaiseen taloon on outoa, jos asut samassa talossa viiden pojan ja setäsi kanssa. Nousin sängystä ylös ja kävelin alas keittiöön. Huomasin lappusen kiinnitettynä jääkaapin oveen.
''Carrie,
Huomenta. Minä ja pojat ollaan studiolla, jos unohdit. Tee olosi kotoisaksi, me tullaan siinä seitsemän aikaan!
Simon''
Niinpä, minähän unohdin kokonaan poikien studion.
Löysin leipää ja tein normaalin aamupalani; nutellaa ja paahtoleipää. Siinä näyte kokkaustaidoistani. Avasin tv:n uutiset, samalla söin leipääni. He puhuivat poikien paluusta Englantiin 'mysteeritytön' kanssa. Sen nähtyäni suljin tvn.
Menin takaisin huoneeseeni ja heitin hiukseni nutturalle. Laitoin rennot vaatteet päälle ja päätin purkaa tavarani. Katsoin laatikoita, enkä halunnut katsoa perheasioita sisältäviin laatikoihin, joten päätin viedä ne ullakolle. Niitä oli aika monta, ehkä kymmenen. Sain seitsemän niistä helposti ylös. Kahdeksannetta raahatessani kompastuin jalkoihini ja laatikko tippui rappusia alas.
''Hitto!'' huudahdin. Onneksi kukaan ei nähnyt kömpelyyttäni. Menin istumaan rappuselle ja katsoin laatikkoa, kaikki tavarat olivat levinneet lattialle. Kuvat olivat levällään lattialla, ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, ne tuijottivat minua. Levällään olivat myös perhealbumimme. Kipu osui sydämeeni ja muistin asioita. Otin lattialta muutaman albumin ja aloin selaamaan niitä.
Kuvat olivat niiltä ajoilta kun olin 9, minä ja äitini äitienpäivänä. Olin suunnitellut koko päivän jo valmiiksi. Aamiainen sängyssä, leffamaratoni yhdessä ja lounaaksi lempiruokaamme lempiravintolastamme. Kaakaon juomista yhdessä terassilla.
Heräsin ajatuksistani ja huomasin kyyneleen valuneen poskelleni. Puristin albumia kovaa, mutta päästin sen sitten tippumaan lattialle. Kyyneleet tulivat nyt nopeasti, ne valuivat kilpaa poskillani. Aivan kuin sydän revittäisiin suoraan rinnastani. Otin kiinni kaulastani olevasta korusta, joka oli äidiltäni. Yksi harvoista asioista, mitä minulla hänestä vielä on jäljellä.
Itkusessioni jälkeen pyyhin silmiäni, jotka olivat punaiset ja turvonneet. Tulin järkiini, kokosin kuvat laatikkoon ja vein sen ullakolle. Vein loputkin laatikot ylös ja menin huoneeseeni purkamaan muita tavaroita. Käynnistin radion ja toivoin sen vievän ajatukseni muualle.
*
Sain purettua tavarat ja katsoin kelloa, 15:37. Huokaisin. Vielä paljon aikaa tapettavaksi. Istuin sängylleni läppärini kanssa ja avasin twitterini. Vau! 6000 uutta seuraajaa?! Ja ilmoitukseni olivat räjähtäneet. Melkein kaikki olivat kuitenkin samoja.
''OMG, tunnetko 1D:n pojat?''
''Miten tapasit pojat?''
Mutta yksi pisti silmääni.
@Mel9264: ''Pidä kätesi irti Harrysta, HÄN ON MINUN!''
Vastasin hänelle.
@10_Carrie_10: ''@Mel9264 me ollaan vaan kavereita, hän on sinun(;''
Naurahdin tälle. Directionerit ovat niin suojelevaisia poikia kohtaan, aika suloista. Sitten asioita selvittääkseni, päätin twiitata omalla profiilillani.
''@10_Carrie_10: Moikka! Huomasin, että monet teistä on kiinnostunut siitä, miten tunnen pojat. Olen Carrie Cowell, Simon Cowellin siskontytär. Kiva 'tavata' teidät kaikki!(:''
Heti sen jälkeen sain 50+ uudelleentwiittausta ja 50+ suosikkia. Sitten joukon vastauksia. Paljon samanlaisia;
''Tee twitcam!''
''Seuraa minua!''
''Asutko Simonin ja poikien kanssa?''
Sen sijaan, että selittäisin kaiken, päätin tehdä twitcamin. Käynnistin twitcamin läppärilläni. Sekunneissa sain melkein 2000 katsojaa.
''Moikka kaikille!'' sanoin ja vilkutin kameralle.
''Päätin vähän selvitellä asioita webcamin muodossa. Kyllä, asun Simonin ja poikien kanssa. Ei, en seurustele Harryn kanssa, me ollaan vain ystäviä'' sanoin. Katsojat kysyivät monia kysymyksiä. Luin muutaman.
''Ei'' naurahdin. ''Mulla ei ole poikaystävää'' vastasin.
''Kiitos, on kivaa vastailla teille!'' vastasin twiittiin. Monet kysyivät, jos voisin näyttää heille poikien huoneet.
'''Ööh, mä en itseasiassa oo koskaan ollut poikien huoneissa. Joten ehkä ens kerralla!''
@Niam8632: ''Oot tosi kaunis! Jos te seurustelette Harryn kanssa, mä hyväksyn sen! :)''
@10_Carrie_10: ''@Niam8632 kiitos'' vastasin hänelle ja hymyilin käyttäjänimelle.
Otin läppärini ja menin keittiöön. Nappasin nutellapurkin ja näytin sitä kameraan.
''Tykkäätekö tekin nutellasta?'' kysyin. Sain heti satoja 'KYLLÄ' vastauksia. Yhtäkkiä puhelimeni soi. Kaivoin sen taskustani ja katsoin kuka se oli. Harry. Hymyilin kun näin nimen. Kaikki kyselivät kuka se oli.
''Se on Harry'' sanoin ja kaikki alkoivat panikoimaan twiiteissään. Vastasin puheluun ja laitoin sen kaiuttimelle.
''Haloo?'' vastasin.
''Carrie!'' Louis huusi. ''Me ollaan tauolla ja mä vein Harryn puhelimen, hän ja muut pojat kattoo sun twitcamia'' Louis sanoi iloisesti. Nauroin.
''Ööh, Louis, jos he kattoo tätä, niin he kuulevat sut'' sanoin. Sitten kuulin huudon taustalta.
''Boobear, ANNA MUN PUHELIN TAKAISIN! Älä juokse!!'' Harry huusi.
''Tää on oikeastaan ihan normaalia kun asuu poikien kanssa'' selitin kameralle. Yksi henkilö kysyi missä pojat olivat. Louis ja Harry taistelivat vieläkin puhelimesta, joten vastasin heidän puolestaan.
''Studiolla, Simonin kanssa'' kerroin heille.
''Hei, rakas, sori tosta'' Harry sanoi puhelimeen, hän siis sai sen takaisin.
''Ei mitään, se oli oikeastaan aika hauskaa kuunneltavaa'' sanoin hänelle. ''Katotteko te mun twitcamia?'' kysyin virnistäen.
''Joo'' Harry nauroi. ''Hei kaikki!'' Harry sanoi katsojille.
''HARRY TYKKÄÄ CARRIE-'' kuulin Louisin huutavan, ennenkuin Harry keskeytti hänet.
''HILJAA LOU!'' Harry huusi takaisin, selvästi nolona. Tunsin itseni punastuvan täysillä. Voi ei, kaikki twitcamissa ovat taas paniikissa.
''Anteeksi taas.. Kuitenkin, miten sun päivä on mennyt?'' Harry kysyi.
''Hienosti, mähän rakastan purkaa tavaroita'' vastasin sarkastisesti. Näin muutaman ihmisen kysyvän miksi asuin Simonin kanssa. En pystynyt vastaamaan siihen.. ihan vielä. Joten en vastannut.
''Kiva kuulla!'' Harry kiusasi. Luin ihmisten twiittejä minulle, kun yksi pisti taas silmääni.
''Kuulin, että sä olet se tyttö, joka tappoi äitinsä. Olet varmaan ylpeä itsestäsi. Huora''
Muistin saaneeni melkein samanlaisen viestin Bonnielta. Ihan kuin taas olisi lyöty puukko suoraan rintakehään ja kipu muistui äkkiä.
Harry oli vielä puhelimen toisessa päässä ja puhui minulle.
''Haloo?'' hän kysyi.
''Ööh.. Harry mun pitää mennä'' kakistin ulos ja suljin puhelun.
''Kiva kun katoitte, teen joskus uuden, moikka!'' sanoin nopeasti ja suljin twitcamin, samoin tein koneellenikin. Otin puhelimeni ja läppärini ja juoksin huoneeseeni. Suljin oven takanani ja heitin elektroniikan sängylleni. Puhelin värisi sängyllä ja näytöllä näkyi teksti; '3 uutta viestiä'. Ignoorasin sen, etsin veitsen ja menin kylpyhuoneeseen. Ilman epäilystäkään, tein kaksi viiltoa. Helpotuin, kun veri valui pitkin kättäni. Mutta tunsin myös jotain uutta. Ehkä, katumusta.. Oikeastaan en mitään.
Kun vuoto loppui, katsoin puhelintani.
Harry: Mikä on?
Harry: Ootko kunnossa?
Harry: Carrie, vastaa!
Vastasin hänelle nopealla tekstarilla.
Harrylle: Oon kunnossa.
Joka on tietenkin vale. Olen kaukana siitä, oikeastaan täysin etääntynyt siitä. Ihankuin koko ajan joku puukottaisi sinua sydämeen. Kipu on melkein sietämätöntä. Mutta äiti ei tule takaisin.. ja se on kokonaan minun syytäni. Mikä saa minut hajoamaan.
Menin istumaan olohuoneen sohvalle ja katsoin tvtä hetken. Annoin kuitenkin ajatusteni harhautua, Harryyn. Miksi hän saa minut niin.. iloiseksi? Jos se on sitä. Ravistelin päätäni, en voi tuntea iloa.. mutta jotain sellaista.
Nousin ja menin suihkuun. Kuivasin hiukseni ja puin jotain tavallisia vaatteita päälleni, etten näyttäisi kovin masentuneelta. Vaikka siltä tuntuukin.
Katsoin kelloa, 18:06. He tulevat pian. Meikkasin ihan vain huvikseni ja menin sitten istumaan kylpyhuoneen tasolle, pää polvissa. Nostin hihaani ja katsoin tekosiani. Jotkut olivat jo häilymässä, mutta useimmat olivat aika tuoreita. Istuin siinä, kuka tietää kuinka kauan, mutta sitten oveen koputettiin. Laskin hihan nopeasti alas ja hyppäsin alas tasolta. Menin huoneeni ovelle ja avasin sen. Sen takana olivat Harry, Danielle, Liam, Perrie ja Zayn.
Tytöt hymyilivät minulle.
''Moi!'' Perrie moikkasi innokkaana ja halasi minua. ''Tervetuloa Lontooseen, kiva nähdä sua'' hän sanoi ja perääntyi halauksesta. Hymyilin hänelle, hän on ihana.
''Miten menee?'' Danielle kysyi ja hymyili kiltisti.
''Hyvin'' valehtelin ja hymyilin takaisin.
''Me tultiin kysymään, tekisitkö meidän kanssa tänään jotain?'' Perrie kysyi. Tunsin Harryn tuijottavan minua.
''Okei, niinkuin mitä?''
''Mennään leffaan!'' Liam sanoi. Hymyilin.
''Niin, tuutko kattomaan meidän kanssa leffaa?'' Zayn kysyi.
''Kuulostaa kivalta!'' sanoin ja laitoin tekohymyn kasvoilleni. ''Mä vaan otan mun laukun, tuun kohta'' sanoin. He nyökkäsivät ja lähtivät alakertaan odottamaan, kaikki paitsi Harry. Otin laukkuni ja laitoin puhelimeni sinne. Kävelin sitten takaisin ovelle, jossa Harry vain seisoi ja tuijotti minua.
''Mitä?'' kysyin.
''Ei mitään'' Harry sanoi ja ravisteli päätään. ''Mennään'' hän sanoi.
Seurasin Harrya alakertaan olohuoneeseen, jossa muut odottivat jo.
''Mitä leffaa me mennään kattomaan?'' Niall kysyi.
''AVENGERS!!'' Louis huudahti.
''Joo, mä kuulin että se on tosi hyvä!'' Perrie sanoi.
''Sitten mennään'' Liam sanoi ja hyppäsi sohvalta ylös. Danielle ja hän johtivat meitä kahdelle autolle ulos. Louis, Niall, Danielle ja Liam menivät yhteen autoon ja minä, Harry, Zayn ja Perrie toiseen. Minä ja Harry istuimme ihan takana, Zayn ja Perrie edessämme bailasivat kahdestaan Carly Rae Jepsenin hittibiisiin. Katsoin Harryyn. Hän oli oudon hiljainen ja katsoi vain ikkunasta ulos.
''Mikä on?'' kuiskasin hänelle. Hän käänsi katseensa pois ikkunasta ja katsoi minuun.
''Mietin vaan'' hän sanoi. Ravistelin päätäni, otin hänen kädestään kiinni ja puristin sitä hieman. En päästänyt irti, joten hän kuiskasi minulle;
''Ehkä pitäisi tehdä tätä useammin?'' hän virnisteli. Naurahdin ja pyörittelin silmiäni hänelle. No, mikä hänellä ikinä olikaan, se taisi jo unohtua. Harry oli kuiskaamassa minulle taas jotain, tunsin hänen hengityksensä ihollani. Sydämeni pumppasi tuhatta ja sataa ja hänen kiharansa koskettivat poskeani. Sitten huomasimme Zaynin ja Perrien tuijottavan meitä ja kuiskailevan toisilleen. Minä punastuin ja Harry käänsi päänsä. Puhelimeni värisi. 1 uusi viesti.
Perrie: Ootte niin söpöjä yhdessä!!(; x
Pyörittelin silmiäni ja hymyilin hänelle, hän takaisin minulle. Laitoin puhelimeni takaisin laukkuun ja pian auto jo pysähtyikin. Katsoin ikkunasta ulos. Olimme elokuvateatterilla.
Herääminen hiljaiseen taloon on outoa, jos asut samassa talossa viiden pojan ja setäsi kanssa. Nousin sängystä ylös ja kävelin alas keittiöön. Huomasin lappusen kiinnitettynä jääkaapin oveen.
''Carrie,
Huomenta. Minä ja pojat ollaan studiolla, jos unohdit. Tee olosi kotoisaksi, me tullaan siinä seitsemän aikaan!
Simon''
Niinpä, minähän unohdin kokonaan poikien studion.
Löysin leipää ja tein normaalin aamupalani; nutellaa ja paahtoleipää. Siinä näyte kokkaustaidoistani. Avasin tv:n uutiset, samalla söin leipääni. He puhuivat poikien paluusta Englantiin 'mysteeritytön' kanssa. Sen nähtyäni suljin tvn.
Menin takaisin huoneeseeni ja heitin hiukseni nutturalle. Laitoin rennot vaatteet päälle ja päätin purkaa tavarani. Katsoin laatikoita, enkä halunnut katsoa perheasioita sisältäviin laatikoihin, joten päätin viedä ne ullakolle. Niitä oli aika monta, ehkä kymmenen. Sain seitsemän niistä helposti ylös. Kahdeksannetta raahatessani kompastuin jalkoihini ja laatikko tippui rappusia alas.
''Hitto!'' huudahdin. Onneksi kukaan ei nähnyt kömpelyyttäni. Menin istumaan rappuselle ja katsoin laatikkoa, kaikki tavarat olivat levinneet lattialle. Kuvat olivat levällään lattialla, ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, ne tuijottivat minua. Levällään olivat myös perhealbumimme. Kipu osui sydämeeni ja muistin asioita. Otin lattialta muutaman albumin ja aloin selaamaan niitä.
Kuvat olivat niiltä ajoilta kun olin 9, minä ja äitini äitienpäivänä. Olin suunnitellut koko päivän jo valmiiksi. Aamiainen sängyssä, leffamaratoni yhdessä ja lounaaksi lempiruokaamme lempiravintolastamme. Kaakaon juomista yhdessä terassilla.
Heräsin ajatuksistani ja huomasin kyyneleen valuneen poskelleni. Puristin albumia kovaa, mutta päästin sen sitten tippumaan lattialle. Kyyneleet tulivat nyt nopeasti, ne valuivat kilpaa poskillani. Aivan kuin sydän revittäisiin suoraan rinnastani. Otin kiinni kaulastani olevasta korusta, joka oli äidiltäni. Yksi harvoista asioista, mitä minulla hänestä vielä on jäljellä.
Itkusessioni jälkeen pyyhin silmiäni, jotka olivat punaiset ja turvonneet. Tulin järkiini, kokosin kuvat laatikkoon ja vein sen ullakolle. Vein loputkin laatikot ylös ja menin huoneeseeni purkamaan muita tavaroita. Käynnistin radion ja toivoin sen vievän ajatukseni muualle.
*
Sain purettua tavarat ja katsoin kelloa, 15:37. Huokaisin. Vielä paljon aikaa tapettavaksi. Istuin sängylleni läppärini kanssa ja avasin twitterini. Vau! 6000 uutta seuraajaa?! Ja ilmoitukseni olivat räjähtäneet. Melkein kaikki olivat kuitenkin samoja.
''OMG, tunnetko 1D:n pojat?''
''Miten tapasit pojat?''
Mutta yksi pisti silmääni.
@Mel9264: ''Pidä kätesi irti Harrysta, HÄN ON MINUN!''
Vastasin hänelle.
@10_Carrie_10: ''@Mel9264 me ollaan vaan kavereita, hän on sinun(;''
Naurahdin tälle. Directionerit ovat niin suojelevaisia poikia kohtaan, aika suloista. Sitten asioita selvittääkseni, päätin twiitata omalla profiilillani.
''@10_Carrie_10: Moikka! Huomasin, että monet teistä on kiinnostunut siitä, miten tunnen pojat. Olen Carrie Cowell, Simon Cowellin siskontytär. Kiva 'tavata' teidät kaikki!(:''
Heti sen jälkeen sain 50+ uudelleentwiittausta ja 50+ suosikkia. Sitten joukon vastauksia. Paljon samanlaisia;
''Tee twitcam!''
''Seuraa minua!''
''Asutko Simonin ja poikien kanssa?''
Sen sijaan, että selittäisin kaiken, päätin tehdä twitcamin. Käynnistin twitcamin läppärilläni. Sekunneissa sain melkein 2000 katsojaa.
''Moikka kaikille!'' sanoin ja vilkutin kameralle.
''Päätin vähän selvitellä asioita webcamin muodossa. Kyllä, asun Simonin ja poikien kanssa. Ei, en seurustele Harryn kanssa, me ollaan vain ystäviä'' sanoin. Katsojat kysyivät monia kysymyksiä. Luin muutaman.
''Ei'' naurahdin. ''Mulla ei ole poikaystävää'' vastasin.
''Kiitos, on kivaa vastailla teille!'' vastasin twiittiin. Monet kysyivät, jos voisin näyttää heille poikien huoneet.
'''Ööh, mä en itseasiassa oo koskaan ollut poikien huoneissa. Joten ehkä ens kerralla!''
@Niam8632: ''Oot tosi kaunis! Jos te seurustelette Harryn kanssa, mä hyväksyn sen! :)''
@10_Carrie_10: ''@Niam8632 kiitos'' vastasin hänelle ja hymyilin käyttäjänimelle.
Otin läppärini ja menin keittiöön. Nappasin nutellapurkin ja näytin sitä kameraan.
''Tykkäätekö tekin nutellasta?'' kysyin. Sain heti satoja 'KYLLÄ' vastauksia. Yhtäkkiä puhelimeni soi. Kaivoin sen taskustani ja katsoin kuka se oli. Harry. Hymyilin kun näin nimen. Kaikki kyselivät kuka se oli.
''Se on Harry'' sanoin ja kaikki alkoivat panikoimaan twiiteissään. Vastasin puheluun ja laitoin sen kaiuttimelle.
''Haloo?'' vastasin.
''Carrie!'' Louis huusi. ''Me ollaan tauolla ja mä vein Harryn puhelimen, hän ja muut pojat kattoo sun twitcamia'' Louis sanoi iloisesti. Nauroin.
''Ööh, Louis, jos he kattoo tätä, niin he kuulevat sut'' sanoin. Sitten kuulin huudon taustalta.
''Boobear, ANNA MUN PUHELIN TAKAISIN! Älä juokse!!'' Harry huusi.
''Tää on oikeastaan ihan normaalia kun asuu poikien kanssa'' selitin kameralle. Yksi henkilö kysyi missä pojat olivat. Louis ja Harry taistelivat vieläkin puhelimesta, joten vastasin heidän puolestaan.
''Studiolla, Simonin kanssa'' kerroin heille.
''Hei, rakas, sori tosta'' Harry sanoi puhelimeen, hän siis sai sen takaisin.
''Ei mitään, se oli oikeastaan aika hauskaa kuunneltavaa'' sanoin hänelle. ''Katotteko te mun twitcamia?'' kysyin virnistäen.
''Joo'' Harry nauroi. ''Hei kaikki!'' Harry sanoi katsojille.
''HARRY TYKKÄÄ CARRIE-'' kuulin Louisin huutavan, ennenkuin Harry keskeytti hänet.
''HILJAA LOU!'' Harry huusi takaisin, selvästi nolona. Tunsin itseni punastuvan täysillä. Voi ei, kaikki twitcamissa ovat taas paniikissa.
''Anteeksi taas.. Kuitenkin, miten sun päivä on mennyt?'' Harry kysyi.
''Hienosti, mähän rakastan purkaa tavaroita'' vastasin sarkastisesti. Näin muutaman ihmisen kysyvän miksi asuin Simonin kanssa. En pystynyt vastaamaan siihen.. ihan vielä. Joten en vastannut.
''Kiva kuulla!'' Harry kiusasi. Luin ihmisten twiittejä minulle, kun yksi pisti taas silmääni.
''Kuulin, että sä olet se tyttö, joka tappoi äitinsä. Olet varmaan ylpeä itsestäsi. Huora''
Muistin saaneeni melkein samanlaisen viestin Bonnielta. Ihan kuin taas olisi lyöty puukko suoraan rintakehään ja kipu muistui äkkiä.
Harry oli vielä puhelimen toisessa päässä ja puhui minulle.
''Haloo?'' hän kysyi.
''Ööh.. Harry mun pitää mennä'' kakistin ulos ja suljin puhelun.
''Kiva kun katoitte, teen joskus uuden, moikka!'' sanoin nopeasti ja suljin twitcamin, samoin tein koneellenikin. Otin puhelimeni ja läppärini ja juoksin huoneeseeni. Suljin oven takanani ja heitin elektroniikan sängylleni. Puhelin värisi sängyllä ja näytöllä näkyi teksti; '3 uutta viestiä'. Ignoorasin sen, etsin veitsen ja menin kylpyhuoneeseen. Ilman epäilystäkään, tein kaksi viiltoa. Helpotuin, kun veri valui pitkin kättäni. Mutta tunsin myös jotain uutta. Ehkä, katumusta.. Oikeastaan en mitään.
Kun vuoto loppui, katsoin puhelintani.
Harry: Mikä on?
Harry: Ootko kunnossa?
Harry: Carrie, vastaa!
Vastasin hänelle nopealla tekstarilla.
Harrylle: Oon kunnossa.
Joka on tietenkin vale. Olen kaukana siitä, oikeastaan täysin etääntynyt siitä. Ihankuin koko ajan joku puukottaisi sinua sydämeen. Kipu on melkein sietämätöntä. Mutta äiti ei tule takaisin.. ja se on kokonaan minun syytäni. Mikä saa minut hajoamaan.
Menin istumaan olohuoneen sohvalle ja katsoin tvtä hetken. Annoin kuitenkin ajatusteni harhautua, Harryyn. Miksi hän saa minut niin.. iloiseksi? Jos se on sitä. Ravistelin päätäni, en voi tuntea iloa.. mutta jotain sellaista.
Nousin ja menin suihkuun. Kuivasin hiukseni ja puin jotain tavallisia vaatteita päälleni, etten näyttäisi kovin masentuneelta. Vaikka siltä tuntuukin.
Katsoin kelloa, 18:06. He tulevat pian. Meikkasin ihan vain huvikseni ja menin sitten istumaan kylpyhuoneen tasolle, pää polvissa. Nostin hihaani ja katsoin tekosiani. Jotkut olivat jo häilymässä, mutta useimmat olivat aika tuoreita. Istuin siinä, kuka tietää kuinka kauan, mutta sitten oveen koputettiin. Laskin hihan nopeasti alas ja hyppäsin alas tasolta. Menin huoneeni ovelle ja avasin sen. Sen takana olivat Harry, Danielle, Liam, Perrie ja Zayn.
Tytöt hymyilivät minulle.
''Moi!'' Perrie moikkasi innokkaana ja halasi minua. ''Tervetuloa Lontooseen, kiva nähdä sua'' hän sanoi ja perääntyi halauksesta. Hymyilin hänelle, hän on ihana.
''Miten menee?'' Danielle kysyi ja hymyili kiltisti.
''Hyvin'' valehtelin ja hymyilin takaisin.
''Me tultiin kysymään, tekisitkö meidän kanssa tänään jotain?'' Perrie kysyi. Tunsin Harryn tuijottavan minua.
''Okei, niinkuin mitä?''
''Mennään leffaan!'' Liam sanoi. Hymyilin.
''Niin, tuutko kattomaan meidän kanssa leffaa?'' Zayn kysyi.
''Kuulostaa kivalta!'' sanoin ja laitoin tekohymyn kasvoilleni. ''Mä vaan otan mun laukun, tuun kohta'' sanoin. He nyökkäsivät ja lähtivät alakertaan odottamaan, kaikki paitsi Harry. Otin laukkuni ja laitoin puhelimeni sinne. Kävelin sitten takaisin ovelle, jossa Harry vain seisoi ja tuijotti minua.
''Mitä?'' kysyin.
''Ei mitään'' Harry sanoi ja ravisteli päätään. ''Mennään'' hän sanoi.
Seurasin Harrya alakertaan olohuoneeseen, jossa muut odottivat jo.
''Mitä leffaa me mennään kattomaan?'' Niall kysyi.
''AVENGERS!!'' Louis huudahti.
''Joo, mä kuulin että se on tosi hyvä!'' Perrie sanoi.
''Sitten mennään'' Liam sanoi ja hyppäsi sohvalta ylös. Danielle ja hän johtivat meitä kahdelle autolle ulos. Louis, Niall, Danielle ja Liam menivät yhteen autoon ja minä, Harry, Zayn ja Perrie toiseen. Minä ja Harry istuimme ihan takana, Zayn ja Perrie edessämme bailasivat kahdestaan Carly Rae Jepsenin hittibiisiin. Katsoin Harryyn. Hän oli oudon hiljainen ja katsoi vain ikkunasta ulos.
''Mikä on?'' kuiskasin hänelle. Hän käänsi katseensa pois ikkunasta ja katsoi minuun.
''Mietin vaan'' hän sanoi. Ravistelin päätäni, otin hänen kädestään kiinni ja puristin sitä hieman. En päästänyt irti, joten hän kuiskasi minulle;
''Ehkä pitäisi tehdä tätä useammin?'' hän virnisteli. Naurahdin ja pyörittelin silmiäni hänelle. No, mikä hänellä ikinä olikaan, se taisi jo unohtua. Harry oli kuiskaamassa minulle taas jotain, tunsin hänen hengityksensä ihollani. Sydämeni pumppasi tuhatta ja sataa ja hänen kiharansa koskettivat poskeani. Sitten huomasimme Zaynin ja Perrien tuijottavan meitä ja kuiskailevan toisilleen. Minä punastuin ja Harry käänsi päänsä. Puhelimeni värisi. 1 uusi viesti.
Perrie: Ootte niin söpöjä yhdessä!!(; x
Pyörittelin silmiäni ja hymyilin hänelle, hän takaisin minulle. Laitoin puhelimeni takaisin laukkuun ja pian auto jo pysähtyikin. Katsoin ikkunasta ulos. Olimme elokuvateatterilla.
Mul meni semmoset kolme tuntii kirjottaa tää, nii toivottavasti oli teille pitkä! :)
maanantai 23. kesäkuuta 2014
What could be worse #8
JUUUU anteeks en kerenny kirjottaa tätä eilen valmiiks :( Mut tätä seuraavast tulee sit pitkä! :)
CARRIEN NÄKÖKULMA
Harry päästi minusta irti ja lopetti halauksen.
''Voit luottaa muhun'' Harry sanoi ja katsoi minua suloisilla silmillään. Katsoin ensin syliini ja sitten takaisin Harryyn.
''Kiitos''
''Tottakai'' Harry sanoi ja hymyili. Sitten lentoemäntä tuli luoksemme.
''Haluaisitteko jotakin?'' hän kysyi, mutta loi katseensa enemmänkin Harryyn. Yäk, ällöttävää. Hän on vanha ja yrittää selvästi flirttailla Harryn kanssa.
''Ei kiitos'' Harry sanoi ystävällisesti. Lentoemäntä katsoi Harrya hiukan pettyneenä, mutta silti täynnä intoa.
''Oletteko aivan varmoja?'' hän kysyi, epätoivoisena.
Nyt neiti, rouva mikä onkaan, alkoi käydä hermoilleni. En oikeastaan tiedä miksi, mutta juuri hän antaa sellaisia epätoivon merkkejä, joita joskus huomaa vanhemmilla naisilla. Ennenkuin Harry kerkesi vastaamaan, minä otin ohjat käsiini.
''Eikö hän just sanonut ei?'' sanoin ja yritin peittää ärsytystäni. Lentoemäntä pyöritteli silmiään minulle.
''Etkö sä olekin se tyttö, joka tappoi äitinsä?'' hän pilkkasi ja sitten lähti. Sanat olivat kuin isku vyön alle. Ne jäivät pyörimään päähäni, vaikka tiesin niiden olevan totta. Yhtäkkiä tummat ja pimeät ajatukset ottivat taas valtaa minussa.
Harry katsoi minua.
''Carrie, mä..'' hän yritti sanoa, mutta kerkesin keskeyttää hänet.
''Mä vain.. Mä tuun kohta takaisin'' sanoin tärisevällä äänellä Harrylle.
Kyyneleitä alkoi tulla jo uhkaavan paljon. Nappasin laukkuni ja juoksin koneen vessaan. Pääsin sisään ja lukitsin oven heti. Istuin pöntön kannelle ja otin laukustani veitsen. Nostin hihaani nopeasti ja ennenkuin kerkesin miettiä sitä toista kertaa, vedin syvän viillon. Hätkähdin, kun verta alkoi tulla paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Pidin paperia viillon päällä saadakseni vuodon loppumaan ja noin 10 minuutin päästä se loppuikin. Laskin hihani, nousin ja katsoin itseäni peilistä. Yritin hengittää syvään ja rauhoittaa itseäni. Lentoemännän sanat vain soivat päässäni koko ajan. Nyt kai kaikki tietää sen jo. Minä olen tyttö, joka tappoi oman äitinsä. Vaikuttaa siltä, ettei asiat tule ikinä olemaan hyvin.. vain.. huonosti.
Kävelin takaisin paikalleni ja istuin Harryn viereen.
''Carrie, se mitä hän sanoi, oli väärin. Anteeksi siitä, ootko okei?'' Harry kysyi, syyllisen näköisenä.
''Ei se ollut sun vika'' sanoin hänelle ja ravistelin päätäni. ''Ei se mitään'' sanoin huokaisten. Vihaan valehdella hänelle, se saa minut tuntemaan entistä pahemmaksi.. jos se vaan on mahdollista enää. Harry otti minun käteni omaansa.
''Carrie, mä olen täällä, vaikka mitä tapahtuis'' Harry sanoi tosissaan.
Se sai kehoni kananlihalle.
''Kiitos, se merkitsee paljon'' sanoin hymyillen. Harry hymyili takaisin.
''Mitäs tämä on?'' Louis kysyi ja virnisti. Vedin käteni pois Harryn kädestä ja katsoin Louisiin.
''Ei mitään'' sanoin Louisille, taisin punastua samalla.
''Nii just, siltä se näyttikin'' Louis sanoi sarkastisesti.
''Älä huoli, Boobear'' Harry sanoi ja käytti lempinimeään Louisille.
''Awww, mikä bromanssi!'' sanoin hymyillen.
''Tiedän'' Louis sanoi.
''Larry Stylinson!'' Harry nauroi.
''Niin, Harold. Kyllä me tiedetään'' Louis sanoi pyöritellen silmiään. Nauroin heille.
''Onko tässä koneessa jotain syötävää?'' Louis kysyi, hieman vihaisena.
''Kysy lentoemännältä, ne tietää'' sanoin ärsyyntyneenä edellisestä. Louis katsoi minua kysyvästi. ''Älä kysy'' sanoin heilauttaen kättäni.
''Okei'' Louis sanoi, nousi ylös ja lähti etsimään ruokaa.
Lento loppui mukavasti, mitä nyt Harry ja Louis herättivät koko koneen huutamalla ja leikkimällä käytävillä.
*
Pääsimme koneesta ja lähdimme seuraamaan Simonia matkatavara osastolle. Paul ja monta muuta henkivartijaa auttoivat meitä fanien läpi heti koneesta tultuamme. Löysimme matkatavaramme ja Paul otti minun omani, pojat joutuivat kantamaan omansa.
''Toi on epäreilua!'' Niall valitti, raahaten kolmea isoa matkalaukkuaan.
''Yritä edes'' Paul vastasi. Virnistin pojille, hemmotellut kakarat.
''Mä oon liian hyvännäköinen tähän'' Zayn vitsaili ja raahasi matkalaukkuaan ja toista pientä hiustuotteilleen. Kaikki nauroivat Zaynille.
''Paul, jos sanon että olen nainen, kannatko nämäkin?'' Harry kysyi. Louis kerkesi vastaamaan ennen Paulia.
''Ekaksi, Harry oot niiiiiiin laiska. Toiseksi, et tosiaankaan oo nainen. Jos olisit, miksi pitäisit Carrien kanssa käsiä yhdessä?'' Louis naurahti. Minä punastuin heti ja kaikkien ''aww'':ien jälkeen Liam kysyi.
''Tarkoittaako tämä, että sä liityt One Directionin virallisiin tyttöystäviin?'' iam kysyi minulta kiusaavasti. Se sai minut punastelemaan vielä enemmän. Katsoin nopeasti Harryyn, joka punasteli myös.
''Hiljaa, Liam!'' Harry huudahti nolona.
''Harryyyy'' Liam vinkkasi. Harry pyöritteli silmiään. Jatkoimme kävelemistä ja välttelin katsekontaktia heidän kanssaan, varsinkin Harryn ja Simonin kanssa, jotka mitä luultavammin tuijottivat minua.
*
Pääsimme vihdoin limusiinilla Simonin ja poikien talolle. Joka ei edes ole talo, vaan joku kartano! 9 makuuhuonetta ja 7 kylpyhuonetta. Muuttoapu oli jo tuonut kaikki tavarani huoneeseeni odottamaan. Tuijotin laatikoita hetken, sitten päätin hieman korjata meikkiäni. Sitten kävelin alas ja löysin Harryn olohuoneen sohvalta.
''Ootko valmis näkemään Lontoota?'' hän kysyi.
''Todellakin!'' huudahdin. Tilasimme taksin ja pyysimme jättämään jonnekkin Lontoon keskustaan. Pysähdyimme 'London eye':n vierelle ja jäimme ihailemaan maisemia.
''Uskomatonta'' sanoin hymyillen.
''Mä ajattelinkin, että ajattelisit noin'' Harry sanoi. ''Haluatko tonne ylös?'' hän kysyi ja osoitti London Eye:ta.
''Joo!'' vastasin innokkaana.
''Tuu perässä'' Harry sanoi, tarttui kädestäni ja lähti johtamaan minua sinne päin.
Kun pääsimme korkeimpaan kohtaan, seisoimme yhdessä ja katselimme henkeäsalpaavaa näkymää.
''No, miltä näyttää?'' Harry kysyi.
''Henkeäsalpaavalta..'' sanoin. Tunsin Harryn lämpimän käden koskettavan omaani. Sähkö sisälläni virtasi ja tunsin perhosia taas vatsassani.
''Ootko valmis jatkamaan kierrostamme?'' Harry kysyi söpösti. Hymyilin hänelle.
''Toki'' vastasin vieläkin hymyillen. Hän kumartui hieman ja antoi pusun poskelleni.
*
Saimme lopetettua Lontoon kierroksemme. Kaikkialla oli upeaa, vaikka melkein kaikkialla oli myös faneja. Päätimme mennä jonnekkin syömään, koska oli jo myöhä, eikä Simonin jääkaapissa kuitenkaan olisi mitään - Harryn mukaan. Otimme taksin ja päädyimme Nandosiin. Nousimme taksista ulos ja Harry maksoi kuskille.
''En oo ikinä ennen ollut täällä'' sanoin Harrylle samalla kun hän ohjasi minua sisään.
''Ei se mitään'' Harry sanoi ja avasi oven minulle. ''Luulen, että pidät tästä'' hän sanoi kävellessään takanani. Vau, paikka tuoksuu ihanalta.
''Pöytä kahdelle?'' jostain pompannut tarjoilija kysyi meiltä.
''Kyllä, kiitos'' Harry vastasi ystävällisesti, niinkuin tavallisestikin. Hän todella on herrasmies. Hymyilin tarjoilijalle ja yritin olla yhtä ystävällinen hänelle kuin Harry. Se ei tainnut toimia, koska hän mulkaisi minua inhottavasti. Mikä ihme kaikilla on minua vastaan? Ainiin, minähän olen 'tyttö, joka tappoi äitinsä'. Hienoa, ja minä vasta muutin tänne. Huhut liikkuvat nopeasti. Seurasimme tarjoilijaa pöytäämme ja hän antoi meille ruokalistat. Pian hän toi tilaamamme juomat ja jätti meidät tutkimaan ruokalistaa.
''Mä taidan ottaa vaan kanaa'' sanoin Harrylle.
''Okei, mäkin tiedän jo mitä otan'' Harry sanoi ja heilutti tarjoilijalle kättään. Tilasin kanani ja Harry jotain, mistä en ollut varma mitä se oli, jotain jossa oli lihaa. Jäimme juttelemaan musiikista ja kaikesta ennenkuin ruokamme tuli. Juuri ruoan saapuessa Harryn puhelin soi. Hän vastasi siihen ja katsoin häntä uteliaana, samalla kun söin UPEAA kanaani.
''Me ollaan Nandosissa'' Harry sanoi puhelimeen.
''MITÄ?! Nandosissa ILMAN MUA?!?!'' henkilö huusi puhelimeen. Niall!
''Öhh, niin?'' Harry kysyi epävarmana. Jatkoin syömistäni ja pian Harry lopetti puhelun.
''Niall?'' kysyin.
''Jep'' hän naurahti. ''Niall sanoi, että jossen tuo hänelle täältä ruokaa mukanani, hän leikkaa kiharani nukkuessani'' hän nauroi. Hymyilin.
''En tiennyt että meidän pikku-irkussa on noin paljon raivoa!'' vitsailin.
''Vain, kun asia koskee ruokaa'' Harry naurahti.
Saimme syötyä ja Harry tilasi Niallille jotain mukaan.
*
Saavuimme takaisin Simonin kartanolle ja heti kun pääsimme sisään, Niall oli meitä odottamassa. Hän juoksi meitä vastaan ja nappasi pussin Harryn käsistä.
''NANDOS!!!'' Niall huusi ja juoksi keittiöön.
''Ole hyvä!'' Harry huusi sarkastisesti.
''RUOKAAAAA'' oli Niallin ainoa vastaus. Nauroin Niallille, kun kävelimme Harryn kanssa olohuoneeseen. Keittiön kohdalla Simon käveli ohitsemme.
''Toivottavasti teillä oli kivaa. Ainiin, Harry, studio huomenna. Ja Carrie, olet tervetullut mukaamme'' hän sanoi. Harry nyökkäsi.
''Kiitos, mutta mä taidan jäädä purkamaan tavaroita'' sanoin Simonille.
''Okei. No, menen nukkumaan, hyvää yötä'' Simon sanoi ja käveli yläkertaan. Kävelimme Harryn kanssa myös portaita kohden, ohittaen olohuoneen.
''Iltaa kyyhkyläiset!'' Louis huusi sohvalta. Louis...
Punastuin. Zayn, Louis ja Liam istuivat olohuoneessa ja katsoivat jonkinsortin toimintaelokuvaa.
''Hei mäkin haluan katsoa!'' Harry huudahti.
''Mä meen nukkumaan'' sanoin Harrylle ja lähdin portaita pitkin ylös. Harry otti kädestäni kiinni ja veti minut halaukseen.
''Nuku hyvin, ihana'' Harry sanoi ja päästi minut sitten pois.
''Tänään oli kivaa, hyvää yötä'' sanoin hänelle. Zayn, Liam ja Louis tuijottivat meitä sohvilta, joten vilkutin heille. ''Öitä teillekkin'' nauroin.
''Öitä Carrie!'' he huusivat kuorossa. Harry meni heidän kanssaan sohvalle ja he alkoivat heti kuiskimaan.
Kävelin ylös huoneeseeni. Avasin oveni ja huomasin muuttoväen laittaneen kaiken samanlailla kuin vanhassa huoneessani. Paitsi julisteitani. Menin huoneen sisälle ja suljin oven. Täysiä laatikoita riitti vielä ja musiikkijuttuni olivat alakerrassa. Ja tietenkin matkalaukkuni koneesta. Kävelin kylpyhuoneeseen, katsoin itseäni peilistä ja hymyilin tekohymyäni. Mutta jo minäkin näen, ettei ilo riitä silmiini asti.
Päätin mennä suihkuun. Tutkiskelin käsivarsiani. Katsoin uudempia jälkiä ylempänä ja irvistin. Tiedän, että minulla on ihmisiä ympärillä, jotka välittää minusta, mutta sisälläni on tyhjää ja kuollutta. Ihankuin olisi huoneessa, jossa on paljon ihmisiä ja huutaisin, mutta kukaan ei kuule..
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
What could be worse #7
VAROTAN JO TÄS ALUS ET TÄÄ ON SIT LYHYT KAPPALE, KOSKA YRITÄN SAADA TOISEN VIEL TÄNÄÄ ULOS :----)
CARRIEN NÄKÖKULMA
Heräsin, vieläkin lentokoneessa. On pimeää, joten taisin nukkua aika pitkään. Otin kuulokkeeni pois korviltani. Louis ja Harry nukkuivat vieressäni, kuinka söpöä! Sitten näin Liamin, Zaynin ja Simoninkin nukkuvan viereisessä rivissä. Niall on näköjään hereillä, hänellä on kuulokkeet korvissa ja hän tekee jotain puhelimellaan. Hän ja Lulu olisivat niin täydellinen pari. Harmi, ettei Lulu asu Lontoossa, mutta voimme silti mennä käymään Rhode Islandilla. Mietin, millainen Lontoo on, vaikka lentoa on jäljellä vielä yli 6 tuntia.
Kuulin jonkun haukottelevan vieressäni ja katsoin Harryyn, hän oli heräämässä.
''Huomena, ihana'' Harry sanoi väsyneesti venytellessään käsiään.
''Toi olisi suloista, jos oikeasti olis aamu'' sanoin ja katsoin ikkunasta ulos. Harry katsoi ulos myös ja kohautti olkapäitään.
''Ai sori'' hän totesi. Hän on niin söpö, mutta minulla ei ole mahdollisuuksiakaan.
''Ootko jo innoissas Lontoosta?'' Harry kysyi.
''Joo, ihan haltioissani'' sanoin ja hymyilin hieman.
''Ja se näkyy'' hän vinkkasi ja naurahti. ''Mähän voisin antaa pienen kierroksen, sitten kun päästään maihin, vai?'' hän kysyi.
Vatsani täyttyi perhosista ja aloin hermostua. Kysyykö Harry Styles minua ulos? No.. Okei, ei.. Ylireagoin tämän. Hän on vain ystävällinen.
''Joo, se ois kivaa'' vastasin hymyillen.
''Hyvä!'' Harry sanoi innoissaan. Sitten hän teki sen suloisen 'hair flipin' ja siirsi kiharoitaan pois kasvoiltaan, olin myyty. Hän näki, kun tuijotin, joten hän virnisti ja vinkkasi minulle. Punastuin heti.
''Millasesta musiikista sä tykkäät?'' hän kysyi.
''No, teistä, Ed Sheeranista, Demi Lovatosta..'' sanoin, ne tosiaan oli lempparini. Hän nosti kulmiaan hieman yllättyneenä.
''Vau! Entä lempikappale meiltä?'' hän kysyi, uteliaana.
''Moments'' vastasin automaattisesti, sitä ei tarvinnut miettiä.
''Hyvä valinta. Ja tiesithän, että Niall on totaalisesti rakastunut Demi Lovatoon?''
''No tottakai! Heille tulisi söpöjä irkkuvauvoja'' naurahdin.
''Totta'' Harry nauroi.
''Mikä on noin hauskaa?'' Niall kysyi. Harry ja minä katsoimme ensin Nialliin, sitten toisiimme.
''Se, että sä oot niin ihastunut Demiin'' Harry sanoi ja hymyili.
''Hän on kaunis..'' Niall sanoi punastuneena.
''Awww, ja teille tulee söpöjä irkkuvauvoja!'' kiusasin häntä.
''Carrie!'' Niall sanoi ja punasteli taas. Käännyin sitten takaisin Harryyn.
''Mutta oikeasti, Demi on mun esikuva'' sanoin Harrylle.
''Nyt Niallilla on joku, jonka kanssa puhua hänestä'' Harry sanoi.
Harryn seurassa oleminen tuntuu, että olisin.. onnellinen, jos sitä sellaiseksi tunteeksi kutsutaan. Hän saa minut tuntemaan, että kaikki tulee olemaan vielä hyvin. Mutten ansaitse sitä, kaiken jälkeen mitä tein. Plus Harry ansaitsee paremman, sellaisen joka ei ole niin.. rikki, hajoamassa. Sellaisen, joka ei ole kuin minä.. Kun ajattelen Harrya jonkun toisen kanssa, se saa minut tuntemaan samanlaisia ajatuksia kun silloin kun luin äidin kirjeen. En kyllä tiedä miksi, tälle täytyy olla jokin kunnon selitys.
''Ootko ihan okei?'' Harry kysyi yhtäkkiä.
''Joo.. toki'' sanoin valehdellen ja katsoin syliini.
''Okei..'' Harry sanoi huolestuneena. Katsoin ikkunaan päin.
''Se helpottaa kyllä..'' Harry sanoi hiljaa. Käännyin hitaasti häneen päin.
''Ei tunnu siltä'' sanoin ääni värähdellen. Harry kietoi kätensä ympärilleni.
''Kyllä se siitä.. Sä selviät tästä, mä autan'' hän sanoi. Laskin pääni hänen olkapäälleen, kun hän halasi minua ja haistoin hänen partavetensä. Mutta yksi ajatus pyöri päässäni..
Mitä jos en selviä?
lauantai 21. kesäkuuta 2014
What could be worse #6
CARRIEN NÄKÖKULMA
Heräsin siihen, kun Lulu huusi vieressäni.
''Ylös senkin laiskimus!!!'' hän huusi.
''Vihaan sua'' mumisin tyynyyni.
''Kuulin ton!!'' hän huusi ja veti peittoni pois. Kävin istumaan sängylle, vieläkin silmät kiinni.
''ÄH'' valitin. ''Missä piilolinssit?'' kysyin, vieläkin pitäen silmiäni kiinni.
''Tässä'' Lulu sanoi ja antoi käteeni piilolinssikotelon. Avasin silmäni ja kävelin peilin eteen laittamaan niitä. Asetin ne silmilleni ja taas se poltti.
''AU! Polttaa!!'' huusin tuskasta. Lulu purskahti nauruun. Huusin edelleen kun Niall ja Harry tulivat huoneeseeni.
''Mikä on??'' Niall kysyi Lululta.
''Hän tekee noin joka kerta kun laittaa piilolinssit silmiinsä'' Lulu sanoi ja kohautti olkapäitään.
Vihdoin polttelu loppui ja pyyhin vedet silmistäni. Näin Harryn seisovan huoneeni ovella virnistellen. Sitten tajusin, että minulla oli vain alusvaatteet ja toppi päälläni.
''Näyttää hyvältä'' Harry vinkkasi.
''ULOS!'' huusin ja työnsin Niallin ja Harryn ulos huoneesta. Suljin oven ja huokaisin.
''Harry tykkää susta'' Lulu sanoi ja hymyili kuin idiootti.
''Mitä? No ei todellakaan!'' sanoin ja punastuin hieman.
''Ooii, miten söpöä!'' Lulu sanoi hymyillen.
''Hiljaa!'' huusin hänelle. Nappasin pyyhkeen ja menin kylpyhuoneeseeni suihkuun. Puin ja meikkasin ja menin sitten olohuoneeseen.
''Valmiina pakkaamaan?'' kysyin Lululta, joka istui Niallin vieressä ruokapöydässä.
''Jep!'' hän sanoi innoissaan ja nousi pöydästä.
''Nähdään myöhemmin'' Niall sanoi Lululle.
''Moikka!'' Lulu hihkaisi takaisin.
''Pitäkää hauskaa!'' Louis huusi olohuoneesta.
''Nähdään!'' Zayn huusi. Vilkutin kaikille ja sitten lähdimme metsästämään taksia Lulun kanssa.
*
Kun pääsimme talollemme, huomasin, että Simon oli palkannut muuttajia avuksemme. Lulu meni minun huoneeseeni pakkaamaan ja minä musiikkihuoneeseeni. Yritin keskittyä tavaroiden pakkaamiseen, enkä siihen että muutan pian toiselle puolelle maailmaa.
Sain musiikkihuoneen vihdoin pakattua ja lähdin yläkertaan. Kävelin äidin makuuhuoneen ohi ja huomasin, että sängyllä oli kirje. Siinä oli minun nimeni ja se oli kirjoitettu.. äidin käsialalla. Istahdin sängyn laidalle ja avasin kirjeen tärisevin käsin. Olin hermostunut, mutta päätin lukea sen kuitenkin.
''Rakas Carrie,
Jos luet tätä, pelkään etten enää ole täällä sinun kanssasi. Sinä asut Simonin kanssa Lontoossa, tai ainakin olet nyt muuttamassa sinne. Hän on hyvä mies kultaseni, häneen voit luottaa. Mitä ikinä minulle onkaan tapahtunut, haluan sinun tietävän tämän. Vaikka mitä tapahtuisi, tulen aina rakastamaan sinua. Olet ehkä tehnyt huonoja valintoja ennen, mutta tiedän että sinusta kasvaa upea aikuinen nainen. Älä pelkää, et ole yksin. Muista se. Ainiin, Nutella on mikron yläpuolella olevassa kaapissa. Asiat ovat varmasti vaikeita nyt, mutta lupaa minulle yksi asia. Älä ikinä luovu musiikista, Carrie. Musiikki on osa sinua. Pysy rehellisenä itsellesi, kulta. Toivoisin, että olisin siellä näkemässä, kun sinä rakastut ja menet naimisiin. Mies, johon rakastut, tulee olemaan onnekas, olet niin erityinen. Olen aina mukana sydämmessäsi.
Rakkaudella,
~Äiti
P.S Olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, suukkoja!''
Tiputin kirjeen lattialle, laitoin käteni suuni eteen ja aloin itkeä hysteerisesti. Jalkani pettivät, tipuin lattialle. Halasin jalkojani rintaani vasten ja itkin. Sydämeni tuntui täysin tyhjältä, eikä mikään ikinä korvaisi sitä.
Yhtäkkiä Lulu tuli sisään.
''Hei, mä oon jo valmis-'' sitten hän katsoi minuun. ''Mikä on?!'' hän huudahti ja tuli lattialle viereeni. Osoitin kirjettä ja purin huultani. Hän otti kirjeen lattialta ja alkoi lukemaan sitä. Huomasin, että häneltä vierähti muutama kyynel. Hän laski kirjeen lattialle ja halasi minua.
''Kaikki tulee olemaan hyvin, sä selviät tästä'' Lulu sanoi ja yritti lohduttaa minua. Mutta mitä jos en? Ajattelin itsekseni.
*
Saavuimme takaisin hotellille. Menin suoraan huoneeseeni yksin kirjeen kanssa. En sanonut kellekkään mitään. Kuulin Lulun sanovan jäähyväisiä pojille, ennenkuin lähti kotiinsa. Suljin oven ja menin sängylleni istumaan. Tuijotin kirjettä ja otin laukustani veitsen. Lähdin sen kanssa kylpyhuoneeseen ja lukitsin oven.
Menin istumaan lattialle lavuaaria vastapäätä. Yritin hengittää pari kertaa syvään, mutta se ei onnistunut minun itkiessä niin paljon. Sydämeeni sattuu, niin paljon. Nostin hihaani ja vein veistä kohdissa, joita ihmiset eivät näkisi. Katsoin, kun ne kohdat muuttuivat täysin punaisiksi verestä. Jotenkin tuntui paremmalta, kun sisällä ollut kipu tuli ulos. Tein vielä muutaman viillon, sitten en pystynyt enää. Laskin veitsen maahan ja pyyhin verta vessapaperilla. Verenvuoto tyrehtyi pian, nappasin veitsen maasta ja menin takaisin huoneeseeni. Laitoin veitsen takaisin laukkuuni ja pitkähihaisen paidan päälleni. Kömmin sänkyyni ja nukahdin melkein heti.
*
Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun Harry ravisteli minua.
''Mitä?'' kysyin häneltä väsyneenä.
''Lento Lontooseen lähtee kolmen tunnin päästä'' Harry sanoi. Istuin sängylle ja avasin silmäni.
''En nää mitään.. Annatko piilolinssini?'' kysyin ja osoitin kaappiin, johon ne viimeksi jätin.
''Ai, toki'' hän sanoi ja ojensi laatikon minulle. Nousin ylös ja menin peilin eteen. Laitoin ne nopeasti, en halunnut samanlaista polttelua niinkuin eilen.
''Huh, ei sattunut yhtä paljon kuin eilen'' Harry nauroi.
''Mikä siinä on hauskaa, että huudan kivusta?'' kysyin naurahtaen.
''No, olihan se hassun näköistä'' Harry vinkkasi.
''Hiljaa'' mulkaisin häntä leikillä.
''Sori'' hän nauroi.
''Kuitenkin, mun pitäis vaihtaa vaatteet, että lähe jo'' sanoin hänelle. Harry huokaisi ja lähti huoneestani laittaen oven kiinni perässään.
Ja kyllä, tottakai katsoin hänen takamustaan (joka on muuten hemmetin hyvä) kun hän lähti.
Kävin nopeasti suihkussa ja valmistauduin. Nappasin laukkuni, kännykkäni ja matkalaukut ja menin olohuoneeseen, jossa pojat ja Simon odottivatkin jo matkalaukkujensa kanssa.
''Valmiina lähtemään Lontooseen?'' Simon kysyi iloisena.
''Toki, kuka nyt ei nauttisi aikaerosta perillä?'' naurahdin sarkastisena.
''Upea asenne!'' Louis huudahti naurahtaen.
''No, sitten mennään'' Liam sanoi ja lähdimme kaikki seuraamaan häntä autolle päin, samalla kun henkivartijat turvasivat selustaamme.
*
Lentokentällä odotimme tunnin ennenkuin pääsimme koneeseen. Vihdoin lentomme kuulutettiin ja kaikkien tarkastusten jälkeen istuin omalla paikallani vihdoin. Istuin Louisin ja Harryn vieressä ja katsoin heidän hassutteluaan sivusta. Aloin miettimään kuinka pitkä lento olisi, joten tungin kuulokkeet korviini ja suljin silmäni. Luoja, vihaan lentämistä.
Heräsin siihen, kun Lulu huusi vieressäni.
''Ylös senkin laiskimus!!!'' hän huusi.
''Vihaan sua'' mumisin tyynyyni.
''Kuulin ton!!'' hän huusi ja veti peittoni pois. Kävin istumaan sängylle, vieläkin silmät kiinni.
''ÄH'' valitin. ''Missä piilolinssit?'' kysyin, vieläkin pitäen silmiäni kiinni.
''Tässä'' Lulu sanoi ja antoi käteeni piilolinssikotelon. Avasin silmäni ja kävelin peilin eteen laittamaan niitä. Asetin ne silmilleni ja taas se poltti.
''AU! Polttaa!!'' huusin tuskasta. Lulu purskahti nauruun. Huusin edelleen kun Niall ja Harry tulivat huoneeseeni.
''Mikä on??'' Niall kysyi Lululta.
''Hän tekee noin joka kerta kun laittaa piilolinssit silmiinsä'' Lulu sanoi ja kohautti olkapäitään.
Vihdoin polttelu loppui ja pyyhin vedet silmistäni. Näin Harryn seisovan huoneeni ovella virnistellen. Sitten tajusin, että minulla oli vain alusvaatteet ja toppi päälläni.
''Näyttää hyvältä'' Harry vinkkasi.
''ULOS!'' huusin ja työnsin Niallin ja Harryn ulos huoneesta. Suljin oven ja huokaisin.
''Harry tykkää susta'' Lulu sanoi ja hymyili kuin idiootti.
''Mitä? No ei todellakaan!'' sanoin ja punastuin hieman.
''Ooii, miten söpöä!'' Lulu sanoi hymyillen.
''Hiljaa!'' huusin hänelle. Nappasin pyyhkeen ja menin kylpyhuoneeseeni suihkuun. Puin ja meikkasin ja menin sitten olohuoneeseen.
''Valmiina pakkaamaan?'' kysyin Lululta, joka istui Niallin vieressä ruokapöydässä.
''Jep!'' hän sanoi innoissaan ja nousi pöydästä.
''Nähdään myöhemmin'' Niall sanoi Lululle.
''Moikka!'' Lulu hihkaisi takaisin.
''Pitäkää hauskaa!'' Louis huusi olohuoneesta.
''Nähdään!'' Zayn huusi. Vilkutin kaikille ja sitten lähdimme metsästämään taksia Lulun kanssa.
*
Kun pääsimme talollemme, huomasin, että Simon oli palkannut muuttajia avuksemme. Lulu meni minun huoneeseeni pakkaamaan ja minä musiikkihuoneeseeni. Yritin keskittyä tavaroiden pakkaamiseen, enkä siihen että muutan pian toiselle puolelle maailmaa.
Sain musiikkihuoneen vihdoin pakattua ja lähdin yläkertaan. Kävelin äidin makuuhuoneen ohi ja huomasin, että sängyllä oli kirje. Siinä oli minun nimeni ja se oli kirjoitettu.. äidin käsialalla. Istahdin sängyn laidalle ja avasin kirjeen tärisevin käsin. Olin hermostunut, mutta päätin lukea sen kuitenkin.
''Rakas Carrie,
Jos luet tätä, pelkään etten enää ole täällä sinun kanssasi. Sinä asut Simonin kanssa Lontoossa, tai ainakin olet nyt muuttamassa sinne. Hän on hyvä mies kultaseni, häneen voit luottaa. Mitä ikinä minulle onkaan tapahtunut, haluan sinun tietävän tämän. Vaikka mitä tapahtuisi, tulen aina rakastamaan sinua. Olet ehkä tehnyt huonoja valintoja ennen, mutta tiedän että sinusta kasvaa upea aikuinen nainen. Älä pelkää, et ole yksin. Muista se. Ainiin, Nutella on mikron yläpuolella olevassa kaapissa. Asiat ovat varmasti vaikeita nyt, mutta lupaa minulle yksi asia. Älä ikinä luovu musiikista, Carrie. Musiikki on osa sinua. Pysy rehellisenä itsellesi, kulta. Toivoisin, että olisin siellä näkemässä, kun sinä rakastut ja menet naimisiin. Mies, johon rakastut, tulee olemaan onnekas, olet niin erityinen. Olen aina mukana sydämmessäsi.
Rakkaudella,
~Äiti
P.S Olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, suukkoja!''
Tiputin kirjeen lattialle, laitoin käteni suuni eteen ja aloin itkeä hysteerisesti. Jalkani pettivät, tipuin lattialle. Halasin jalkojani rintaani vasten ja itkin. Sydämeni tuntui täysin tyhjältä, eikä mikään ikinä korvaisi sitä.
Yhtäkkiä Lulu tuli sisään.
''Hei, mä oon jo valmis-'' sitten hän katsoi minuun. ''Mikä on?!'' hän huudahti ja tuli lattialle viereeni. Osoitin kirjettä ja purin huultani. Hän otti kirjeen lattialta ja alkoi lukemaan sitä. Huomasin, että häneltä vierähti muutama kyynel. Hän laski kirjeen lattialle ja halasi minua.
''Kaikki tulee olemaan hyvin, sä selviät tästä'' Lulu sanoi ja yritti lohduttaa minua. Mutta mitä jos en? Ajattelin itsekseni.
*
Saavuimme takaisin hotellille. Menin suoraan huoneeseeni yksin kirjeen kanssa. En sanonut kellekkään mitään. Kuulin Lulun sanovan jäähyväisiä pojille, ennenkuin lähti kotiinsa. Suljin oven ja menin sängylleni istumaan. Tuijotin kirjettä ja otin laukustani veitsen. Lähdin sen kanssa kylpyhuoneeseen ja lukitsin oven.
Menin istumaan lattialle lavuaaria vastapäätä. Yritin hengittää pari kertaa syvään, mutta se ei onnistunut minun itkiessä niin paljon. Sydämeeni sattuu, niin paljon. Nostin hihaani ja vein veistä kohdissa, joita ihmiset eivät näkisi. Katsoin, kun ne kohdat muuttuivat täysin punaisiksi verestä. Jotenkin tuntui paremmalta, kun sisällä ollut kipu tuli ulos. Tein vielä muutaman viillon, sitten en pystynyt enää. Laskin veitsen maahan ja pyyhin verta vessapaperilla. Verenvuoto tyrehtyi pian, nappasin veitsen maasta ja menin takaisin huoneeseeni. Laitoin veitsen takaisin laukkuuni ja pitkähihaisen paidan päälleni. Kömmin sänkyyni ja nukahdin melkein heti.
*
Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun Harry ravisteli minua.
''Mitä?'' kysyin häneltä väsyneenä.
''Lento Lontooseen lähtee kolmen tunnin päästä'' Harry sanoi. Istuin sängylle ja avasin silmäni.
''En nää mitään.. Annatko piilolinssini?'' kysyin ja osoitin kaappiin, johon ne viimeksi jätin.
''Ai, toki'' hän sanoi ja ojensi laatikon minulle. Nousin ylös ja menin peilin eteen. Laitoin ne nopeasti, en halunnut samanlaista polttelua niinkuin eilen.
''Huh, ei sattunut yhtä paljon kuin eilen'' Harry nauroi.
''Mikä siinä on hauskaa, että huudan kivusta?'' kysyin naurahtaen.
''No, olihan se hassun näköistä'' Harry vinkkasi.
''Hiljaa'' mulkaisin häntä leikillä.
''Sori'' hän nauroi.
''Kuitenkin, mun pitäis vaihtaa vaatteet, että lähe jo'' sanoin hänelle. Harry huokaisi ja lähti huoneestani laittaen oven kiinni perässään.
Ja kyllä, tottakai katsoin hänen takamustaan (joka on muuten hemmetin hyvä) kun hän lähti.
Kävin nopeasti suihkussa ja valmistauduin. Nappasin laukkuni, kännykkäni ja matkalaukut ja menin olohuoneeseen, jossa pojat ja Simon odottivatkin jo matkalaukkujensa kanssa.
''Valmiina lähtemään Lontooseen?'' Simon kysyi iloisena.
''Toki, kuka nyt ei nauttisi aikaerosta perillä?'' naurahdin sarkastisena.
''Upea asenne!'' Louis huudahti naurahtaen.
''No, sitten mennään'' Liam sanoi ja lähdimme kaikki seuraamaan häntä autolle päin, samalla kun henkivartijat turvasivat selustaamme.
*
Lentokentällä odotimme tunnin ennenkuin pääsimme koneeseen. Vihdoin lentomme kuulutettiin ja kaikkien tarkastusten jälkeen istuin omalla paikallani vihdoin. Istuin Louisin ja Harryn vieressä ja katsoin heidän hassutteluaan sivusta. Aloin miettimään kuinka pitkä lento olisi, joten tungin kuulokkeet korviini ja suljin silmäni. Luoja, vihaan lentämistä.
perjantai 20. kesäkuuta 2014
What could be worse #5
CARRIEN NÄKÖKULMA
Kun lähdimme hotellilta, huomasin, ettei paparazzeja tai faneja enää ollut ulkopuolella. Varmaan vain siksi, kun on niin myöhä.
''Täysikuu'' sanoin itselleni ja katselin taivaalle.
''Kaunista..'' Harry sanoi ja katsoi minuun. Hymyilin itsekseni, kun kävelimme hiljaisuudessa. Yhtäkkiä Harry kuitenkin rikkoi hiljaisuuden.
''Miten se.. tapahtui?'' hän kysyi hieman epävarmana. Nostin katseeni häneen. Hänen kiharansa kehystivät hänen kauniita kasvojaan ja heiluivat kevyesti tuulessa. En tiedä miksi, mutta minusta tuntui turvalliselta olla hänen seurassaan. Normaalisti olisin vaihtanut aihetta, mutta päätin kertoa hänelle.
''Karkasin ulos. Hän löysi minut eräistä bileistä. Matkalla kotiin valtava rekka törmäsi meihin'' sanoin kerraten yön tapahtumia päässäni. Harry nyökkäsi. Katsoin häneen ja odotin hänen vastaavan.
''Olen pahoillani'' hän sanoi.
''Ei se sun vika ole, mun vika se oli'' sanoi.
''Mitä?'' Harry kysyi ravistellen päätään. ''Ei, Carrie. Ei se ollut sun vika. Se oli onnettomuus'' Harry sanoi ja yritti saada minua ymmärtämään, ettei vika ollut minun. Pyörittelin silmiäni.
''Toki'' sanoin.
Hän pysähtyi ja kääntyi minuun.
''Kuuntele'' hän sanoi ja laittoi kätensä olkapäilleni. Nostin katseeni hänen ihanan vihreisiin silmiinsä.
''Sun ei pitäisi syyttää itseäs siitä mitä tapahtui'' hän sanoi. Jäimme seisomaan siihen ja tuijotimme toisiamme silmiin. Huomasin hänen sulkevan silmiään ja nojaavan kohti minua. Sydämeni tykytti ja tunsin perhosien villiintyvän mahassani. Nojasin häneen päin ja sitten tajusin mitä olin tekemässä. Käännyin nopeasti pois.
''Öm, kiitos'' sanoin ja punastuin täysin. Hän katsoi minuun kasvot täynnä hämmennystä, mutta se lähti nopeasti ja sitten hän hymyili.
''Ole hyvä''
Aloimme kävelemään takaisin hotellille päin. Hiljaisuus leijui ympärillämme, muttei sellainen kiusallinen hiljaisuus. Jotenkin tuntui, että Harryn lähellä oli tarkoitus olla, kuin kuuluisin siihen..
Pääsimme vihdoin hotellille ja pysähdyimme aulaan.
''Kiitos kun tulit, oli kivaa'' sanoin ja hymyilin hänelle.
''Ole hyvä ja niin oli'' Harry sanoi ja hymyili hymykuopat välkkyen.
Kävelimme hotellihuoneeseen ja näimme Lulun ja Niallin käpertyneenä yhdessä sohvalle. He nukkuivat.
''Ooii, he ovat niin söpöjä'' sanoin ja hymyilin leveästi.
''Niin ovat ja oon varma, että twiittaajat on samaa mieltä'' Harry sanoi, veti iphonensa taskustaan ja otti kuvan heistä. Nauroin Harryn tempulle ja ravistelin päätäni.
''Mikä on Lulun twitternimi?'' Harry kysyi ja näpytteli puhelintaan.
''@10_Lulu_10'' sanoin.
''Melkein sama kuin sulla. Nyt twiittaamaan'' hän nauroi. Otin puhelimeni myös esiin ja menin Harryn profiiliin.
@Harry_Styles: Twitpic, ''@NiallOfficial ja @10_Lulu_10 hotellin sohvalla, söpöjä, eikö?(; x''
Aloin vastaamaan Harryn twiittiin.
@10_Carrie_10: ''@Harry_Styles todellakin, niin söpö pari(:''
@Harry_Styles: ''@10_Carrie_10 en voi odottaa, että he heräävät ja katsovat ilmoituksensa ;)''
@10_Carrie_10: ''@Harry_Styles meidän pitäisi varmaan piiloutua, haha''
@Harry_Styles: ''@10_Carrie_10 hmmm. Oot oikeessa, meidän pikku Nialler on välillä pikku piru(; xx''
Luin Harryn twiitin ja pistin puhelimen sitten pois naureskellen twiitille.
''He tappavat meidät'' nauroin.
''Ei, jos taistelemme vastaan'' Harry vinkkasi. Yhtäkkiä Louis tuli huoneensa ovelle.
''Jotkut yrittää nukkua, mutta te kaksi ootte LIIAN äänekkäitä! Kello on kohta yksi, MENKÄÄ NUKKUMAAN!'' hän huusi meille ärsyyntyneenä. Sitten Louis meni takaisin huoneeseensa, katsoimme Harryn kanssa toisiimme ja repesimme nauruun.
''Näitkö hänen kasvonsa?'' Harry sanoi nauraen ja piteli mahaansa. Nauroin kovempaa ja ravistelin päätäni.
Vihdoin saimme hillittyä itsemme ja lopetimme nauramisen.
''Hän on kyllä oikeassa, mun täytyy pakata huomenna ja on jo myöhä'' sanoin.
''Nuku hyvin, rakas, nähdään aamulla'' Harry sanoi ja käveli huoneeseensa.
''Öitä'' sanoin hänelle hymyillen ja menin omaan huoneeseeni.
Kun lähdimme hotellilta, huomasin, ettei paparazzeja tai faneja enää ollut ulkopuolella. Varmaan vain siksi, kun on niin myöhä.
''Täysikuu'' sanoin itselleni ja katselin taivaalle.
''Kaunista..'' Harry sanoi ja katsoi minuun. Hymyilin itsekseni, kun kävelimme hiljaisuudessa. Yhtäkkiä Harry kuitenkin rikkoi hiljaisuuden.
''Miten se.. tapahtui?'' hän kysyi hieman epävarmana. Nostin katseeni häneen. Hänen kiharansa kehystivät hänen kauniita kasvojaan ja heiluivat kevyesti tuulessa. En tiedä miksi, mutta minusta tuntui turvalliselta olla hänen seurassaan. Normaalisti olisin vaihtanut aihetta, mutta päätin kertoa hänelle.
''Karkasin ulos. Hän löysi minut eräistä bileistä. Matkalla kotiin valtava rekka törmäsi meihin'' sanoin kerraten yön tapahtumia päässäni. Harry nyökkäsi. Katsoin häneen ja odotin hänen vastaavan.
''Olen pahoillani'' hän sanoi.
''Ei se sun vika ole, mun vika se oli'' sanoi.
''Mitä?'' Harry kysyi ravistellen päätään. ''Ei, Carrie. Ei se ollut sun vika. Se oli onnettomuus'' Harry sanoi ja yritti saada minua ymmärtämään, ettei vika ollut minun. Pyörittelin silmiäni.
''Toki'' sanoin.
Hän pysähtyi ja kääntyi minuun.
''Kuuntele'' hän sanoi ja laittoi kätensä olkapäilleni. Nostin katseeni hänen ihanan vihreisiin silmiinsä.
''Sun ei pitäisi syyttää itseäs siitä mitä tapahtui'' hän sanoi. Jäimme seisomaan siihen ja tuijotimme toisiamme silmiin. Huomasin hänen sulkevan silmiään ja nojaavan kohti minua. Sydämeni tykytti ja tunsin perhosien villiintyvän mahassani. Nojasin häneen päin ja sitten tajusin mitä olin tekemässä. Käännyin nopeasti pois.
''Öm, kiitos'' sanoin ja punastuin täysin. Hän katsoi minuun kasvot täynnä hämmennystä, mutta se lähti nopeasti ja sitten hän hymyili.
''Ole hyvä''
Aloimme kävelemään takaisin hotellille päin. Hiljaisuus leijui ympärillämme, muttei sellainen kiusallinen hiljaisuus. Jotenkin tuntui, että Harryn lähellä oli tarkoitus olla, kuin kuuluisin siihen..
Pääsimme vihdoin hotellille ja pysähdyimme aulaan.
''Kiitos kun tulit, oli kivaa'' sanoin ja hymyilin hänelle.
''Ole hyvä ja niin oli'' Harry sanoi ja hymyili hymykuopat välkkyen.
Kävelimme hotellihuoneeseen ja näimme Lulun ja Niallin käpertyneenä yhdessä sohvalle. He nukkuivat.
''Ooii, he ovat niin söpöjä'' sanoin ja hymyilin leveästi.
''Niin ovat ja oon varma, että twiittaajat on samaa mieltä'' Harry sanoi, veti iphonensa taskustaan ja otti kuvan heistä. Nauroin Harryn tempulle ja ravistelin päätäni.
''Mikä on Lulun twitternimi?'' Harry kysyi ja näpytteli puhelintaan.
''@10_Lulu_10'' sanoin.
''Melkein sama kuin sulla. Nyt twiittaamaan'' hän nauroi. Otin puhelimeni myös esiin ja menin Harryn profiiliin.
@Harry_Styles: Twitpic, ''@NiallOfficial ja @10_Lulu_10 hotellin sohvalla, söpöjä, eikö?(; x''
Aloin vastaamaan Harryn twiittiin.
@10_Carrie_10: ''@Harry_Styles todellakin, niin söpö pari(:''
@Harry_Styles: ''@10_Carrie_10 en voi odottaa, että he heräävät ja katsovat ilmoituksensa ;)''
@10_Carrie_10: ''@Harry_Styles meidän pitäisi varmaan piiloutua, haha''
@Harry_Styles: ''@10_Carrie_10 hmmm. Oot oikeessa, meidän pikku Nialler on välillä pikku piru(; xx''
Luin Harryn twiitin ja pistin puhelimen sitten pois naureskellen twiitille.
''He tappavat meidät'' nauroin.
''Ei, jos taistelemme vastaan'' Harry vinkkasi. Yhtäkkiä Louis tuli huoneensa ovelle.
''Jotkut yrittää nukkua, mutta te kaksi ootte LIIAN äänekkäitä! Kello on kohta yksi, MENKÄÄ NUKKUMAAN!'' hän huusi meille ärsyyntyneenä. Sitten Louis meni takaisin huoneeseensa, katsoimme Harryn kanssa toisiimme ja repesimme nauruun.
''Näitkö hänen kasvonsa?'' Harry sanoi nauraen ja piteli mahaansa. Nauroin kovempaa ja ravistelin päätäni.
Vihdoin saimme hillittyä itsemme ja lopetimme nauramisen.
''Hän on kyllä oikeassa, mun täytyy pakata huomenna ja on jo myöhä'' sanoin.
''Nuku hyvin, rakas, nähdään aamulla'' Harry sanoi ja käveli huoneeseensa.
''Öitä'' sanoin hänelle hymyillen ja menin omaan huoneeseeni.
Hups vielä lyhyempi ku edellinen... :D Seuraava on sit pidempi !!
torstai 19. kesäkuuta 2014
What could be worse #4
CARRIEN NÄKÖKULMA
Heräsin, kun puhelimeni soitti Demi Lovaton biisiä. Oli siis aika herätä. Sammutin hälytyksen ja aloin valmistautua. Kello näytti 12:02 ja hautajaiset alkaisivat 13:30. Laitoin vedenkestävää ripsiväriä paljon, sitten mustan mekkoni ja mustat korkoni ylleni. Kiharsin hiuksiani hieman ja pesin hampaat. Nappasin kaapista laukkuni ja heitin puhelimeni sinne. Jätin laukun sängylle ja lähdin kylpyhuoneeseen. Katsoin kahta uutta viiltoa kädessäni. Ne täytyisi peittää. Laitoin niiden päälle meikkivoidetta ja puuteria, toivottavasti Lulu ei huomaa. Yhtäkkiä puhelimeni soi, hälyttäen juuri tullutta viestiä.
''Meidän täytyy puhua'' oli Lulun viesti.
''Okei, nähdään kohta'' lähetin takaisin.
Kävelin sitten olohuoneeseen ja näin Simonin, Harryn, Niallin ja Liamin kaikki puvuissa, valmiina lähtemään. Huomasin Harryn tuijottavan minua, sitten Liam tökkäsi häntä ja Harry lopetti heti. Menin istumaan nojatuoliin.
''Onko Zayn ja Louis kohta valmiita?'' kysyin.
''Tässä ollaan!'' Louis huudahti ja tuli olohuoneeseen. ''Zaynin pitäisi tulla kohta..'' hän sanoi ja hyppäsi sohvalle Niallin viereen.
Muutaman minuutin kuluttua Zayn tuli ja seurasimme Simonia autolle. Vartijat pitelivät faneja ja paparazzeja, jotka huusivat taas kaikenlaisia kysymyksiä ja ottivat kuvia.
Pääsimme vihdoin autolle ja menin auton takaosaan, Harryn viereen. Liam oli pelkääjän paikalla ja Simon ajoi. Ja Zayn, Niall ja Louis olivat keskellä.
Istuin hermostuneena paikallani koko matkan hautausmaalle. En tiedä miksi, mutta olin huomannut erittäin hyvin, kuinka lähellä Harry minua istui.
Kun pysähdyimme hautausmaan parkkipaikalle, alkoi sataa. Tietenkin. Simon otti kolme sateenvarjoa hansikaslokerosta ja antoi ne meille. Lähdimme liikkeelle pienissä porukoissa, joissa oli kolme tai kaksi henkilöä yhden sateenvarjon alla.
Hautajaiset pidettiin ulkona, penkkejä oli riveissä ja jonoissa arkun vierellä. Näin Lulun eturivissä ja menin istumaan hänen viereensä. Simon ja pojat menivät muutaman rivin taaksepäin minusta. Kun istuin, Lulu otti kädestäni ja hymyili varmistavan hymyn.
Pappi puhui, mutta minä olin aivan jossain muussa maailmassa. Tuijotin vain arkkua, jossa äitini oli. Sisälläni oli kuollutta, täysin tyhjää. Ei ollut mitään minkä vuoksi taistella enää.
*
Pian tilaisuus jo loppui. Seisoin Harryn ja Niallin kanssa saman varjon alla, heti Lulun vieressä.
''Olkaa tässä, mä tuun kohta'' sanoin ja lähdin kävelemään äidin arkkua kohti. Kävelin yksin ja tunsin sateen tippuvan kasvojani pitkin. Seisoin arkun vierellä ja pidin kädessäni puolikasta sydän korua, jotka olimme joskus ostaneet yhdessä. Minulla on toinen puoli ja hänellä toinen. Asetin sen hellästi arkun päälle.
''Olen pahoillani, nämä ovat jäähyväiset, äiti'' kuiskasin hiljaa. Tässä vaiheessa en ollut enää varma oliko se sade joka tippui pitkin poskiani, vai kyyneleet.
Lähdin kävelemään takaisin Lulun, Harryn ja Niallin luo ja huomasin heidän puhuvan jostain. Mutta Lulun silmät olivat täysin vetiset kyyneleistä...
LULUN NÄKÖKULMA
Carrie oli mennyt äidinsä arkun luo. Olin niim huolissani hänestä. Päätin tunnustaa Harrylle ja Niallille kaiken.
''Voinko pyytää teiltä suurta palvelusta?'' kysyin hermostuneena heiltä.
''Tottakai'' Harry sanoi.
''Toki, mitä vain'' Niall sanoi ja silitti selkääni.
''Carrie on paras ystäväni, kuin sisko. Rakastan häntä kuolemaani asti. Tiedän tämän olevan hänelle rankkaa, hän ei edes puhu minulle tästä. Hän teki joskus pahoja asioita, koska hänen elämänsä oli täysin sekaisin. Mut-'' kerkesin sanomaan, mutta Harry keskeytti minut.
''Mitä tarkoitat täysin sekaisin olevalla elämällä?'' Harry kysyi hämmentyneenä.
''No.. Hän ajautui huonoille teille. Huumeisiin. Ja muihin juttuihin. Enkä halua hänen joutuvan takaisin niihin. Hän ei ansaitse sitä, eikä tätä. Ja koska en ole hänen luonaan Englannissa, teidän täytyy luvata minulle, ettette anna Carrien vajota enää niin alas. Olkaa kilttejä ja luvatkaa minulle, että pidätte hänestä huolta ja ettette kerro kellekkään, että kerroin tämän teille'' anelin heiltä.
''Tottakai. Lupaan, että pidämme hänestä huolta, Lulu'' Niall sanoi suloisesti.
''Teen mitä tahansa. Älä huoli, me pidämme hänestä huolta'' Harry sanoi kiltisti. Niall halasi minua ja tunsin kyyneleiden vierivän vasten poskiani. Halasin häntä takaisin.
''Kiitos'' kuiskasin hänen korvaansa. Hän pussasi minua hellästi poskelle. Punastuin. Harry halasi minua nopeasti ja ystävällisesti. Sitten Carrie olikin jo tulossa takaisin ja lopetimme puhumisen.
CARRIEN NÄKÖKULMA
Kävelimme takaisin autolle hiljaisuudessa. En ole varma, mistä Harry, Niall ja Lulu puhuivat..
''Lulu, lähdemme ylihuomenna takaisin Lontooseen. Jos haluat, voit asua meidän kanssa ja auttaa Carrieta pakkaamaan'' Simon tarjoutui.
''Toki, kiitos'' Lulu sanoi. Sitten nousimme kaikki autoon Lulu mukanamme.
*
Pääsimme hotellille ja päätimme tilata huonepalvelusta illallista kaikille.
''Katsotaan elokuva!'' Niall ehdotti iloisesti.
''Joo, käviskö The Last Song?'' Zayn kysyi.
''Joo, mä rakastan sitä!'' Lulu huudahti.
''Jes!'' Louis huudahti innokkaana.
''Käy'' Liam sanoi.
''Mä taidan mennä kävelylle'' sanoin ja nousin sohvalta.
''Voinko tulla mukaan?'' Harry kysyi. Katsoin häntä nopeasti, ehkä hieman shokissa.
''Toki'' sanoin. Hänkin nousi ylös ja seurasi minua ovelle. Kaikki katsoivat meitä, kun lähdimme.
Heräsin, kun puhelimeni soitti Demi Lovaton biisiä. Oli siis aika herätä. Sammutin hälytyksen ja aloin valmistautua. Kello näytti 12:02 ja hautajaiset alkaisivat 13:30. Laitoin vedenkestävää ripsiväriä paljon, sitten mustan mekkoni ja mustat korkoni ylleni. Kiharsin hiuksiani hieman ja pesin hampaat. Nappasin kaapista laukkuni ja heitin puhelimeni sinne. Jätin laukun sängylle ja lähdin kylpyhuoneeseen. Katsoin kahta uutta viiltoa kädessäni. Ne täytyisi peittää. Laitoin niiden päälle meikkivoidetta ja puuteria, toivottavasti Lulu ei huomaa. Yhtäkkiä puhelimeni soi, hälyttäen juuri tullutta viestiä.
''Meidän täytyy puhua'' oli Lulun viesti.
''Okei, nähdään kohta'' lähetin takaisin.
Kävelin sitten olohuoneeseen ja näin Simonin, Harryn, Niallin ja Liamin kaikki puvuissa, valmiina lähtemään. Huomasin Harryn tuijottavan minua, sitten Liam tökkäsi häntä ja Harry lopetti heti. Menin istumaan nojatuoliin.
''Onko Zayn ja Louis kohta valmiita?'' kysyin.
''Tässä ollaan!'' Louis huudahti ja tuli olohuoneeseen. ''Zaynin pitäisi tulla kohta..'' hän sanoi ja hyppäsi sohvalle Niallin viereen.
Muutaman minuutin kuluttua Zayn tuli ja seurasimme Simonia autolle. Vartijat pitelivät faneja ja paparazzeja, jotka huusivat taas kaikenlaisia kysymyksiä ja ottivat kuvia.
Pääsimme vihdoin autolle ja menin auton takaosaan, Harryn viereen. Liam oli pelkääjän paikalla ja Simon ajoi. Ja Zayn, Niall ja Louis olivat keskellä.
Istuin hermostuneena paikallani koko matkan hautausmaalle. En tiedä miksi, mutta olin huomannut erittäin hyvin, kuinka lähellä Harry minua istui.
Kun pysähdyimme hautausmaan parkkipaikalle, alkoi sataa. Tietenkin. Simon otti kolme sateenvarjoa hansikaslokerosta ja antoi ne meille. Lähdimme liikkeelle pienissä porukoissa, joissa oli kolme tai kaksi henkilöä yhden sateenvarjon alla.
Hautajaiset pidettiin ulkona, penkkejä oli riveissä ja jonoissa arkun vierellä. Näin Lulun eturivissä ja menin istumaan hänen viereensä. Simon ja pojat menivät muutaman rivin taaksepäin minusta. Kun istuin, Lulu otti kädestäni ja hymyili varmistavan hymyn.
Pappi puhui, mutta minä olin aivan jossain muussa maailmassa. Tuijotin vain arkkua, jossa äitini oli. Sisälläni oli kuollutta, täysin tyhjää. Ei ollut mitään minkä vuoksi taistella enää.
*
Pian tilaisuus jo loppui. Seisoin Harryn ja Niallin kanssa saman varjon alla, heti Lulun vieressä.
''Olkaa tässä, mä tuun kohta'' sanoin ja lähdin kävelemään äidin arkkua kohti. Kävelin yksin ja tunsin sateen tippuvan kasvojani pitkin. Seisoin arkun vierellä ja pidin kädessäni puolikasta sydän korua, jotka olimme joskus ostaneet yhdessä. Minulla on toinen puoli ja hänellä toinen. Asetin sen hellästi arkun päälle.
''Olen pahoillani, nämä ovat jäähyväiset, äiti'' kuiskasin hiljaa. Tässä vaiheessa en ollut enää varma oliko se sade joka tippui pitkin poskiani, vai kyyneleet.
Lähdin kävelemään takaisin Lulun, Harryn ja Niallin luo ja huomasin heidän puhuvan jostain. Mutta Lulun silmät olivat täysin vetiset kyyneleistä...
LULUN NÄKÖKULMA
Carrie oli mennyt äidinsä arkun luo. Olin niim huolissani hänestä. Päätin tunnustaa Harrylle ja Niallille kaiken.
''Voinko pyytää teiltä suurta palvelusta?'' kysyin hermostuneena heiltä.
''Tottakai'' Harry sanoi.
''Toki, mitä vain'' Niall sanoi ja silitti selkääni.
''Carrie on paras ystäväni, kuin sisko. Rakastan häntä kuolemaani asti. Tiedän tämän olevan hänelle rankkaa, hän ei edes puhu minulle tästä. Hän teki joskus pahoja asioita, koska hänen elämänsä oli täysin sekaisin. Mut-'' kerkesin sanomaan, mutta Harry keskeytti minut.
''Mitä tarkoitat täysin sekaisin olevalla elämällä?'' Harry kysyi hämmentyneenä.
''No.. Hän ajautui huonoille teille. Huumeisiin. Ja muihin juttuihin. Enkä halua hänen joutuvan takaisin niihin. Hän ei ansaitse sitä, eikä tätä. Ja koska en ole hänen luonaan Englannissa, teidän täytyy luvata minulle, ettette anna Carrien vajota enää niin alas. Olkaa kilttejä ja luvatkaa minulle, että pidätte hänestä huolta ja ettette kerro kellekkään, että kerroin tämän teille'' anelin heiltä.
''Tottakai. Lupaan, että pidämme hänestä huolta, Lulu'' Niall sanoi suloisesti.
''Teen mitä tahansa. Älä huoli, me pidämme hänestä huolta'' Harry sanoi kiltisti. Niall halasi minua ja tunsin kyyneleiden vierivän vasten poskiani. Halasin häntä takaisin.
''Kiitos'' kuiskasin hänen korvaansa. Hän pussasi minua hellästi poskelle. Punastuin. Harry halasi minua nopeasti ja ystävällisesti. Sitten Carrie olikin jo tulossa takaisin ja lopetimme puhumisen.
CARRIEN NÄKÖKULMA
Kävelimme takaisin autolle hiljaisuudessa. En ole varma, mistä Harry, Niall ja Lulu puhuivat..
''Lulu, lähdemme ylihuomenna takaisin Lontooseen. Jos haluat, voit asua meidän kanssa ja auttaa Carrieta pakkaamaan'' Simon tarjoutui.
''Toki, kiitos'' Lulu sanoi. Sitten nousimme kaikki autoon Lulu mukanamme.
*
Pääsimme hotellille ja päätimme tilata huonepalvelusta illallista kaikille.
''Katsotaan elokuva!'' Niall ehdotti iloisesti.
''Joo, käviskö The Last Song?'' Zayn kysyi.
''Joo, mä rakastan sitä!'' Lulu huudahti.
''Jes!'' Louis huudahti innokkaana.
''Käy'' Liam sanoi.
''Mä taidan mennä kävelylle'' sanoin ja nousin sohvalta.
''Voinko tulla mukaan?'' Harry kysyi. Katsoin häntä nopeasti, ehkä hieman shokissa.
''Toki'' sanoin. Hänkin nousi ylös ja seurasi minua ovelle. Kaikki katsoivat meitä, kun lähdimme.
Täst tuli nyt vähä lyhyempi mut heh toivottavasti kelpaa :)
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
What could be worse #3
CARRIEN NÄKÖKULMA
Lukitsin huoneeni oven ja menin makaamaan sängylle. Laitoin kuulokkeet korvilleni ja annoin musiikin rauhoittaa minua. Nukahdin melkein heti.
*
Heräsin ja otin kuulokkeet pois. Nousin ylös ja menin suihkuun. Laitoin jotain ylleni ja avasin oven hiljaa, varmistaen ettei kukaan olisi hereillä. Tv oli päällä, mutten nähnyt ketään. Astuin huoneesta ulos ja laitoin oven kiinni. Menin keittiöön etsimään Nutellaa, joka on suurin intohimoni, okei heti musiikin jälkeen. Löysin sen melkein heti. Paahdoin leipää, levitin niiden päälle Nutellaa ja menin istumaan keittiön tasolle.
Olin juuri haukkaamassa viimeistä palaa leivästä, kun kuulin pientä naurua käytävältä. Otin leivän nopeasti mukaan ja juoksin viereiseen huoneeseen lukiten sen perässäni.
''Öh, moi'' kuulin jonkun sanovan. Käännyin hitaasti ympäri, haluten lyödä itseäni. Olen idiootti. Olin kasvokkain paidattoman Harry Stylesin kanssa. Hänellä oli huvittunut ilme kasvoillaan.
''Oliko ikävä mua, rakas?'' hän sanoi virnistellen ja vinkkasi silmää. Pyörittelin silmiäni.
''Väärä huone'' sanoin ja kävelin pois huoneesta.
Menin heti omaan huoneeseeni. Söin leivän loppuun ja laitoin loput vaatteeni kaappeihin. Löysin yhdestä matkalaukusta läppärini, joten avasin sen. Olin juuri avaamassa twitteriä, kun sain Skype-kutsun Lululta. Painoin 'hyväksy' nappia. Lulun kasvot ilmestyivät näytölleni.
''Et näytä iloiselta'' hän sanoi, huolestuneena. Selitin kaiken mitä oli tapahtunut.
''Odotas, One Direction siis kävi läpi sun alusvaatekaappia?'' hän kysyi, erittäin hämmentyneenä.
''Suurin osa heistä'' mumisin.
''Ja sä olet... ignoorannut heitä sen jälkeen?'' hän kysyi vieläkin hämmentyneenä.
''Öö, joo!'' sanoin kuin asia oli itsestäänselvyys.
''Ootko antanu heidän pyytää anteeksi?'' Lulu kysyi. Hän on kuin Liam, aina se järkevin.
''Onko pakko?'' valitin. Hän katsoi minua tosissaan.
''Nyt'' hän sanoi tiukasti. Huokaisin, suljin yhteyden ja koko koneen. Se saa odottaa.
Päätin katsoa elokuvaa, joten kävelin hiljaa olohuoneeseen ja suoraan hyllylle, jossa oli leffoja. Kävelin Harryn, Liamin ja Louisin ohi, he istuivat sohvalla. Zayn ja Niall olivat keittiössä. Otin hyllystä 'The Notebook'-elokuvan ja olin lähtemässä omaan huoneeseeni, kun Simon pysäytti minut.
''Carrie'' Simon sanoi.
''Niin?'' kysyin huokaisten.
''Pojilla ois sulle vähän asiaa, tuletko tänne?'' hän sanoi minulle ja katsoi samalla poikia. Kävelin Simonin luokse ja istuin nojatuolin käsinojalle.
''Sori kun me katsottiin sun alusvaatteita'' Zayn sanoi ja hymyili syyllisesti.
''Ja anteeks kun mä laitoin sun.. ööh niin.. päälle ja tanssin'' Louis sanoi.
''Sori, että kuvasin sen'' Harry sanoi ja hymyili näyttäen hymykuoppansa. Luoja, eihän heille voi olla vihainen.
''Anteeksi'' Niall sanoi ja katsoi käsiinsä. Liam oli aloittamassa anteeksipyyntöään, mutta pysäytin hänet.
''Liam, ei tarvitse, sä yritit lopettaa sen. Ja anteeksipyynnöt hyväksytty'' sanoin ja hymyilin hieman.
''Ryhmähali!'' Louis huudahti ja veti kaikki halaukseen. Naurahdin hieman. Sitten kaikki perääntyivät hieman noloina, ainakin minä.
''Noniin, se asia saatiin päätökseen. Minun täytyy mennä, mitäpä jos te tutustuisitte toisiinne sillä aikaa kun olen poissa?'' Simon sanoi ja lähti.
''Tykkäätkö pelata fifaa?'' Louis kysyi innokkaasti.
''No, joo'' sanoin.
''PIDETÄÄN HÄNET!!'' hän huudahti. Hymyilin ja istuin eräälle nojatuolille.
''No, ootko ikinä käynyt Englannissa?'' Liam kysyi.
''En, mutta oon käyny Italiassa'' sanoin.
''Ai niin! Simon sanoi, että sä ja sun äi-'' Niall sanoi, mutta keskeytti itsensä ennenkuin kerkesi sanoa äiti-sanaa. Muisto sattui, kun muistin minun ja äidin käyvän Italiassa serkkuni luona.
''Anteeksi'' Niall sanoi hiljaa.
''Ei se haittaa'' sanoin valehdellen ja katsoin alas.
''Meinasitko katsoa ton?'' Harry kysyi ja katsoi leffaa kädessäni.
''Joo..'' sanoin, kun Harry oli jo vienyt elokuvan kädestäni ja laittoi sitä DVD-soittimeen. Louis teki popcornia ja kysyi sitten;
''Haluatko pelata kysymyspeliä?''
''Okei..'' sanoin energiselle pojalle. Louis juoksi huoneeseensa ja palasi sieltä paperin ja kynän kanssa. Hän istui alas iloisena ja selitti meille säännöt.
''Eli, kun on sun vuoro kysyä häneltä, valitset kysymykset ja merkkaat sen sitten tähän, että se on jo kysytty. Sitten annat sen seuraavalle''
''Mä eka!'' Harry huudahti ennenkuin kukaan kerkesi sanoa muuta ja otti lapun. ''Koko nimi?''
''Carrie Abigail Cowell'' sanoin ja paperi vaihtui Zaynille.
''Syntymäpäivä?'' Zayn kysyi.
''Lokakuun kymmenes. Vuosi 1994''
Paperi meni Niallille. ''Horoskooppimerkki?''
''Vaaka''
''Kotikaupunki?'' Louis kysyi ja ojensi paperin Liamille.
''Springfield, Illinois''
''Pituus?'' Liam kysyi.
''160cm'' huokaisin. Olen niin lyhyt.
''Lyhyempi kuin Niall!'' Harry naurahti. Niall mulkaisi häntä.
''Sun täytyy nähdä tää! Nouse ylös!'' Louis huudahti. Nousin ylös ja menin seisomaan Niallin viereen.
''Wau!'' Zayn huudahti.
''Alan ajatella, että Niall on lempparini...'' mumisin.
''Au! Toi sattu! Alat jo valita lempparias, mitä?!'' Liam kiusasi ja esitti, että olisi alkanut itkemään.
''Olen loukkaantunut!'' Harry huudahti dramaattisesti.
''Vaan sen takia, koska olette molemmat lyhyitä?!'' Louis nauroi. Pyörittelin silmiäni ja sitten hymyilin.
''Mikä sun twitter-nimi on?'' Harry kysyi selatessaan puhelintaan.
''@10_Carrie_10'' vastasin.
*
HARRYN NÄKÖKULMA
Katselin häntä kun hän lähti hakemaan laukkuaan huoneestaan. Niall tökkäsi minua käsivarresta.
''Onko joku ihastunut Simonin siskontyttäreen?'' Niall sanoi virnistäen.
''No, hän on viehättävä'' vinkkasin.
''Aina pikku flirtti päällä, eikö niin Styles?'' Niall naurahti.
''Näin, kun katsoit häntä leffan aikana'' Zayn sanoi.
''Mäkin näin'' sanoin ja hymyilin itsekseni.
CARRIEN NÄKÖKULMA
Sain napattua laukkuni ja lähdimme porukalla autoa kohti. Tekstasin Lululle samaan aikaan.
''Annoitko heidän pyytää anteeksi?'' Lulu kysyi.
''Joo, me ollaan menossa mäkkiin nyt. Tavataanko siellä?'' vastasin.
''Toki! :)'' Lulu tekstasi. Tiesin heti, että hän ja Niall tulevat hyvin toimeen. Molemmat rakastavat ruokaa. Ai entä minä? Minä rakastan nukkumista.
Pääsimme autolle ja pojat vaativat, että minä istun edessä. Pääsin istuimelleni ja laitoin radion päällä. Sieltä tuli poikien WMYB ja he lauloivat ja tanssivat sen mukaan. Voikun minäkin olisin vielä tuollainen. Iloinen, huoleton. Nyt en tunne mitään.
Katsoin Harryyn, kun hän lauloi sooloaan. Näin hänen tuijottavan minua, joten käänsin pääni nopeasti pois, ettei hän olisi nähnyt minun punastuvan.
Pääsimme ravintolan pihaan ja huomasin Lulun auton jo parkissa. Kävelin sisään ja pojat seurasivat minua. Näin Niallin ja Lulun vaihtavan katsekontaktia ja olen varma, että Niall punastui.
''Moi, mä oon N-niall'' Niall änkytti. Lulu naurahti.
''Lulu'' hän hymyli, sitten he kättelivät.
''Zayn'' Zayn sanoi ja vilkutti.
''Moi, Zayn. Kiva tavata'' Lulu sanoi ja vilkutti takaisin.
''Liam''
''Louis''
''Lulu, moi''
''Ja Harry'' Harry sanoi hymyillen ja näytti hurmaavat hymykuoppansa. Lulu katsoi minuun ja sitten Harryyn.
''Moi, Harry'' hän sanoi ja katsoi sitten minuun. Kävelimme ravintolaa eteenpäin ja etsimme pöytää.
''Te kaks tekisitte seksikkäitä vauvoja!'' Lulu kuiskasi korvaani. Purskahdin heti nauruun.
''Mikä on noin hauskaa?'' Zayn kysyi.
''Niin, mikä vitsi?'' Harry yhtyi.
''Onko hän ihan okei?'' Niall kysyi Lululta. Sitten Lulukin purskahti nauruun. Pojat katsoivat meitä kuin hulluja. Nauroimme hetken, mutta pystyimme sitten hillitsemään itsemme. Olimme jo löytäneet vapaan pöydän ja istuimme nyt sen ääressä.
''Joo, ei mitään'' sanoin pojille ja katsahdin sitten Luluun. Hän vain pyöritteli silmiään.
Niall ja Lulu juttelivat, kuin olisivat tunteneet jo pitkään. Harry kuiskasi Zaynille jotain. Aijjaa. No, en pidä puhumisesta muutenkaan, yleensä puhun vain Lululle ja äidille. Tilauksemme tulivat ja Harry otti innokkaana vastaan lastenateriansa. Nauroin hänelle.
''Oot vaan kateellinen, ettet itse ottanut tällaista!'' hän kiusasi.
''Kuinka vaan'' sanoin ja kohautin olkapäitäni. Zayn nauroi ja Harry näytti meille kieltä.
Kun kaikki olivat syöneet menimme ulos. Pojat menivät autoon odottamaan, kun minä vaihdoin pari sanaa Lulun kanssa.
''No, miltä tuntuu nyt kun olet tavannut tulevan aviomiehesi?'' kiusasin. Lulu pyöritteli silmiään ja punastui.
''Hän on suloinen ja antoi numeronsakin'' hän hymyili.
''Hyvä'' sanoin.
''Carrie, ootko varmasti okei, et vaikuta omalta itseltäsi?'' Lulu kysyi näyttäen huolestuneena.
''Mä yritän, Lulu. Se on vaan niin rankkaa'' sanoin ja katsoin alas. Hän otti minut halaukseen.
''Mä oon aina täällä'' hän sanoi ja irtaantui.
''Kiitos'' sanoin hiljaa.
''Okei, pitää mennä. Äi-'' hän keskeytti itsensä. Hätkähdin.
''Ei mitään, nähdään!'' sanoin ja lähdin autolle päin, ennenkuin hän sanoisi muuta asiasta. Menin autoon istumaan ja näin kun Lulu lähti huolestuneen näköisenä paikalta.
Lähdimme takaisin hotellille ja tottakai hotellin edusta oli täynnä paparazzeja.
''Pidä vain meistä kiinni'' Liam sanoi, ja he kaikki auttoivat minut sisään.
''Harry, onko hän tyttöystäväsi?'' ''Mikä on tämän mysteeritytön nimi?'' jotkut huutelivat ja kaikkea muutakin. Joo, niinkuin Harry Styles ikinä pitäisi minusta. Hullujako ovat?
Menimme sisään ja suoraan huoneeseemme. Menin huoneeseeni sanomatta mitään kenellekkään. Katsoin kelloa, 18:32. Hautajaiset ovat huomenna.
Päätin laittaa viestiä Lululle.
''Kai pääset huomenna?''
''Tottakai'' hän vastasi heti. Hyvä, en pystyisi siihen ilman häntä. Laitoin pyjamani päälle ja hiukseni nutturalle. Otin kaapista mustan mekon ja korkokengät ja laitoin ne odottamaan huomista. Avasin tietokoneen ja menin suoraan Skypeen. Lulu ilmestyi näytölleni.
''Miten menee?'' hän kysyi huolissaan.
''Hyvin'' sanoin purren huulta, enkä katsonut kameraan.
''Sä tiedät ettei sun tarvitse valehdella mulle'' hän sanoi hiljaa.
''Tiedän..'' kuiskasin.
''Carrie, tiedän että piilottelet tunteitasi ja tiedän, että sun on vaikeaa luottaa uusiin ihmisiin, mutta mä oon sun paras kaveri ja oon huolissani susta'' hän sanoi kyyneleet silmissä.
''Anteeksi. Ja tiedän ettei tää oo helppoa sullekkaan'' sanoin ääni murtuneena.
''Tiedän, että susta tuntuu kuin tulisi maailmanlop-'' hän kerkesi sanomaan, mutta keskeytin hänet.
''Pitää mennä. Mä-mä en voi puhua täs-tästä just nyt'' sanoin ääni täristen. Ennenkuin hän kerkesi vastaamaan, suljin läppärini. Hautasin kasvoni käsiini ja itkin.
Joku koputti ovelle ja pyyhin nopeasti kyyneleet.
''Niin?'' kysyin hieman hermona. Simon aukaisi ovea hiukan ja katsoi ovenraosta.
''Kaikki hyvin?'' hän kysyi huolestuneella äänellä.
''Joo'' sanoin.
''Jos tarvitset jotain niin pyydä'' hän sanoi ja sulki oven. Kun hän lähti, en antanut itseni enää itkeä, vaan avasin twitterin. Katsoin ilmotukseni. Kaikki oli jotain äitini tappamisesta. Sillä hetkellä jokin sisälläni napsahti.
Menin hakemaan laukkuni ja tulin sen kanssa takaisin sängylle. Kaivoin laukustani veitsen ja kyynelehdin muutaman kyyneleen. Vedin hihani ylös ja tein kaksi pientä viiltoa. Hätkähdin terää, lupasin etten tee tätä enää. Otin veitsen pois iholta ja katsoin verta. Laitoin veitsen nopeasti laukkuuni, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Lukitsin huoneeni oven ja menin makaamaan sängylle. Laitoin kuulokkeet korvilleni ja annoin musiikin rauhoittaa minua. Nukahdin melkein heti.
*
Heräsin ja otin kuulokkeet pois. Nousin ylös ja menin suihkuun. Laitoin jotain ylleni ja avasin oven hiljaa, varmistaen ettei kukaan olisi hereillä. Tv oli päällä, mutten nähnyt ketään. Astuin huoneesta ulos ja laitoin oven kiinni. Menin keittiöön etsimään Nutellaa, joka on suurin intohimoni, okei heti musiikin jälkeen. Löysin sen melkein heti. Paahdoin leipää, levitin niiden päälle Nutellaa ja menin istumaan keittiön tasolle.
Olin juuri haukkaamassa viimeistä palaa leivästä, kun kuulin pientä naurua käytävältä. Otin leivän nopeasti mukaan ja juoksin viereiseen huoneeseen lukiten sen perässäni.
''Öh, moi'' kuulin jonkun sanovan. Käännyin hitaasti ympäri, haluten lyödä itseäni. Olen idiootti. Olin kasvokkain paidattoman Harry Stylesin kanssa. Hänellä oli huvittunut ilme kasvoillaan.
''Oliko ikävä mua, rakas?'' hän sanoi virnistellen ja vinkkasi silmää. Pyörittelin silmiäni.
''Väärä huone'' sanoin ja kävelin pois huoneesta.
Menin heti omaan huoneeseeni. Söin leivän loppuun ja laitoin loput vaatteeni kaappeihin. Löysin yhdestä matkalaukusta läppärini, joten avasin sen. Olin juuri avaamassa twitteriä, kun sain Skype-kutsun Lululta. Painoin 'hyväksy' nappia. Lulun kasvot ilmestyivät näytölleni.
''Et näytä iloiselta'' hän sanoi, huolestuneena. Selitin kaiken mitä oli tapahtunut.
''Odotas, One Direction siis kävi läpi sun alusvaatekaappia?'' hän kysyi, erittäin hämmentyneenä.
''Suurin osa heistä'' mumisin.
''Ja sä olet... ignoorannut heitä sen jälkeen?'' hän kysyi vieläkin hämmentyneenä.
''Öö, joo!'' sanoin kuin asia oli itsestäänselvyys.
''Ootko antanu heidän pyytää anteeksi?'' Lulu kysyi. Hän on kuin Liam, aina se järkevin.
''Onko pakko?'' valitin. Hän katsoi minua tosissaan.
''Nyt'' hän sanoi tiukasti. Huokaisin, suljin yhteyden ja koko koneen. Se saa odottaa.
Päätin katsoa elokuvaa, joten kävelin hiljaa olohuoneeseen ja suoraan hyllylle, jossa oli leffoja. Kävelin Harryn, Liamin ja Louisin ohi, he istuivat sohvalla. Zayn ja Niall olivat keittiössä. Otin hyllystä 'The Notebook'-elokuvan ja olin lähtemässä omaan huoneeseeni, kun Simon pysäytti minut.
''Carrie'' Simon sanoi.
''Niin?'' kysyin huokaisten.
''Pojilla ois sulle vähän asiaa, tuletko tänne?'' hän sanoi minulle ja katsoi samalla poikia. Kävelin Simonin luokse ja istuin nojatuolin käsinojalle.
''Sori kun me katsottiin sun alusvaatteita'' Zayn sanoi ja hymyili syyllisesti.
''Ja anteeks kun mä laitoin sun.. ööh niin.. päälle ja tanssin'' Louis sanoi.
''Sori, että kuvasin sen'' Harry sanoi ja hymyili näyttäen hymykuoppansa. Luoja, eihän heille voi olla vihainen.
''Anteeksi'' Niall sanoi ja katsoi käsiinsä. Liam oli aloittamassa anteeksipyyntöään, mutta pysäytin hänet.
''Liam, ei tarvitse, sä yritit lopettaa sen. Ja anteeksipyynnöt hyväksytty'' sanoin ja hymyilin hieman.
''Ryhmähali!'' Louis huudahti ja veti kaikki halaukseen. Naurahdin hieman. Sitten kaikki perääntyivät hieman noloina, ainakin minä.
''Noniin, se asia saatiin päätökseen. Minun täytyy mennä, mitäpä jos te tutustuisitte toisiinne sillä aikaa kun olen poissa?'' Simon sanoi ja lähti.
''Tykkäätkö pelata fifaa?'' Louis kysyi innokkaasti.
''No, joo'' sanoin.
''PIDETÄÄN HÄNET!!'' hän huudahti. Hymyilin ja istuin eräälle nojatuolille.
''No, ootko ikinä käynyt Englannissa?'' Liam kysyi.
''En, mutta oon käyny Italiassa'' sanoin.
''Ai niin! Simon sanoi, että sä ja sun äi-'' Niall sanoi, mutta keskeytti itsensä ennenkuin kerkesi sanoa äiti-sanaa. Muisto sattui, kun muistin minun ja äidin käyvän Italiassa serkkuni luona.
''Anteeksi'' Niall sanoi hiljaa.
''Ei se haittaa'' sanoin valehdellen ja katsoin alas.
''Meinasitko katsoa ton?'' Harry kysyi ja katsoi leffaa kädessäni.
''Joo..'' sanoin, kun Harry oli jo vienyt elokuvan kädestäni ja laittoi sitä DVD-soittimeen. Louis teki popcornia ja kysyi sitten;
''Haluatko pelata kysymyspeliä?''
''Okei..'' sanoin energiselle pojalle. Louis juoksi huoneeseensa ja palasi sieltä paperin ja kynän kanssa. Hän istui alas iloisena ja selitti meille säännöt.
''Eli, kun on sun vuoro kysyä häneltä, valitset kysymykset ja merkkaat sen sitten tähän, että se on jo kysytty. Sitten annat sen seuraavalle''
''Mä eka!'' Harry huudahti ennenkuin kukaan kerkesi sanoa muuta ja otti lapun. ''Koko nimi?''
''Carrie Abigail Cowell'' sanoin ja paperi vaihtui Zaynille.
''Syntymäpäivä?'' Zayn kysyi.
''Lokakuun kymmenes. Vuosi 1994''
Paperi meni Niallille. ''Horoskooppimerkki?''
''Vaaka''
''Kotikaupunki?'' Louis kysyi ja ojensi paperin Liamille.
''Springfield, Illinois''
''Pituus?'' Liam kysyi.
''160cm'' huokaisin. Olen niin lyhyt.
''Lyhyempi kuin Niall!'' Harry naurahti. Niall mulkaisi häntä.
''Sun täytyy nähdä tää! Nouse ylös!'' Louis huudahti. Nousin ylös ja menin seisomaan Niallin viereen.
''Wau!'' Zayn huudahti.
''Alan ajatella, että Niall on lempparini...'' mumisin.
''Au! Toi sattu! Alat jo valita lempparias, mitä?!'' Liam kiusasi ja esitti, että olisi alkanut itkemään.
''Olen loukkaantunut!'' Harry huudahti dramaattisesti.
''Vaan sen takia, koska olette molemmat lyhyitä?!'' Louis nauroi. Pyörittelin silmiäni ja sitten hymyilin.
''Mikä sun twitter-nimi on?'' Harry kysyi selatessaan puhelintaan.
''@10_Carrie_10'' vastasin.
*
HARRYN NÄKÖKULMA
Katselin häntä kun hän lähti hakemaan laukkuaan huoneestaan. Niall tökkäsi minua käsivarresta.
''Onko joku ihastunut Simonin siskontyttäreen?'' Niall sanoi virnistäen.
''No, hän on viehättävä'' vinkkasin.
''Aina pikku flirtti päällä, eikö niin Styles?'' Niall naurahti.
''Näin, kun katsoit häntä leffan aikana'' Zayn sanoi.
''Mäkin näin'' sanoin ja hymyilin itsekseni.
CARRIEN NÄKÖKULMA
Sain napattua laukkuni ja lähdimme porukalla autoa kohti. Tekstasin Lululle samaan aikaan.
''Annoitko heidän pyytää anteeksi?'' Lulu kysyi.
''Joo, me ollaan menossa mäkkiin nyt. Tavataanko siellä?'' vastasin.
''Toki! :)'' Lulu tekstasi. Tiesin heti, että hän ja Niall tulevat hyvin toimeen. Molemmat rakastavat ruokaa. Ai entä minä? Minä rakastan nukkumista.
Pääsimme autolle ja pojat vaativat, että minä istun edessä. Pääsin istuimelleni ja laitoin radion päällä. Sieltä tuli poikien WMYB ja he lauloivat ja tanssivat sen mukaan. Voikun minäkin olisin vielä tuollainen. Iloinen, huoleton. Nyt en tunne mitään.
Katsoin Harryyn, kun hän lauloi sooloaan. Näin hänen tuijottavan minua, joten käänsin pääni nopeasti pois, ettei hän olisi nähnyt minun punastuvan.
Pääsimme ravintolan pihaan ja huomasin Lulun auton jo parkissa. Kävelin sisään ja pojat seurasivat minua. Näin Niallin ja Lulun vaihtavan katsekontaktia ja olen varma, että Niall punastui.
''Moi, mä oon N-niall'' Niall änkytti. Lulu naurahti.
''Lulu'' hän hymyli, sitten he kättelivät.
''Zayn'' Zayn sanoi ja vilkutti.
''Moi, Zayn. Kiva tavata'' Lulu sanoi ja vilkutti takaisin.
''Liam''
''Louis''
''Lulu, moi''
''Ja Harry'' Harry sanoi hymyillen ja näytti hurmaavat hymykuoppansa. Lulu katsoi minuun ja sitten Harryyn.
''Moi, Harry'' hän sanoi ja katsoi sitten minuun. Kävelimme ravintolaa eteenpäin ja etsimme pöytää.
''Te kaks tekisitte seksikkäitä vauvoja!'' Lulu kuiskasi korvaani. Purskahdin heti nauruun.
''Mikä on noin hauskaa?'' Zayn kysyi.
''Niin, mikä vitsi?'' Harry yhtyi.
''Onko hän ihan okei?'' Niall kysyi Lululta. Sitten Lulukin purskahti nauruun. Pojat katsoivat meitä kuin hulluja. Nauroimme hetken, mutta pystyimme sitten hillitsemään itsemme. Olimme jo löytäneet vapaan pöydän ja istuimme nyt sen ääressä.
''Joo, ei mitään'' sanoin pojille ja katsahdin sitten Luluun. Hän vain pyöritteli silmiään.
Niall ja Lulu juttelivat, kuin olisivat tunteneet jo pitkään. Harry kuiskasi Zaynille jotain. Aijjaa. No, en pidä puhumisesta muutenkaan, yleensä puhun vain Lululle ja äidille. Tilauksemme tulivat ja Harry otti innokkaana vastaan lastenateriansa. Nauroin hänelle.
''Oot vaan kateellinen, ettet itse ottanut tällaista!'' hän kiusasi.
''Kuinka vaan'' sanoin ja kohautin olkapäitäni. Zayn nauroi ja Harry näytti meille kieltä.
Kun kaikki olivat syöneet menimme ulos. Pojat menivät autoon odottamaan, kun minä vaihdoin pari sanaa Lulun kanssa.
''No, miltä tuntuu nyt kun olet tavannut tulevan aviomiehesi?'' kiusasin. Lulu pyöritteli silmiään ja punastui.
''Hän on suloinen ja antoi numeronsakin'' hän hymyili.
''Hyvä'' sanoin.
''Carrie, ootko varmasti okei, et vaikuta omalta itseltäsi?'' Lulu kysyi näyttäen huolestuneena.
''Mä yritän, Lulu. Se on vaan niin rankkaa'' sanoin ja katsoin alas. Hän otti minut halaukseen.
''Mä oon aina täällä'' hän sanoi ja irtaantui.
''Kiitos'' sanoin hiljaa.
''Okei, pitää mennä. Äi-'' hän keskeytti itsensä. Hätkähdin.
''Ei mitään, nähdään!'' sanoin ja lähdin autolle päin, ennenkuin hän sanoisi muuta asiasta. Menin autoon istumaan ja näin kun Lulu lähti huolestuneen näköisenä paikalta.
Lähdimme takaisin hotellille ja tottakai hotellin edusta oli täynnä paparazzeja.
''Pidä vain meistä kiinni'' Liam sanoi, ja he kaikki auttoivat minut sisään.
''Harry, onko hän tyttöystäväsi?'' ''Mikä on tämän mysteeritytön nimi?'' jotkut huutelivat ja kaikkea muutakin. Joo, niinkuin Harry Styles ikinä pitäisi minusta. Hullujako ovat?
Menimme sisään ja suoraan huoneeseemme. Menin huoneeseeni sanomatta mitään kenellekkään. Katsoin kelloa, 18:32. Hautajaiset ovat huomenna.
Päätin laittaa viestiä Lululle.
''Kai pääset huomenna?''
''Tottakai'' hän vastasi heti. Hyvä, en pystyisi siihen ilman häntä. Laitoin pyjamani päälle ja hiukseni nutturalle. Otin kaapista mustan mekon ja korkokengät ja laitoin ne odottamaan huomista. Avasin tietokoneen ja menin suoraan Skypeen. Lulu ilmestyi näytölleni.
''Miten menee?'' hän kysyi huolissaan.
''Hyvin'' sanoin purren huulta, enkä katsonut kameraan.
''Sä tiedät ettei sun tarvitse valehdella mulle'' hän sanoi hiljaa.
''Tiedän..'' kuiskasin.
''Carrie, tiedän että piilottelet tunteitasi ja tiedän, että sun on vaikeaa luottaa uusiin ihmisiin, mutta mä oon sun paras kaveri ja oon huolissani susta'' hän sanoi kyyneleet silmissä.
''Anteeksi. Ja tiedän ettei tää oo helppoa sullekkaan'' sanoin ääni murtuneena.
''Tiedän, että susta tuntuu kuin tulisi maailmanlop-'' hän kerkesi sanomaan, mutta keskeytin hänet.
''Pitää mennä. Mä-mä en voi puhua täs-tästä just nyt'' sanoin ääni täristen. Ennenkuin hän kerkesi vastaamaan, suljin läppärini. Hautasin kasvoni käsiini ja itkin.
Joku koputti ovelle ja pyyhin nopeasti kyyneleet.
''Niin?'' kysyin hieman hermona. Simon aukaisi ovea hiukan ja katsoi ovenraosta.
''Kaikki hyvin?'' hän kysyi huolestuneella äänellä.
''Joo'' sanoin.
''Jos tarvitset jotain niin pyydä'' hän sanoi ja sulki oven. Kun hän lähti, en antanut itseni enää itkeä, vaan avasin twitterin. Katsoin ilmotukseni. Kaikki oli jotain äitini tappamisesta. Sillä hetkellä jokin sisälläni napsahti.
Menin hakemaan laukkuni ja tulin sen kanssa takaisin sängylle. Kaivoin laukustani veitsen ja kyynelehdin muutaman kyyneleen. Vedin hihani ylös ja tein kaksi pientä viiltoa. Hätkähdin terää, lupasin etten tee tätä enää. Otin veitsen pois iholta ja katsoin verta. Laitoin veitsen nopeasti laukkuuni, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)