EFFIEN NÄKÖKULMA
Vieressäni oleva poika alkoi ärsyttämään.. Kynän koputus pöytään saisi olla lailla kielletty. Ei se minua ennen ole haitannut, tänään vain on sellainen päivä. Ei ole minun päiväni, tai ihan sama, tänään ei ole hyvä päivä. Katsoin kelloa ja iloitsin hiukan, enää viisi minuuttia tätä tyhmää tuntia. Tämä päivä on mennyt niin hitaasti. En ole pystynyt keskittymään. En tiedä miksi. Tai ehkä tiedän, en vain uskalla myöntää sitä.
Marcel tulee ajatuksiini koko ajan. Se kun hän katsoi minua. Hänen hymynsä, hymykuopat -argh, heikko kohtani-, vihreät silmänsä -voisin katsoa niitä ikuisesti-, tumma ääni ja vielä brittiaksentilla! Hän on vain niin kaunis. Vaikka hän onkin nörtti, hän vaikuttaa mukavalta.
Lyön käteni pöytään kiitollisena siitä, että tuo kynän koputus vihdoin loppui. Huokaisen hiljaa ja kuiskaan sorit hänelle ja hän nyökkää. Katsoin taas kelloa ja hymyilin. ''Mille helkkarille sä oikein hymyilet siinä?'' poika vieressäni kysyy ihmeissään. Katsoin häntä ja ravistelin päätäni. Pyöritin silmiäni. Idiootti.
Huokaisin syvään ja aloin kokoamaan kirjojani kasaan. Purin huultani kun odotin että tämä viimeinen tunti vihdoin loppuisi. Onneksi kesäloma on vain viikon päässä. Sitten pääsen eroon Stanista.
Mietin koko ajan Marcelia. Mitä jos näen hänet? Mitä jos hän hymyilee ja tulee luokseni? Ihmiset alkavat puhua pahaa ja.. Hetkinen, miksi sitä mietin? Minähän vain autoin häntä. Kello soi ja lähdin ruuhkaiselle käytävälle. Se oli päiväni pahin asia. Joutuu ihmisten työntämiksi, ihan kuin kukaan ei kunnioittaisi ketään tai mitään. Pääsen kuin pääsenkin kaapilleni, laitan kirjat ja kynät hyllyyn ja kotitehtävät laukkuun.
''Moi! Valmiina viikonloppuun? Tästä tulee mahtavaa! Varmaan paras kaikista!'' Lea sanoi ja yritti piristää minua. Naurahdin ja nyökkäilin. Suljin kaappini ja lähdimme kävelemään oville päin. Katsoin ihmisiä, jotka odottivat bussia ja näin Marcelin. Hän lähestyi meitä. En ollut kertonut Lealle tästä päivästä, koska emme olleet nähneet tapauksen jälkeen ja minua pelotti miten hän reagoisi. Hän ei halunnut, että menisin Stanin lähelle, joten kun hän saa kuulla että löin häntä, hän ei tule olemaan iloinen. Hän rypisti otsaansa ja katsoi minua kummissaan. ''Mikä on?'' ''Ei mikään.'' hymyilin feikisti. Hyvä Jumala, anna tämän mennä hyvin.
MARCELIN NÄKÖKULMA
Kävelin häntä kohti ja loimme katsekontaktin ainakin viideksi sekunniksi, ennen kuin hän katsoi pois. Huokaisin ja purin huultani. Effie. Miten kaunis nimi. Ja onhan hän itsekin kaunis. Hänen hiuksensa on niin ihanan ruskeat ja silmät suklaata. Eikä hänellä ole paljoa meikkiäkään. Mikä tekee hänestä vielä kauniimman. Ja upeat pitkät jalat ja ruskettunut iho.
Kun pääsin hänen läheisyyteensä ja hengitin syvään. ''Moi, Effie.'' sanoin ja väläytin hymyn. Hän hymyili pehmeästi ja puraisi huultaan. ''Moi!'' hän sanoi iloisesti. Hänen äänensä on yhtä täydellinen kuin hän itse. ''Ehkä me voitais hengata joskus? Kahdestaan?'' kysyin ujosti. Hän katsoi minua silmiin ja sitten kääntyi ystävänsä pariin.
Seisoin siinä ja raavin kaulaani hermostuneesti. Ehkä menin liian pitkälle. Ei olisi pitänyt mennä hänen luokseen, puhua hänelle tai hymyillä. Olen vain luuseri, pelle ja nörtti. Ehkä siksi hän juoksi niin lujaa pois kun sai minut putsattua. Mutta miksi hän edes auttoi minua?
Hän kääntyi minuun päin ja hymyili isosti. Oi, hän näytti niin söpöltä. ''Marcel, musta se olis tosi kivaa.'' hymyilin ja nyökkäilin hitaasti, annoin puhelimeni jotta hän laittaisi numeronsa siihen. Kun hän kirjoitti sitä, huomasin, että hän oli helakanpunainen. Punastuiko hän?
Kun hän sai sen valmiiksi, hän antoi puhelimen takaisin ja koskin häntä vahingossa hänen pehmeään käteensä. Puraisin huultani, niinkuin hänkin ja sammutin puhelimeni.
''Kiitti, ihana.'' sanoin hiljaa ja lähdin poispäin. Katsoin taakseni ja hän katsoi minua vieläkin. Kun hän tajusi, että katsoin häntä, hän katsoi nopeasti ystäväänsä. Hymyilin hieman ja lähdin kävelemään kotiani kohti. Tämä päivä ei ollut kovin hyvä, mutta tapahtui syystä. Tiedän, että Stan tulee vielä, eikä jätä tätä tähän. Toivottavasti hän ei tee mitään Effielle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti