What could be worse #18

CARRIEN NÄKÖKULMA

Herään ääniin sairaalahuoneessani.
''Pitäisikö hänet herättää?'' Niall kysyy.
''Eikö hän oo nukkunut jo ihan tarpeeksi?'' kuulen Lulun sanovan. Avaan silmäni hiljaa ja näen Lulun seisovan sänkyni vieressä.
''Lulu!'' sanon ja nousen istumaan sängylle. En kuitenkaan päässyt istumaan, minua pidetään tiukasti kiinni vyötäröstäni.
''Herrajumala, Carrie, mä oon ollut niin huolissani!'' Lulu itkee ja halaa minua. Halaan häntä takaisin ja tunnen muutaman kyyneleen tippuvan poskilleni. 
''Mä oon niin ilonen, että oot hengissä'' 
''Anteeksi'' sanon.
''En mä tiedä mitä mä tekisin ilman sua, et kai luule etten kaipaisi sua jos kuolisit?'' Lulu kysyy ääni väristen.
''Mä yritin olla tekemättä sitä, Lulu'' sanon ja muistelen sitä hirveää tapahtumaa. ''Anna anteeksi, mulla on ollut sua kauhee ikävä'' sanon. Sydämeeni sattuu kuulla Lulun sanovan tällaista. En minäkään tietäisi mitä tehdä, jos menettäisin Lulun. Lulu pyyhkii kyyneleitä hihaansa.
''En mä ole vihainen, ei sun tarvii pyytää anteeksi. Mutta sun täytyy luvata, että lopetat, sillä mä oon aina täällä sua varten'' Lulu sanoo.

Tunnen Harryn nousevan vierelleni ja pitävän kädestäni kiinni.
''Mä lupaan hakea apua'' sanon rehellisesti. Ja niin minä teenkin, haen apua, sillä en halua jatkaa tätä enää. Olen tätä vahvempi. Välillä vaan tuntuu siltä, että tekisi mieli luovuttaa. En halua antaa pimeyden enää voittaa, olen onnellinen nyt.
''Hyvä, muista että voit kertoa mulle mitä vaan'' Lulu sanoo vakuuttelevasti.
''Kiitos, Lulu, kyllä mä tiedän sen'' sanon ja hymyilen kyynelten läpi. Lulu menee istumaan Niallin viereen tuolille ja samassa tunnen liikettä vierelläni.
''Huomenta!'' Harry sanoo ja hymyilee. Hymyilen hänelle takaisin.
''Huomenta'' Niall sanoo ja alkaa syömään toista muffinia.
''Missä kaikki on?'' kysyn katsellen ympärilleni.
''No kello on viisi aamulla, mä vaan halusin nähdä sut'' Lulu selittää.
''Ahaa, ymmärrän.. No, miks just Niall halus tuoda sut tänne, jotain erityistä syytä?'' kysyn kiusaten Lulua. Lulu punastuu.
''Ei, hän vain tarjoutui siihen'' Lulu sanoo.
''Niin varmaan'' sanon sarkastisesti. Lulu pyöräyttää silmiään ja minä hymyilen hänelle.
''Mulla on nälkä, haluaako joku muu jotain kahvilasta?'' Harry kysyy ja nousee ylös sängystä.
''Voitko hakea mulle vettä?'' kysyn.
''Tottakai'' hän sanoo ja suutelee poskeani.
''Mä tulen, mullakin on nälkä!'' Niall sanoo ja pomppaa ylös tuolistaan.
''Me tullaan kohta'' Harry sanoo ja sulkee oven perässään.

''Eli sä ja Harry, vai?'' Lulu kysyy vihjailevasti.
''Niin no, ehkä'' hymyilen. ''Entäs sä ja Niall?'' vinkkaan Lululle.
''Mä tykkään hänestä, oikeasti. Me puhuttiin koko ajan tekstareilla ja puheluilla kun mä en ollut täällä. Mutta mä en tiedä mitä hän tuntee, ehkä hän ajattelee mua vain kaverina..'' Lulu huokaisee.
''Lulu hei, anna kun mä selitän. Jos tää poika haluaa puhua sun kanssa, vaikka teillä oli valtameri välissänne, niin ihan varmasti hänkin pitää susta. Haloo??!'' melkein huudan Lululle. Hän hymyilee.
''Luuletko niin?''
''Mä tiedän niin! Nyt sun pitää kertoa Niallille sun tunteista, vaikkapa tänään'' sanon.
''Okei, mutta se tarkottaa, että sun pitää myös selvittää asiat kiharapään kanssa'' Lulu sanoo.
''Okei!'' nauran.
''No, ootteko te jo pussailleet?'' hän kysyy uteliaana.
''Eh, no ollaan itse asiassa'' mumisen hieman punastuen.
''Oikeesti!? Kerro kaikki!'' hän huutaa.
''Okei no, me meinattiin pussata pari kertaa, mutta mä aina estin sen.. No, sitten kun me oikeasti suudeltiin ekaa kertaa niin Zayn yllätti meidät. Mutta se oli mahtavaa'' sanon hymyillen.
''Aww!!! Ihanaa!''
''Viime yönä hän myönsi rakastavansa mua ja mä myönsin sen myös. Ja niin mä myös rakastan..'' sanon, vieläkin hymyillen.
''No miksette te oo jo yhdessä?! Pitääkö mun järjestää joku väliintulo tässä asiassa?!?!'' Lulu huutaa.
''Ei, ei sun tarvii. Tässä vaan nyt on ollu kaikkea niin paljon, ettei olla oikein juteltu asiasta'' selitän hänelle.

''Täällä ollaan'' Harry sanoo avatessaan oven. ''Vettä, olkaa hyvät'' hän sanoo ja ojentaa vesipullon minulle.
''Kiitos'' hymyilen hänelle. Avaan pullon ja Harry istuu vierelleni.
''Kukaan ei tuonut mulle mitään..'' Lulu sanoo dramaattisesti feikaten. Niall hyppää tuolistaan ja menee Lulun luo.
''Tässä, sä voit saada tän toisen leivän'' Niall sanoo.
''Kiitti Niall!'' Lulu sanoo iloisena. Niall punastuu.
''O-ole hyvä'' hän sanoo ja menee takaisin tuolilleen.
''Aww, kuinka söpöä'' naureskelen.
''Lopeta'' Lulu mumisee nolostuneena.
''Niall, pidätkö Lulusta?'' Harry kysyy vinkaten Niallilta.
''Ööh, no joo..'' Niall mumisee ja muuttuu aivan punaiseksi.
''Mitä? Oikeasti?'' Lulu sanoo ihmeissään ja melkein tiputtaa leipänsä.
''No tottakai, mutta kyllä mä ymmärrän ettet sä tunne samoin..'' Niall sanoo hermostuneena.
''Kyllä mä tykkään susta! Aika paljonkin..'' Lulu myöntää ja punastuu hieman.
''Mitä?'' Niall kysyy ihmeissään.
''Joo joo!'' Lulu nyökyttelee.
''AAH NONIIN VIHDOIN!!'' huudahdan ja melkein alan itkemään, sillä kuinka ihanaa on tämä?
''Kröhöm, mä luulen että sä vähän pilaat tätä hetkeä'' Harry kuiskaa korvaani.
''Aa, hups. Jatkakaa!'' sanon.
''Eh, öö.. Lulu, haluaisitko olla tyttöystäväni?'' Niall kysyy perinteisesti.
''Tottakai'' Lulu hymyilee ja pussaa Niallin poskea.
''Okei nyt voin jatkaa, AWWWWW'' huudahdan. Vau, onpa jotenkin todella ällöromanttista.

Harry jataa oman leipänsä syömistä, kun uusi pariskunta puhuu ja nauraa sylikkäin edessämme. Katson Harryyn ja hän näyttää minulle kieltään ennen kuin ottaa palasen leivästään. Kikatan.
''Oot niin söpö'' kuiskaan hänelle. Harry kääntyy minuun päin, hymyilee suu auki ruoka suussa ja liikuttaa kulmakarvojaan ylös alas.
''Viehättävää'' nauran. Hän nielaisee ruoan.
''Tiedän'' Harry hymyilee ja nojaa minuun päin. Nojaan häntä päin ja huulemme kohtaavat. Suutelemme ja tiedän että se on oikein. Vetäydymme ja hymyilen hänelle.
''Niin miksi te kaksi ette jo seurustele?'' Lulu kysyy, pilaten hetkemme. Ainiin, meillä on yleisöä.
''Jos te lähtisitte 10 minuutiksi, niin ehkä sitten'' Harry sanoo.
''Okei okei! Kuulostaa hyvältä, tee taikasi kikkurapää'' Lulu sanoo nauraen ja nousee tuolista. ''Tuu, Niall, mennään hakemaan jotain syötävää'' Lulu sanoo ja raahaa Niallin pois huoneesta.
''Jes, ruokaa!'' Niall sanoo ja sulkee oven. 

''No, mitä me ollaan?'' kysyn.
''Mitä sä haluat että me ollaan?'' Harry kysyy takaisin.
''No, me ollaan suudeltu enemmän kuin kerran..'' sanon, sillä en tiedä mitä muuta sanoisin.
''Niin ja mä haluaisin sen jatkuvan. Eli, ollaanko yhdessä?'' Harry kysyy suuri hymy kasvoillaan.
''No tottakai'' virnistän ja silitän hänen toista hymykuoppaansa. Tunnen hänen huultensa koskettavan omiani ja suutelimme intohimoisesti. Irtaudun suudelmasta ja laitan pääni Harryn rintaa vasten.
''Mä rakastan sua'' sanon.
''Mäkin rakastan sua'' hän sanoo ja pussaa otsaani.
''Kuinka kauan mä muuten oon ollut täällä?'' kysyn.
''Vähän yli kaks päivää'' Harry sanoo. ''Muiden pitäisi kyllä tulla kohta, koska kello on jo seitsemän'' 
''Okei'' nyökkäsin.
Nyt minun pitäisi kohdata kaikki muut, pystynkö siihen?

Okei, tää oli vaikee osa kirjottaa, ku en oikee keksiny hyvää aihetta ja se kyl näkyy nyt tässä tekstissä :(

What could be worse #17

CARRIEN NÄKÖKULMA

Istuin vessassa tunnin itkien. En tiedä mitä tehdä. Harry varmaan vihaa minua tai luulee minua hulluksi. Varmaan kumpaakin.
Epävarmuuteni hukuttivat minua. Ruma, inhottava, rikkinäinen. Ensimmäistä kertaa ne iskivät näin rajusti. Tapa itsesi. Pelotin itseäni. Huomasin itseni miettimästä, kuinka helppoa kaikilla olisi, jos en olisi täällä. Ei tarvitsisi miettiä enää Harryn tai minun tunteita. Ei tarvitsisi enää kuunnella ja katsella, kun koko maailma vihaa minua. Kaiken lisäksi, ei tarvitsisi enää elää syyllisyydessä siitä, että tapoin äitini. 
Katson vasemman käden hihaan, kättäni kutittaa. Nousen, nappaan tutun veitseni ja menen takaisin lattialle istumaan. Nostan hihaani ja vedän veistä ihollani rajummin kuin koskaan. Menetän hallintani ja jatkan vain, vaikka verta valuu housuilleni, lattialle, kaikkialle.
Oloni alkaa heiketä nopeasti ja kyyneleet tippuvat paidalleni. Yhtäkkiä joku koputtaa oveen. Tunnen pyörtyväni. Ovi aukeaa ja sieltä tulevat Harry ja Liam. Heidän ilmeensä muuttuvat sekunneissa huolestuneista kauhistuneisiin.

''Soita ambulanssi!!'' Liam huudahti. Kerkeän vielä kuulla juoksemista ja lisää huutoa. En jaksa enää välittää, pian en enää olisi täällä. En pysty enää pitämään silmiäni auki. Tunnen käden poskellani ja raotan silmiäni vielä hetkeksi.
''Carrie, pysy hereillä!'' Harry sanoo.
''Rakastan sua, mä oon pahoillani'' kuiskaan ja suljen silmäni.
''Ambulanssi on täällä!'' Simon huutaa alhaalta. Se on viimeinen asia ennen kuin vajoan pimeyteen.

*

Kuolemani on rauhallinen. Tai niin ainakin luulen tämän olevan sitä. Istun takapihallamme Rhode Islandilla. Tunnen viileän tuulen kasvoillani. Nousen ylös ja kävelen sisään. Heti kun astun sisälle, haistan äidin tekemät browniet. Juoksen keittiöön. Siinä hän on, pitkät värjätyt vaaleat hiukset ja siniset silmät. Seison oviaukolla ja tuijotan häntä. Hän kääntyy minuun päin, hänellä on tekemäni essu päällä. Hän hymyilee ja näyttää onnelliselta. Alan kävellä häntä kohti..

*

Avaan silmäni, todellisuus iskee vasten kasvojani. Se oli vain unta, pelkkää unta.
Katson ympärilleni, monitoreja ja valkoinen puhdas huone. Olen sairaalassa. Katson kättäni, viillot ovat tikattu. Ihoni on aivan punainen. 
Kuulen pientä tuhinaa vierelläni ja näen Harryn nukkuvan tuolilla, kiharat peittävät hänen kasvojaan. En voinut muuta kuin hymyillä.
Kokeilen koskettaa vasenta kättäni, mutta se sattuu niin paljon, että voisin huutaa kivusta. Mietin, mitä kaikki ajattelevat tästä. He varmaan lähettävät minut hullujen huoneelle. Kuulen askeleita oven ulkopuolella, joten suljen silmäni ja teeskentelen nukkuvaa.
''Sairaalaruoka on ihan kauheeta'' Niall mumisee. Kuulen lisää askeleita ja oven avautuvan ja sulkeutuvan.

''Milloinkohan hän herää?'' Danielle kysyy.
''Lääkäri sanoi, että milloin hyvänsä'' kuulen Simonin sanovan.
''Eikö hänen ystävänsä Lulun pitäisi olla täällä kohta?'' Bianca kysyy.
''Joo, lento laskeutuu tunnin päästä'' Liam vakuuttaa.
''Kyllä mä huomasin, että hän käyttäytyy vähän oudosti, mutta en mä tällasta odottanut'' Sadie huokaisee.
''Mä voin mennä hakemaan Lulun'' Niall ilmoittaa.
''Mä tuun mukaan'' Louis sanoo kuulostaen väsyneeltä. Herrajumala, kuinka paljon ihmisiä täällä oikein on??
''Harry ei ole lähtenyt tästä huoneesta kertaakaan..'' Zayn huokaisee.
''En tiedä mitä tehdä'' Simon sanoo.
''Mitenköhän kauan hän on tehnyt sitä?'' Perrie kysyy hiljaa.
''Hetken aikaa..'' Danielle vastaa.
''Meidän pitäisi lähteä nukkumaan, Lulu tulee puolen yön aikaan. Voidaan tulla takaisin aamulla'' Simon ehdottaa.
''Entäs Harry?'' Zayn kysyy.
''Hän on niin itsepäinen, ettei edes kannata yrittää'' Louis sanoo.
''Louis on oikeassa, hän tulee kun itse haluaa'' Liam huokaisee.

Kuulen kaikkien lähtevän ja sulkevan oven perässään. Avaan silmäni ja katson Harryyn. Hetken päästä hän alkaa heräilemään ja suoristaa selkäänsä. Hän katsoo minua suoraan silmiin.
''Miksi sä teit niin?'' hän kuiskaa. Puren huultani hermostuneena.
''En mä voinut tehdä muuta'' yritän kertoa.
''Mua pelotti.. Me ei tiedetty, selviätkö sä'' Harry sanoo murtuneena.
''Anteeksi..'' sanon hiljaa.
''Älä enää ikinä tee noin, mä melkein menetin sut'' Harry sanoo ja ottaa käteni omaansa. En voinut sanoa mitään, annan vain kyyneleiden tulla.
''Kuinka kauan?'' hän kysyy ja silittää kättäni. 
''Päivä tai kaksi ennen hautajaisia'' myönnän, vaikken melkein pystynyt.
''En aio vaatia selitystä sulta, mutta lupaa mulle. Ei enää ikinä'' Harry sanoo ja katsoo minuun. 
''Mä yritän parhaani'' sanon. 
''Jos susta joskus vielä tuntuu että haluat tehdä niin, niin tuu mun luo ja sano siitä'' Harry sanoo vakavana.
''Okei'' sanon ja nyökkään. Harry nousee ylös ja halaa minua.
''Mä rakastan sua'' 

Sydämeni melkein pysähtyy, hän rakastaa minua. 
''Mäkin rakastan sua'' sanon ja halaan Harrya takaisin.
''Tuu tähän'' sanon ja osoitan paikkaa vieressäni. Harry hymyilee ja tulee viereeni laittaen kätensä ympärilleni. Hän silittää haavoittuneita käsiäni.
''Kaikki on hyvin. Mä oon sun kanssa aina, mä rakastan sua niin paljon'' Harry kuiskaa korvaani ja suutelee poskeani.
Ensimmäistä kertaa tunnen itseni rakastetuksi, hyväksytyksi ja onnelliseksi. Suljen silmäni ja annan itseni nukahtaa Harryn kainaloon.

What could be worse #16

OK, alan täst lähtien kirjottamaan nykyajassa, koska meen aina niin sekasin noissa aikamuodoissa!! (yleensä oon siis kirjottanut imperfektissä :) )

CARRIEN NÄKÖKULMA

On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun minä ja Harry pussailtiin kännissä.
Pojat ja Simon ovat olleet aika paljon studiolla lähiaikoina. Joka on tietenkin hyvä keino välttää Harrya. Liam yrittää saada meitä puhumaan toisilleen. Mutta olen tosi itsepäinen henkilö, kuten kaikki tietää.
Olen hengaillut Danin, Perrien, Sadien ja Biancan kanssa aika paljon. Ensin he yrittivät saada minua puhumaan asiasta, mutta luovuttivat pian. He tietävät etten halua puhua siitä.
Nyt olen yksin kotona katsomassa leffaa, Notebookia tietenkin. Pojat ja Simon lähtivät pari tuntia sitten.
Leffan lopputekstit alkavat pyöriä ja sammutan telkkarin huokaisten. 
Itsetuhoisuuteni jatkuu. Pidän koko ajan pitkähihaisia paitoja ja säikähdän, jos joku koskee käsiäni. Olen säälittävä. Lulu ei vieläkään tiedä, enkä usko että voisin sitä enää kertoakaan. Olen vaiheessa, jossa arvet eivät peity meikkivoiteella.

Yhtäkkiä kuulen kävelyä. Käännyn ja nään Harryn kävelevän yläkertaan. Nousen ja seuraan häntä hänen huoneeseensa.
''Mitä sä teet?'' kysyin kun nään hänen katsovan useampien farkkujen taskuja. Harry katsoo minuun ja punastuu hieman. 
''Mä.. öö.. unohdin puhelimen'' Harry kertoo ja näyttää iphoneaan.
''Okei'' sanon ja lähden kävelemään pois.
''Oota, Carrie'' hän sanoo. Pysähdyn ja käännyn häneen päin. 
''Niin?''
''Miksi sä ignooraat mua?'' hän kysyy ja katsoo minua surullisena.
''Mä en halua puhua siitä..'' vastaan ja alan tuntea itseni haavoittuvaiseksi.
''Ei, kun meidän pitää puhua tästä'' Harry vaatii.
''Okei'' huokaisen. ''Mistä haluat puhua?'' 
''Meistä, siitä illasta kun suutelimme. Toki se oli vaan virhe, mut'' hän sanoo, mutta keskeytän hänet.
''Jep, pelkkä virhe! Senkö sä halusit mulle kertoa, sä kadut sitä? Hei kiitos, musta tuntuukin niin paljon paremmalta nyt'' sanon laukoen sarkasmiani.

''Kuuntele!!'' hän melkein huutaa turhautuneena.
Pyöräytän silmiäni ''Ihan sama'' 
''Se mitä mä tarkotan, on, että oltiin molemmat humalassa. Sen ei pitänyt tapahtua niin. Mutta mulla todella on tunteita sua kohtaan. Kaikki ne kerrat, milloin melkein suutelimme, en mä oo niitä unohtanut. Enkä aio käyttäytyä kuin ne ei olisi tapahtuneet, tottakai ne on tapahtunut. Mutten oo koskaan tuntenut ketään tyttöä kohtaan tällaista.. Sun kanssa on erilaista. Mua hermostuttaa sun seurassa, en oo itse varma Harry. Se, mihin tällä pyrin on, että haluan tietää onko sulla samanlaisia tunteita?'' Harry kertoo.
Seison Harryn edessä täydessä shokissa. Harry Styles juuri myönsi tunteensa minua kohtaan, että hän haluaa suudella minua ja tottakai tunnen häntä kohti samoin! Tietenkin! Mutten vain tiedä olenko valmis tähän. Katson hänen huolestuneisiin silmiinsä ja teen, mitä vaistoni kertoo. 
Astun lähemmäs häntä ja painan huuleni intohimoisesti hänen omilleen. Hänen huulensa ovat niin pehmeät... Mitä tapahtuu?

Olen sekaisin.

Harry nopeasti tajuaa mitä tapahtuu ja alkaa suudella takaisin. Koskettelen hänen hiuksiaan ja ymmärrän miten ihanaa tämä on. Voiko edes olla täydellisempää? Tunnen meidän liikkuvan, kun Harry työntää minua seinää vasten. Selkäni on seinää vasten, Harryn toinen käsi lantiollani ja toinen poskellani. Huulemme liikkuvat täydellisesti yhdessä.
''Taisit jo löytää puhelimesi?'' Zayn nauraa. Päästimme Harryn kanssa nopeasti irti toisistamme ja käännymme Zayniin hieman noloina.
''Ööh joo, löysin'' Harry sanoo kiusaantuneena ja näyttää puhelintaan. 
''Mä ootan autossa, ei kiirettä!'' Zayn huutaa lähtiessään portaita alas.

Harry katsoo minuun heti, kun kuulemme etuoven sulkeutuvan. 
''Mun täytyy lähteä takaisin studiolle. Tehdäänkö illalla jotain?'' hän kysyy flirttailevasti.
''Tottakai'' hymyilen hänelle. Harry lähettää lentosuukon ja juoksee portaat alas ja syöksyy ovesta ulos.

Tytöt sekoavat kun kuulevat tästä.

*

Poikien pitäisi tulla pian takaisin studiolta. Toistan mielessäni koko ajan mitä minun ja Harryn välillä tapahtui. MITÄ OIKEIN AJATTELIN? Tämä saa maailman vain vihaamaan minua entistä enemmän. Plus, että Harry ansaitsee jotain paljon parempaa kuin särkyneen tytön, joka ei osaa päästää irti menneestään.
Yritän päästää koko ajan irti, mutta aina kun olen onnistumassa, romahdan. En tiedä mitä tehdä. Minun varmaan pitäisi vain käydä asioita läpi Harryn kanssa.. En halua hänen luulevan, ettei minulla olisi tunteita häntä kohtaan, koska minulla todellakin on. Mutta jos minä ja Harry päätyisimme yhteen, hän saisi tietää.. viilloistani. En voi ottaa sitä riskiä, en osaa luottaa ihmisiin helposti.
Tällaisina aikoina ajattelen kuinka helppoa olisi vain riistää tämä kaikki itseltä.
Menen kylpyhuoneeseeni ja menen suihkuun selvittelemään ajatuksiani. 
Tulen pois suihkusta ja katson itseäni peilistä. Melkein oksennan, viillot täyttävät käteni ja yläreiteni. Jotkin ovat jo hälvenneet, mutta suurin osa on hyvin nähtävissä.

*

Istun sohvalla tuijottaen seinää ja yrittäen selvittää ajatuksiani, kun kuulen oven avautuvan. 
''RUOKAAAAA!!'' Niall huutaa ja juoksee keittiöön. 
''Carrie, miten päiväsi on mennyt?'' Simon kysyy. 
''Ööh, no, mielenkiintoisesti'' vastaan. 
''Noniin, olen toimistossani jos minua tarvitaan'' Simon sanoo ja lähtee.
''Leffa-aika!'' Louis huutaa ja hyppää sohvalle.
''Toy Story?'' Liam ehdottaa ja istuu Louisin viereen.
''Eii, Nemoa etsimässä!'' Niall sanoo ja menee makaamaan toiselle sohvalle nuudelikulhon kanssa. Kuulen Louisin ja Liamin valittavan.
''Carrie, puhutaanko?'' Harry kysyy. Katson ylös ja näen hänen hymyilevän olohuoneen ovella.
''Toki'' vastaan huokaisten ja nousen ylös.

''Mun huoneeseen?'' hän kysyy. Nyökkään ja hän ottaa kädestäni vieden minua yläkertaan.

Istun Harryn sängylle.
''Niin, tästä päivästä.. Haluisitko lähteä viikonloppuna ihan kunnon treffeille?'' Harry kysyy. Harry kysyy minua ulos? Vau...
''Harry, mä en tiedä onko se niin hyvä idea..'' vastaan haluttomasti.
''Mitenniin?'' Harry kysyy ihmeissään.
''No, fanit eivät olisi niin innoissaan ja... Harry.. Mä en vaan ole oikea sulle'' kerron hänelle suruissani.
''Carrie, fanit pääsevät sen yli ja mitä sä tarkoitat? Tottakai sä oot oikea, mä todella tykkään susta'' hän sanoo ja sivelee poskiani kädellään.
''Ei, en mä ole. Sä et ymmärrä. Mä en ole iloinen ihminen, Harry. Tää on monimutkaista..'' 
''Mä ymmärrän, että oot vieläkin poissa tolaltas äitisi takia, mut se ei tarkoita ettei sulla olis oikeutta olla onnellinen'' 

Alan turhautua, hän ei tajua miksi olen väärä hänelle. Hän ei ymmärrä, miten monimutkaista kaikki oikeasti on.. 
''Kuuntele mua, kaikki tulee olemaan hyvin. Ihan varmasti'' hän vakuuttelee.
''EI! Harry, kaikilla ei vain ole niin helppoa. Kaikki ei tule olemaan hyvin. Mua ärsyttää, kun ihmiset jauhaa sitä, mikään ei ole hyvin! Mä tykkään susta paljon, mutta mä oon ihan sekasin, sä oikeastaan olet ainoa asia joka saa mut hymyilemään edes vähän aikaa.. Sitten pimeys taas laskeutuu mun päälle. Mä en vaan jaksa tätä enää, mä vaan.. Mun pitää mennä. Mä oon niin pahoillani'' melkein huudan ja kyyneleet nousevat silmiini samalla kun juoksen pois huoneesta omaani.

Lukitsen itseni nopeasti kylpyhuoneeseen. Istun seinää vasten, enkä pysty miettimään muuta kuin Harryn surullisia ja hämmentyneitä kasvoja.

What could be worse #15

CARRIEN NÄKÖKULMA

Yritin vältellä Harryn katsetta samalla kun Niall ja Louis purskahtivat nauruun Liamin kertomuksesta. Liamkin hymyili hieman ja katseli meitä. 
''Parasta!'' Louis nauroi.
''Peruna!!'' Niall huudahti ja repesi taas nauruun. 
Nousin nopeasti ylös pöydästä ja juoksin portaisiin. Kuulin, että joku tuli takanani, mutta katsoin taakseni vasta, kun olin oman huoneeni ovella. Siinä seisoi Harry, hymyillen.
''Haluaisin puhua eilisillasta'' Harry sanoi.
''Ei tässä oo mitään puhuttavaa..'' valehtelin hermostuneena.
''Tottakai on, Carrie'' Harry sanoi turhautuneena.
''Kuule, mä en tiedä mitä tämä on'' sanoin viitaten meidän väleihimme. ''Mutta sä ansaitset parempaa ja mä en vaan oo valmis tällaseen.. Mene pois..'' sanoin, melkein kuiskaten. Harry tuijotti minua loukkaantuneen näköisenä.
''Selvä'' hän mumisi ja lähti pois. Menin huoneeseeni ja lukitsin oven perässäni. Liu'uin seinää vasten istumaan lattialle ja nostin polvet ylös.

No niin, siinä se. Harry pitää minua täysin ämmänä ja se on täysin oma vikani. Tunteeni olivat täysin sekaisin, toisaalta pidin Harrysta todella paljon, mutta tiesin hänen ansaitsevan parempaa. Hämmentävää. 
Nousin ylös ja tein asian, minkä parhaiten osasin. Menin kylpyhuoneeseen, otin veitsen käteeni, nostin hihaani ja viilsin. Veri tulvi kädestäni nopeasti, joten nappasin pyyhkeen ja painoin sitä rannettani vasten. Kipu oli ainoa asia, missä tunsin olevani ohjaksissa. Istuin kylpyammeessa varmaan tunnin ja sen jälkeen aloin tarkistelemaan jälkiä.
Tällä kertaa viilsin aika syvältä. En pysty ajattelemaan kunnolla, kun viiltelen. Kaikki mitä ajattelen, on se, että saisin kivun pois kehostani. Pelkäsin, etten tällä kertaa pystyisi lopettamaan.

Yhtäkkiä joku koputti oveen.
''Saanko tulla?'' kuulin Niallin kysyvän. Nousin ammeesta nopeasti ja laitoin pyyhkeen roskikseen roskien alle. Laskin hihani alas ja menin ovelle.
''Niin?'' kysyin häneltä samalla kun avasin oven.
''Lulu on tosi huolissaan susta'' hän sanoi kosketellen hiuksiaan hermostuneena.
''Tiedän..'' vastasin syyllisesti. Mahtavaa, Lulu on huolissaan, Harry pitää minua kunnon ämmänä ja äitini on kuollut. Mikä elämässäni voisi olla huonommin?
''Onko jokin hätänä?'' Niall kysyi huolestuneena.
''Kaikki hyvin'' valehtelin sujuvasti.
''Okei..'' Niall sanoi epävarmana. ''Jos tarvitset jotain, voit tulla aina puhumaan meille, me autetaan sua'' hän sanoi hymyillen.
''Kiitos, Niall. Tiedän, ootte mahtavia'' vastasin ja hymyilin hieman takaisin.

''No, mites sä ja Harry?'' hän kysyi.
''Ei ole mua ja Harrya!'' vastasin nopeasti, kuitenkin surun kuuli äänessäni.
''Harry todella tykkää susta'' hän sanoi, kuin se olisi ilmiselvää.
''No eih..'' yritin sanoa, mutta hän keskeytti minut. ''Luota muhun, mä ja pojat tiedetään mitä me nähdään'' Niall vakuutti.
''Emmä tiedä.. Mä luulen, että mun pitäs olla hetki yksin'' huokaisin.
''Se käy, nähdään myöhemmin!'' Niall sanoi ja lähti. Suljin oven ja kävin makaamaan sängylle. Otin kännykkäni esiin ja aloin tekstaamaan Sadielle.

Sadielle:
Sä ja Louis, vai? ;)

Avasin läppärini samalla kun odotin vastausta. Pian puhelin jo värisikin vastauksen merkiksi.

Sadielta:
Ehkä..(; Mitessä ja Harry? Te kaksi vaikutitte aika läheisiltä eilen illalla ;)

Purin huultani hermostuksissani.

Sadielle:
Sä ja Louis ootte niin söpöjä :) Mut mun ja Harryn välillä ei oo mitään, me oltiin vaan kännissä.

Aloin selaamaan twitteriäni ja päätin julkaista twiitin.

@10_Carrie_10: Uusi ystävä shoppailureissulta eilen! @Sadieeeeee ihana tyttö!!

Selasin ja vastailin muutamiin twiitteihin, kun jo sainkin vastauksen Sadielta.

Sadielta:
En kumminkaan tiedä, tykkääkö Louis musta oikeesti :/ Mutta te, teillä vaikuttaa olevan jotain! Harry tuijottaa sua sulosesti aina!

Huokaisin.

Sadielle:
Mä voin kysyä pojilta sun puolesta ;) Ei meillä oo mitään, ollaan vaan kavereita.

Kirjauduin ulos twitteristäni ja suljin koneen. Puhelin alkoi soimaan. Se oli Lulu.
''Haloo'' vastasin.
''Moi, se on mä!'' Lulu sanoi iloisesti.
''Moi! Mulla on sua kauhee ikävä''
''Niin mullakin sua'' hän naurahti. ''Kuule, onks sulla joku hätänä? Oon tosi huolissani susta''
Sattuu valehdella parhaalle ystävälleni, mutten voi huolestuttaa häntä enää enempää. 
''Ei oo, mä oon kunnossa'' 
''Kai sä tiedät, että voit kertoa mulle aina mitä vaan?''
''Tottakai!''
''Hyvä. No, kello on täällä jo neljä yöllä, halusin vaan soittaa sulle'' hän nauroi.
''Aaw, mee nukkumaan! Tekstaa kun heräät''
''Joo..'' hän huokaisi. ''Okei, moikka, pidä kiva päivä!''
''Heippa, hyvää yötä!''

What could be worse #14

CARRIEN NÄKÖKULMA

Tulimme takaisin talolle satojen (ainakin se tuntui siltä) ostoskassien kanssa ja aloimme valmistautua iltaa varten. Ostin pienen söpön nuden värisen mekon, jonka tytöt pakottivat laittamaan tänään. En vain ole varma, pystyykö meikkivoide peittämään kaikki arpeni...
Katsoin kelloa, 19:20. Se tarkoittaa, että minulla on tunti aikaa meikata ja laittaa hiukset.
Ajattelin kerrankin panostaa meikkaamalla hieman enemmän ja kihartamalla hiukseni. Sitten oli vaikeimman kohdan vuoro: arpien peittäminen. Otin peitevoiteen ja levitin sitä runsaasti kummallekin kädelleni. Ehkeivät ne nyt näy. Laitoin niiden päälle vielä hieman puuteria, varmuuden vuoksi. Puhelimeni soi.

''Haloo?'' vastasin.
''Moi, oon jo valmis. Millon te tuutte hakemaan?'' Sadie kysyi.
''Sain itseni juuri valmiiksi. Käyn kattomassa mitä muut tekee ja tekstaan sulle sitten'' sanoin hänelle.
''Kuulostaa hyvältä, moi!'' Sadie sanoi ja lopetti puhelun. Nappasin pienen laukkuni ja laitoin sinne puhelimeni ja vähän rahaa lähtien alakertaan.
''Valmiina lähtöön?'' Liam kysyi.
''Joo, missä Louis ja Harry?'' kysyin kun huomasin heidän puuttuvan.
''Niillä aina kestää'' Niall voihkaisi.
''Louis varmaan stressaa mitä pukisi päälleen'' Zayn sanoi.
''Okei, no, mä kutsuin kaverin mukaan, josta Louis vois tykätä'' vinkkasin.
''Se tyttö sieltä kaupasta?'' Dani kysyi.
''Jep'' nyökkäsin.
''Aww, hän oli söpö!'' Perrie hihkaisi.
''Ehkä Louisilla on tänään onnenpäivä!'' Niall nauroi. Pyöräytin silmiäni ja naurahdin.
''Sepä se, muistakaa siis lapset ehkäisy!'' Niall huudahti. Kaikki nauroivat.
''Valmista'' Harry sanoi kävellessään alakertaan.
''Vihdoin!'' Liam huokaisi. Samalla muistin Sadien puhelun.

Sadielle:
Moi, me ootellaan vielä yhtä kaveria, hänellä on pieni pakkomielle näyttää hyvältä, hehe. 

Lähetin viestin ja nostin katseeni. Harry pisti silmääni, hän nimittäin tuijotti minua sohvalta. Hymyilin. Ehkä Harry löytää tänään jonkun tytön ja lopettaa minun kanssani flirttailemisen. Samalla kun ajattelin tätä, se sattui, mutta tiesin sen olevan parempi niin.
''No, mihin me mennään?'' Louis kysyi kävellessään portaita alakertaan.
''Yhdelle uudelle klubille, josta mun ystävä kertoi'' Dani vastasi.
''Haittaako jos käydään hakemassa Sadie samalla?'' kysyin.
''Ei tietenkään!'' Liam sanoi.
''Bileet!!'' Niall huudahti. No, tästä tulee varmaan mielenkiintoinen ilta..

*

Sadielle:
Ollaan sun kämpän edessä! :) 
Olen aika varma, että hän ja Louis tulisivat hyvin toimeen. Vaikken edes kertonut hänelle, että nämä kaverit ovat One Directionin pojat ja heidän tyttöystävänsä. Voih, mietin miten hän ottaa sen. Sadie käveli ovestaan ulos pikkumustassaan, näyttäen upealta. Avasin hänelle oven.
''Moi!'' Sadie moikkasi minua.
''Moi, tässä on mun kaverit'' sanoin ja osoitin Niallia, Harrya ja Louisia, jotka olivat samassa autossa. Sadie tuijotti heitä hetkisen.
''Ahaa, One Directionista! Kiva tavata teidät kaikki!'' hän sanoi iloisena. Näin Louisin vilkuilevan häntä, samalla kun Sadie nousi autoon. Taputin itseäni mielessäni olkapäälle, hyvä Carrie. 

*

Heti kun pääsimme ulos autosta, liityimme toiseen osaan porukastamme, Zayniin, Perrieen, Liamiin ja Danielleen. Paikalla oli myös muutama paparazzi, muttei onneksi yhtä moni kuin lentokentällä tai ostoskeskuksella. Portsari päästi meidät heti sisään, kun tunnisti pojat.
''No, mitä pidät Louisista?'' kuiskasin Sadielle. Istuimme kaikki pyöreän pöydän ympärillä, en viitsinyt sanoa sitä ääneen.
''Hän on söpö'' Sadie kuiskasi punastuen. Aika leikkiä parittajaa. Tökkäsin Harrya olkapäälläni. Hän katsoi minuun kysyvästi?
''Meidän täytyy saada Sadie ja Louis yhteen'' sanoin hänelle. Hän katsoi minua salamyhkäisesti ja virnisti. Sitten hän kääntyi Louisin puoleen ja sanoi tälle jotain.
''Sadie on hänen mielestään söpö'' Harry sanoi minulle.
''Hyvä, nyt pyydä häntä pyytämään Sadie tanssimaan'' ohjeistin Harrya. Harry sanoi Louisille jotain, mutta tämä ravisteli päätään hermostuneena. He kiistelivät hetken, mutta sitten Louis nousi ylös. Hän käveli Sadien luo.
''Mennäänkö tanssimaan?'' hän kysyi Sadielta hymyillen.

Sadie mulkaisi minua, mutta katsoin häntä rohkaisevasti.
''Tottakai!'' Sadie hymyili ja niin he lähtivät yhdessä tanssilattialle.
''Jes, hyvä me!'' sanoin Harrylle ja vedimme ylävitoset.
''Samaa mieltä, me ollaan hyvä pari'' Harry sanoi ja virnisti. Punastuin ja katsoin pois päin Harrysta. Tunsin sydämeni pamppailevan tavallista kovempaa tahtia. Katsahdin kahteen pariskuntaan vieressämme. Zayn ja Perrie pussailivat. Voi mitä kyyhkyläisiä. Liam ja Dani selkeästi katsoivat Niallin perään, ettei hän joisi liikaa tai tekisi mitään mitä myöhemmin katuisi. Yleensä minun perään katsoisi Lulu, mutta hän ei ole täällä, eli voin tehdä ihan mitä haluan. 

Join neljä shottia. Näin Harryn katsovan minua, mutta en välittänyt.
''Ikävöitkö Lulua?'' Harry kysyi. Sydämeeni sattui, kun kuulin hänen nimensä ääneen. Hän oli ainoa tosi ystäväni, vain hän ymmärsi minua äitini lisäksi.
''Joo..'' huokaisin.
''Älä huoli, te varmasti tapaatte pian'' Harry lohdutti. 
''Niin kai..'' sanoin ja join uuden shotin. Tunsin jo, kuinka alkoholi vaikutti minuun.
''Tanssitaanko?'' hän kysyi jo hieman sammaltaen.
''Joo!'' huudahdin ja heti ryntäsimme tanssilattialle.

*

Heräsin kauheaan päänsärkyyn. Jestas, mitä eilen tapahtui? Nousin istumaan sänkyni laidalle. Positiivista oli se, että olin sängyssä yksin ja minulla oli vaatteet päällä. Yäk, haisin alkoholille. Kävin suihkussa ja laitoin rennot vaatteet päälle. Sitten kävelin alakertaan etsimään särkylääkettä.
''Hyvää huomenta'' Liam tervehti.
''Huomenta..'' mumisin takaisin. Aivan kuin pääni räjähtäisi juuri. Typerä krapula.
''Nälkä?'' Harry kysyi kun kävelin keittiöön.
''No, vaikka. Mitä laitat?'' kysyin vaikeroiden.
''Lettuja'' Harry vastasi. Nyökkäsin ja otin pari särkylääkettä ja vettä. Louis, Niall ja Liam istuivat keittiön pöydän ääressä.
''No, mitä eilen tapahtui?'' kysyin heiltä uteliaana.
''Mä voin selittää, olinhan melkein ainut selväpäinen illalla'' Liam sanoi. Istuimme Harryn kanssa pöytään ja aloimme kuuntelemaan mitä Liamilla oli illasta kerrottavaa.

''Kun oltiin lähdössä, Niall yritti tehdä jotain irlantilaista temppua ja huusi jotain perunoista. Louis ja Sadie naureskelivat kahdestaan ja flirttaillivat. Zayn huusi jotakin, ihme kyllä, ja yritti etsiä erästä hiustuotettaan. Hän ja Perrie ovat nyt Perrien luona, eli varmaan arvaatte mitä tapahtui. Dani ja mä löydettiin Harry ja Carrie tanssimasta hulluna ja silloin näytti että olisitte aiheuttanut riitaa tanssijoiden kesken. Kun yritimme saada teitä kaikkia autoon, Niall lähti juoksemaan alas mäkeä ja heitti paitansa pois, huutaen. Louis ja Sadie olivat kirjaimellisesti maan tasalla ja nauroivat Niallille. Carrie, sä lauloit kovaan ääneen Taylor Swiftin You belong with me-biisiä. Dani sai onneksi sut rauhoittumaan ja sai sut autoon takapenkille Harryn kanssa ja yhtäkkiä te aloitte suutelemaan ja sitten Niall pääsi autoon ja ja ja... Niin. Kysyttävää?'' Liam saarnasi.

Punastuin hulluna. Mulkaisin Harrya päin ja hän (yllättäen) tuijotti minua ja sitten.. hymyili??

Noin! Tosi outoo kirjottaa tätä taas kahen vuoden jälkeen ja aikamuodot menee koko ajan iha sekasin :D

What could be worse #13

Carrien näkökulma

Menin sängylleni kaiken tämän jälkeen ja makasin ja ajattelin vain. Katosin omiin ajatuksiini ja nukahdin siihen.

*

Heräsin siihen, kun Danielle ja Perrie seisoivat sänkyni vieressä. Katsoin heitä kysyvästi.
''Ajateltiin viettää tyttöjen päivä ja pyytää sua mukaan, haluatko tulla?'' Dani kysyi ystävällisesti.
''Toki, mä vaan puen päälleni'' sanoin hänelle samalla kun nousin sängystä. Hän nyökkäsi minulle.
''Pidä kiirettä!'' Perrie huudahti samalla kun lähtivät huoneestani. Kävin nopeasti suihkussa, pesin hampaani ja kuivasin hiukseni. Laitoin hieman meikkivoidetta ja ripsiväriä, sekä ylleni farkut, topin ja neuletakin. Nappasin puhelimeni ja lompakkoni ja lähdin alakertaan.
Kävelin olohuoneen ohi ja huomasin Harryn huomaavan minut.
''Hyvää huomenta'' hän sanoi iloisesti.
''Huomenta Harry'' vastasin hänelle ja hymyilin hieman. Hän hymyili takaisin.
''Onhan sulla aurinkolasit mukana?'' Perrie kysyi.

''Miks?'' kysyin hieman ihmeissäni.
''Niiden avulla paparazzit ei ihan heti huomaa meitä'' Dani selitti. Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja pian Harry olikin vieressäni ojentamassa aurinkolasejaan minulle.
''Tässä, voit käyttää omiani'' Harry sanoi ja näytti Ray Banejaan. Nappasin ne hänen kädestään ja kun kätemme koskettivat, pienet väreet tuntuivat ihollani. 
''Kiitti''
''Ei mitään, älä vaan pudota niitä vessassa'' Harry varoitti.
''Mik.. Ihan sama'' sanoin. En halunnut tietää.
''Noniin, mennään'' Perrie sanoi ja pussasi Zaynia poskelle. Sanoimme heipat pojille ja hyppäsimme autoon. Dani ajoi, koska minulla tai Perriellä ei ollut ajokorttia.

*

Pääsimme ostoskeskukselle ja hyppäsimme autosta ulos. Paul lähetti mukaamme muutaman turvamiehen, jotka parkeerasivat viereemme mustilla tila-autoillaan. Paikan ulkonäöstä päätellen tulemme tarvitsemaan heitä ja autoja. Tämä paikka luultavasti kuhisi paparazzeja.
Laitoin aurinkolasit päähäni ja lähdimme kohti sisäänkäyntiä. En todella tiedä miksi joku haluaisi minusta jotain kuvia tai juttua, paitsi jos haluaa haukkua minua äitini tappamisesta tai antaa tappouhkauksia muuten vaan. Mutta tietenkin kaikki ihailevat Daniellea ja Perrietä, koska he ovat upean ulkonäkönsä lisäksi mahtavia persoonia, ei kukaan heitä vihaisi. Sitten on minä...
Valitettavasti paparazzit huomasivat meidät ja turvamiehet kiirehtivät estämään heitä tulemasta liian lähelle. Kuulin jokaisen kommentin, joka oli suunnattu minulle, kuten Miksi asut enosi kanssa nyt? Mitä tapahtui äidillesi? Ovatko huhut totta?
Tiesin, että minun piti vastata niihin pian. Kysymyksiä ei voisi paeta ikuisuuksia ja se ahdisti minua. Vihdoin pääsimme paparazzien ohi sisään, mutta turvamiehet olivat silti aivan kintereillämme.

''Älä huoli, sä kyllä totut heihin'' Dani sanoi. Nyökkäsin hänelle.
''Älä välitä vihasta, sitä tulee aina ensin. Ne pääsee sen yli'' Perrie kertoi.
''Niin, toivottavasti'' huokasin.
''Brandy Melvilleen?'' Dani hihkaisi.
''Mun lemppari!'' huudahdin.
''Jes, sit mennään'' Perrie hihkui ja veti meitä jo mukanaan.

*

Shoppaaminen näiden tyttöjen kanssa oli mahtavaa. Olimme jo käyneet varmaan puolet ostoskeskuksen kaupoista parissa tunnissa läpi. Kun olimme Abercrombie&Fitchillä, tytöt kertoivat, että pojat rakastivat tätä kauppaa, vaikka kauppa olikin aika yleinen kaikkialla maailmassa. Katselin yhtä söpöä toppia, kun kuulin jonkun sanovan takanani jotain. Viikkasin paidan ja käännyin ympäri. Tyttö oli ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen.
''Hei, sun neuletakki on ihana! Mistä ostit sen?'' tyttö kysyi. Hän oli selkeästi britti, aksentti kertoi.
''Hih, oon kotoisin Jenkeistä, ostin sen sieltä kaupasta nimeltä Pac Sun'' kerroin hänelle. Hän ravisteli päätään pettymykseksi.
''No, voi harmi. En ookkaan koskaan tavannut ketään amerikkalaista, mun nimi on Sadie'' hän hymyili.
''Kiva tavata, oon Carrie'' sanoin kätellessämme. Samalla kun puhuin Sadien kanssa sain Perrieltä tekstarin, jossa hän sanoi, että menemme illalla klubille poikien kanssa. Toinen tyttö käveli vaatekasa kädessään Sadien viereen. Tytöllä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät.

''Moi, mä oon Bianca!'' tyttö hihkaisi iloisena.
''Bianca, tässä on Carrie, hän on Jenkeistä'' Sadie esitteli.
''Ahaa, tervetuloa Lontooseen'' Bianca sanoi.
''Kiitos'' hymyilin Biancalle.
''Ootko koulussa täällä?'' Sadie kysyi.
''Een, vaikka oonkin 18'' kerroin hieman nolona.
''Mäkin olen 18'' Sadie sanoi.
''Mä täytin juuri 19'' Bianca kertoi. Nyökkäsin hymyillen. Ehkä nämä tytöt eivät tunnistaneet minua, joka oli hyvä, koska he vaikuttivat mukavilta.
''Haluaisitteko tulla hengailemaan mun ja muutaman kaverin kanssa tänään illalla?'' kysyin.
''Voi, tottakai!!'' Sadie huudahti iloisena.
''Mä en voi, mulla on treffit tänään mun poikaystävän, Jasonin, kanssa'' Bianca sanoi harmistuneena.
''Voi harmi'' sanoin.

''Hei, laita tähän sun numero'' Sadie sanoi ja ojensi puhelimensa. Otin sen ja näpyttelin numeroni näytölle.
''Ja sitten sun'' sanoin ja ojensin omaani Sadielle. Hän kirjoitti sen ja antoi puhelimeni takaisin. Yhtäkkiä Dani ja Perrie tulivat viereeni.
''Valmiina lähtemään?'' Dani kysyi.
''Jep'' sanoin Danille. ''Oli kiva nähdä teidät molemmat, nähdään illalla Sadie'' sanoin tytöille ja lähdin Danin ja Perrien kanssa kassalle. Maksoimme ostoksemme ja lähdimme metsästämään mekkoja illaksi.

Okei, toivottavasti tykkäsitte. Tai no, toivottavasti joku luki tän? Ajattelin kirjottaa ainakin tän sarjan loppuun, vaikkei tätä kukaan näkiskään nii sitte ois kiva joskus tulla lukee näitä itekkin. Luin tosiaan äsken tän sarjan ja tuli hirveesti ideoita mieleen, miten tätä jatkaa! En oo varma vielä kuinka pitkä tästä tulee, mut katellaan!

2 vuotta?!

''kirjottelen varmaa vielä tällä viikolla, keskiviikkona ehkä. xx''
7. heinäkuuta 2014

Apua.

Pari kuukautta vaille kaks vuotta.

Tosi pitkä aika.

Kävin kirjautumassa mun toiselle sähköpostitilille, jolla tää blogi on luotu ja tulin kattomaan tätä blogia ja oikeesti järkytyin.

Tosi monta kommenttia ja viimesin itse asiassa tullu pari kuukautta sitten!

Lukiskohan näitä vielä joku?

Jos lukis, niin ilmottautukaa!!

Haluaisin ainakin kokeilla taas kirjottamista, koska muistan kuinka kivaa se sillon oli! :)

Mulla on ikävä tätä ja teitä!

❤️

What could be worse #12

CARRIEN NÄKÖKULMA

Sen sanottuani minusta tuntui oudolta olla Harryn kanssa samassa huoneessa. Ja kiusalliselta.. Tunsin sen, että hän tuijotti minua, mutten antanut itseni katsoa häneen.
Pojat päättivät jatkaa peliä.
''Hei, mä meen nukkumaan. Öitä'' sanoin heille ennenkuin lähdin yläkertaan. Menin huoneeseen ja laitoin oveni kiinni. Sujautin pyjamani päälle ja hyppäsin sänkyyn. Nukahdin pian, oli rankka päivä.

Hän oli vihainen minulle, tiesin ettei olisi pitänyt karata, mutta tein sen silti. Pitäisi pyytää anteeksi, en voi muutakaan. Juuri kun olin avaamassa suutani, katsoin äitiin ja näin ikkunasta rekan ajavan kovaa suoraan meitä kohti. Kuulin kovan törmäyksen äänet ja huudon, jota en koskaan voi unohtaa.

Yhtäkkiä heräsin, se oli vain unta. Se vain oli liikaa nyt, murruin kyyneliin. Kaiken maailman tunteet kävivät mielessäni. Syyllisyys, kipu, katumus. Joka kamala tunne valtasi sydämeni. Ääni päässäni kehotti minua tekemään sen, satuttamaan itseäni, viiltelemään. Inhosin sitä, mutta se oli useimmiten ainoa mahdollisuus. Se sai minut häpeämään itseäni enemmän, jos se edes oli mahdollista. 

Tee se, ansaitset sen. Hän kuoli sinun takiasi.

Sitä ääni kuiskaili päässäni. Oikeassa ääni kuitenkin oli. Nousin sängystä, otin veitsen laukusta ja menin kylpyhuoneeseen lukiten oven perässäni. Liu'uin seinää vasten ja istahdin kylmälle lattialle. Nostin hihaani varovasti ylös. Mitä jos tekisin syvempiä viiltoja tällä kerralla, välittäisikö kukaan? Ei, ei välittäisi. 
Vein veistä nopeasti ihollani. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi uutta viiltoa. Veri tuli nopeammin ja nopeammin viilloista. Laitoin paperia niiden päälle ja painoin. Odotin kun vuoto loppui ja hävitin paperit. Nousin seisomaan ja avasin hanan. Katsoin itseäni peilistä, kyyneleet tippuivat poskiani pitkin alas. Tytön kasvot, jotka joskus tunsin, katsoivat minua takaisin. Tyhjät silmät ja tylsä katse viesti, että tyttö ei kokonaan enää olisi tässä maailmassa. Minä. En enää ikinä tulisi olemaan samanlainen. Tyttö, jonka nään heijastuksesta, on rikki. Täysin rikki.

jooo tuli nyt vähän lyhyempi ja surullisempi kappale mut oli pakko saada jonkinlainen osa tänne vielä. kirjottelen varmaa vielä tällä viikolla, keskiviikkona ehkä. xx

What could be worse #11

CARRIEN NÄKÖKULMA

Saavuimme Harryn kanssa juuri oikeaan aikaan teatterille, pojat, Perrie ja Danielle olivat juuri menossa autolle. Liam näki meidän tulevan ja hänen kasvonsa muuttuivat vakaviksi, voi ei olemme pulassa. 
''Mitä te kaksi teitte?'' hän kysyi hieman vihaisena.
''No se nainen tuli takaisin työntekijän kanssa, syytti meitä molempia ja meidät heitettiin ulos'' sanoin Liamille.
''Ja mä pyysin häneltä anteeksi'' Harry sanoi nopeasti. Liam huokaisi.
''Okei, no nouskaa autoon nyt'' hän sanoi hymyillen ja taputti Harrya selkään.

*

Pääsimme kotiin, kun olimme heittäneet Perrien ja Daniellen omiin koteihinsa. Onneksi Simon oli jo nukkumassa, joten Liam ei varmaan kertoisi hänelle tapahtumasta.
''Mulla on tylsää!'' Louis valitti ja hyppäsi sohvalle.
''Kiinnosti'' Niall sanoi.
''Mua ei väsytä, tehdään jotain!'' Louis sanoi.
''Mä voin tehdä mitä vaan, kunhan se on laillista'' Liam sanoi. Katsoin häneen, ei hän tietenkään tekisi mitään pahaa.
''Me kaikki varmaan tiedetään se jo'' Zayn naurahti.
''Entäs totuutta ja tehtävää?'' Harry ehdotti. Mahani suorastaan pyörähti ympäri kun kuulin ehdotuksen, kysyisivätkö he.. Ei kai he kysyisi.. Toivottavasti ei.
''JOO!!'' Louis huudahti.
''Okei'' Niall myöntyi.
''Käy'' Zayn sanoi.
''Okei, pelataan sitten'' Liam sanoi.
''Okei...'' mumisin.
''Noniin, kuka ekaksi?̈́'' Harry kysyi. Louis nosti kättään ja hyppäsi sohvalta pomppimaan lattialle.
''Valitse mut, Hazza, valitse mut!!'' Louis huusi. Harry naurahti.
''Okei, Boobear'' Harry sanoi.
''Jes!!'' Louis huudahti ja alkoi katselemaan kaikkia, miettien kenet valitsisi.

''Hmm.. valitsen.. Niallin!'' Louis huudahti. Niall-raukka..
''Niall, totuus vai tehtävä?'' Louis kysyi.
''Tehtävä'' Niall vastasi.
''Hyvä valinta! Okei sun tehtävä on, että sun pitää mennä etupihalle alusvaatteillasi 'OON MAAGINEN IRLANTILAINEN!!''' Louis sanoi ja nauroi kuin mielipuoli. Niall näytti miettivän, miksi hän valitsikaan tehtävän. Sitten hän voihkaisi ja löi itseään otsalle kädellään.
''Okei, nopeesti sitten'' hän sanoi ja nousi ylös. Seurasimme kaikki häntä etuovelle ja pian hän olikin jo alusvaatteillaan. Hänellä oli yllään bokserit, joissa oli kanan kuvia. Oho.
''Oon valmis'' Niall totesi. Zayn nappasi kännykkänsä ja alkoi kuvaamaan. En voinut olla nauramatta, rakastan näitä poikia!
''Anna mennä, Niall!'' Zayn huusi. Sitten Niall alkoi juoksemaan pihalla alusvaatteillaan ja huusi;
''OON MAAGINEN IRLANTILAINEN!!!!''
Kun hän tuli takaisin, kaikki räkätimme lattialla ja pitelimme vatsojamme.
''Siinä meidän pikku irlantilainen'' Zayn naurahti ja laittoi puhelimensa taskuun.
''Twiittaa se!'' Harry ehdotti. Zayn kuitenkin ravisteli päätään eiksi. Liamkin nauroi, mutta lopetti ennen meitä muita.
''On jo myöhä, meidän pitäis mennä jo sisälle. Myös sun, maaginen irlantilainen'' Liam sanoi ja vinkkasi Niallille.

Niall laittoi vaatteensa päälle ja siirryimme takaisin olohuoneeseen.
''Mun vuoro!'' Niall huudahti. ''Valitsen Louisin, totuus vai tehtävä?'' hän kysyi.
''Totuus'' Louis sanoi hymyillen. Niall mietti hetken kysymystään.
''Kerro kenen kanssa viimeksi pussailit?'' Niall kysyi.
''Ööh, Ann'' Louis sanoi ja punastui hieman.
''Mä muistan hänet, hän oli mukava'' Liam sanoi hymyillen. Louis nyökkäsi.
''Harry, totuus vai tehtävä?'' Louis kysyi.
''Totuus'' Harry sanoi kohauttaen olkapäitään.
''Kenestä pidät?'' Louis kysyi vinkkaillen. Mahani alkoi venkoilla, oloni ei ollut hyvä. En halunnut hänen sanovan minun nimeäni, mutten myöskään kenenkään toisen tytön.. Harry muuttui todella punaiseksi, kun huomasi minun tuijottavan häntä.
''Ööh.. Mä.. en kenestäkään'' Harry sanoi hermostuneesti.
''Miksi sä sitten punastuit?'' Niall kysyi epäilevänä.
''Enhän!'' Harry puolustautui.
''Älä valehtele, Haz. Kuka on se onnekas?'' Zayn kysyi. Voi luoja. Tappakaa minut. Kaikki tuijottivat Harrya, odottaen hänen vastaustaan. Niin minäkin! Kuka on se tyttö? Miltä hän näyttää? Tuntevatko muut pojat hänet? Kaikenmaailman kysymykset juoksivat päässäni.

''Okei, tehtävä'' Harry luovutti.
''Hmm, okei. Twiittaa 'Olipa mielenkiintoinen yö @10_Carrie_10 kanssa. Toivottavasti sullakin oli hauskaa (; x' '' Louis sanoi ja vinkkasi Harrylle. Tämä on aivan kauheaa. Harry voihkaisi.
''Ootpa ilkeällä päällä'' hän mumisi Louisille ja kaivoi puhelimensa esiin. Harry sai näpyteltyä twiitin ja tunsin puhelimeni tärisevän. Avasin twitterini ja katsoin ilmoitukseni.

@Harry_Styles

'Olipa mieleenkiintoinen yö @10_Carrie_10 kanssa. Toivottavasti sullakin oli hauskaa (; x'

Ja sitten ilmoitukseni räjähtivät. En kerennyt lukea puoliakaan vihatwiiteistä.
''Kiitti'' sanoin sarkastisesti Louisille ja mulkoilin tätä.
''Tottakai'' Louis vain hymyili.
''Mun vuoro. Carrie, totuus vai tehtävä?'' Harry kysyi. Hitto. En tosiaan valitse tehtävää näiden poikien läsnäollessa, joten pakko valita totuus.
''Totuus'' sanoin hermona.
''Jos sun pitäis jotakuta tässä huoneessa suudella, kuka se olis?'' Harry kysyi. Tuijotin häntä shokissa. Fuck my life. En olisi kyllä halunnut valita tehtävääkään, olisin varmaan seuraavana alasti jos se olisi hänestä kiinni. Pitäisikö valehdella? Hitot, kuitenkin siitä tulisi kiusallista. Tunsin kaikkien silmien tuijottavan minua.
''Sä'' mumisin.
''Kultaseni, oon pahoillani mutten kuule sua'' Louis sanoi ja virnisteli.
''HARRY!! Okei?!'' sanoin nopeasti. Harry tuijotti minua tyhjästi, kuin ei olisi uskonut minua. Muut pojat vitsailivat ja kiusasivat Harrya. 
''Tiesin'' Liam sanoi leveästi hymyillen.

Kusipäät..

What could be worse #10

CARRIEN NÄKÖKULMA

Pojat laittoivat huput päähänsä, ettei heitä tunnistettaisi ja sitten menimme sisälle teatteriin. Liam meni ostamaan lippumme ja Niall meni herkkuosastolle. Liam ojensi lippumme ja Niall paria kohti yhden popcorn-laatikon, paitsi itselleen oman. Minun piti jakaa se Harryn kanssa.
Olin juuri istumassa Liamin ja Daniellen viereen, mutta sitten Perrie tyrkkäsi minua hänen ja Harryn väliin. Hän istui alas ja hymyili minulle Zayn vierellään.
''Et oo tosissas'' kuiskasin Perrielle. Hän virnisti ja nyökkäsi. Sali pimeni ja pian näytöllä pyydettiin olemaan hiljaa ja laittamaan puhelimet kiinni. Sitten mainokset alkoivat. Tunsin jotain pientä osuvan päähäni. Koskin hiuksiani ja ongin sieltä popcorneja. Sitten kuulin Harryn pidättelevän nauruaan vieressäni ja käännyin häneen.
''Tosi kypsää'' kuiskasin hänelle sarkastisesti, yritin peittää hymyäni. Hän hymyili minulle, joten pyörittelin hänelle silmiäni. Sitten käänsin katseeni elokuvaan, joka alkoi juuri. Harry piti kourallista popcornia kädessään ja hymyili ilkeästi.. hänellä oli jotain mielessään. 
Elokuvaa oli pyörinyt noin 10 minuuttia, kun huomasin mitä Harry teki. Hän yritti laittaa hänen edessä olevan henkilön hiuksiin niin paljon popcornia kuin pystyi. Voi ei. Aloin tuijottaa häntä kuin hullua. 
''Yritätkö sä saada hankaluuksia?!'' kuiskasin hänelle. Hän kohautti olkapäitäänn ja hymyili.

Kuulin jonkun kirkaisevan ja pian Harryn edessä oleva nainen nousi seisomaan ravistellen hiuksiaan. Hän katsoi ympärilleen ja pysäytti katseensa Harryyn.
''Teitkö sä tämän?'' hän kysyi vihaisesti. Harry katsoi naiseen hieman pelokkaalla katseella.
''Öö.. en?''
Nainen tömisteli tiensä ulos salista toinen tyttö perässään. Pidin naurua sisälläni koko kohtauksen ajan, mutta sitten päästin sen ulos. Minä purskahdin nauruun ja niin teki koko muu porukkammekin.
''Olisit.. nähnyt.. ilmeesi..'' nauroin Harrylle. Hän mulkoili minua kun me muut nauroimme.
''Aijjaa? Mitä? Häh? Mitä sä sanoit? Sä taidat haluta poppareita itelleskin!'' Harry sanoi ja nappasi Niallin pussista kaksi kourallista heittäen ne päälleni. Sitten olinkin täysin popcornin peitossa. Zayn ja Perrie nauroivat vieressäni vieläkin. Niall valitti että hänen popcorninsa ovat kohta loppuneet ja Louis nauroi Niallin vieressä. Ja Liam ja Danielle valittivat äänestä, joka oli liian kova. Tyypillistä.
Liam halusi Harryn pyytävän anteeksi naiselta, joka ei ollut vielä tullut takaisin. Danielle sanoi, ettei minun pitäisi yllyttää Harrya tekemään sellaisia asioita. Minä vain syytin Harrya.

''Okei, mä pyydän anteeksi.. jos hän tulee takasin'' Harry sanoi Liamille. Liam ravisteli päätään ja meni paikalleen, niinkuin me muutkin.
''Voinko mennä ostamaan lisää poppareita?'' Niall valitti.
''Etkö jo syönyt tarpeeksi?'' Liam kysyi. Niall nyökkäsi ei.
''Okei, mennään sitten'' Liam sanoi ja nousi ylös. ''Ei enää hankaluuksia'' hän kuiskasi Harrylle ja lähti. Louiskin lähti heidän matkaansa.
''Tää on sun syytäs'' sanoin Harrylle. Harry vain nauroi.
''Zayn, mä unohdin puhelimen autoon, tuutko hakemaan sen mun kanssa?'' Perrie kysyi Zaynilta. En tiedä miksi, mutta ihankuin kaikki lähtisivät syystä..?
''Tottakai'' Zayn sanoi ja niin he lähtivät. Danielle selasi puhelintaan. 
Yritin katsoa elokuvaa, mutta sitten tunsin tutun hengityksen niskassani.
''Näyttää siltä, että me ollaan täällä kahdestaan'' Harry kuiskasi minulle flirttailevasti. Punastuin. Onneksi hän ei nähnyt sitä, sillä olimme pimeässä. Käänsin päätäni ja katsoin häneen. 
''Liam sanoi, ettet saa hankkia enempää ongelmia'' sanoin ja näytin kieltä hänelle. Harry hymyili. Tunsin hänen tulevan lähemmäs ja nostin kulmiani kysyvästi. Sitten hän alkoi kutittaa minua. Yritin hallita nauruani ja saada häntä pois kimpustani. Mutta hän on minua paljon vahvempi ja minä kutian erittäin helposti. Nauroin kuin hullu, kunnes kuulin jonkun yskäisevän.
''Anteeksi, te kaksiko laitoitte popcornia tämän naisen hiuksiin?'' paikan työntekijä kysyi meiltä. Hän seisoi kahden naisen kanssa, joista toinen oli se jonka päähän Harry laittoi poppareita. Ennenkuin kerkesimme vastata, nainen vastasi meidän puolestamme.

''Jep, he ovat syyllisiä!'' 
''Mutta-'' yritin sanoa, mutta työntekijä keskeytti minut saman tien.
''Te kaksi olette häiriö muille asiakkaille, joten pyydän teitä poistumaan'' työntekijä sanoi. Harry nousi ja pyysi naiselta anteeksi, niinkuin Liam pyysi. Nainen ei kuitenkaan sanonut Harrylle mitään, vaan piti käsiään lantiollaan.
''Teidän täytyy silti lähteä'' työntekijä sanoi. Minäkin nousin. Hienoa, Liam suuttuu meille varmasti. Seurasin Harrya ja työntekijä varmisti että varmasti lähdemme. Matkallamme ulos näimme Liamin, Niallin ja Louisin menossa takaisin sisään.
''Mitä te nyt teitte?'' Liam kysyi ärsyyntyneenä.
''Meidät heitettiin ulos'' Harry sanoi kuin se olisi arkipäivää. Katsoin Liamia sympaattisesti, kun kävelimme toistemme ohi. Pääsimme ulos ja ohitimme Zaynin ja Perrien, jotka olivat tulossa autolta.
''Mitä te kaksi teette?'' Zayn kysyi. 
''Kiitos Harryn, meidät heitettiin ulos'' sanoin sarkastisena. Zayn ja Perrie nauroivat heti sen kerrottuani. Perrie hillitsi itsensä ja sanoi;
''Me mennään takaisin, mutta pitäkää te hauskaa!'' hän vinkkasi meille. Hän on kuin sellainen hyvä ystävä, joka on hieman pervo mutta niin mahtava samaan aikaan.
''Muttei liian hauskaa'' Zayn naurahti ja virnisti. Sitten he ottivat toisiaan käsistä kiinni ja lähtivät takaisin, jättäen minut ja Harryn kahdestaan...

''No, mitä sä haluat tehdä?'' Harry kysyi iloisena.
''Emmä tiedä.. Mitä ihmiset yleensä tekee sen jälkeen kun heidät heitetään leffasta ulos?'' sanoin sarkastisesti.
''Jotain merkittävää'' hän sanoi sarkastisena takaisin. Seisoimme sitten pari minuuttia hiljaa.
''Mulla taitaa olla idea'' Harry sanoi innoissaan.
''No mikä?'' kysyin uteliaana.
''Näät sitten!'' Harry sanoi ottaen kädestäni kiinni ja vetäen minut jalkakäytävälle.
''Pitääkö meidän kävellä sinne?'' valitin.
''Joo, ei saa valittaa'' hän vitsaili. Pyörittelin silmiäni ja raahauduin hänen perässään.
''Kuinka kauan?'' kysyin.
''Noin puol kilsaa'' Harry sanoi. No, ei kai se nyt niin paha ole.
Matkalla puhuimme kaikista asioista ja tuntui kuin olisimme tunteneet jo kauan. Harrylle on helppo puhua ja hänen lähellään on helppo olla. Paitsi silloin kun hän tulee lähelleni, koko vartaloni menee paniikkiin. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä.. En vain luullut haluavani enemmän Harrylta kuin kaverisuhteen, mutta kai niin vain kävi. Hän ansaitsee jonkun todella kauniin ja iloisen ja.. miksi edes ajattelen tällaista? En saa ajatella hänestä näin. Keskity, Carrie, KESKITY!

''Mitä sä noin kovaa mietit?'' Harry sanoi keskeyttäen minut ajatuksistani.
''Ööh.. En mitään tärkeetä'' sanoin ravistellen päätäni.
''Okei, me ollaan perillä!'' Harry sanoi ja osoitti korkeaa rakennusta vieressämme.
''Mikä tää paikka on?'' kysyin häneltä kun menimme etuoven eteen ja hän alkoi kaivaa avaimiaan taskustaan. 
''Sycon äänitysstudiot'' Harry sanoi ja avasi oven minulle. Kävelin sisään ja hän tuli perässäni.
''Mitä me täällä?'' kysyin.
''No kai me täällä jotain parempaa keksitään kuin se että me seisottaisiin elokuvateatterin ulkopuolella kaks tuntia'' Harry sanoi.
''Niin'' myönnyin. Seurasin häntä hissiin ja hän painoi kolmannen kerroksen nappia. Kun ovet avautuivat, sisällä oli pimeää. 
''Tässä kerroksessa me äänitetään. Yläpuolella on Cher Lloyd ja ala-'' Harry sanoi mutta keskeytin hänet.
''OIKEASTIKKO?! CHER LLOYD!!?!!?'' kiljuin. Hän katsoi minua oudosti.
''Fani?'' hän naurahti.
''Todellakin!'' sanoin innokkaana.

Harry johdatti minut äänikopille, jossa oli rummut, piano, kaksi kitaraa ja viisi mikrofonia.
''Laulatko sä mulle?'' kysyin häneltä nauraen. En ollut siis tosissani.
''Tottakai, jos haluat'' hän sanoi.
''Okei, anna mennä'' sanoin hymyillen. Hän käveli koppiin ja laittoi kuulokkeet päähänsä, minä tein samoin toisessa kopissa. 
''Mistä nappulasta mä painan?'' kysyin.
''Punasesta, se joka on sun oikeella'' hän ohjasi. Tein niinkuin hän sanoi ja 'Up all night' alkoi soida.
''Katy Perry's on replay, she's on replay. DJ got the floor to shake, the floor to shake. People goin all the way, yah all the way!'' hän lauloi soolonsa ja heilutti lantiotansa. Hymyilin ja nauroin hänen esitykselleen. Kun biisi loppui, hän tuli ulos kopista.
''Toi oli upeeta!'' huudahdin. Hän hymyili hymykuopat vilkkuen.
''Kiitti'' hän sanoi. ''Soitatko sä mitään?'' Harry kysyi ja tuli istumaan viereeni.
''Joo rumpuja ja pianoa'' vastasin.
''Hienoa! Entä laulatko?'' hän kysyi uteliaana. En halunnut valehdella hänelle, mutta jos sanoisin kyllä, hän pistäisi minut laulamaan.
''Joo, mutta aika huonosti..'' sanoin.
''Oon varma että oot hyvä, laulaisitko?'' Harry kysyi.
''En oikein pidä ihmisten edessä laulamisesta..'' sanoin valehtelematta.
''No siinä tapauksessa, tuuhan'' Harry sanoi. Seurasin häntä uteliaana koppiin. Heti kun pääsin sisään, hän juoksi ulos ja lukitsi kopin.

''Harry! Sä oot lapsellinen!'' huusin yrittäen olla vihainen, mutten kyennyt.
''Nyt laulat tai muuten jäät sinne'' Harry uhkasi ja hymyili.
''Ihan sama'' sanoin ja istuin lattialle. Muutamaa sekuntia myöhemmin Harry lähti hissiä kohti.
''Okei!'' huusin. Hän kääntyi heti takaisin. Hän tuli takaisin ja meni istumaan laittaen kuulokkeet päähänsä. Nousin nolona ja kävelin pianon luo. Istuin sen ääreen ja hipaisin koskettimia. Huokaisin. Mitä laulaisin? Ehkä Cher Lloydia? Ei.. Voisin laulaa sen biisin mitä olen kirjoittanut, jonka sain eilen valmiiksi. Se vaikutti oikealta. Otin puhelimeni laukustani ja näpyttelin muistioni esiin. Tallensin sinne aina valmiit kappaleeni, varmuuden vuoksi. 
Tiesin Harryn seuraavan minua tarkasti.

(juu nyt se laulaa)

Kuulin oven aukenevan ja näin Harryn tuijottavan minua. Hän tuli sisään ja istui vierelleni pianopenkille.
''Carrie, toi oli ihan mahtavaa! Sä laulat tosi kauniisti ja toi biisi, se tais olla sun kirjoittama?'' Harry hymyili. Niin mitä? Hänen mielestä lauluni oli kaunista? Mahtavaa?
''Niin, niin on. Kiitos!'' sanoin Harrylle hymyillen.
''Ole hyvä, vau.. Oot todella lahjakas laulaja'' Harry sanoi silmät kiiltäen.
''Oikeasti? Oon aina pitäny itteeni keskivertona..'' sanoin.
''Todellakin, oot kaukana keskiverrosta.. Sun ääni on upea'' Harry sanoi. Punastuin.
''Tosi kiltisti sanottu, Harry'' hymyilin.
''Sun pitäis antaa Simonin kuulla sun ääntä!'' Harry ehdotti.
''En usko, että olisin siihen vielä valmis..'' sanoin hermostuneesti.
''Ei se mitään'' Harry sanoi. Katsoin kelloa puhelimestani, 21:27.
''Meidän pitäis lähteä takaisin. Leffa loppuu kohta ja en halua joutua kävelemään kotiin'' sanoin Harrylle.
''Niinpä, olis inhottavaa kävellä 20 kilsaa kotiin'' Harry vinkkasi.
Illasta tulikin parempi, mitä ensin luulin.

Noniiiiin :)

Nyt 3 viikon aikana en pysty päivittää joka päivä, valitettavasti. Nyt tällä hetkellä oon 2 viikkoo Vuokatissa ja heti sen jälkee mul on ripariviikko. Täällä pystyn päivittää miniläppärillä, riparilla en oikee mitenkää.. Hope you understand xx