ZAYNIN NÄKÖKULMA
Seisoin shokissa kunnes tajusin, että paras ystäväni makaa sairaalasängyssä ja että minun täytyi nähdä hänet. Harhailin käytävillä päämäärättömästi, koska en tiennyt mikä hänen huoneensa oli. Kun käännyin oikealle, näin ikkunasta kiharat rusket hiukset. Vain yhdellä henkilöllä oli tuollaiset hiukset. Miehellä, jota luulen rakastavani.
Menin sisään pieneen ja elottomaan huoneeseen. Molempien päät nousivat katsomaan minua. Saaralla oli shokki-ilme kasvoillaan, joten Harry luultavasti oli kertonut. Ei se minua haitannut; hän olisi kuitenkin saanut tietää jossain vaiheessa. Harry katsoi minua hämmentyneenä, mutta katseessa oli jotain muutakin. En tiennyt mitä. Se oli erilainen, kuin se, miltä hän näytti ennen suudelmaa. Mutta erilaista, miten hän yleensä minua katsoi.
''Moi.'' sanoin ja rikoin hiljaisuuden. ''Meen hakee kahvia, haluatteko te?'' Saara nousi ja lähti ennen kuin kerkesimme sanoa mitään. Hän selvästi halusi meidän puhuvan, en vain ollut varma halusinko minä.
''Moi.'' Harry raapi selkäänsä hermostuneena. ''Moi. Mitään merkkejä nukkuvasta kaunokaisesta?'' kysyin ja istuin tuoliin, josta Saara juuri lähti. Hän nauroi hieman ja ravisteli päätään. ''Ei yhtään mitään.'' hän näytti surulliselta. Hänen normaali säihke silmissään oli poissa ja hänen ihonsa oli kalpea. Otin Loun kädestä kiinni. Harry katsoi minua. Hymyilin hieman. ''Hän tulee kuntoon, lupaan sen.'' hän katsoi minua vieläkin.
''Entäs me?'' hän kysyi. Menin shokkiin siitä. Mitä hän tuolla tarkoitti? Hän nousi tuolista ja tuli eteeni seisomaan. Minä istuin ja hän seisoi, joten katsoin häntä alakautta. Hän katsoi syvälle silmiini, kuin etsisi vastausta. ''Sulla on kauneimmat silmät, mitä ikinä oon nähny.''
Hän nosti leukaani ja kyykistyi. Tämä tuntui oikealta. Laitoin käteni hänen niskaansa, vedin minua päin ja suutelin. Se varmaan yllätti hänet, mutta parin sekunnin päästähän hän alkoi suutelemaan takaisin. Tämä suudelma sai vatsani tekemään voltteja, takaperin. Haroin hänen hiuksiaan, hymyilin samalla. Otsamme olivat vastakkain, se tuntui niin hyvältä. Katsoin hänen silmiinsä ja hänen otteensa lantiollani tiukkeni.
''Pidin tuosta.'' hän sanoi ja hymyili, hänen ihanat hymykuoppansa ilmestyivät. ''Niin mäkin.'' hymyilin takaisin. ''Zayn?'' hänen ilmeensä muuttui vakavemmaksi. ''Niin, Haz?'' kysyin ja nostin kulmiani. ''Ollaanks me yhessä?'' hän kysyi ja pelkäsi minun sanovan ei. Niinkuin sanoisin ei! Olin ollut häneen ihastunut siitä asti kun meistä tuli bändi! ''Ollaan me.'' hymyilin, niinkuin hänkin. Suutelin häntä vielä, tällä kertaa hän vastasi siihen heti. Täydellistä.
SAARAN NÄKÖKULMA
*SEURAAVANA PÄIVÄNÄ*
''Okei, selitän mitä nyt tapahtuu.'' lääkäri sanoi. ''Sammutamme laitteet, jotka ovat hänessä kiinni ja katsomme reagoiko hän. Jos hän reagoi jotenkin, hän on valmis heräämään. Silloin annamme hänelle lääkkeitä, jotka herättävät hänet rauhallisesti.''
Nojauduin Nialliin henkihieverissä. Nyt kun Liamilla oli Danielle, Harrylla Zayn, minä ja Niall pysyimme melkein koko ajan toisissamme kiinni. Pojat ottivat Harryn ja Zaynin suhteen hyvin, sanoivat että ovat onnellisia, jos hekin ovat. He oikeastaan ovat söpöin pari ikinä, vaikkeivat nyt saaneetkaan paljoa kahdenkeskistä aikaa.
Hoitajat kävivät koko ajan Loun huoneessa ja tekivät viimeisiä tarkastuksia. Sitten vihdoin he sammuttivat kaikki koneet. Louis ei liikkunut, mutta hengitti syvään. Se oli hyvä. Yhtäkkiä hänen hengityksensä lakkasi ja rinta ei noussut ja laskenut enää.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
OON MIETTINYT, ETTÄ ALANKO TEHÄ TOISTA TARINAA, KOSKA EN OO KEKSINY TÄLLE HIRVEEN KIVAA LOPPUA VAIKKA OON YRITTÄNY NYT KOLMESTI. NII, ETTÄ TULIS VIELÄ PARI OSAA, MUTTA SITTEN TULIS VARMAANKI NIALL-TARINA. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti