Räpyttelin silmiäni auki ja tajusin, että poskeni on jonkun kovan, mutta lämpimän pinnan päällä. Mitä? Katsoin Marcelin smaragdin vihreisiin silmiin, hän hymyili minulle. ''Huomenta, ihana.'' hän sanoi aamuäänellään. Hän ei voi olla noin täydellinen. Vein kättäni hänen tatuoidensa päällä ja katsoin niitä tutkailevasti.
''Huomenta.'' päätin vihdoin vastata. Hymyillen hän nojasi eteenpäin ja antoi suukon otsalleni, perhoset hyökkäsivät vatsaani. Miksi tunnen näin? Miksi tunnen näin jo nyt, eihän minun vielä pitäisi? Kukaan ei ole ikinä aiheuttanut perhosia vatsassani, paitsi Stan tietenkin. Onko tämä jokin merkki? Toivottavasti ei. Jatkoin käteni viemistä hänen tatuoidensa päällä ja hänen kananlihansa (?entiennymitensanotaan?) näkyi selvemmin.
Virnuilin hänelle ja katsoin häntä. Hän tuijotti minua. Hän on niin ihana. Olen varmaan sanonut sen vaikka kuinka monta kertaa, mutta en vain pääse yli siitä kerralla. Se vain on liikaa. ''Meetkö maanantaina kouluun? Taisiis vaivaudutko siihen vai teetkö jotain muuta?'' hän kysyi. Hymyilin ja ravistelin päätäni silti katsoen häntä.
''En mee, Lea ja mä aiotaan hengailla koko viikonloppu yhessä ja varmaan maanantainkin, ei jakseta mennä ku se on vaa puol päivää.'' sanoin. ''Aijaa, mä meinasin mennä. Mutten ehkä enää. Ei se tunnu samalta, jos sä et oo siellä.'' hän virnisteli. Mitä? Flirttailiko hän? Mitä tapahtuu?
Todellisuus iski kasvoihini kun katsoin ympärilleni. Marcel oli jäänyt yöksi ja nukkui yön vieressäni. En edes nukkunut samassa sängyssä Stanin kanssa! Mikä minua vaivaa? Vanhempani tappaisivat minut jos tietäisivät minun nukkuneen samassa sängyssä pojan kans-- Hetkinen.. Eihän sillä ole väliä mitä he ajattelevat, olen onnellinen ja hieman hämmästynytkin siitä mitä olen tehnyt viime viikon. Hyvä että edes tunnen koko poikaa, olen jo suudellut häntä. Ehkä pitäisi vähän hidastaa tahtia ja olla ystävällinen, mutta ei.. LIIAN ystävällinen. Ehkä?
''Eff?'' hän kysyi heiluttaen kättään silmieni edessä. ''Mitä? Ai, anteeksi. Mitä?'' kysyin heräten ajatuksistani. Hän nauroi ja ravisteli päätään katsoen minua. ''Ootko okei? Sanoin sun nimeä tyyliin viidesti!'' ah, nuo smaragdiset silmät. ''Sori mietin yhtä juttua. Tyttöjen juttua.'' sanoin ja hän pyöritteli silmiään laittaessaan päänsä takaisin tyynyyn.
''No, mitä haluut tehä tänään?'' hän kysyi ja aloin heti miettiä sitä. Voi ei. Lea tulee tänään, koko viikonlopuksi. En voi feidata Leaa, joten kerronko Marcelille totuuden? Tämä voi loukata hänen tunteitaan. Vai voiko? Ravistellen päätäni katsoin Marceliin ja purin huultani.
''Mä oon pahoillani. Lea tulee meille tänään, oikeastaan koko viikonlopuksi. En voi varmaan olla ennenkuin kesäloma alkaa.'' sanoin tuijottaen kattoa. ''Ai. No. Ei se mitään.'' hän sanoi hitaasti. Liian hitaasti. Kyllä, hän puhuu hitaasti, mutta nyt. Ei näin. ''Mun pitäis varmaan mennä. Tekstaan sulle, kai.'' hän sanoi, nousi ja laittoi paitansa ja farkkunsa päälleen.
Hetkinen. Milloin hän otti housunsa pois? Ehkä hänelle tuli kuuma tai jotain? Hän vilkutti hieman otsa kurtussa ja lähti. Tuijotin ovea, josta hän lähti hetki sitten. Ilman täydellistä hymyään. Hän näytti.. loukkaantuneelta. Mutta miksi? Sanoin vain, että täksi viikonlopuksi. Ei koko elämäkseni. Onko hän minulle nyt vihainen? Jos on, en tiedä mitä ajatella. Sanoin suoraan, mutta eihän hän voi tuollaisesta suuttua! Kai...
Pyörittelin silmiäni noustessani ja menin suihkuun. Sen jälkeen puin ja kuivasin ja suoristin hiukseni. Tekstasin Lealle milloin hän tulee. Melkein heti hän vastasi ja sanoi että on jo matkalla. Hymyilin ja heitin kännykän sängylleni. Katsoin jälkeä, jonka Marcel minuun jätti, se oli jo lähtenyt melkein pois. Hyvä.
Sanon itselleni koko ajan, ettei Marcel ole tyyppiäni, mutta jokin käskee minua tutustumaan tähän poikaan ja panostamaan suhteeseen. En pysty olemaan ajattelematta häntä ja se on outoa. Stan ei kohdellut minua näin, kun seurustelimme. Hän tyyliin vältteli minua ja olin liian tyhmä erotakseni hänestä, koska minulla oli toivoa. Oma virheeni.
Mietin, onko Marcelilla ikinä ollut tyttöystävää. Ehkä hän vain puki ne vaatteet koska halusi kokeilla jotain uutta. Hän on niin hellä. Kaikessa; suutelussa, halaamisessa, puhumisessa.. voisin jatkaa listaa loputtomiin. Onkohan hän.. neitsyt.. niinkuin minä? Odotas Effie. Sen ei saisi haitata. Eikä se haittaakkaan. Heräsin ajatuksistani, kun ovikello soi lakkaamatta.
Juoksin portaita alas, avasin oven ja näin Lean rämpyttämässä ovikelloa. ''Lopeta! Oot niin ärsyttävä!'' sanoin virneellä ja vedin hänet sisään. ''No anteeksi!'' hän vinkkasi. Pyöräytin silmiäni ja otin hänen kassinsa vieden sen yläkertaan. Miten kivaa olla hänen kanssaan vihdoin!
''Meidän pitäis mennä sinne isoihin juhliin tänään! Siitä tulis mahtavaa, kaikki tulee sinne!'' Lea sanoi hyppien ylös ja alas. En ollut ikinä nänhyt häntä näin innostuneena. ''Missä se on?'' kysyin. ''Leahilla, siinä koulun lähellä. Effie, meidän on pakko mennä! Jooko, Effie, pliis?'' hän aneli hymyillen. En ole ennen ollut bileissä, joten se vähän pelotti minua. Olla talossa, jossa on paljon ihmisiä. Mitä jos Stan on siellä? Tai mitä jos Alice ja hänen ystävänsä ovat siellä? Se olisi hirveää. Mutta sitten taas, Lealla ja minulla ei ollut muutakaan tekemistä.
''Mutta kaikkihan on jo valmistautuneita, joten kaikki on vanhempia kuin me.'' sanoin katsoen alas. ''Camoon Effie. Me ollaan senioreita. Meidän vika vuosi, kyllä me pystytään siihen. Me saadaan maistaa, millasta elämä high schoolin jälkeen on!'' hän puristi olkapäätäni kevyesti hymyillen. Nyökkäsin ja mietin, mitäköhän tästäkin tulisi.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Mitä meidän pitäs pukea? Toin paljon vaatteita, joten sun pitää vaan auttaa valitsee!'' Lea sanoi ja laittoi kaikki vaatteensa sängylleni putkikassistaan. Nyökkäsin ja valitsin hänelle mustan, ei ihan polville yltävän mekon. Hän meni peilin eteen ja katsoi mekkoa 'päällään'. Hän kääntyi minuun päin ja hymyili. ''Autatko meikin kaa?'' hän kysyi ja nyökkäsin. En ikinä sanoisi hänelle ei. Hän on liian ihana! Ja muutenkin, tykkään meikkaamisesta ja hiustenlaitosta.
Meikkasin pohjan ja silmiin kultaista luomiväriä, ohuet rajaukset ja ripsiväriä. Viimeiseksi huulikiiltoa. ''Nyt saat katsoa.'' sanoin hymyillen. Hän hyppäsi kylpyhuoneen tasolta pois ja katsoi itseään peilistä, hänen leukansa loksahti alas. ''Herrajumala, Effie! Näytän.. hyvältä! Kiitos Effie!'' hän sanoi ja halasi minua. ''Ole hyvä.''
''Sunkin pitäis laittaa se sun musta mekko. Olisimme samiksia!'' hän sanoi hymyillen ja kohautin olkapäitäni. Menin vaatekaapilleni ja otin sieltä sen mustan mekon, jota en ole käyttänyt pitkään aikaan. Katsoin mekkoa ja kohautin olkapäitäni Lealle. ''Mulla on tummansininen melkein samanlainen mekko, mut paremassa kunnossa. Oltais silti melkein samiksia!'' sanoin hymyillen.
''Jos haluat niin tottakai.'' hän nyökkäsi ja otin olkaimettoman mekon kaapistani. Laitoin olkaimettomat rintsikat ja mekon sujautin päälleni. Omani on hieman lyhyempi kuin Lean ja huomasin, etteivät ne olleetkaan aivan samanlaiset. ''Ei tää ookkaan ihan samanlainen.'' sanoin pettyneenä. ''Ei se mitään, pääasia et näytetään molemmat hyviltä!'' hän sanoi iloisesti.
''Voisin tehä sun meikkis, mutta me molemmat tiietään, että musta ei oo siihen.'' Lea nauroi. Ravistelin päätäni, kävelin kylpyhuoneeseen ja tein samanlaisen meikin kuin Lealla, kultaisen luomivärin sijasta laitoin hopeaa. Katsoin itseäni huokaisten ja menin takaisin huoneeseeni. ''Näytät tosi hyvältä!'' hän huudahti hymyillen ja aloin kihartaa hänen hiuksiaan.
Keskustelimme siitä, menisimmekö taksilla ja päädyimme tulokseen, että menemme, koska se olisi paljon helpompaa kuin käveleminen. Sain valmiiksi Lean hiukset sekä omani ja katsoimme molemmat peiliin. ''Me ansaitaa pari selfiee nyt!'' Lea sanoi ottaen kännykkänsä. Teimme molemmat tyhmät ilmeet ja hän otti kuvan.
''Laitan tän instaan, halusit tai et. Ja taggaan sut, koska oot niin hauska tässä!'' hän sanoi ja alkoi kirjoittamaan iphonellaan. Pyörittelin silmiäni ja katsoin kännykkääni. Olin saanut neljä viestiä.
''Moi, kulta. Eilinen tapaaminen oli aika hauska, eikö? Pitäis tehä niin useemminkin. Ihan vaan tiedokses. Seuraan sua. Oot mun, etkä kenenkää muun. Jos joku tulee meidän väliin, se saa maksaa. - Sun aina ja ikuisesti; Stan.''
''Yäk, sain sun numeron. Annoin sen myös ihanille ystävilleni. Toivottavasti ei nähä sua pitkään aikaan. Marcel on mun vaikka mitä tapahtuis. Joten hyväksy se. -Alice''
''Sori Aliciasta, se on tommonen... huora suoraan sanottuna. Älä anna hänen tuhota sua. Hän vain hakee huomiota. Älä kerro sille että sanoin sulle näin, en voi saada potkuja siitä porukasta. Se on kaikki mitä mulla on. -Keira''
''Böö ~Lea xx''
Katsoin Leaan ja pyörittelin silmiäni. ''Böö? Oisko mun pitänyt pelästyä?'' sanoin nauraen. ''No ei sun pitänyt hymyilläkkään. Tottakai sun piti pelästyä! Mua ainakin pelottais.'' hän sanoi vakavana. Nostin kulmiani ja pyörittelin silmiäni. ''Ihan sama, Lea, ihan sama.'' pyörittelin silmiäni ja katsoin varpaitani kun heiluttelin niitä. ''Mulla on parit mustat korkkarit, voit lainata jos haluut.'' sanoin. Hän nyökkäsi ja seurasi minua vaatekaapilleni.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Voitko laittaa radion päälle?'' Lea kysyi taksikuskilta etupenkiltä. Yritämme aina ärsyttää kuskeja, kun taksiin pääsemme. ''Toki, mikä kanava?'' hän kysyi. ''Ihan sama, joku hyvä.'' sanoin takapenkiltä. Hän valitsi kuin valitsikin hyvän kanavan ja pyörittelin silmiäni Lealle. Tämä tyyppi on hyvä. Ihan kuin hän tietäisi mitä me yritetään tehä. Hän on varmaan tottunut siihen.
''Kuinka vanhoja te ootte, tytöt?'' hän katsoi peiliin virnuillen. ''17.'' Lea sanoi katsoen ulos ikkunasta. ''Ootte tosi nättejä, molemmat.'' hän sanoi. Kurtistin kulmiani ja en uskaltanut katsoa miestä. Kuinka outoa. ''Surullista sanoa, mutta perillä ollaan. Se olis 15dollaria.'' hän virnisti. Annoin rahat, hyppäsimme ulos ja katsoimme kun taksi ajoi pois.
''Friikki.'' Lea sanoi ja nyökkäsin. Kävelimme talolle päin. Katsoin ihmisiä siellä ja menin Lean perässä sisälle. Talo oli täynnä ja jotkut olivat jo humalassa. Menimme sisemmälle ja meille annettiin punaiset muovimukit, joissa oli vaaleanruskeaa juomaa. Kaljaa. En melkein ikinä juonut, mutta nyt kun en aja, ei siitä haittaakaan olisi. Katsoin Leaa ja hän joi sitä.
Join sitä myös, se oli aika pahaa. Nyt tiedän miksi en normaalisti juo. Mutta samalla se juoma oli myös miellyttävää. ''Etitään joitakin, joita me tunnetaan. Ainakin puolet talosta on meiän koulusta.'' Lea sanoi hymyillen. Nyökkäsin ja lähdimme etsimään tuttuja.
''Effie! Näytät hyvältä! Säkin, Lea. Näytätte molemmat tosi hyviltä!'' Leah huudahti. Minä ja Leah emme yleensä tulleet toimeen, mutta yritimme aina, ettemme pilaisi muiden iloa. Kaikki hänen ympärillään nyökkäsivät. ''Kiitti.'' hymyilin ja siemaisin juomaa. ''Mennäänkö istumaan, tuolla on aika mukavat sohvat?'' Leah kysyi hymyillen. Kaikki nyökkäsivät ja menimme sinne.
Katsoin ihmisiä samalla kun istuin sohvalle ja näin Marcelin kuhertelemassa Alicen kanssa. Olisi pitänyt arvata. Istuimme juuri heitä vastapäätä ja kun Marcel huomasi minut, hänen naamansa valahti kalpeaksi. Nostin kulmiani, katsoin pois ja aloin puhua Lean ja Leahin kanssa.
''Kuka hän luulee olevansa? Mikä kusipää.'' Lea sanoi viitaten Marceliin. Ravistelin päätäni katsoessani alas ja pyörittelin silmiäni. ''Arvasin tän. Hän vaan pelasi mun kanssa. Mutta hän lupasi, ettei tee tätä. Hän sanoi ettei pidä Alicesta ja nyt he kuhertelee meidän edessä.'' sanoin katsoen Marcelia ja Alicea nopeasti ja takaisin Leaan.
Oliko se liian hyvää ollakseen totta? Hän sanoi ihania asioita, mutta nyt on kuin minua ei olisi olemassakaan. Ei kiinnosta. En jaksa hänen pelejään enää. En ymmärrä häntä. Tai hänen sanojaan. Luulin että ymmärsin, mutta en selvästikään. ''Effie, ootko kunnossa?'' Leah katsoi minua huolestuneena. ''Joo, ei hätää.'' feikkasin hymyn. Hän nyökkäsi ja kääntyi Leaan päin.
Tiedän, ettei pitäisi, mutta minun on pakko. Katsoin Aliceen ja hän katsoi minuun ylimielisesti. ''Sanoinhan.'' hän muodosti huulillaan. Purin poskeani sisältäpäin ja join kaljani loppuun heittäen punaisen muovimukin lattialle muiden joukkoon. En haluaisi sanoa tätä, mutta nyt on pakko.
Alice oli oikeassa.
LEAN MEKKO
EFFIEN MEKKO
Tällä hetkellä Salaisuus-tilanne näyttää tasapeliä.
Zayn&Liam: 6pistettä
Niall&Louis: 6pistettä
Joten jos haluat vaikuttaa tilanteeseen, kommentoi! :)
Oon siis kysyny kavereiltakin..
Tällä hetkellä Salaisuus-tilanne näyttää tasapeliä.
Zayn&Liam: 6pistettä
Niall&Louis: 6pistettä
Joten jos haluat vaikuttaa tilanteeseen, kommentoi! :)
Oon siis kysyny kavereiltakin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti