Onnekas virhe OSA 26

SAARAN NÄKÖKULMA

''Saara! Mennään jo!'' Louis vinkui. Nauroin ja laitoin vanhat converseni jalkaan. ''Joojoo.'' sanoin ja hän mutristi huuliaan. Oi että, kun haluaisin suudella niitä. Kävelin suoraan hänen vierestään ovelle ja heilutin lanteitani pillifarkuissani. Tunsin kun hän katsoi minua, mutten välittänyt. Hän on kaikki millä on nyt merkitystä ja halusin olla tyttöystävä jonka hän ansaitsi. Tiedän, ettei hän ole vielä kysynyt sitä, mutta toivon että hän kysyy. Pian.

''Lopeta toi.'' hän kuiskasi korvaani ja halasi takaapäin. Tunsin kun punastuin, mutta yritin peittää sen. ''Tai mitä?'' kysyin ja käännyin laittaen käteni hänen niskansa taakse. ''Tai mä joudun suutelemaan sua julkisuudessa. Se olis tosi surullista.'' hän hymyili ja pussasi nenänpäätäni. ''Niin olisi.'' virnistin ja aloin taas kävellä. Hän sai minut nopeasti kiinni ja risti sormemme. Menimme hissiin ja näimme paljon faneja ulkopuolella.

Louis päästi kädestäni ja vilkutti faneille, he hullaantuivat täysin. Yksi henkivartioista auttoi meitä pääsemään autolle. Hyppäsin sisälle Louis takanani. ''Herrajumala, en oottanut tota.'' Louis sanoi. Nyökkäsin hyväksynnän. Vaikka en halunnut. Tulisiko tästä vaikeampaa kuin kuvittelin?

''Minne me mennään?'' kysyin ja laitoin pääni hänen olkapäälleen. Hän pussasi otsaani ennen vastaamista. ''Studiolle. Mä tiiän että osaat laulaa ja aion todistaa sen sulle.'' hän sanoi iloisesti. Osaan laulaa, mutta äitini suuttui jos lauloin kotona. Hän sanoi, ettei se ole oikea työ, että minun pitäisi hankkia joku kunnollinen työ. Onneksi ei tarvitse murehtia hänestä enää. Hän on kuollut minulle.

''Emmä voi laulaa studiolla! Onks siellä muita ihmisiä?'' kysyin paniikissa. Se on jo tarpeeksi vaikeaa Loun edessä. ''Ei, vain me kaks.'' hän hymyili ja veti minua itseään päin. ''Silti! Ei mulla oo biisiä.'' valitin. ''Kyllä on. Etkö muista, lauloin sen pari iltaa sit..-'' keskeytin hänet suudelmalla. En vain voinut vastustaa. ''Tottakai muistan. Se on suloisinta mitä mulle on ikinä tehty.'' tuijotin häntä, kasvojemme välissä oli vain muutama sentti. Hän puri huultaan. Ei, älä pure huultasi. Otin hänen huulensa hampaiden välistä ja hieroin sitä. ''Älä pure huultasi. Meen ihan sekasin.''

''Sekasin?'' hän hymyili. ''Jep.'' sanoin ja pussasin häntä uudelleen. Hän meinasi vaarallisesti laittaa kätensä perseelleni, mutta pystyi vastustamaan kiusauksen. Hyvä Louis. ''Tajuatko, että teet sitä koko ajan?'' hän kysyi. Nostin kulmiani. ''Teen mitä?'' hautasin pääni hänen kaulaan. Se tuntui sopivan siihen. Jokainen kurvini sopi Louisin. Kuin palapeli.

''Kaikki ketä tapaat, saat heidät rakastumaan suhun!'' hän kuiskasi korvaani. ''No en selvästikkään.'' viittasin äitiin ja Cindyyn. Jos tämä olisi Lumikki, he kaksi olisivat pahiksia. Louis olisi prinssi, tai Jason, riippuu miten ajattelee, ja minä olisin prinsessa. Niall olisi Vilkas, Zayn olisi Unelias, Liam olisi Jörö ja Harry olisi Lystikäs.

''Jos sä puhut niistä kahdesta, he ovat sydämmettömiä. Et voi varastaa sydäntä sydämmettömältä.'' Louis sanoi viisaasti. Tunsin, kun kyyneleet tulivat silmiini. Kukaan ei koskaan ollut sanonut mitään noin syvällistä minulle. ''Louis?'' kysyin katsoen häntä. ''Niin, Saara?'' hän pyyhki kyyneleen joka tippui silmästäni. ''Kirjoitetaan laulu.''

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

I should ink my skin, with your name,
Take my passport out again, 
and just replace it,
See I could do without a tan, 
on my left hand, where my forefinger meets my knuckle,
And I should run you a hot bath, 
fill it up with bubbles, 

Cause maybe you're loveable, 
and maybe you're my snowflake,
And your eyes turn from green to grey in the winter, 
I'll hold you in a cold place,
And you should never cut your hair, 
cause I love the way you flick it off your shoulders,
Oh,
And you will never know just how beautiful you are to me,
But maybe I'm just in love when you wake me up.

And would you ever feel guilty? If you did the same to me.
Would you make me a cup of tea, to open my eyes in the right way?
And I know you love shrek, 'cause we've watched it twelve times.
But, maybe you're hoping for a fairy-tale too, and if your DVD breaks today,
You should've got a VCR, 'cause I'll never own the blu-ray, true say.

And I've always been shit at computer games, and your brother always beats me,
And if I lost, i'd go all cross and chuck all the controllers at the tv, and then you'd laugh at me,
and be asking me, if I'm going to be home next week,
and then you'd lie with me, 'till I fall asleep,
and flutter an eyelash on my cheek, between the sheets.
And you will never know, just how beautiful you are to me,
but maybe I'm just in love when you wake me up.
And I think you hate the smell of smoke,
you always try get me to stop,
You drink as much as me, and I get drunk alot,
So I take you to the beach, and walk along the sand,
And I'll make you a heart pendant, with a pebble held in my hand.
And I'll carve it like a necklace, so the heart falls where your chest is,
And now a piece of me, is a piece of the beach, and it falls just where it needs to be, and rests peacefully.
You just need to breathe, to feel my heart against yours now, against yours now.
But maybe I'm just in love when you wake me up.
Well maybe I'm just in love when you wake me up,
I said maybe I fell in love, when you woke me up.

Hymyilin biisille. Minulla ja Louisilla kesti sen tekemisessä tunti, mutta olen siitä ylpeä. Louis teki taustamusiikkia. Vain pianoa, joten se oli helppo. Hänellä oli silmät kiinni ja lauloi hiljaa. Hän näytti kuumalta laseissaan, pakko sanoa. Kun hän oli valmis, aloin laulaa. Ensimmäisellä otolla olin tosi ujo ja lauluani ei melkein edes kuullut. Sitten Louis muistutti, että biisi on liian hyvä hukattavaksi.

Toisella otolla yritin kovaa. Sekään ei oikeastaan kuulostanut hyvältä. Louis sanoi, että laula se kuin ystävälle. Päätin laulaa sen pojille. Kolmas otto. Se oli se. Ääneni oli täynnä varmuutta, pehmeyttä ja murhetta. Louis miksasi laulun ja soittamisen ja biisi alkoi kuulua kaiuttimista. Se oli kaunis. ''Saara, tää on kaunein biisi, mitä oon kuullut pitkiin aikoihin. Enkä vain sano sitä. Laitetaan se YouTubeen.'' hän päätti puolestani. Enkä estänyt; olihan se kaunis.

Hän latasi biisin läppärille, teki minulle tilin ja latasi sen sinne. Sitten hän twiittasi seuraajilleen, että menee katsomaan sen. Hän sammutti läppärinsä, lähti huoneesta ja tuli takaisin piknik-korin ja viltin kanssa. ''Louis! Ei sun ois tarvinnut.'' sanoin kun hän asetteli niitä lattialle. Hän kohautti olkapäitään ja hymyili. Istuin viltille ja hän teki samoin. Hän otti korista huonosti tehtyjä leipiä, kaksi tölkkiä kokista ja sipsejä.

''Niinkuin näät, aikaansaannokseni on huikea.'' hän viittasi ruokaan. Nauroin ja käperryin hänen viereensä. ''Ajatus on tärkein, Lou.'' pussasin hänen poskeaan ja otin leivän. ''Mikset kertonut meille, että osaat laulaa?'' hän kysyi ja haukkasi leipäänsä. ''Äitini aina sanoi, että se on ajanhukkaa, joten tavallaan lopetin. Hän ei ole täällä nyt, mut emmätiiä. Oli kyllä kivaa laulaa tänään. En suhtaudu näin intohimoisesti meikkaamiseen.'' mietin ääneen ja hän nyökkäsi.

''Ehkä sun ei oo tarkotus olla meikkaaja? Ehkä sun on tarkoitus olla artisti?'' hän katsoi minuun. Katsoin häntä takaisin oikeasti-ilmeellä. ''Eihän?'' sanoin sarkastisesti ja nauroin. Juttelimme niitä näitä tunnin ja sitten hän sanoi, että minua odottaa vielä yksi yllätys. Hän nousi, lähti taas huoneesta ja palasi kitaran kanssa.

''Aattelin, että tää kitara sopis sulle. Siinä on sun lempivärit!'' hän sanoi ja nousin ylös kun hän ojensi sitä minulle. Siinä oli tosiaan lempivärini; liilaa ja mustaa. En ole gootti, tykkään vain niistä väreistä. ''Louis, emmä voi tätä ottaa! Varmaan maksanut omaisuuden!'' annoin sen hänelle takaisin. Halusin sitä todella, mutta tämä oli liikaa. Studion vuokraaminen päiväksi maksoi luultavasti jo maltaita ja nyt vielä kitara? Ei. Vaikka se olikin ylisöpöä.

''Jos oot jo unohtanu, oon mukana maailman suurimaassa poikabändissä, mulla on aika iso palkkashekki. Tää ei tehnyt siihen kovin isoa rakoa, kulta.'' hän hymyili minulle. ''Ootpas herrasmies.'' kiusasin ja otin kitaran takaisin. ''Katso sen taakse.'' hän sanoi hermostuneena. Nostin kulmiani ja käänsin sen. Näin sanoja alareunassa. Siinä luki;

Saara, 

Tää kitara osoittaa, että oot mun musiikki elämässä. Kun heräsin tänä aamuna, halusin saada sut hymyilemään. Sun äänesi on musiikkia korvilleni ja nyt voit tehä musiikkia muillekin. Käytä tätä hyvin, mutta mun täytyy kysyä yhtä asiaa. Suostutko mun tyttöystäväkseni?

Rakastan sua aina, Lou ja pojat (eniten Lou)

xxxxxxx

Katsoin hänen silmiinsä, jotka olivat täynnä hermostuneisuutta. Hänkö luuli, että sanoisin ei? Kaiken tämän jälkeen, minäkö jättäisin hänet noin vain? Laitoin kitaran lattialle ja kävelin Loun luo. Hän seisoi shokissa. Laitoin käteni hänen niskaansa ja painoin nenämme yhteen. Tunsin hänen hengityksensä huulillani. Hänen sydämensä löi tuhatta ja sataa, ja hänen silmistänsä paistoi paniikki. Herrajumala, Louis, rauhoitu.

''Olisi kunnia olla sun tyttöystävä.'' sanoin purren huultani. Hän virnisteli kuin Naantalin aurinko. Hän on minun, minä olen hänen. Niinkuin sen aina olisi pitänyt olla. Niinkuin se aina tulee olemaankin. ''Ihanaa kuulla.'' hän sanoi, laittoi kätensä poskilleni ja painoi huulensa omilleni. Vastasin heti, ja hän hymyili. Se ei ollut kovin intohimoinen, muttei myöskään viaton. Rakastin jokaista sekuntia.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Saara! Oot kaikkialla internetissä!'' Louis huusi minulle. Yritin selvittää kaikkea, mitä miksauspöydän nappuloilla tehtiin. En edistynyt. ''Mitä tarkoitat?'' menin hänen luokseen ja laitoin leukani hänen olkapäälleen. Hänellä oli kaksi välilehteä auki, Twitter ja YouTube. 

Suositut puheenaiheet; #SaaraWakeMeUp

Näyttökerrat; 5,567,654   368,249 tykkäystä 136,143 dislike   104,234 kommenttia

Voi Luoja.

Hui, tästäki ficistä on enää 3 osaa jäljellä! Aika rientää kun on hauskaa! ;)

   BIISI TÄLLÄ KERTAA OLI ED SHEERAN - WAKE ME UP

ÄÄNESTÄKÄÄ SEURAAVAAN FICCIIN TULEVAA 

PARIA;

ZAYN & LIAM = 6PISTETTÄ

NIALL & LOUIS = 6PISTETTÄ

Onnekas virhe OSA 25

SAARAN NÄKÖKULMA

Louis suuteli minua. Vihdoin.

Hänen huulensa olivat pehmeät, mutta samalla karheat. Hän suuteli minua ujosti, ihan kuin tämä voisi jotenkin hajota. Ehkä sen takia, koska olin shokissa enkä ollut vielä alkanut suutelemaan takaisin, mutta vaikka syy olisi ollut mikä, tämä on ihanaa. Minusta tuntui rakastetulta.

Ja kun vihdoin aloin suudella takaisin, huulemme liikkuivat täydellisesti yhdessä. Hän laittoi kätensä lantiolleni, veti minut häneen kiinni jolloin suudelma syveni. Se oli suloinen ja intohimointäyteinen ensisuudelma. Se oli ihanaa. Hän vetäytyi, laittoi otsansa omaani vasten ja hymyili.

Katsoin hänen silmiinsä. Ne olivat kauneimmat, mitä ikinä olin nähnyt. ''Et tiiä kauanko oon tota odottanu.'' hän hymyili eikä rikkonut katsekontaktia. ''Et tiiä kauanko oon odottanu että teet sen.'' virnistin ja tunsin, kun hänen olkapäänsä heiluivat kun hän nauroi. ''Luulin, ettet tykänny musta sillä tavalla!'' hän nosti kulmiaan. Hän luuli etten pitänyt hänestä? Minä luulin ettei hän pitänyt minusta!

''Katso nyt asentoamme. Luulen, että oot väärässä.'' nostin pääni ylös ja pussasin häntä nopeasti huulille ja tunsin kihelmöintiä ihollani. ''Kaikki tuijottavat.'' Louis sanoi hymyillen. ''Tiiän. Eikä kiinnosta.'' ja hän pussasi nopeasti huuliani. Vihdoinkin minulla oli hänet, enkä aio päästää häntä minnekkään. 

''AAAAAAWWWWSSSS!! Kui söpöä!!'' Liam huusi ja tuli halaamaan meitä yhteisesti. Ja pian kaikki pojat olivat ympärillämme. Haluaisin sanoa, että se on epämukavaa, mutta Louisin käsi omassani teki siitä miellyttävää. ''Onneksi he ei päästä tänne paparazzeja.'' Niall nauroi ja läpsäisi Louta selkään. 

''Ainiin, en edes ajatellut sitä.'' Louis nauroi. Hän piti vieläkin kädestäni kiinni, joka tuntui turvalliselta. Tuntui että olisin juuri valloittanut maailman. ''Onnea. Nyt on enää yksi sinkku. Meidän pitää hommata Nialille joku.'' Harry nauroi ja piti Zaynia kädestä. Zayn tuli luokseni, halasi ja meni juttelemaan sitten Harryn ja Edin kanssa.

''Lähetäänkö? Voitais mennä hotellille ja kattoo vaikka leffa tai jotain.'' Louis astui eteeni ja piti käsistäni. Nyökkäsin ja hän hymyili. Automatka oli aika hiljainen, vaikka hän lauloikin joitain biisejä, joita radiosta sattui tulemaan. Hänen kätensä olivat minun ympärillä ja se tuntui niin kotoisalta ja lämpimältä. 

''Kultaseni, oon kotona!'' Louis huusi tyhjään hotellihuoneeseen. Nauroin ja otin korkkarini pois. Ne sattuivat niin paljon! Miksi annoin Alicen pakottaa minut laittamaan nämä kengät? ''Mikä leffa me katotaan?'' kysyin ja asetuin hänen sängylleen mukavasti. Hän kääntyi minuun päin ja hymyili.

''Etsä voi rentoutua tossa mekossa! Enkä annakaan sun rentoutua mekossa. Voit lainata multa jotain.'' hän meni matkalaukulleen ja otti sieltä CocaCola-pyjamasetit. Nauroin, menin vaihtamaan kylpyhuoneeseen ja pesin meikit pois. Kun tulin ulos kylpyhuoneesta, Lou istui sängyllä kaksi leffaa käsissään. Toinen oli Kauhea Kankkunen ja toinen Paranormal Activity.

''Kauhea Kankkunen ehdottomasti!'' nauroin. En pitänyt kauhuelokuvista. ''Höh, jos oltais otettu tää kauhu nii oisin saanu syyn käpertyä sun viereen.'' hän sanoi ja laittoi DVD:n koneeseen. ''Etsä mitään syitä tarvii.'' muistutin häntä kun hän tuli sängylle. 

''En kai. Mennään treffeille huomenna. Vien sut johonkin tosi siistiin paikkaan, lupaan sen.'' hän sanoi vetäen minut lähemmäs itseään. Laitoin pääni hänen rinnalleen ja nautin. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja väliimme ei jäänyt ollenkaan tilaa. ''Se ois tosi kivaa.'' sanoin ja hän pussasi otsaani. Leffan puolessavälissä tunsin itseni torkahtavan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tunsin, kun joku tökkäsi minua kylkeen. Teeskentelin vain nukkuvani, en jaksanut vielä herätä. ''Saara, ihan totta, herää nyt. En haluu olettaa mitään väärää.'' Louis sanoi. Olettaa mitään väärää? Avasin painavat silmäluomeni ja katsoin Louta, joka oli vain sentin päässä itsestäni. Ei paha tapa herätä.

''Haluutko nukkuu täällä tän yön? Vai vienkö sut takasin sun ja Alicen huoneeseen? Joo, sitä sä tietty haluut. Anteeksi kun..-'' ''Louis, turpa kii. Tuu tänne.'' keskeytin hänet. Hän nauroi ja tuli sänkyyn. Hakeuduin hänen lämpimään vartaloon kiinni. Hän ei estänyt sitä ja nukahdin samassa sekunnissa. ''Rakastan sua.'' hän sanoi. Vai kuvittelinko vain? En tiedä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*suhinaa*
''Hitto.''
*BOOM*

Joku avasi oven ja sulki sen. Miksi? Miksi joku jaksaa tehdä sen juuri nyt? Kuka ikinä oletkin, miksi haluat herättää minut juuri nyt, kun olen elämäni parhaimmassa unessa ja asennossa? Sinä hirviö. 

''Saara.'' Lou sanoi ja tarkisti olenko hereillä. Murahdin ja painauduin hänen paljaaseen rintakehäänsä kovemmin. Oliko se paljas? Ahaa. Nyt ymmärrän, miksi joku lähti ovelta niin nopeasti. Hän luuli että me teimme 'sen'. ''Saara, ihan oikeesti, sun pitää herätä. Meidän pitää lähtee seuraavalle keikalle.'' hän yritti liikkua taas. Hautasin pääni hänen niskaansa. ''Saara, oikeasti?''

Nousin istumaan ja hieroin silmiäni. Louis istui myös suuri hymy kasvoillaan. ''Miks hymyilet aamulla? Ei oo sun tapasta.'' nostin kulmiani. Louis ei ollut aamuihminen ja tiesin sen. ''En oo ikinä heränny sut sylissäni..'' hän pussasi nopeasti huuliani ja meni kylpyhuoneeseen. Aww, hän on niin ihana.

Venyttelin hieman. Oli mahtavaa herätä Loun vierestä, mutta samalla niskaani sattui vietävästi. ''Näytät hyvältä.'' Louis sanoi istuen viereeni. Laitoin pääni hänen olkapäälleen ja teeskentelin nukkuvani. ''Näytän varmaan joltain miinakentältä.'' sanoin rypistäen otsaani. ''Vaikka olisitkin miinakenttä, näyttäisit silti hyvältä.'' hän sanoi ja veti minut hänen eteensä istumaan.

Useimmat pojat olettaisivat sen jotenkin seksuaaliseksi, mutta ei Louis. Hän vain halusi, että olin hänen lähellään, joka oli ihanaa. Koska tarvitsin hänet myös lähelleni. ''Mun todella pitäis mennä suihkuun, mutta tässä on niin mukavaa.'' sanoin ja hautasin pääni hänen niskaansa, jo toisen kerran tänään. 

''Mee vaan, emmä mihinkää lähe.'' Louis kuiskasi korvaani, joka sai minut vain haluamaan jäämään. ''Lupaatko?'' pussasin hänen niskaansa, joka sai hänet hymyilemään. ''Et sä musta niin helpolla pääse.'' hän halasi minua ja olimme ihan kiinni toisissamme. ''Hyvä.''

Sori oli vähän tylsä kappale, mut ajattelin nyt samalla päivitää ku kävin ostamassa 1D:n Ruotsin keikalle liput. Ja jos ootte siellä 13.6.14, tulkaa moikkaa! Oon permannol siel punasel/oranssil osiol! :) 

We'll get there OSA 11

EFFIEN NÄKÖKULMA

Räpyttelin silmiäni auki ja tajusin, että poskeni on jonkun kovan, mutta lämpimän pinnan päällä. Mitä? Katsoin Marcelin smaragdin vihreisiin silmiin, hän hymyili minulle. ''Huomenta, ihana.'' hän sanoi aamuäänellään. Hän ei voi olla noin täydellinen. Vein kättäni hänen tatuoidensa päällä ja katsoin niitä tutkailevasti. 

''Huomenta.'' päätin vihdoin vastata. Hymyillen hän nojasi eteenpäin ja antoi suukon otsalleni, perhoset hyökkäsivät vatsaani. Miksi tunnen näin? Miksi tunnen näin jo nyt, eihän minun vielä pitäisi? Kukaan ei ole ikinä aiheuttanut perhosia vatsassani, paitsi Stan tietenkin. Onko tämä jokin merkki? Toivottavasti ei. Jatkoin käteni viemistä hänen tatuoidensa päällä ja hänen kananlihansa (?entiennymitensanotaan?) näkyi selvemmin.

Virnuilin hänelle ja katsoin häntä. Hän tuijotti minua. Hän on niin ihana. Olen varmaan sanonut sen vaikka kuinka monta kertaa, mutta en vain pääse yli siitä kerralla. Se vain on liikaa. ''Meetkö maanantaina kouluun? Taisiis vaivaudutko siihen vai teetkö jotain muuta?'' hän kysyi. Hymyilin ja ravistelin päätäni silti katsoen häntä.

''En mee, Lea ja mä aiotaan hengailla koko viikonloppu yhessä ja varmaan maanantainkin, ei jakseta mennä ku se on vaa puol päivää.'' sanoin. ''Aijaa, mä meinasin mennä. Mutten ehkä enää. Ei se tunnu samalta, jos sä et oo siellä.'' hän virnisteli. Mitä? Flirttailiko hän? Mitä tapahtuu?

Todellisuus iski kasvoihini kun katsoin ympärilleni. Marcel oli jäänyt yöksi ja nukkui yön vieressäni. En edes nukkunut samassa sängyssä Stanin kanssa! Mikä minua vaivaa? Vanhempani tappaisivat minut jos tietäisivät minun nukkuneen samassa sängyssä pojan kans-- Hetkinen.. Eihän sillä ole väliä mitä he ajattelevat, olen onnellinen ja hieman hämmästynytkin siitä mitä olen tehnyt viime viikon. Hyvä että edes tunnen koko poikaa, olen jo suudellut häntä. Ehkä pitäisi vähän hidastaa tahtia ja olla ystävällinen, mutta ei.. LIIAN ystävällinen. Ehkä?

''Eff?'' hän kysyi heiluttaen kättään silmieni edessä. ''Mitä? Ai, anteeksi. Mitä?'' kysyin heräten ajatuksistani. Hän nauroi ja ravisteli päätään katsoen minua. ''Ootko okei? Sanoin sun nimeä tyyliin viidesti!'' ah, nuo smaragdiset silmät. ''Sori mietin yhtä juttua. Tyttöjen juttua.'' sanoin ja hän pyöritteli silmiään laittaessaan päänsä takaisin tyynyyn.

''No, mitä haluut tehä tänään?'' hän kysyi ja aloin heti miettiä sitä. Voi ei. Lea tulee tänään, koko viikonlopuksi. En voi feidata Leaa, joten kerronko Marcelille totuuden? Tämä voi loukata hänen tunteitaan. Vai voiko? Ravistellen päätäni katsoin Marceliin ja purin huultani.

''Mä oon pahoillani. Lea tulee meille tänään, oikeastaan koko viikonlopuksi. En voi varmaan olla ennenkuin kesäloma alkaa.'' sanoin tuijottaen kattoa. ''Ai. No. Ei se mitään.'' hän sanoi hitaasti. Liian hitaasti. Kyllä, hän puhuu hitaasti, mutta nyt. Ei näin. ''Mun pitäis varmaan mennä. Tekstaan sulle, kai.'' hän sanoi, nousi ja laittoi paitansa ja farkkunsa päälleen.

Hetkinen. Milloin hän otti housunsa pois? Ehkä hänelle tuli kuuma tai jotain? Hän vilkutti hieman otsa kurtussa ja lähti. Tuijotin ovea, josta hän lähti hetki sitten. Ilman täydellistä hymyään. Hän näytti.. loukkaantuneelta. Mutta miksi? Sanoin vain, että täksi viikonlopuksi. Ei koko elämäkseni. Onko hän minulle nyt vihainen? Jos on, en tiedä mitä ajatella. Sanoin suoraan, mutta eihän hän voi tuollaisesta suuttua! Kai...

Pyörittelin silmiäni noustessani ja menin suihkuun. Sen jälkeen puin ja kuivasin ja suoristin hiukseni. Tekstasin Lealle milloin hän tulee. Melkein heti hän vastasi ja sanoi että on jo matkalla. Hymyilin ja heitin kännykän sängylleni. Katsoin jälkeä, jonka Marcel minuun jätti, se oli jo lähtenyt melkein pois. Hyvä. 

Sanon itselleni koko ajan, ettei Marcel ole tyyppiäni, mutta jokin käskee minua tutustumaan tähän poikaan ja panostamaan suhteeseen. En pysty olemaan ajattelematta häntä ja se on outoa. Stan ei kohdellut minua näin, kun seurustelimme. Hän tyyliin vältteli minua ja olin liian tyhmä erotakseni hänestä, koska minulla oli toivoa. Oma virheeni.

Mietin, onko Marcelilla ikinä ollut tyttöystävää. Ehkä hän vain puki ne vaatteet koska halusi kokeilla jotain uutta. Hän on niin hellä. Kaikessa; suutelussa, halaamisessa, puhumisessa.. voisin jatkaa listaa loputtomiin. Onkohan hän.. neitsyt.. niinkuin minä? Odotas Effie. Sen ei saisi haitata. Eikä se haittaakkaan. Heräsin ajatuksistani, kun ovikello soi lakkaamatta.

Juoksin portaita alas, avasin oven ja näin Lean rämpyttämässä ovikelloa. ''Lopeta! Oot niin ärsyttävä!'' sanoin virneellä ja vedin hänet sisään. ''No anteeksi!'' hän vinkkasi. Pyöräytin silmiäni ja otin hänen kassinsa vieden sen yläkertaan. Miten kivaa olla hänen kanssaan vihdoin!

''Meidän pitäis mennä sinne isoihin juhliin tänään! Siitä tulis mahtavaa, kaikki tulee sinne!'' Lea sanoi hyppien ylös ja alas. En ollut ikinä nänhyt häntä näin innostuneena. ''Missä se on?'' kysyin. ''Leahilla, siinä koulun lähellä. Effie, meidän on pakko mennä! Jooko, Effie, pliis?'' hän aneli hymyillen. En ole ennen ollut bileissä, joten se vähän pelotti minua. Olla talossa, jossa on paljon ihmisiä. Mitä jos Stan on siellä? Tai mitä jos Alice ja hänen ystävänsä ovat siellä? Se olisi hirveää. Mutta sitten taas, Lealla ja minulla ei ollut muutakaan tekemistä.

''Mutta kaikkihan on jo valmistautuneita, joten kaikki on vanhempia kuin me.'' sanoin katsoen alas. ''Camoon Effie. Me ollaan senioreita. Meidän vika vuosi, kyllä me pystytään siihen. Me saadaan maistaa, millasta elämä high schoolin jälkeen on!'' hän puristi olkapäätäni kevyesti hymyillen. Nyökkäsin ja mietin, mitäköhän tästäkin tulisi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Mitä meidän pitäs pukea? Toin paljon vaatteita, joten sun pitää vaan auttaa valitsee!'' Lea sanoi ja laittoi kaikki vaatteensa sängylleni putkikassistaan. Nyökkäsin ja valitsin hänelle mustan, ei ihan polville yltävän mekon. Hän meni peilin eteen ja katsoi mekkoa 'päällään'. Hän kääntyi minuun päin ja hymyili. ''Autatko meikin kaa?'' hän kysyi ja nyökkäsin. En ikinä sanoisi hänelle ei. Hän on liian ihana! Ja muutenkin, tykkään meikkaamisesta ja hiustenlaitosta.

Meikkasin pohjan ja silmiin kultaista luomiväriä, ohuet rajaukset ja ripsiväriä. Viimeiseksi huulikiiltoa. ''Nyt saat katsoa.'' sanoin hymyillen. Hän hyppäsi kylpyhuoneen tasolta pois ja katsoi itseään peilistä, hänen leukansa loksahti alas. ''Herrajumala, Effie! Näytän.. hyvältä! Kiitos Effie!'' hän sanoi ja halasi minua. ''Ole hyvä.'' 

''Sunkin pitäis laittaa se sun musta mekko. Olisimme samiksia!'' hän sanoi hymyillen ja kohautin olkapäitäni. Menin vaatekaapilleni ja otin sieltä sen mustan mekon, jota en ole käyttänyt pitkään aikaan. Katsoin mekkoa ja kohautin olkapäitäni Lealle. ''Mulla on tummansininen melkein samanlainen mekko, mut paremassa kunnossa. Oltais silti melkein samiksia!'' sanoin hymyillen.

''Jos haluat niin tottakai.'' hän nyökkäsi ja otin olkaimettoman mekon kaapistani. Laitoin olkaimettomat rintsikat ja mekon sujautin päälleni. Omani on hieman lyhyempi kuin Lean ja huomasin, etteivät ne olleetkaan aivan samanlaiset. ''Ei tää ookkaan ihan samanlainen.'' sanoin pettyneenä. ''Ei se mitään, pääasia et näytetään molemmat hyviltä!'' hän sanoi iloisesti.

''Voisin tehä sun meikkis, mutta me molemmat tiietään, että musta ei oo siihen.'' Lea nauroi. Ravistelin päätäni, kävelin kylpyhuoneeseen ja tein samanlaisen meikin kuin Lealla, kultaisen luomivärin sijasta laitoin hopeaa. Katsoin itseäni huokaisten ja menin takaisin huoneeseeni. ''Näytät tosi hyvältä!'' hän huudahti hymyillen ja aloin kihartaa hänen hiuksiaan.

Keskustelimme siitä, menisimmekö taksilla ja päädyimme tulokseen, että menemme, koska se olisi paljon helpompaa kuin käveleminen. Sain valmiiksi Lean hiukset sekä omani ja katsoimme molemmat peiliin. ''Me ansaitaa pari selfiee nyt!'' Lea sanoi ottaen kännykkänsä. Teimme molemmat tyhmät ilmeet ja hän otti kuvan.

''Laitan tän instaan, halusit tai et. Ja taggaan sut, koska oot niin hauska tässä!'' hän sanoi ja alkoi kirjoittamaan iphonellaan. Pyörittelin silmiäni ja katsoin kännykkääni. Olin saanut neljä viestiä.

''Moi, kulta. Eilinen tapaaminen oli aika hauska, eikö? Pitäis tehä niin useemminkin. Ihan vaan tiedokses. Seuraan sua. Oot mun, etkä kenenkää muun. Jos joku tulee meidän väliin, se saa maksaa. - Sun aina ja ikuisesti; Stan.''

''Yäk, sain sun numeron. Annoin sen myös ihanille ystävilleni. Toivottavasti ei nähä sua pitkään aikaan. Marcel on mun vaikka mitä tapahtuis. Joten hyväksy se. -Alice''

''Sori Aliciasta, se on tommonen... huora suoraan sanottuna. Älä anna hänen tuhota sua. Hän vain hakee huomiota. Älä kerro sille että sanoin sulle näin, en voi saada potkuja siitä porukasta. Se on kaikki mitä mulla on. -Keira''

''Böö ~Lea xx''

Katsoin Leaan ja pyörittelin silmiäni. ''Böö? Oisko mun pitänyt pelästyä?'' sanoin nauraen. ''No ei sun pitänyt hymyilläkkään. Tottakai sun piti pelästyä! Mua ainakin pelottais.'' hän sanoi vakavana. Nostin kulmiani ja pyörittelin silmiäni. ''Ihan sama, Lea, ihan sama.'' pyörittelin silmiäni ja katsoin varpaitani kun heiluttelin niitä. ''Mulla on parit mustat korkkarit, voit lainata jos haluut.'' sanoin. Hän nyökkäsi ja seurasi minua vaatekaapilleni.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Voitko laittaa radion päälle?'' Lea kysyi taksikuskilta etupenkiltä. Yritämme aina ärsyttää kuskeja, kun taksiin pääsemme. ''Toki, mikä kanava?'' hän kysyi. ''Ihan sama, joku hyvä.'' sanoin takapenkiltä. Hän valitsi kuin valitsikin hyvän kanavan ja pyörittelin silmiäni Lealle. Tämä tyyppi on hyvä. Ihan kuin hän tietäisi mitä me yritetään tehä. Hän on varmaan tottunut siihen.

''Kuinka vanhoja te ootte, tytöt?'' hän katsoi peiliin virnuillen. ''17.'' Lea sanoi katsoen ulos ikkunasta. ''Ootte tosi nättejä, molemmat.'' hän sanoi. Kurtistin kulmiani ja en uskaltanut katsoa miestä. Kuinka outoa. ''Surullista sanoa, mutta perillä ollaan. Se olis 15dollaria.'' hän virnisti. Annoin rahat, hyppäsimme ulos ja katsoimme kun taksi ajoi pois. 

''Friikki.'' Lea sanoi ja nyökkäsin. Kävelimme talolle päin. Katsoin ihmisiä siellä ja menin Lean perässä sisälle. Talo oli täynnä ja jotkut olivat jo humalassa. Menimme sisemmälle ja meille annettiin punaiset muovimukit, joissa oli vaaleanruskeaa juomaa. Kaljaa. En melkein ikinä juonut, mutta nyt kun en aja, ei siitä haittaakaan olisi. Katsoin Leaa ja hän joi sitä.

Join sitä myös, se oli aika pahaa. Nyt tiedän miksi en normaalisti juo. Mutta samalla se juoma oli myös miellyttävää. ''Etitään joitakin, joita me tunnetaan. Ainakin puolet talosta on meiän koulusta.'' Lea sanoi hymyillen. Nyökkäsin ja lähdimme etsimään tuttuja. 

''Effie! Näytät hyvältä! Säkin, Lea. Näytätte molemmat tosi hyviltä!'' Leah huudahti. Minä ja Leah emme yleensä tulleet toimeen, mutta yritimme aina, ettemme pilaisi muiden iloa. Kaikki hänen ympärillään nyökkäsivät. ''Kiitti.'' hymyilin ja siemaisin juomaa. ''Mennäänkö istumaan, tuolla on aika mukavat sohvat?'' Leah kysyi hymyillen. Kaikki nyökkäsivät ja menimme sinne.

Katsoin ihmisiä samalla kun istuin sohvalle ja näin Marcelin kuhertelemassa Alicen kanssa. Olisi pitänyt arvata. Istuimme juuri heitä vastapäätä ja kun Marcel huomasi minut, hänen naamansa valahti kalpeaksi. Nostin kulmiani, katsoin pois ja aloin puhua Lean ja Leahin kanssa. 

''Kuka hän luulee olevansa? Mikä kusipää.'' Lea sanoi viitaten Marceliin. Ravistelin päätäni katsoessani alas ja pyörittelin silmiäni. ''Arvasin tän. Hän vaan pelasi mun kanssa. Mutta hän lupasi, ettei tee tätä. Hän sanoi ettei pidä Alicesta ja nyt he kuhertelee meidän edessä.'' sanoin katsoen Marcelia ja Alicea nopeasti ja takaisin Leaan.

Oliko se liian hyvää ollakseen totta? Hän sanoi ihania asioita, mutta nyt on kuin minua ei olisi olemassakaan. Ei kiinnosta. En jaksa hänen pelejään enää. En ymmärrä häntä. Tai hänen sanojaan. Luulin että ymmärsin, mutta en selvästikään. ''Effie, ootko kunnossa?'' Leah katsoi minua huolestuneena. ''Joo, ei hätää.'' feikkasin hymyn. Hän nyökkäsi ja kääntyi Leaan päin. 

Tiedän, ettei pitäisi, mutta minun on pakko. Katsoin Aliceen ja hän katsoi minuun ylimielisesti. ''Sanoinhan.'' hän muodosti huulillaan. Purin poskeani sisältäpäin ja join kaljani loppuun heittäen punaisen muovimukin lattialle muiden joukkoon. En haluaisi sanoa tätä, mutta nyt on pakko.

Alice oli oikeassa.

 LEAN MEKKO

EFFIEN MEKKO

Tällä hetkellä Salaisuus-tilanne näyttää tasapeliä.

Zayn&Liam: 6pistettä
Niall&Louis: 6pistettä

Joten jos haluat vaikuttaa tilanteeseen, kommentoi! :)

Oon siis kysyny kavereiltakin..

Onnekas virhe OSA 24

TÄSTÄ TULEE IHANA OSA, JOTEN JAKSAKAA LUKEA LOPPUUN!! :) TOIVOTTAVASTI VAAN OSAAN KIRJOTTAA SEN NII HYVIN, ET SE ON SEN ARVONEN!! :):)

SAARAN NÄKÖKULMA

''Raskaana?'' kysyin ihmetellen. Ajatukset vilisivät päässäni, jotkut olivat ihan hulluja toiset vielä mielenvikaisempia. ''Jep. Ne on Jasonin.'' hän sanoi katsoen käsiinsä. ''Ne? Monikossa?'' nostin kulmiani ja hänen päänsä nousi ylös. ''Saan kaksoset, Saara.'' hän sanoi. Istuin siinä, suu kirjaimellisesti auki ihmetyksestä. ''Ja oot varma että ne on Jasonin?'' kysyin. En halunnut kuulostaa ilkeältä, mutta Alice on hiukan ennalta-arvaamaton.

''100% varma. Hän oli ekani ja ainoani.'' hän sanoi katsoen suoraan silmiini. Siirryin häntä hieman lähemmäs. ''Tietääkö hän?'' kysyin pitäen hänen käsistään kiinni. ''Ei. Oot eka joka tietää.'' hän sanoi katsoen syliinsä. ''Ja miks mä tiedän ennen niiden isää?'' kysyin tyrmistyneenä. Hän katsoi vieläkin syliinsä. ''Koska hänen malliuransa on juuri nousussa, enkä halua tukkia hänen unelmiaan.'' hän sanoi.

''Kulta, en tunne Jasonia niin kuin sä, mutta hän vaikuttaa isälliseltä ihmiseltä. Ja jos hän valitsee uransa teidän yli, hän ei todellakaan sovi isäksi.'' pidin hänen käsistään ja nostin hänen päätänsä. Hän katsoi minua melkein kyynelissä, mikä oli outoa, koska Alice yleensä oli niin vahva. Ehkä hän on ollut vahva liian kauan. 

''Niin, kai sä oot oikeessa.'' hän hymyili hieman ja pieni kyynel virahti hänen silmästään. ''Sähän se itse hommasit itses raskaaks!'' hymyilin hänelle ja tajusin vihdoin, että paras ystäväni on raskaana. ''Niin, mutta en olisi, jos en olisi saanut hieman apua Jaso..-'' hän sanoi ja keskeytin hänet laittamalla käteni hänen suunsa eteen. ''Okei, en tarttee yksityiskohtia!'' hymyilin hänelle ja hän takaisin. ''Okei, nyt näytä se mekko!!''

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*TUNTI ENNEN BRIT-AWARDSEJA*

''Harry! Nyt se puku päälle! Tai ihan mitä vaan mikä peittää sen!'' huusin peittäen silmäni. Harry katsoi telkkaria alasti, sohvalla. Argh. ''Saara, näytät hyvältä.'' hän hymyili minulle. Punastuin ja lähdin katsomaan muita poikia. Kävelin Niallin huoneeseen ja hänellä näytti olevan vaikeuksia ylänapin kanssa. 

''Kiitos Luoja, että tulit..-'' hän keskeytti itsensä katsomalla minua. Hänen leukansa tippui alas ja hän katsoi minua päästä varpaisiin. ''Meisseli se on housuissanikin.'' ''Sä tykkäät sanoa tota, etkös?'' sanoin kun muistin hänen sanovan samaa mekkokaupassakin. ''Se kuulostaa hyvältä.'' hän kohautti olkapäitään. ''Nyt tuut laittaa tän napin kiinni, ennen ku meen sinne alusvaatteisillani!''

''Liam ei sallisi sitä.'' nauroin ja laitoin napin kiinni. Hän nyökkäsi ja meni laittamaan kenkiään. Lähdin hänen huoneestaan ja menin katsomaan Zaynia. ''Voi Luoja, huhhuh, hitto.'' hän seisoi peilin edessä katsoen itseään. ''Mikä on?'' kysyin ovelta. Hän kääntyi katsomaan minua. ''Näytät tosi hyvältä, Sage.'' hän käytti lempinimeään minulle. Hän sanoi, että Saara on liian pitkä, vaikka Sagen ja Saaran nimessä on vain yksi kirjain eroa.

''Niin säkin, mikä sun ongelma oli?'' kysyin, astuin hänen huoneeseensa ja menin hänen luokseen. ''Paitani näyttää piknik-viltiltä!'' hän huudahti ja osoitti paitaansa. Niin se oikeastaan näyttikin, mutta se oli söpöä. ''Noeihän, se on ihan hyvä.'' naurahdin ja napitin hänen takkinsa. ''Ootko hermona?''

''Ai mä? Zayn Malik hermona? HAh, en ikinä.'' hän sanoi itsevarmasti ja nostin kulmiani hänelle. ''No ehkä vähän.'' hän kohautti olkapäitään. ''Tiesin..'' sanoin ja lähdin ovelle. Menin Liamin huoneeseen ja näin kun hän makasi sängyssään kirppurassa, kuitenkin pukeutuneena. Hänen ilmeensä huokui paniikkia. ''Ootko okei, Liam?'' kysyin istuutuen hänen sängylleen. ''En.'' hän vastasi simppelisti.

''Mikset?'' kysyin sinnikkäästi. ''Mitä jos me ei voiteta? Mitä jos häviämme, ihmiset lopettavat fanittamisen, Harry lähtee tekemään soolouraa koska hän osaa, bändi hajoaa, Dani eroaa musta ja sitten kuolen surullisena ja yksinäisenä..'' hän sanoi vakavissaan. Minun oli pakko nauraa hänelle.

''Ihan ekaksi, teillä on parhaat fanit maailmassa; eivät he välitä vaikkette voittaisikaan. Harry ei tekisi sitä ja Dani rakastaa sua, ei Liam Paynia One Directionista. Ja et kuole surullisena ja yksinäisenä, mä oon täällä.'' sanoin hänelle, hän nousi istumaan ja halasi minua. ''Kiitos, taisin vähän ylireagoida..'' hän hymyili ja nyökkäsin.

''Niin taisit.'' taputin hänen päätään ja lähdin huoneesta. En oikeasti tiedä, miten pojat selviäisivät jos täällä ei olisi naista heidän kanssaan. Kävelin kohti Loun huonetta. Mietin, mitä hän meinaa pukea. Luultavasti jotain punaista ja raidallista. Koputin oveen ja menin sisään. Yllätyin, kun hän ei ollut laittanut mitään punaista tai raidallista, mutta hän näytti komealta. 

Siinä hetkessä ymmärsin, että rakastan Louis William Tomlinsonia.

LOUISIN NÄKÖKULMA

Kuulin koputuksen ovellani. Menin avaamaan sen ja näin maailman kauneimman tytön shokki-ilme kasvoillaan. Mekko näytti hyvältä hänen päällään ja hänen korkokenkänsä sai hänet näyttämään pidemmältä. Hän näytti upealta. ''Lou, näytät mahtavalta.'' hän hymyili. Otin hänen käsistään ja menin hieman lähemmäs. Hän 'kosketti' aistejani ja se sai minut tuntemaan pyörtyvyyttä. Hyvällä tavalla.

''Saara, näytät mahtavammalta.'' kuiskasin ja huuleni melkein koskettivat hänen korvanlehteään. Pussasin hänen kaulaansa ja peruutin nähdäkseni hänen reaktionsa. Hän oli punainen kuin tomaatti ja hänen kätensä hikosivat. Hän ei kai ollut valmis, mutta ei se haittaa. Odotan häntä ikuisuuden ja päivän. 

''Kiitti Boo.'' hän rauhoittui hieman. ''Ootko valmis? Auto odottaa.'' ''Jep!'' hyppelin ovelle. Olin innoissani. BRIT-AWARDS!!! Kuka ei olisi innoissaan? ''Mennäänkö voittamaan se palkinto?'' Harry kysyi ovelta ja laittoi kätensä Zaynin käteen. ''Voit olla siitä varma!''

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Jessus, tarvitsen drinkin.'' Niall sanoi ja meni baaritiskille jatkoilla. ME VOITETTIIN! JEEEEEAAAH! Oli kunnia voittaa; luulin ettemme olisi. ''Hei, rakastan tätä biisiä!'' Zayn huudahti kun Usherin Scream alkoi soida. Hän veti Saaran tanssilattialle. Liam seurasi Dania vessoille, varmaankin jotain tuhmaa. Anna mennä, Li!

''Sitten jäi kaksi.'' sanoin Saaralle kun hän tuli tanssimasta. Laitoin käteni Saaran omaan, tarvitsin hänen kosketustaan. Hän hymyili ja nyökkäsi. ''Mitä haluat tehdä?'' hän kysyi. ''Täällä on satoja julkkiksia ja sä kysyt mitä haluan tehdä? Ihan kuin et tuntis mua!'' vetäisin hänet pois tuoleilta tapaamaan joitakin julkkiksia. Näin liekehtivän oranssin tukan ja tunnistin sen heti. ''Ed!! Sheeran, hei!!''

Hän kääntyi kuullessaan ääneni. Juoksin hidastetusti häntä vastaan ja hän ja Saara nauroivat. ''Louis! Long time, no see.'' hän kätteli minua ja minä vetäisin hänet halaukseen. En vain voinut sille mitään, hän oli jotain niin suloista. ''Jep, siitä on tosiaan aika kauan! Sori kun vietiin palkinto sun nenän edestä!'' virnistin hänelle ja hän kohautti olkiaan.

''Adelelta sun anteeks pitää pyytää. Kuulin, että hänen sydämensä särkyi, koska voitti vain kaksi.'' hän virnisti takaisin ja nauroin. Saarakin nauroi ja muistin että hänkin oli siinä. ''Ainiin, Ed, tässä on meikkaajamme kautta paras ystäväni Saara.'' väistin hiukan jotta he saisivat kätellä. ''Kiva tavata, Saara, näytät upealta.'' Ed hymyili viattomasti. En voinut sille mitään, tunsin kateutta.

''Sä myös! Oon suuri fani ja sun albumi oli tosi ihana!'' Saara intoili ja valahti punaiseksi. Taas tunsin kateutta. ''Mennään, rakastan tätä biisiä ja haluan tanssia!'' nappasin Saaran kädestä ja raahasin hänet tanssilattialle. Minun täytyi saada hänet pois muiden miesten luota. En ymmärtänyt itseäni. Tulimme tanssilattialle ja huomasin, ettei biisiin oikein voinut tanssia. Saara katsoi minua ihmeissään.

''En tiennyt, että tykkäät Dubstepista.'' hän nauroi. ''Tykkään monista lajeista, myöskin dubstepista.'' esitin hienostoväkeä ja hän alkoi nauramaan. Onneksi biisi vaihtui juuri hitaaksi ja tunnistinkin sen. Astuin häntä lähemmän, ojensin käteni ja hän otti sen. Hän laittoi päänsä olalleni ja kätensä niskaani. Omat käteni laitoin hänen lantiolleen ja heiluimme tahtiin. Tuntui kuin tämä olisi tarkoitettua.

Nyt tajusin, että rakastan Saara Calderia.

SAARAN NÄKÖKULMA

Tanssin Loun kanssa hitaita, se oli ihanaa, mutta tietenkin jotain täytyi tapahtua. Musiikki lakkasi ja tuttu ääni kuului mikrofonista. ''Sori, mutta meitä pyydettiin esiintymään. Joten kaikki One Direction-bändiin kuuluvat tulkaa lavan taakse, kiitos!'' Liam hymyili mikkiin. Louis katsoi minua anteeksipyytävästi ja vei minut yleisön joukkoon. 

Sitten he menivät lavalle ja sopivat jotain. ''Päätimme, että esitämme Gotta Be You:n, koska Harry pitää lopusta.'' Louis vitsaili ja kaikki nauroivat. Tuttu melodia alkoi kuulua ja Liam aloitti enkelinäänellään.

(tuolla laulunsanojen välissä on sit 'välispiikkejä'!!!)

Girl I see it in your eyes you're disappointed                  

'Cause I'm the foolish one that you anointed with your heart
I tore it apart
And girl what a mess I made upon your innocence
And no woman in the world deserves this
But here I am asking you for one more chance
                     
Can we fall, one more time?
Stop the tape and rewind

Oh and if you walk away I know I'll fade
'Cause there is nobody else
       
It's gotta be you
Only you         
It's got to be you
Only you 

He kaikki lauloivat. Huomasin, että Louis ei ottanut katsettaan irti minusta laulaessaan kertaakaan. Tarkottaisiko se jotain? Yrittikö hän kertoa jotain?

Now girl I hear it in your voice and how it trembles
When you speak to me I don't resemble, who I was
You've almost had enough
And your actions speak louder than words
And you're about to break from all you've heard
Don't be scared, I ain't going nowhere

Liam lauloi taas. Louisin silmät eivät vieläkään olleet liikahtaneet minnekkään. Tulin hulluksi hänen silmistään. Ne olivat merensniset ja vihreät samaan aikaan, mutta olivat ne joskus harmaatkin.

I'll be here, by your side
No more fears, no more crying
But if you walk away
I know I'll fade
Cause there is nobody else

It's gotta be you
Only you
It's got to be you
Only you

Oh girl, can we try one more, one more time?
One more, one more, can we try?
One more, one more time
I'll make it better
One more, one more, can we try?
One more, one more
Can we try one more time to make it all better?

Zayn lauloi. Louis ei vieläkään ollut irrottanut katsettaan omastani. Jotain hänen silmänsä yrittivät kertoa minulle, en ollut varma mitä. Rakkautta?

Cos it's gotta be you
It's gotta be you
It's gotta be you
Only you

It's gotta be you
Only you

He lopettivat. Louis katsoi vieläkin minua. Hän tuli suoraan luokseni ja tuli tosi lähelle. Hän laittoi toisen kätensä poskelleni ja toisen lantiolleni. Tässä hetkessä, olimme vain me. Tässä hetkessä, mikään muu ei kiinnostanut. Tässä hetkessä, tunsin rakkautta ja kun intohimon liekit leimahtivat vieressämme. ''Saara, saanko suud..-'' hän aloitti ujosti, mutta keskeytin hänet. ''Hiljaa, Louis.'' laitoin käteni hänen niskaansa ja vedin meitä lähemmäs, jotta nenämme koskettivat toisiaan. Sitten hän suuteli minua.

Louis William Tomlinson suuteli minua. Vihdoin.

Onnekas virhe OSA 23

SAARAN NÄKÖKULMA

''Nouse ylös.''
''Eeeeennnhh..''
''Vau, miten viehättävä ääni.''
''Pidässäseturpaskii''
''Hei, musta piti tulla äidinkielenopettaja, joten tässä; sitä ei sanota noin.''
''Pidä. Sä. Se. Turpas. Kii.''
''Parempi! Nyt sano se vähän ystävällisemmin.''
''Zayn?''
''No?''
''Mene ulos ja jää bussin alle.''
''Ohhhoh, joku nousi väärällä jalalla sängystä tänään...''
''EN OO VIELÄ EES NOUSSU, HITON FAGOTTI!''
''Kielenkäyttö, neitiseni.''
''Missä vasara kun sitä tartteen?''

Nousin sängystä ja kävelin keittiöön, jossa kaikki pojat söivät murojaan. Niallilla oli tietenkin kaikista eniten, mutta hän myös söi niitä nopeiten. ''Huomenta!'' Harry hymyili hymykuopat vilkkuen. Tönäisin häntä samalla kun istuin ja hän voihkaisi. Tönäisin häntä ehkä vähän liiankin kovaa, hups.

''No, mitäs tänään?'' Louis kysyi. Kiitin häntä biisistä ennen kun menimme nukkumaan eilen ja hän pyysi anteeksi kun ei ole ollut oma itsensä. Hän sanoi, että syynä oli se kun hän lauloi koko biisin yksin ja oli hermostunut. ''No, meillä on keikka tänään, mutta sitä ennen ollaan vapaita! Joten mennään... SHOPPAILEMAAN!'' Zayn huudahti ja Niall hurrasi idealle.

''Missä me nyt ollaankaan?'' kysyin. ''Manchesterissä/a.'' Zayn sanoi. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. ''Asuin täällä ennen Lontoota! Osaan tän kaupungin kuin omat taskuni!'' huudahdin ja aloin innostua. ''No mitä me sitten odotetaan?'' Liam hyppäsi tuoliltaan ja meni hakemaan kenkiään. ''Mun pitää valmistautua.'' sanoin ja aloin kävellä kohti kylpyhyonetta. Kaikki valittelivat takanani.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Ja teidän oli pakko pukeutua noihin?'' kysyin parhailta ystäviltäni. Pitänee hankkia uusia sellaisia. ''Jep! Siitä on 3 vuotta kun me tehtiin videopäiväkirjaa nää yllämme, ajateltiin tehä se uudestaan!'' Niall sanoi ja katsoi naurettavaa asuansa. ''Joten te, maailman suurin poikabändi, menette Manchesterin keskustaan OnePiecet päällänne?'' kysyin ja yritin pitää nauruani, joka pulppusi väkisin ulos.

''Joo. Nyt autoon siitä.'' Liam hymyili minulle. Huokaisin ja menin istumaan. Nolottaa, että joudun kävelemään heidän kanssaan keskustassa vanhassa kotikaupungissani. Tästä tulee hauskaa. ''Hei! Rakastan tätä biisiä!'' Liam huusi kun Bruno Marsin - Billionaire alkoi kuulua radiosta. He kaikki alkoivat laulaa sitä ja he kuulostivat kuin enkelikuorolta.

Pysähdyimme kaupunkiin ja helpotuin, kun näin ettei siellä ollut paljoa porukkaa. Nojoo, kello oli vasta 12, joten koululaiset olivat koulussa. ''Minne ihmeeseen pitää mennä?'' Liam sitoi kätensä omaani. Louis kiinnittäytyi toiseen käteeni hymyillen. Niall Louisin, Harry Liamin ja Zayn Harryn. Näytimme varmasti tosi typeriltä, mutta ihan sama, YOLO.

''Öö, no mitä tulitte hakemaan?'' kysyin ja kaikki katsoivat minua kuin hullua. ''Eikö kukaan kertonut sulle?'' Louis ihmetteli. ''No ei varmaankaan, jos joudun kysymään.'' vastasin viisaasti. ''Brit-awards on kahden päivän päästä ja sä tulet meidän kanssa.'' Liam ilmoitti. Pysähdyin ja rivimme rakoili. ''MITÄ?'' kysyin shokissa ja vihaisena. ''Me luultiin, että Niall ois lipsauttanu sen lavalla.'' Harry informoi. ''HEI?!'' Niall huudahti ja katsoi Harrya vihaisena.

''Toistan, MITÄ? En mä voi tulla Brit-gaalaan, enhän mä ees osaa laulaa!'' sanoin ja kaikki nauroivat. ''No kyllä sä osaat, mutta et sä sen takia sinne oo tulossa. Saamme tuoda kaksi vierasta ja Greg ei pääse.'' Niall sanoi. ''Joten viette mut?'' kysyin shokissa ja imartelluna samaan aikaan. ''Jep, joten vie meidät Manchesterin kalleimpaan pukukauppaan ostamaan sulle mekko.'' Louis hymyili.

''En, jos ette anna mun ostaa omaa mekkoani.'' ravistelin päätäni ja he nauroivat. ''Ekaksi, me sut viedään joten? Tokaksi, millasia ihmisiä sä luulet että me ollaan? Annettais ostaa sun oma mekko? Herrajumala, Saara. Muistutan vaan, että mehän ollaan vähän niinkun kuuluisia.'' Liam sanoi. ''Sanoo mies sinisessä onepiecessä?'' nauroin ja aloin kävellä taas. Kaikki naurahtivat ja lähtivät kävelemään perässäni. Vein heidät kauppaan, jossa myytiin kaikenlaisia iltapukuja ja smokkeja.

''Hei! Meidän pitäs ostaa yhteensopivat asut!'' Louis huudahti kun kävelimme kauppaan sisälle. ''Ei helkkarissa.'' kaikki neljä sanoivat yhteen ääneen ja hän roikotti päätänsä pettyneenä. Harry otti kädestäni ja vei minut iltapukujen luo. ''Ota punainen.'' Harry ehdotti. ''Niin, Haz, sitä ei olekaan nähty ennen.'' nauroin ja menin kultaisten pukujen luo. Eräs kiinnitti katseeni heti. Se oli olkaimeton, toppiosassa oli hileitä, helma oli pitkä ja hieman tummemman kultainen. Toppiosassa oli sydänpääntie ja se oli avonainen selästä. Se oli niin kaunis.

''Se on hieno. Kokeile.'' Harry sanoi ja otin kokoni. Menin sovituskoppiin, otin legginsini ja neuleeni pois ja laitoin mekon päälle. Se oli täydellinen. Väri sai ihoni hehkumaan ja pituus oli juuri sopivan kokoinen pienikokoiselleni tytölle. Se oli juuri sopivan seksikäs ja sydänpääntie näytti upealta eikä paljastanut liikaa. En ole varmaan koskaan näyttänyt yhtä hyvältä. Tulin sovituskopista pois ja menin seisomaan kaupan puolelle. Kaikkien päät kääntyivät minua kohti. Heidän leukansa menivät niin alas, että melkein irtosivat koko muusta päästä. 

''Jessus, Saara, näytät kuumalta.'' Zayn sanoi.
''Meisseli se on housuissanikin.'' Niall sanoi kuolemanvakavana. 
''Pyhä Äiti Teresa, näytät hoootilta!'' Harry sanoi, meni Zaynin luokse ja pussasi tätä poskelle.
''Onko pettämistä jos sanon että näytät kivalta? Hitot, näytät loistavalta!'' Liam virnisteli minulle.

Louis käveli luokseni, otti käsistäni ja katsoi syvälle silmiini. 
''Näytät tosi kauniilta, Saara.'' hän sanoi ja halasi minua. Halasin takaisin, mutta ihmettelin miksi hän oli noin rauhallinen nyt. ''Kiitos, pojat. Tää taitaa olla se oikea.'' sanoi ja hymyilin heille kun Louis päästi otteestaan. ''Totta hitossa on!'' Niall huudahti ja jatkoi pukunsa etsimistä. ''Tarkoitan sitä, Saara. Sä oikeasti näytät tosi kauniilta.'' Louis otti kädestäni, pussasi sitä ja meni bändikaveriensa luokse. 

Louis, olenko ennen kysynyt, miksi olet noin mahtava?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''BUILD A BEAR!'' Niall ja Louis huusivat samaan aikaan. Ravistelin heille päätäni ja jatkoin kävelemistä eteenpäin. ''Saaaaraaaa.'' Niall valitti ja halasi minua takaapäin. Hän vinkui ja tunsin kun hän hymyili. ''Miks vihaat Build a Bearia?'' 

''Emmä sitä vihaa, voitte mennä jos haluutte, mutta mä meen hakee kengät tän mekon kaa. Tiedän, mitkä haluan, käyn vain hakemassa ne. Tuun sekunnissa.'' selitin hänelle. Hän pussasi minua poskelle ja lähti muiden poikien kanssa. Kaikki hurrasivat paitsi Lou, joka tuli luokseni ja otti kädestäni pussin, laittoi sen toiseen käteensä ja piti vielä toisella kädellä kiinni omastani. ''En mä sua yksin päästä, enhän?'' hän nosti kulmiaan ja pussasi samalle poskelle kuin Niall. Mikä tätä poikaa vaivaa? 

''Osaan kyllä ostaa itekkin kengät, Lou.'' sanoin ravistellen päätäni hänelle. ''Niin, mutta mitä hauskaa siinä on?'' hän kysyi ja alkoi kävellä nopeammin. ''Mennään, kello on jo puol kolme, koulut loppuu kohta.'' hän selitti. Nyökkäsin ja aloin itsekin kävelemään hieman nopeampaa. 

Menimme hienoon kenkäkauppaan ja menin heti Jimmy Choo:n kenkien luo. Kultahileiset korot tekisivät taikaa. Tai niin luulin, mutta sitten näin hinnan. ''Ei hätää, mä maksan.'' Louis otti kengät ja meni kassalle ennen kuin kissaa kerkesin sanoa. Hän tiesi kokoni, koska raukka joutui lainaamaan kenkiäni yksi päivä. Hän kun jätti omansa rannalle.

''Louis! Ei tarttee, voin laittaa ne jotka mulla on bussis..-'' hän keskeytti minut painaen sormensa huulilleni. ''Kiitti Louis, oot paras.'' halasin häntä tiukasti. ''Tiedän.'' hän kuiskasi korvaani ja lähetti sillä kylmiä väreitä selkärankaani.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Nyt on kysymysten aika!'' Niall ilmoitti. Minun lempikohtani, kysymysten kysyminen, oli alkanut. ''Okei, eka on Louisille; olitko kateellinen kun Harry ja mä mentiin yhteen?'' Zayn vinkkasi Loulle. ''Olin niin kateellinen! No ei vaan, oon tosi onnellinen teidän puolesta, niinkun kaikki meistä.'' Lou vastasi suoraan.

''Hyvä vastaus, Louis. Seuraava on irlantilaiselle.'' Liam sanoi ja Niall mutristi huuliaan, yleisö nauroi. ''Mitä tekisit jos Nandos suljettaisiin?'' 
''Itkisin niin, etten itkisi enää.'' hän vastasi ilman mietteitä. ''Tässä Loulle, joku on vähän kuuluisa tänään.'' Liam taputti Loun selkää omahyväisesti. ''Oliko se Saara joka kirjoitti sen biisin mitä lauloit eilen?'' 

''Jos kertoisin, mysteeri ei olisi enää niin kovin mysteerinen!'' hän väisti kysymyksen. Kiitin häntä päässäni. ''Okei siinä kaikki fani-kysymykset tältä illalta! Biisin aika, luulen että pidätte tästä!'' Liam ilmoitti. Up All Night-musiikki alkoi soida joka tarkoitti samalla, että se olisi viimeinen kappale tältä illalta. 

''Saara, mun pitäis kysyy sulta yks asia.'' Alice sanoi vierestäni.
''Mikä on?'' nostin kulmiani.
''Tulisitko kaasokseni?'' hän kysyi virnuillen.
''Mitä?! MÄKÖ??! TOTTAKAI! TOTTAKAI!!!'' halasin häntä.
''Hienoa! On vielä toinenkin asia.'' hänen naamansa valahti valkoiseksi ja vakavaksi ja hänen silmänsä täyttyivät paniikista.
''Mitä Alice? Pelotat mua.'' pidin hänen kädestään suojelevasti.
''Oon raskaana.'' 

Onnekas virhe OSA 22

LOUISIN NÄKÖKULMA

Saara on puhunut pitkään äitinsä kanssa. Onkohan kaikki hyvin? Hän ei ole koskaan puhunut perheestään paljoa. Luulen, etteivät he tule kovin hyvin toimeen, mutten koskaan ole kysynyt. Miksi olisin? Päivät vierivät ja olen vieläkin varma, ettei hän pidä minusta niinkuin minä hänestä. Nousin sohvalta, hieroin meikkiäni hieman ja laahustin bussiin. Saara oli Niallin punkassa soittamassa kitaraa ja laulamassa. En tiennyt, että hän osaa soittaa kitaraa tai laulaa. On kai paljon asioita, joita en tiedä Saara Calderista.

Come upstairs and ill show you where all my
Where my demons hide from you
Just look at who I have become I am so ashamed
You were the one that made me feel the way I do

You broke me and taught me
to truly hate myself
unfold me and teach me how to be
like somebody else

and I felt strong enough
I was discovered by the love
I had been waiting for so long
You told me none of that was real
I can not hide how low I feel
To know that you were never wrong

You broke me and taught me
to truly hate myself
Unfold me and teach me
How to be like somebody else

Oh oh oh oh oh
Oh eey yeaah
You are lost and found
Falling out my babe
Broken down
Broken down

You broke me and taught me
to truly hate myself
Unfold me and teach me
How to be like somebody else

You broke me and taught me to
Truly hate myself
Unfold me and teach me
How to be like somebody else

Nuo sanat, eikai ne vain ole hänen tunteitaan? Saara on aina iloinen, naurava, huoleton ja pirteä, eikai hän vain tunne näin sisällään? ''Saara, toi oli tosi hienoa.'' sanoin varovasti. Hän kääntyi minuun päin kyyneleet silmissään. Juoksin hänen luokseen ja otin hänet halaukseeni. ''Sun ei pitänyt kuulla tota.'' hän sanoi katsoen alas. ''Miks? Se oli tosi tunteikas ja liikuttava esitys.'' sanoin kannustavasti. ''Ei kenenkään pitänyt kuulla sitä. Se on liian henkilökohtainen.'' hän sanoi nousten ja jätti sängylle paperin. Nousin myös ja yritin estää häntä lähtemästä.

''Saara! Onko tässä nyt jotain mitä et mulle kerro?'' sanoin ja se kuulosti ankaralta, miltä sen ei pitänyt kuulostaa. Miksi hän käyttäytyy näin? Mitä tapahtui? ''Sä et tiedä puoliakaan, Tommo.'' hän sanoi ja lähti bussista. Jäin siihen ihmettelemään mitä hittoa hänelle oli tapahtunut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Ja sitten hän vain lähti?'' Niall kysyi. Harry vei Zaynin jäätelölle ja Liam skypetti Daniellelle, joten Niall oli ainoa jolle pystyin hämmästykseni vuotamaan. ''Niin.'' nyökkäsin ja hörppäsin teetäni. Meillä olisi keikka kolmen tunnin päästä, mutta Saara vallitsi ajatuksiani, enemmän kuin yleensä. 

''Hei, mun pitäs kertoo yks juttu.'' Niall tuijotti omaan teehensä. ''Kerro.'' sanoin. Niall kertoi minulle aina kaiken ja päinvastoin. Vain yhtä asiaa en ollut hänelle kertonut; rakastan Saaraa ja siitä ei koskaan tulisi mitään ja tunnen itseni idiootiksi. ''Niin no.. Makasin Cindyn kanssa kun te vielä seurustelitte...'' Niall sanoi varovasti ja sydämeni pysähtyi.

''MITÄ?!'' nousin ylös nopeasti ja teeni läikkyi kupista ulos. ''Anteeksi! Se oli se Brit-awards ilta ja olin tosi kännissä! En tarkoittanut sitä!!'' hän roikotti päätään häpeällisesti. Sisälläni kiehui ja tein ensimmäisen asian mikä mieleeni juolahti. Löin häntä.

Nyrkkini osui hänen poskeensa ja hän lensi taaksepäin. Hän jymähti lattialle ja katsoi minua kyynelissä. ''Kai mä ansaitsin ton.'' hän sanoi kokeillen poskeaan. ''Joo, niin teit.'' muistutin häntä. Miksi olen näin paha ihminen? Ensin pelästytän rakastamani naisen ja sitten lyön parasta ystävääni? Mikä minua vaivaa? ''Oikeasti, Lou, en tarkoittanut mitään! Tiedät, etten tekisi sitä selvin päin! Oon pahoillani, Louis, oon oikeasti.'' hän vakuutteli. Tiedän sen, mutta tiedän myös että seksiin tarvitaan kaksi ihmistä.

''Cindy ei juonut Brit-iltana.'' muistutin itselleni enemmän kuin hänelle. ''Niin, hän se oli joka mulle niitä drinkkejä tarjosi.'' hän kehitteli. ''Siis hän yritti hommata sut jurriin? Ja saada sut niin sänkyyn?'' kysyin, edelleen itseltäni kuin Niallilta. ''En tiiä, mutta hän todella sai jalkani alta. Ja sitten hän pakotti mut lähtee ja vieläpä omin päin.'' hän yritti päästä ylös, mutta mustelmaan taisi sattua liikaa. Annoin käteni auttaakseni. Hän katsoi minua ihmeissään, mutta otti käteni mieluusti.

''Ei se haittaa, et tiennyt sillon mitä teit. Eikä hän muutenkaan mua rakastanut.'' sanoin roikottaen päätäni. ''Ei hän, mutta tiedän erään, joka rakastaa.'' hän hymyili ja pääni nousi ylös. ''Harry? Ei, hän rakastaa Zaynia ny..-'' sanoin. ''Ei, Saara.'' hän keskeytti minut ja sydämeni pysähtyi. ''Mitä?'' kysyin varovasti. ''Jo toisena päivänä hän kertoi, että tykkää susta. Ja on selvää, että tykkäät hänestä myös.'' hän sanoi ja taputti minua olalle ja lähti huoneesta. ''Meen hakee jäätä!'' hän ilmoitti.

Nyt olen hämmästynyt.

SAARAN NÄKÖKULMA

''Ja sitten hän vain lähti?'' Alice kysyi kulmiansa nostaen. Päätin kertoa hänelle, koska tuntui, että jollekkin täytyi vuodattaa. Ja Alice oli ensimmäinen ihminen, jota ajattelin. ''Jep, lähti.'' sanoin välttäen katsekontaktia. Hän otti kädestäni. ''Hei, et oo kuin äitis. Tiiän, ettet tekisi sitä kenellekkään. Mikään tästä ei oo sun syytäs. Ei mikään.'' hän lohdutti puristaen kättäni hellästi. 

''No onhan. Ne eros mun vuoks. Ne tappeli mun vuoks. Kaikki on mun syytä.'' sanoin pidättäen kyyneliä. ''Älä sano noin.'' hän sanoi ankarasti. Katsoin häntä ja hän hymyili hieman. Yritin hymyillä takaisin, mutta siitä tuli vain hirveä virnistys. ''Eikö meillä oo meikattavia?'' kysyin nousten ja kooten itseni. ''Itseasiassa on.'' hän sanoi ja menimme pukuhuoneeseen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''HERRAJUMALA, HARRY, ISTU PAIKALLAS!'' 
''En haluu meikkiä, Saara, oon täydellinen näinkin!''
''Modest! pakottaa.''
''Ei tarvi totella, söpöpiirakka.''
''Älä kutsu mua noin.''
''Mikskä sitten?''
''No emmä tiiä, Saaraksi.''
''Liian tylsää.''
''Etkö tykkää mun nimestä, Hazza-nalle?'' 
''VAIN LOUIS SAA KUTSUA MUA HAZZA-NALLEKS!!'' 
''Niinkö? Mitä aiot tehä sille, Hazza-nalle?'' 

''AAAAAAHHHHH!'' hän huusi, taklasin minut lattialle ja alkoi kutittamaan kyljistäni. Kiemurtelin ja vaikertelin, mutta hän ei antanut periksi. Hän oli minua vahvempi, en voinut tehdä mitään asialle. ''Haz! Lopeta, hän ei tykkää kutittamisesta!'' Louis huusi Alicen meikattavana. Harry katsoi häntä oudosti, mutta lopetti sitten. Nousin ja menin Loun luokse.

''Kiitti, Tommo, rakastan sua.'' pussasin hänen poskeaan ja hän punastui ja käänsi päätänsä. Outoa; normaalisti hän olisi hymyillyt ja pussannut takaisin. Hän on ollut outo siitä lähtien kun löi Niallia; mitä täällä tapahtuu? ''Saara, yritä saada irlantilaisen mustelma peitetyksi.'' Alice käski ja jatkoi Loun meikkaamista.

Hätistin Harryn tuolista ja asetin Niallin siihen. Vau, Louis osaa lyödä kunnolla. Tässä olisi hommaa. Yritin parhaani, mutta se näkyi silti. Kutsuin Alicen paikalle. Hän mietti hetkisen ja lähti sitten huoneesta. ''Tätä veljeni käytti, kun joutui tappeluun.'' hän sanoi ja laittoi voidetta Niallin mustelmalle. Sitten hän laittoi toista voidetta ja voila, mustelmaa ei ollut enää mailla halmeilla. Vau, miten hän tuon teki?

''Pojat! Aika mennä!'' Paul huusi ovelta. ''Moikka, Saara. Ja valmistaudu yllätykseen!'' Liam huusi ennen kuin lähti. Muutkin vilkuttivat. Mitä ihmettä? 

Alice ja minä menimme aitiopaikoille oikeaan siipeen. He tervehtivät, saivat paljon huutoja ja lauloivat muutaman laulun. Kaikki oli normaalia kunnes yhtäkkiä Louis sanoi; ''Tämän laulun on kirjottanut mulle tosi tärkee ihminen ja haluun näyttää että se on hyvä! Toivottavasti tykkäätte!'' Louis hymyili yleisölle. Avustaja toi pari baarijakkaraa joille Louis ja Niall istuutuivat. Niall alkoi soittaa kitaralla melodiaa ja tunnistin sen. Minun biisini.


Come upstairs and ill show you where all my
Where my demons hide from you.....

Laitoin käteni suuni eteen ja tunsin, kun silmäni täyttyivät kyynelistä. Minun sanani, Niallin soitto ja Louisin ääni, ne kaikki sopivat täydellisesti yhteen. Alice katsoi minua ja tajusi, että minä olen se, jolle biisin hyvyys piti todistaa. Muut pojat istuivat sohvalla ja lauloivat joitakin pieniä kohtia Louisin kanssa. Menin kananlihalle selästä ja käsistä, hän teki tämän minua varten.

Unfold me and teach me
How to be like somebody else

Louis lopetti ja yleisö kirkui ja huusi ja taputti ja huusi ja huusi ja huusi ja huusi. Itkin esteettömästi välittämättä kaikista oudoista katseista, jotka sain. ''Pidittekö siitä?'' Niall kysyi yleisöltä. Korvani melkein kuuroutuivat, huudot olivat KOVAT. ''Jos tämä henkilö nyt kuuntelee ja katsoo meitä, kuuntele yleisöä. Kaikki huudot on sulle, joten oo ylpeä ittestäs! Oot mahtava, vaikka muut toisin sanoisivatkin!''

Louis. Miksi olet niin mahtava?