LEAN NÄKÖKULMA
Pakkasin vaatteitani viikonlopuksi Effielle ja mietin koko ajan, miksi Marcel katsoi häntä sillä tavalla. Miksi hän edes puhui hänelle. Hänellä täytyy olla paljon itseluottamusta, kun tulee sekoittamaan Effien pään. Ei Effie halunnut olla tuollaisten seurassa; nörttien ja pellejen. Vai halusiko?
Ravistelin päätäni tietoisena siitä, että Effie tappaisi minut, jos saisi tietää että ajattelen näin. Tiedän, että häntä ei kiinnosta, vaikka ajattelen negatiivisesti asioista joista en tiedä. En voi olla ainoa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Ajelisitko pääsi kaljuksi ja pitäisit sitä kaljuna neljä vuotta vai söisitkö parsakaalia koko lopun ikäsi?'' kysyin Effieltä. Hän vihaa parsakaalia, joten tämä kysymys on paha. ''Mitä hittoa? Et voi odottaa, että vastaan tohon! Sä oot surkea tässä pelissä.'' hän yritti näyttää vakavalta vaikka näin pientä hymyä. ''Se on se pointti! Kysymysten pitää olla tosi vaikeita!'' sanoin ja näytin kieltä hänelle. ''No, sano; parsakaali vai ihanien hiustesi ajelu?'' vinkkasin hänelle.
''Ei kumpikaan! En halua pelata tätä peliä enää, senkin tyhmä lehmä!'' hän sanoi ja heitti tyynyn minua päin. Nauroin ja heitin sen häntä päin. Se taisi olla hänelle yllätys, koska hän tippui sängystä. Hiljaisuus täytti huoneen, kunnes hän vihdoin repesi. Vannon, että joku kuolisi jos saisi hänen naurunsa. Se on niin ihana. Hän alkoi nauraa kovempaa ja en voinut mitään, aloin nauraa hänen kanssaan.
''Melkein aiheutit mun sydänkohtauksen!'' sanoin nauraen entistä kovemmin. Hän nousi istumaan vedet silmissään. ''Miten mä, Lea, aiheutin sulle muka sydärin? Sähän mut tiputit tästä hiton sängystä?!'' Effie katsoi minua totisen ja purskahti heti sen jälkeen nauruun. Kun hän kömpi taas sänkyyn, hän oli jo rauhoittunut eikä nauranut enää niin paljoa.
''Se silti sattui!'' hän kikatti hiukan ja näytti keskisormea minulle. Pyörittelin silmiäni ja näytin takaisin. Tämä on juuri tätä helppoa minä ja Effie-aikaa, kumpikaan ei jaksa välittää meikeistä tai miltä näyttää. ''Ruokaa.'' hän sanoi rauhallisesti ja katsoi minua. Mitä hittoa? ''Ruokaa?'' kysyin ihmeissäni ja hän ryntäsi ulos huoneesta.
''Tilaan pizzaa!'' hän huusi, pyöritin silmiäni ja makasin sängylle. Hän syö niin paljon, mutta on silti niin hoikka! Kuka vaan tappaisi jos saisi hänen vartalonsa. Minä myös. Aloin miettiä hänen exäänsä, Stania. En koskaan tajunnut, mitä Effie näki hänessä. Mutta sitten taas, minulla ei ole koskaan ollut poikaystävää, joten mistä minä mitään tietäisin. Mutta silti en ymmärrä, mitä hän Stanissa näki.
EFFIEN NÄKÖKULMA
Kun olin tilannut pizzat, aloin kapuamaan rappusia takaisin ylös. Raavin päätäni ja aloin miettimään Marcelia. Miksi hän halusi numeroni? Ei me kuitenkaan koskaan enää jutella tai mitään. Miksi hän edes kysyin haluaisinko hengata hänen kanssaan? Tiedän, että sanoin myöntävästi, mutta en halunnut olla ilkeä. Tai voisinhan antaa mahdollisuudenkin...
Hämmentynyt. Olen hämmentynyt. Autoin häntä vain, koska hän tarvitsi apua. En oikeastaan haluaisi olla hänen lähellään. Hän on outo, tosi outo. Mutta sitten, hän on tosi hyvännäköinen. Ja vaikka hänen äänensä onkin aika nörttimäinen, siitä kuulee brittiaksentin. Minun seurassani hän puhui tummalla äänellä, mutta muiden seurassa korkealla ja ärsyttävällä äänellä, vaikka oli sekin söpöä. Ja hänen pukeutumisensa ei myöskään ole kovin hyvännäköistä, mutta se näyttää söpöltä hänellä. En ymmärrä, miksi tunnen näin, tai miksi koko ajan mietin häntä. Toivottavasti se lakkaa kohta, koska pelotan itseäni. Minun, Effie Morganin, ei pitäisi tuntea näin. Eihän?
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Tuntuu läskimmältä kuin ennen.'' Lea sanoi ja meni makaamaan pidellen mahaansa. ''Anna slaissi!'' sanoin hänelle nauraen ja annoin lautaseni. ''Sä oot...'' minut keskeytettiin kun puhelimeni piippasi. Nostin sen ja katsoin viestin hymyillen. ''Moi ihana, miten sun iltas on menny? ~Marcel'' hymyilin enemmän ja katsoin Leaa, joka katsoi minua ihmeissään. ''Moi Marcel. Mun ilta on menny hyvin, entäs sun? (: ~Effie'' Purin alahuultani ja katsoin Leaa.
''Mitäs hittoa toi nyt oli?'' hän kysyi ja katsoi minua hämmentyneenä. ''Toivottavasti et puhu Stanista, hiton kusipää se vaan on.'' hän sanoi ja katsoin häntä ihmeissäni. Uskomatonta, että hän luulee, että puhun Stanille! Se on viimeinen asia, jonka haluan tehdä.
Nauroin ja ravistin päätäni. ''Ei ei ei, ei se ole Stan... Se on..'' purin huultani ja katsoin häneen. ''Se on Marcel.'' sanoin varovasti ja hän katsoi minua kuin olisi nähnyt haamun. ''Yäk... Effie, miks hitossa sä sille puhut? Hän on outo, ällö ja nörtti. Ja miksi hän muutenkaan tuli kysymään sun numeroa tänään? Ei hän vaan voi tehdä niin.'' hän sanoi ja pyörittelin silmiäni. ''Sä et tiedä koko tarinaa!'' huusin hänelle ärsyyntyneenä. ''Kerro mulle.'' hän sanoi.
Aloin kertoa hänelle, että Stan löi ja potki häntä, että puolustin häntä ja autoin häneä puhdistautumaan. Hän vain istui ja katsoi minua epäuskoisena. Kun lopetin viimeisen lauseen, jäin katsomaan häntä ja nyökkäsin. ''Vau.'' hän sanoi ihmettyneenä. ''Mutta ei se kuitenkaan ole mitään, tuskin enää puhumme toisillemme.'' sanoin ja katsoin häntä. Hän hymyili hieman ja otti syvän henkäyksen.
''No, en olisi niin varma.. Tarkoitan...'' hän katsoi minua otsa kurtussa. ''Sä autoit häntä.. Hänellä ei oo kavereita.. Sä oot tyyliin ainoa, joka on puhunut hänelle ystävällisesti. Sä puolustit häntä, vannon, että oot ainoa tyttö, joka on puhunut hänelle sanomatta sanaa nörtti.'' hän sanoi ja ravistelin päätäni, vaikka tiesin että hän olisi ehkä oikeassa. Kukaan ei ole vaivautunut antamaan hänelle mahdollisuutta. Katsoin pirisevää puhelintani ja näytöllä näkyi nimi Marcel.
''Ihan hyvin, on aika tylsää, ei mitään tekemistä, mutta mä oon tottunut siihen. ~Marcel'' katsoin vuorotellen puhelintani ja Leaa. Mitä jos kutsuisimme hänet tänne? Tunti tai kaksi.. En usko, että Lealla olisi paljon sitä vastaan. Mutta sitten kuitenkin, tämä on meidän viikonloppumme. Huokaisin.
''Mikä on?'' Lea kysyi. ''Hän sanoi, että hänellä on tylsää, mutta että on tottunut siihen.'' sanoin katsoessani puhelintani. ''Haluatko, että hän tulisi tänne?'' hän hymyili hieman. ''Oikeasti?'' kysyin ihmetellen. Hän nyökkäsi ja aloin kirjoittamaan uutta tekstiviestiä. ''Haluatko tulla tänne? Lea on täällä, mutta ei se haittaa. Me ei tehdä mitään... Joten... Niin. :) ~Effie'' Ja melkein heti sain vastauksen; ''Se olisi kivaa, kiitos paljon! (: ~Marcel''
Lähetin hänelle osoitteen ja ohjeet tänne pääsyyn. Katsoin Leaa ja hän nyökkäsi. Marcel Styles on tulossa. Minun kotiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti