We'll get there OSA 5

MARCELIN NÄKÖKULMA

Tosi ystävällistä Effieltä päästää minut hänen taloonsa, en olisi ikinä uskonut sitä. Vain se, että hän vastasi tekstareihini, sai minut tuntemaan itseni jonkun arvoiselta. Mutta oikea kysymys; olinko minä jonkun arvoinen? 

Toki Effie on ollut kiltti minulle, mutta johtuuko se vain siitä, että hän säälii minua? Tai jos hänen ystävänsä käskee olla mukava, mutta lopettaa sen sitten joku päivä? Ravistelin päätäni, istuin autoon ja näppäilin navigaattoriin osoitteen. Käännyin kulmalta ja näin hänen talonsa. Hymyilin, painoin kaasua vähän kovempaa ja ajoin hänen talonsa eteen parkkiin. Sammutin auton ja vapautin turvavyön. Istuin siinä ainakin viisi minuuttia miettien mitä sanoa.

''Moi Marcel.'' Effie sanoi pehmeällä äänellään ja avasi oven. Ah, hän on niin upea. Hymyilin ja katsoin sitten käsiini kun pyörittelin peukaloitani. ''M-Moi, Effie..'' sanoin hiljaa änkyttäen. Hän kikatti ja astui taaemmas, että pääsin pois autosta. Hänen talonsa oli kaunis. Kun tulin sisään katselin hieman ympärilleni. Kun menee vasemalle, pääsee olohuoneeseen ja kun menee oikealle, pääsee ruokailutilaan. Rappuset olivat keskellä, ja sieltä vissiin pääsi makuuhuoneisiin.

Purin huultani ja otin kengät pois katsoen häntä. ''Mennään ylös.'' hän sanoi ja lähti rappusia pitkin ylös. Hänellä on myös hyvä vartalo. Ihan mahtava. Ravistelin tuollaiset ajatukset pois mielestäni ja menimme hänen huoneeseensa. ''Marcel, tässä on Lea, hän on paras ystäväni ja Lea, tässä on Marcel ja niin..'' hän sanoi hermostuneesti. Lea katsoi minua ja sitten Effietä. En tiennyt heidän olevan edes kavereita, he ovat niin erilaisia.

Hymyilin hieman Lealle ja hänkin hieman minulle. Effie istuu sängylleen, kutsui minut silmillään viereen, istuin varovaisesti hänen viereensä ja katsoin häntä silmäni kulmasta, ettei hän vain näkisi. ''Mä tiedän mitä me tehään!'' Effie sanoi innostuneesti. Säikähdin vähän mutta sitten vain naurahdin sille hieman. ''Kannattaa tottua tohon!'' Lea sanoo ja hymyilee minulle. ''Äh, turpa kiinni, Lea!'' Effie sanoi ja alkoi nauraa kovaa.

Hänen naurunsa on myös mahtava ja se, kun hänen hymykuopat ilmestyvät kun hän hymyilee hymyään. Ravistelin päätäni hieman kun he alkoivat tappelivat leikillään. Toivon, että minullakin olisi kaveri, jonka kanssa tehdä tuota. Sitten lopetin ja huokaisin. ''Joka tapauksessa! Meidän pitäisi mennä katolle!'' Effie sanoi ja katsoi molempia tosissaan. Lea hyppäsi sängystä innoissaan, niin kuin Effiekin. Seurasin heitä varovaisesti ja hiljaa, etten vain mokaisi. 

Effie avasi ikkunansa ja katsoi minua hymyillen, samalla kun Lea kapusi siitä ulos. ''Tuletko Marcel?'' Effie kysyi ja vinkkasi. Sitten hän työnsi päänsä ikkunasta. Tyttö. Juuri vinkkasi minulle. Marcel Stylesille. Mitä hittoa tänään oikein tapahtuu? Tuijotan ikkunasta epäuskoisena. Sitten ryhdistäydyin ja kömmin ikkunasta.

En ole ikinä tehnyt mitään tällaista, äitini tappaisi minut jos saisi tietää. Hän on aina opettanut ettei saa tehdä mitään tyhmää ja varmistaa ettei mikään ole vaarallista. Ei hän saa tietää tästä mitään ja vaikka saisikin, en välittäisi. Hänen täytyy ymmärtää, etten ole mikään lapsi enää.

Nousin ylös katolle ja katsoin Effietä ja Leaa. He makasivat ja katsoivat taivaalle. Seisoin siinä häpeissäni, katsoin Effietä ja hän nyökkäsi paikkaani hänen vieressään. Menin varovaisesti polvilleni ja sitten selälleni ja katsoin taivasta purren huultani. Oli hiljaista. Olen tottunut hiljaisuuteen ja vihaan sitä, en aina, mutta usein. Tämä hiljaisuus on mukavaa, varmaan koska olen jonkun/joidenkin kanssa.

Ravistelin hiukan päätäni ja huokaisin. Suljin silmäni ja mietin mitä tänään tapahtui. Mitä olisi tapahtunut jos Effie ei olisi tullut? Olisinko päässyt ylös, nähnyt tai kuullut mitään? 

''Meen vessaan.'' Lea sanoi rikkoen hiljaisuuden. Minä ja Effie nyökkäsimme ja hän hymyili. ''Älä kaipaa mua liikaa!'' Effie huusi Lealle. ''Luota muhun, en lakkaa ajattelemasta sua.'' Lea sanoi, vinkkasi ja hyppäsi ikkunasta sisälle. ''Hän on niin outo.'' Effie mumisi minulle ja väläytti upean hymynsä. Nyökkäsin ja hymyilin takaisin. ''Kyllä sä totut siihen.'' hän sanoi ja katsoi takaisin taivaalle. Katsoin häntä ja mietin mitä ihmettä hän juuri sanoi. Käänsin pääni kuitenkin takaisin taivaalle, ettei hän huomaisi.

LEAN NÄKÖKULMA

Hyppäsin ikkunasta ja menin Effien vessaan. Kompastuin mattoon ja kaaduin suoraan naamalleni. Au. Kaadun aina, melkein kirjaimellisesti. Effie aina jaksaa nauraa, mutta hänenä en nauraisi. Hän on kuin elefantti posliinikaupassa. Nousin ylös ravistellen päätäni ja nauroin hieman itselleni. Suljin oven ja menin istumaan kylpyammeeseen katsomaan viestit, Facebookin ja Twitterin. Kun olin valmis, menin peilin eteen ja harjasin hiukseni.

Tein asiani ja menin takaisin ammeeseen miettimään asioita, laitoin puhelimeni viereeni. Suljin silmäni ja ajattelin, että uskomatonta, että Effie kutsui Marcelin tänne. Hän on niin kömpelö. Hänen hiuksensa on vedetty taakse ja hän pitää hassua liiviä. En tajua, miten Effie edes puhuu hänelle. Toivottavasti tämä on hyvä asia, Effie ei tarvitse enää yhtään pahaa niskaansa.

EFFIEN NÄKÖKULMA

''Katso tuonne, luulen että se on Otava.'' Marcel sanoi nauraen ja osoitti sitä päin. Katsoin sinne minne hän osoitti ja kohautin olkapäitäni. ''Näyttää tähdiltä mulle.'' nauroin hänen kanssaan. Katsoimme molemmat toisiamme. Käänsin pääni nopeasti takaisin purren huultani. Outoa, että hermostun hänen lähellään. En ikinä hermostu poikien ympärillä. Etenkin harmittomien poikien. Marcel on harmiton.. Eikö?

''Hei, saanko kysyä kysymyksen?'' Marcel kysyi nousten istumaan. Minäkin nousin. Hän katsoi alas joten nostin hänen leukansa ylös. Hitto, Effie! Miksi koskit häneen, hän luulee nyt että olen joku friikki! ''Miksisä autoit mua tänään?'' hän sanoi purren huultaan ja katsoen sivulle. ''Musta vaan... tuntui pahalta. Kukaan ei ansaitse tollasta, varsinkaan sä! Sä et ole edes sanonut mitään Stanille, joten hänellä ei ole oikeuksia hakata sua, vaikka se olisikin hänelle vain hauskanpitoa.'' sanoin katsoen häntä.

Minulla on paljon syitä. Halusin olla parempi ihminen ja antaa Stanille mitä hän ansaitsi. Mutta en voi kertoa sitä Marcelille, hän pahottaisi mielensä ja kysyisi mitä minun ja Stanin välillä tapahtui. En halua puhua tai kuulla siitä. ''Ei sun olisi tarvinnut, olisit voinut satuttaa itteäs. Mä olen jo tottunut siihen,  sun olisi pitänyt vain jättää mut sinne.'' hän sanoi yrittäen saada minut katsomaan häntä. Ravistelin päätäni, mutta pidin silmäni sormissani.

''Ihan sama, oliko se ensimmäinen vai sadas kerta. Ne satuttivat sua, en vaan voinut lähteä.'' sanoin ja nielaisin raskaasti, muistin missä tilanteessa hän oli ollut. Hän nousi istumaasennosta, tuli eteeni ja nosti leukani ylös. Katsoin ylös hänen vihreisiin silmiinsä. Hän katsoi omiini ja hymyili. Purin huultani ja yritin katsoa alas, mutta hän pakotti katsomaan silmiinsä. Hän nojasi hiukan eteenpäin ja pussasi otsaani.

Hän meni hiukan alaspäin ja pussaili leukaani, poskeani, korvaani, leukarajaani ja pääsi kaulalleni. Hän pussaili hellästi kaulaani ja yritti löytää hellää kohtaani. Hän pussaili nyt leukani alapuolelta ja huuliltani pakeni pieni älähdys. Hän nauroi hieman, aiheuttaen perhoset vatsassani. Kun hän oli tyytyväinen työhönsä, hän vetäytyi pois ja puri alahuultaan. ''Haen sut huomenna kuudelta illalla. Pue jotain nättiä.'' hän sanoi ja sain pusun poskelleni ennen kuin hän nousi ylös. ''Kiitos illasta, ihana.'' hän sanoi tummalla brittiaksentillaan.

Hän vinkkasi ja meni ikkunasta sisään. Kuulin kun etuovi pamahti kiinni ja auton käynnistyvän. Hän oli poissa. Istuin siinä ihmeissäni ja mietin mitä juuri tapahtui. Oliko se oikeasti totta? Hymyilin hymy korvissani asti.

Mitä hittoa juuri tapahtui? 

*********

No, ette ainakaan odottanu tota! Miltäs tää We'll get there kuulostaa? Tää ei oo myöskään niin pitkä kuin Onnekas virhe. Oon kirjottanu tän jo loppuun ja täs on 13 osaa. Ja nii joo, Onnekkaassa virheessä on 28-29 osaa, en oo varma julkasenko sitä viimestä ollenkaan, koska se on aika tylsä. Eli se on aika pitkä mut siinäki ollaan jo yli puolivälissä! :) Ja tän blogin katsojaluvut on noussu päivässä maasta taivaasee eli tosi nopeesti on noussu ja se on vaa hyvä asia! Kiitos paljon ja kommentoi ihmeessä et onks tää liian pitkäveteistä tai onks tää hyvä ja otan myös kritiikkiä vastaan! Kiitoooos :)