Onnekas virhe OSA 22

LOUISIN NÄKÖKULMA

Saara on puhunut pitkään äitinsä kanssa. Onkohan kaikki hyvin? Hän ei ole koskaan puhunut perheestään paljoa. Luulen, etteivät he tule kovin hyvin toimeen, mutten koskaan ole kysynyt. Miksi olisin? Päivät vierivät ja olen vieläkin varma, ettei hän pidä minusta niinkuin minä hänestä. Nousin sohvalta, hieroin meikkiäni hieman ja laahustin bussiin. Saara oli Niallin punkassa soittamassa kitaraa ja laulamassa. En tiennyt, että hän osaa soittaa kitaraa tai laulaa. On kai paljon asioita, joita en tiedä Saara Calderista.

Come upstairs and ill show you where all my
Where my demons hide from you
Just look at who I have become I am so ashamed
You were the one that made me feel the way I do

You broke me and taught me
to truly hate myself
unfold me and teach me how to be
like somebody else

and I felt strong enough
I was discovered by the love
I had been waiting for so long
You told me none of that was real
I can not hide how low I feel
To know that you were never wrong

You broke me and taught me
to truly hate myself
Unfold me and teach me
How to be like somebody else

Oh oh oh oh oh
Oh eey yeaah
You are lost and found
Falling out my babe
Broken down
Broken down

You broke me and taught me
to truly hate myself
Unfold me and teach me
How to be like somebody else

You broke me and taught me to
Truly hate myself
Unfold me and teach me
How to be like somebody else

Nuo sanat, eikai ne vain ole hänen tunteitaan? Saara on aina iloinen, naurava, huoleton ja pirteä, eikai hän vain tunne näin sisällään? ''Saara, toi oli tosi hienoa.'' sanoin varovasti. Hän kääntyi minuun päin kyyneleet silmissään. Juoksin hänen luokseen ja otin hänet halaukseeni. ''Sun ei pitänyt kuulla tota.'' hän sanoi katsoen alas. ''Miks? Se oli tosi tunteikas ja liikuttava esitys.'' sanoin kannustavasti. ''Ei kenenkään pitänyt kuulla sitä. Se on liian henkilökohtainen.'' hän sanoi nousten ja jätti sängylle paperin. Nousin myös ja yritin estää häntä lähtemästä.

''Saara! Onko tässä nyt jotain mitä et mulle kerro?'' sanoin ja se kuulosti ankaralta, miltä sen ei pitänyt kuulostaa. Miksi hän käyttäytyy näin? Mitä tapahtui? ''Sä et tiedä puoliakaan, Tommo.'' hän sanoi ja lähti bussista. Jäin siihen ihmettelemään mitä hittoa hänelle oli tapahtunut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Ja sitten hän vain lähti?'' Niall kysyi. Harry vei Zaynin jäätelölle ja Liam skypetti Daniellelle, joten Niall oli ainoa jolle pystyin hämmästykseni vuotamaan. ''Niin.'' nyökkäsin ja hörppäsin teetäni. Meillä olisi keikka kolmen tunnin päästä, mutta Saara vallitsi ajatuksiani, enemmän kuin yleensä. 

''Hei, mun pitäs kertoo yks juttu.'' Niall tuijotti omaan teehensä. ''Kerro.'' sanoin. Niall kertoi minulle aina kaiken ja päinvastoin. Vain yhtä asiaa en ollut hänelle kertonut; rakastan Saaraa ja siitä ei koskaan tulisi mitään ja tunnen itseni idiootiksi. ''Niin no.. Makasin Cindyn kanssa kun te vielä seurustelitte...'' Niall sanoi varovasti ja sydämeni pysähtyi.

''MITÄ?!'' nousin ylös nopeasti ja teeni läikkyi kupista ulos. ''Anteeksi! Se oli se Brit-awards ilta ja olin tosi kännissä! En tarkoittanut sitä!!'' hän roikotti päätään häpeällisesti. Sisälläni kiehui ja tein ensimmäisen asian mikä mieleeni juolahti. Löin häntä.

Nyrkkini osui hänen poskeensa ja hän lensi taaksepäin. Hän jymähti lattialle ja katsoi minua kyynelissä. ''Kai mä ansaitsin ton.'' hän sanoi kokeillen poskeaan. ''Joo, niin teit.'' muistutin häntä. Miksi olen näin paha ihminen? Ensin pelästytän rakastamani naisen ja sitten lyön parasta ystävääni? Mikä minua vaivaa? ''Oikeasti, Lou, en tarkoittanut mitään! Tiedät, etten tekisi sitä selvin päin! Oon pahoillani, Louis, oon oikeasti.'' hän vakuutteli. Tiedän sen, mutta tiedän myös että seksiin tarvitaan kaksi ihmistä.

''Cindy ei juonut Brit-iltana.'' muistutin itselleni enemmän kuin hänelle. ''Niin, hän se oli joka mulle niitä drinkkejä tarjosi.'' hän kehitteli. ''Siis hän yritti hommata sut jurriin? Ja saada sut niin sänkyyn?'' kysyin, edelleen itseltäni kuin Niallilta. ''En tiiä, mutta hän todella sai jalkani alta. Ja sitten hän pakotti mut lähtee ja vieläpä omin päin.'' hän yritti päästä ylös, mutta mustelmaan taisi sattua liikaa. Annoin käteni auttaakseni. Hän katsoi minua ihmeissään, mutta otti käteni mieluusti.

''Ei se haittaa, et tiennyt sillon mitä teit. Eikä hän muutenkaan mua rakastanut.'' sanoin roikottaen päätäni. ''Ei hän, mutta tiedän erään, joka rakastaa.'' hän hymyili ja pääni nousi ylös. ''Harry? Ei, hän rakastaa Zaynia ny..-'' sanoin. ''Ei, Saara.'' hän keskeytti minut ja sydämeni pysähtyi. ''Mitä?'' kysyin varovasti. ''Jo toisena päivänä hän kertoi, että tykkää susta. Ja on selvää, että tykkäät hänestä myös.'' hän sanoi ja taputti minua olalle ja lähti huoneesta. ''Meen hakee jäätä!'' hän ilmoitti.

Nyt olen hämmästynyt.

SAARAN NÄKÖKULMA

''Ja sitten hän vain lähti?'' Alice kysyi kulmiansa nostaen. Päätin kertoa hänelle, koska tuntui, että jollekkin täytyi vuodattaa. Ja Alice oli ensimmäinen ihminen, jota ajattelin. ''Jep, lähti.'' sanoin välttäen katsekontaktia. Hän otti kädestäni. ''Hei, et oo kuin äitis. Tiiän, ettet tekisi sitä kenellekkään. Mikään tästä ei oo sun syytäs. Ei mikään.'' hän lohdutti puristaen kättäni hellästi. 

''No onhan. Ne eros mun vuoks. Ne tappeli mun vuoks. Kaikki on mun syytä.'' sanoin pidättäen kyyneliä. ''Älä sano noin.'' hän sanoi ankarasti. Katsoin häntä ja hän hymyili hieman. Yritin hymyillä takaisin, mutta siitä tuli vain hirveä virnistys. ''Eikö meillä oo meikattavia?'' kysyin nousten ja kooten itseni. ''Itseasiassa on.'' hän sanoi ja menimme pukuhuoneeseen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''HERRAJUMALA, HARRY, ISTU PAIKALLAS!'' 
''En haluu meikkiä, Saara, oon täydellinen näinkin!''
''Modest! pakottaa.''
''Ei tarvi totella, söpöpiirakka.''
''Älä kutsu mua noin.''
''Mikskä sitten?''
''No emmä tiiä, Saaraksi.''
''Liian tylsää.''
''Etkö tykkää mun nimestä, Hazza-nalle?'' 
''VAIN LOUIS SAA KUTSUA MUA HAZZA-NALLEKS!!'' 
''Niinkö? Mitä aiot tehä sille, Hazza-nalle?'' 

''AAAAAAHHHHH!'' hän huusi, taklasin minut lattialle ja alkoi kutittamaan kyljistäni. Kiemurtelin ja vaikertelin, mutta hän ei antanut periksi. Hän oli minua vahvempi, en voinut tehdä mitään asialle. ''Haz! Lopeta, hän ei tykkää kutittamisesta!'' Louis huusi Alicen meikattavana. Harry katsoi häntä oudosti, mutta lopetti sitten. Nousin ja menin Loun luokse.

''Kiitti, Tommo, rakastan sua.'' pussasin hänen poskeaan ja hän punastui ja käänsi päätänsä. Outoa; normaalisti hän olisi hymyillyt ja pussannut takaisin. Hän on ollut outo siitä lähtien kun löi Niallia; mitä täällä tapahtuu? ''Saara, yritä saada irlantilaisen mustelma peitetyksi.'' Alice käski ja jatkoi Loun meikkaamista.

Hätistin Harryn tuolista ja asetin Niallin siihen. Vau, Louis osaa lyödä kunnolla. Tässä olisi hommaa. Yritin parhaani, mutta se näkyi silti. Kutsuin Alicen paikalle. Hän mietti hetkisen ja lähti sitten huoneesta. ''Tätä veljeni käytti, kun joutui tappeluun.'' hän sanoi ja laittoi voidetta Niallin mustelmalle. Sitten hän laittoi toista voidetta ja voila, mustelmaa ei ollut enää mailla halmeilla. Vau, miten hän tuon teki?

''Pojat! Aika mennä!'' Paul huusi ovelta. ''Moikka, Saara. Ja valmistaudu yllätykseen!'' Liam huusi ennen kuin lähti. Muutkin vilkuttivat. Mitä ihmettä? 

Alice ja minä menimme aitiopaikoille oikeaan siipeen. He tervehtivät, saivat paljon huutoja ja lauloivat muutaman laulun. Kaikki oli normaalia kunnes yhtäkkiä Louis sanoi; ''Tämän laulun on kirjottanut mulle tosi tärkee ihminen ja haluun näyttää että se on hyvä! Toivottavasti tykkäätte!'' Louis hymyili yleisölle. Avustaja toi pari baarijakkaraa joille Louis ja Niall istuutuivat. Niall alkoi soittaa kitaralla melodiaa ja tunnistin sen. Minun biisini.


Come upstairs and ill show you where all my
Where my demons hide from you.....

Laitoin käteni suuni eteen ja tunsin, kun silmäni täyttyivät kyynelistä. Minun sanani, Niallin soitto ja Louisin ääni, ne kaikki sopivat täydellisesti yhteen. Alice katsoi minua ja tajusi, että minä olen se, jolle biisin hyvyys piti todistaa. Muut pojat istuivat sohvalla ja lauloivat joitakin pieniä kohtia Louisin kanssa. Menin kananlihalle selästä ja käsistä, hän teki tämän minua varten.

Unfold me and teach me
How to be like somebody else

Louis lopetti ja yleisö kirkui ja huusi ja taputti ja huusi ja huusi ja huusi ja huusi. Itkin esteettömästi välittämättä kaikista oudoista katseista, jotka sain. ''Pidittekö siitä?'' Niall kysyi yleisöltä. Korvani melkein kuuroutuivat, huudot olivat KOVAT. ''Jos tämä henkilö nyt kuuntelee ja katsoo meitä, kuuntele yleisöä. Kaikki huudot on sulle, joten oo ylpeä ittestäs! Oot mahtava, vaikka muut toisin sanoisivatkin!''

Louis. Miksi olet niin mahtava?