What could be worse #16

OK, alan täst lähtien kirjottamaan nykyajassa, koska meen aina niin sekasin noissa aikamuodoissa!! (yleensä oon siis kirjottanut imperfektissä :) )

CARRIEN NÄKÖKULMA

On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun minä ja Harry pussailtiin kännissä.
Pojat ja Simon ovat olleet aika paljon studiolla lähiaikoina. Joka on tietenkin hyvä keino välttää Harrya. Liam yrittää saada meitä puhumaan toisilleen. Mutta olen tosi itsepäinen henkilö, kuten kaikki tietää.
Olen hengaillut Danin, Perrien, Sadien ja Biancan kanssa aika paljon. Ensin he yrittivät saada minua puhumaan asiasta, mutta luovuttivat pian. He tietävät etten halua puhua siitä.
Nyt olen yksin kotona katsomassa leffaa, Notebookia tietenkin. Pojat ja Simon lähtivät pari tuntia sitten.
Leffan lopputekstit alkavat pyöriä ja sammutan telkkarin huokaisten. 
Itsetuhoisuuteni jatkuu. Pidän koko ajan pitkähihaisia paitoja ja säikähdän, jos joku koskee käsiäni. Olen säälittävä. Lulu ei vieläkään tiedä, enkä usko että voisin sitä enää kertoakaan. Olen vaiheessa, jossa arvet eivät peity meikkivoiteella.

Yhtäkkiä kuulen kävelyä. Käännyn ja nään Harryn kävelevän yläkertaan. Nousen ja seuraan häntä hänen huoneeseensa.
''Mitä sä teet?'' kysyin kun nään hänen katsovan useampien farkkujen taskuja. Harry katsoo minuun ja punastuu hieman. 
''Mä.. öö.. unohdin puhelimen'' Harry kertoo ja näyttää iphoneaan.
''Okei'' sanon ja lähden kävelemään pois.
''Oota, Carrie'' hän sanoo. Pysähdyn ja käännyn häneen päin. 
''Niin?''
''Miksi sä ignooraat mua?'' hän kysyy ja katsoo minua surullisena.
''Mä en halua puhua siitä..'' vastaan ja alan tuntea itseni haavoittuvaiseksi.
''Ei, kun meidän pitää puhua tästä'' Harry vaatii.
''Okei'' huokaisen. ''Mistä haluat puhua?'' 
''Meistä, siitä illasta kun suutelimme. Toki se oli vaan virhe, mut'' hän sanoo, mutta keskeytän hänet.
''Jep, pelkkä virhe! Senkö sä halusit mulle kertoa, sä kadut sitä? Hei kiitos, musta tuntuukin niin paljon paremmalta nyt'' sanon laukoen sarkasmiani.

''Kuuntele!!'' hän melkein huutaa turhautuneena.
Pyöräytän silmiäni ''Ihan sama'' 
''Se mitä mä tarkotan, on, että oltiin molemmat humalassa. Sen ei pitänyt tapahtua niin. Mutta mulla todella on tunteita sua kohtaan. Kaikki ne kerrat, milloin melkein suutelimme, en mä oo niitä unohtanut. Enkä aio käyttäytyä kuin ne ei olisi tapahtuneet, tottakai ne on tapahtunut. Mutten oo koskaan tuntenut ketään tyttöä kohtaan tällaista.. Sun kanssa on erilaista. Mua hermostuttaa sun seurassa, en oo itse varma Harry. Se, mihin tällä pyrin on, että haluan tietää onko sulla samanlaisia tunteita?'' Harry kertoo.
Seison Harryn edessä täydessä shokissa. Harry Styles juuri myönsi tunteensa minua kohtaan, että hän haluaa suudella minua ja tottakai tunnen häntä kohti samoin! Tietenkin! Mutten vain tiedä olenko valmis tähän. Katson hänen huolestuneisiin silmiinsä ja teen, mitä vaistoni kertoo. 
Astun lähemmäs häntä ja painan huuleni intohimoisesti hänen omilleen. Hänen huulensa ovat niin pehmeät... Mitä tapahtuu?

Olen sekaisin.

Harry nopeasti tajuaa mitä tapahtuu ja alkaa suudella takaisin. Koskettelen hänen hiuksiaan ja ymmärrän miten ihanaa tämä on. Voiko edes olla täydellisempää? Tunnen meidän liikkuvan, kun Harry työntää minua seinää vasten. Selkäni on seinää vasten, Harryn toinen käsi lantiollani ja toinen poskellani. Huulemme liikkuvat täydellisesti yhdessä.
''Taisit jo löytää puhelimesi?'' Zayn nauraa. Päästimme Harryn kanssa nopeasti irti toisistamme ja käännymme Zayniin hieman noloina.
''Ööh joo, löysin'' Harry sanoo kiusaantuneena ja näyttää puhelintaan. 
''Mä ootan autossa, ei kiirettä!'' Zayn huutaa lähtiessään portaita alas.

Harry katsoo minuun heti, kun kuulemme etuoven sulkeutuvan. 
''Mun täytyy lähteä takaisin studiolle. Tehdäänkö illalla jotain?'' hän kysyy flirttailevasti.
''Tottakai'' hymyilen hänelle. Harry lähettää lentosuukon ja juoksee portaat alas ja syöksyy ovesta ulos.

Tytöt sekoavat kun kuulevat tästä.

*

Poikien pitäisi tulla pian takaisin studiolta. Toistan mielessäni koko ajan mitä minun ja Harryn välillä tapahtui. MITÄ OIKEIN AJATTELIN? Tämä saa maailman vain vihaamaan minua entistä enemmän. Plus, että Harry ansaitsee jotain paljon parempaa kuin särkyneen tytön, joka ei osaa päästää irti menneestään.
Yritän päästää koko ajan irti, mutta aina kun olen onnistumassa, romahdan. En tiedä mitä tehdä. Minun varmaan pitäisi vain käydä asioita läpi Harryn kanssa.. En halua hänen luulevan, ettei minulla olisi tunteita häntä kohtaan, koska minulla todellakin on. Mutta jos minä ja Harry päätyisimme yhteen, hän saisi tietää.. viilloistani. En voi ottaa sitä riskiä, en osaa luottaa ihmisiin helposti.
Tällaisina aikoina ajattelen kuinka helppoa olisi vain riistää tämä kaikki itseltä.
Menen kylpyhuoneeseeni ja menen suihkuun selvittelemään ajatuksiani. 
Tulen pois suihkusta ja katson itseäni peilistä. Melkein oksennan, viillot täyttävät käteni ja yläreiteni. Jotkin ovat jo hälvenneet, mutta suurin osa on hyvin nähtävissä.

*

Istun sohvalla tuijottaen seinää ja yrittäen selvittää ajatuksiani, kun kuulen oven avautuvan. 
''RUOKAAAAA!!'' Niall huutaa ja juoksee keittiöön. 
''Carrie, miten päiväsi on mennyt?'' Simon kysyy. 
''Ööh, no, mielenkiintoisesti'' vastaan. 
''Noniin, olen toimistossani jos minua tarvitaan'' Simon sanoo ja lähtee.
''Leffa-aika!'' Louis huutaa ja hyppää sohvalle.
''Toy Story?'' Liam ehdottaa ja istuu Louisin viereen.
''Eii, Nemoa etsimässä!'' Niall sanoo ja menee makaamaan toiselle sohvalle nuudelikulhon kanssa. Kuulen Louisin ja Liamin valittavan.
''Carrie, puhutaanko?'' Harry kysyy. Katson ylös ja näen hänen hymyilevän olohuoneen ovella.
''Toki'' vastaan huokaisten ja nousen ylös.

''Mun huoneeseen?'' hän kysyy. Nyökkään ja hän ottaa kädestäni vieden minua yläkertaan.

Istun Harryn sängylle.
''Niin, tästä päivästä.. Haluisitko lähteä viikonloppuna ihan kunnon treffeille?'' Harry kysyy. Harry kysyy minua ulos? Vau...
''Harry, mä en tiedä onko se niin hyvä idea..'' vastaan haluttomasti.
''Mitenniin?'' Harry kysyy ihmeissään.
''No, fanit eivät olisi niin innoissaan ja... Harry.. Mä en vaan ole oikea sulle'' kerron hänelle suruissani.
''Carrie, fanit pääsevät sen yli ja mitä sä tarkoitat? Tottakai sä oot oikea, mä todella tykkään susta'' hän sanoo ja sivelee poskiani kädellään.
''Ei, en mä ole. Sä et ymmärrä. Mä en ole iloinen ihminen, Harry. Tää on monimutkaista..'' 
''Mä ymmärrän, että oot vieläkin poissa tolaltas äitisi takia, mut se ei tarkoita ettei sulla olis oikeutta olla onnellinen'' 

Alan turhautua, hän ei tajua miksi olen väärä hänelle. Hän ei ymmärrä, miten monimutkaista kaikki oikeasti on.. 
''Kuuntele mua, kaikki tulee olemaan hyvin. Ihan varmasti'' hän vakuuttelee.
''EI! Harry, kaikilla ei vain ole niin helppoa. Kaikki ei tule olemaan hyvin. Mua ärsyttää, kun ihmiset jauhaa sitä, mikään ei ole hyvin! Mä tykkään susta paljon, mutta mä oon ihan sekasin, sä oikeastaan olet ainoa asia joka saa mut hymyilemään edes vähän aikaa.. Sitten pimeys taas laskeutuu mun päälle. Mä en vaan jaksa tätä enää, mä vaan.. Mun pitää mennä. Mä oon niin pahoillani'' melkein huudan ja kyyneleet nousevat silmiini samalla kun juoksen pois huoneesta omaani.

Lukitsen itseni nopeasti kylpyhuoneeseen. Istun seinää vasten, enkä pysty miettimään muuta kuin Harryn surullisia ja hämmentyneitä kasvoja.

What could be worse #15

CARRIEN NÄKÖKULMA

Yritin vältellä Harryn katsetta samalla kun Niall ja Louis purskahtivat nauruun Liamin kertomuksesta. Liamkin hymyili hieman ja katseli meitä. 
''Parasta!'' Louis nauroi.
''Peruna!!'' Niall huudahti ja repesi taas nauruun. 
Nousin nopeasti ylös pöydästä ja juoksin portaisiin. Kuulin, että joku tuli takanani, mutta katsoin taakseni vasta, kun olin oman huoneeni ovella. Siinä seisoi Harry, hymyillen.
''Haluaisin puhua eilisillasta'' Harry sanoi.
''Ei tässä oo mitään puhuttavaa..'' valehtelin hermostuneena.
''Tottakai on, Carrie'' Harry sanoi turhautuneena.
''Kuule, mä en tiedä mitä tämä on'' sanoin viitaten meidän väleihimme. ''Mutta sä ansaitset parempaa ja mä en vaan oo valmis tällaseen.. Mene pois..'' sanoin, melkein kuiskaten. Harry tuijotti minua loukkaantuneen näköisenä.
''Selvä'' hän mumisi ja lähti pois. Menin huoneeseeni ja lukitsin oven perässäni. Liu'uin seinää vasten istumaan lattialle ja nostin polvet ylös.

No niin, siinä se. Harry pitää minua täysin ämmänä ja se on täysin oma vikani. Tunteeni olivat täysin sekaisin, toisaalta pidin Harrysta todella paljon, mutta tiesin hänen ansaitsevan parempaa. Hämmentävää. 
Nousin ylös ja tein asian, minkä parhaiten osasin. Menin kylpyhuoneeseen, otin veitsen käteeni, nostin hihaani ja viilsin. Veri tulvi kädestäni nopeasti, joten nappasin pyyhkeen ja painoin sitä rannettani vasten. Kipu oli ainoa asia, missä tunsin olevani ohjaksissa. Istuin kylpyammeessa varmaan tunnin ja sen jälkeen aloin tarkistelemaan jälkiä.
Tällä kertaa viilsin aika syvältä. En pysty ajattelemaan kunnolla, kun viiltelen. Kaikki mitä ajattelen, on se, että saisin kivun pois kehostani. Pelkäsin, etten tällä kertaa pystyisi lopettamaan.

Yhtäkkiä joku koputti oveen.
''Saanko tulla?'' kuulin Niallin kysyvän. Nousin ammeesta nopeasti ja laitoin pyyhkeen roskikseen roskien alle. Laskin hihani alas ja menin ovelle.
''Niin?'' kysyin häneltä samalla kun avasin oven.
''Lulu on tosi huolissaan susta'' hän sanoi kosketellen hiuksiaan hermostuneena.
''Tiedän..'' vastasin syyllisesti. Mahtavaa, Lulu on huolissaan, Harry pitää minua kunnon ämmänä ja äitini on kuollut. Mikä elämässäni voisi olla huonommin?
''Onko jokin hätänä?'' Niall kysyi huolestuneena.
''Kaikki hyvin'' valehtelin sujuvasti.
''Okei..'' Niall sanoi epävarmana. ''Jos tarvitset jotain, voit tulla aina puhumaan meille, me autetaan sua'' hän sanoi hymyillen.
''Kiitos, Niall. Tiedän, ootte mahtavia'' vastasin ja hymyilin hieman takaisin.

''No, mites sä ja Harry?'' hän kysyi.
''Ei ole mua ja Harrya!'' vastasin nopeasti, kuitenkin surun kuuli äänessäni.
''Harry todella tykkää susta'' hän sanoi, kuin se olisi ilmiselvää.
''No eih..'' yritin sanoa, mutta hän keskeytti minut. ''Luota muhun, mä ja pojat tiedetään mitä me nähdään'' Niall vakuutti.
''Emmä tiedä.. Mä luulen, että mun pitäs olla hetki yksin'' huokaisin.
''Se käy, nähdään myöhemmin!'' Niall sanoi ja lähti. Suljin oven ja kävin makaamaan sängylle. Otin kännykkäni esiin ja aloin tekstaamaan Sadielle.

Sadielle:
Sä ja Louis, vai? ;)

Avasin läppärini samalla kun odotin vastausta. Pian puhelin jo värisikin vastauksen merkiksi.

Sadielta:
Ehkä..(; Mitessä ja Harry? Te kaksi vaikutitte aika läheisiltä eilen illalla ;)

Purin huultani hermostuksissani.

Sadielle:
Sä ja Louis ootte niin söpöjä :) Mut mun ja Harryn välillä ei oo mitään, me oltiin vaan kännissä.

Aloin selaamaan twitteriäni ja päätin julkaista twiitin.

@10_Carrie_10: Uusi ystävä shoppailureissulta eilen! @Sadieeeeee ihana tyttö!!

Selasin ja vastailin muutamiin twiitteihin, kun jo sainkin vastauksen Sadielta.

Sadielta:
En kumminkaan tiedä, tykkääkö Louis musta oikeesti :/ Mutta te, teillä vaikuttaa olevan jotain! Harry tuijottaa sua sulosesti aina!

Huokaisin.

Sadielle:
Mä voin kysyä pojilta sun puolesta ;) Ei meillä oo mitään, ollaan vaan kavereita.

Kirjauduin ulos twitteristäni ja suljin koneen. Puhelin alkoi soimaan. Se oli Lulu.
''Haloo'' vastasin.
''Moi, se on mä!'' Lulu sanoi iloisesti.
''Moi! Mulla on sua kauhee ikävä''
''Niin mullakin sua'' hän naurahti. ''Kuule, onks sulla joku hätänä? Oon tosi huolissani susta''
Sattuu valehdella parhaalle ystävälleni, mutten voi huolestuttaa häntä enää enempää. 
''Ei oo, mä oon kunnossa'' 
''Kai sä tiedät, että voit kertoa mulle aina mitä vaan?''
''Tottakai!''
''Hyvä. No, kello on täällä jo neljä yöllä, halusin vaan soittaa sulle'' hän nauroi.
''Aaw, mee nukkumaan! Tekstaa kun heräät''
''Joo..'' hän huokaisi. ''Okei, moikka, pidä kiva päivä!''
''Heippa, hyvää yötä!''

What could be worse #14

CARRIEN NÄKÖKULMA

Tulimme takaisin talolle satojen (ainakin se tuntui siltä) ostoskassien kanssa ja aloimme valmistautua iltaa varten. Ostin pienen söpön nuden värisen mekon, jonka tytöt pakottivat laittamaan tänään. En vain ole varma, pystyykö meikkivoide peittämään kaikki arpeni...
Katsoin kelloa, 19:20. Se tarkoittaa, että minulla on tunti aikaa meikata ja laittaa hiukset.
Ajattelin kerrankin panostaa meikkaamalla hieman enemmän ja kihartamalla hiukseni. Sitten oli vaikeimman kohdan vuoro: arpien peittäminen. Otin peitevoiteen ja levitin sitä runsaasti kummallekin kädelleni. Ehkeivät ne nyt näy. Laitoin niiden päälle vielä hieman puuteria, varmuuden vuoksi. Puhelimeni soi.

''Haloo?'' vastasin.
''Moi, oon jo valmis. Millon te tuutte hakemaan?'' Sadie kysyi.
''Sain itseni juuri valmiiksi. Käyn kattomassa mitä muut tekee ja tekstaan sulle sitten'' sanoin hänelle.
''Kuulostaa hyvältä, moi!'' Sadie sanoi ja lopetti puhelun. Nappasin pienen laukkuni ja laitoin sinne puhelimeni ja vähän rahaa lähtien alakertaan.
''Valmiina lähtöön?'' Liam kysyi.
''Joo, missä Louis ja Harry?'' kysyin kun huomasin heidän puuttuvan.
''Niillä aina kestää'' Niall voihkaisi.
''Louis varmaan stressaa mitä pukisi päälleen'' Zayn sanoi.
''Okei, no, mä kutsuin kaverin mukaan, josta Louis vois tykätä'' vinkkasin.
''Se tyttö sieltä kaupasta?'' Dani kysyi.
''Jep'' nyökkäsin.
''Aww, hän oli söpö!'' Perrie hihkaisi.
''Ehkä Louisilla on tänään onnenpäivä!'' Niall nauroi. Pyöräytin silmiäni ja naurahdin.
''Sepä se, muistakaa siis lapset ehkäisy!'' Niall huudahti. Kaikki nauroivat.
''Valmista'' Harry sanoi kävellessään alakertaan.
''Vihdoin!'' Liam huokaisi. Samalla muistin Sadien puhelun.

Sadielle:
Moi, me ootellaan vielä yhtä kaveria, hänellä on pieni pakkomielle näyttää hyvältä, hehe. 

Lähetin viestin ja nostin katseeni. Harry pisti silmääni, hän nimittäin tuijotti minua sohvalta. Hymyilin. Ehkä Harry löytää tänään jonkun tytön ja lopettaa minun kanssani flirttailemisen. Samalla kun ajattelin tätä, se sattui, mutta tiesin sen olevan parempi niin.
''No, mihin me mennään?'' Louis kysyi kävellessään portaita alakertaan.
''Yhdelle uudelle klubille, josta mun ystävä kertoi'' Dani vastasi.
''Haittaako jos käydään hakemassa Sadie samalla?'' kysyin.
''Ei tietenkään!'' Liam sanoi.
''Bileet!!'' Niall huudahti. No, tästä tulee varmaan mielenkiintoinen ilta..

*

Sadielle:
Ollaan sun kämpän edessä! :) 
Olen aika varma, että hän ja Louis tulisivat hyvin toimeen. Vaikken edes kertonut hänelle, että nämä kaverit ovat One Directionin pojat ja heidän tyttöystävänsä. Voih, mietin miten hän ottaa sen. Sadie käveli ovestaan ulos pikkumustassaan, näyttäen upealta. Avasin hänelle oven.
''Moi!'' Sadie moikkasi minua.
''Moi, tässä on mun kaverit'' sanoin ja osoitin Niallia, Harrya ja Louisia, jotka olivat samassa autossa. Sadie tuijotti heitä hetkisen.
''Ahaa, One Directionista! Kiva tavata teidät kaikki!'' hän sanoi iloisena. Näin Louisin vilkuilevan häntä, samalla kun Sadie nousi autoon. Taputin itseäni mielessäni olkapäälle, hyvä Carrie. 

*

Heti kun pääsimme ulos autosta, liityimme toiseen osaan porukastamme, Zayniin, Perrieen, Liamiin ja Danielleen. Paikalla oli myös muutama paparazzi, muttei onneksi yhtä moni kuin lentokentällä tai ostoskeskuksella. Portsari päästi meidät heti sisään, kun tunnisti pojat.
''No, mitä pidät Louisista?'' kuiskasin Sadielle. Istuimme kaikki pyöreän pöydän ympärillä, en viitsinyt sanoa sitä ääneen.
''Hän on söpö'' Sadie kuiskasi punastuen. Aika leikkiä parittajaa. Tökkäsin Harrya olkapäälläni. Hän katsoi minuun kysyvästi?
''Meidän täytyy saada Sadie ja Louis yhteen'' sanoin hänelle. Hän katsoi minua salamyhkäisesti ja virnisti. Sitten hän kääntyi Louisin puoleen ja sanoi tälle jotain.
''Sadie on hänen mielestään söpö'' Harry sanoi minulle.
''Hyvä, nyt pyydä häntä pyytämään Sadie tanssimaan'' ohjeistin Harrya. Harry sanoi Louisille jotain, mutta tämä ravisteli päätään hermostuneena. He kiistelivät hetken, mutta sitten Louis nousi ylös. Hän käveli Sadien luo.
''Mennäänkö tanssimaan?'' hän kysyi Sadielta hymyillen.

Sadie mulkaisi minua, mutta katsoin häntä rohkaisevasti.
''Tottakai!'' Sadie hymyili ja niin he lähtivät yhdessä tanssilattialle.
''Jes, hyvä me!'' sanoin Harrylle ja vedimme ylävitoset.
''Samaa mieltä, me ollaan hyvä pari'' Harry sanoi ja virnisti. Punastuin ja katsoin pois päin Harrysta. Tunsin sydämeni pamppailevan tavallista kovempaa tahtia. Katsahdin kahteen pariskuntaan vieressämme. Zayn ja Perrie pussailivat. Voi mitä kyyhkyläisiä. Liam ja Dani selkeästi katsoivat Niallin perään, ettei hän joisi liikaa tai tekisi mitään mitä myöhemmin katuisi. Yleensä minun perään katsoisi Lulu, mutta hän ei ole täällä, eli voin tehdä ihan mitä haluan. 

Join neljä shottia. Näin Harryn katsovan minua, mutta en välittänyt.
''Ikävöitkö Lulua?'' Harry kysyi. Sydämeeni sattui, kun kuulin hänen nimensä ääneen. Hän oli ainoa tosi ystäväni, vain hän ymmärsi minua äitini lisäksi.
''Joo..'' huokaisin.
''Älä huoli, te varmasti tapaatte pian'' Harry lohdutti. 
''Niin kai..'' sanoin ja join uuden shotin. Tunsin jo, kuinka alkoholi vaikutti minuun.
''Tanssitaanko?'' hän kysyi jo hieman sammaltaen.
''Joo!'' huudahdin ja heti ryntäsimme tanssilattialle.

*

Heräsin kauheaan päänsärkyyn. Jestas, mitä eilen tapahtui? Nousin istumaan sänkyni laidalle. Positiivista oli se, että olin sängyssä yksin ja minulla oli vaatteet päällä. Yäk, haisin alkoholille. Kävin suihkussa ja laitoin rennot vaatteet päälle. Sitten kävelin alakertaan etsimään särkylääkettä.
''Hyvää huomenta'' Liam tervehti.
''Huomenta..'' mumisin takaisin. Aivan kuin pääni räjähtäisi juuri. Typerä krapula.
''Nälkä?'' Harry kysyi kun kävelin keittiöön.
''No, vaikka. Mitä laitat?'' kysyin vaikeroiden.
''Lettuja'' Harry vastasi. Nyökkäsin ja otin pari särkylääkettä ja vettä. Louis, Niall ja Liam istuivat keittiön pöydän ääressä.
''No, mitä eilen tapahtui?'' kysyin heiltä uteliaana.
''Mä voin selittää, olinhan melkein ainut selväpäinen illalla'' Liam sanoi. Istuimme Harryn kanssa pöytään ja aloimme kuuntelemaan mitä Liamilla oli illasta kerrottavaa.

''Kun oltiin lähdössä, Niall yritti tehdä jotain irlantilaista temppua ja huusi jotain perunoista. Louis ja Sadie naureskelivat kahdestaan ja flirttaillivat. Zayn huusi jotakin, ihme kyllä, ja yritti etsiä erästä hiustuotettaan. Hän ja Perrie ovat nyt Perrien luona, eli varmaan arvaatte mitä tapahtui. Dani ja mä löydettiin Harry ja Carrie tanssimasta hulluna ja silloin näytti että olisitte aiheuttanut riitaa tanssijoiden kesken. Kun yritimme saada teitä kaikkia autoon, Niall lähti juoksemaan alas mäkeä ja heitti paitansa pois, huutaen. Louis ja Sadie olivat kirjaimellisesti maan tasalla ja nauroivat Niallille. Carrie, sä lauloit kovaan ääneen Taylor Swiftin You belong with me-biisiä. Dani sai onneksi sut rauhoittumaan ja sai sut autoon takapenkille Harryn kanssa ja yhtäkkiä te aloitte suutelemaan ja sitten Niall pääsi autoon ja ja ja... Niin. Kysyttävää?'' Liam saarnasi.

Punastuin hulluna. Mulkaisin Harrya päin ja hän (yllättäen) tuijotti minua ja sitten.. hymyili??

Noin! Tosi outoo kirjottaa tätä taas kahen vuoden jälkeen ja aikamuodot menee koko ajan iha sekasin :D

What could be worse #13

Carrien näkökulma

Menin sängylleni kaiken tämän jälkeen ja makasin ja ajattelin vain. Katosin omiin ajatuksiini ja nukahdin siihen.

*

Heräsin siihen, kun Danielle ja Perrie seisoivat sänkyni vieressä. Katsoin heitä kysyvästi.
''Ajateltiin viettää tyttöjen päivä ja pyytää sua mukaan, haluatko tulla?'' Dani kysyi ystävällisesti.
''Toki, mä vaan puen päälleni'' sanoin hänelle samalla kun nousin sängystä. Hän nyökkäsi minulle.
''Pidä kiirettä!'' Perrie huudahti samalla kun lähtivät huoneestani. Kävin nopeasti suihkussa, pesin hampaani ja kuivasin hiukseni. Laitoin hieman meikkivoidetta ja ripsiväriä, sekä ylleni farkut, topin ja neuletakin. Nappasin puhelimeni ja lompakkoni ja lähdin alakertaan.
Kävelin olohuoneen ohi ja huomasin Harryn huomaavan minut.
''Hyvää huomenta'' hän sanoi iloisesti.
''Huomenta Harry'' vastasin hänelle ja hymyilin hieman. Hän hymyili takaisin.
''Onhan sulla aurinkolasit mukana?'' Perrie kysyi.

''Miks?'' kysyin hieman ihmeissäni.
''Niiden avulla paparazzit ei ihan heti huomaa meitä'' Dani selitti. Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja pian Harry olikin vieressäni ojentamassa aurinkolasejaan minulle.
''Tässä, voit käyttää omiani'' Harry sanoi ja näytti Ray Banejaan. Nappasin ne hänen kädestään ja kun kätemme koskettivat, pienet väreet tuntuivat ihollani. 
''Kiitti''
''Ei mitään, älä vaan pudota niitä vessassa'' Harry varoitti.
''Mik.. Ihan sama'' sanoin. En halunnut tietää.
''Noniin, mennään'' Perrie sanoi ja pussasi Zaynia poskelle. Sanoimme heipat pojille ja hyppäsimme autoon. Dani ajoi, koska minulla tai Perriellä ei ollut ajokorttia.

*

Pääsimme ostoskeskukselle ja hyppäsimme autosta ulos. Paul lähetti mukaamme muutaman turvamiehen, jotka parkeerasivat viereemme mustilla tila-autoillaan. Paikan ulkonäöstä päätellen tulemme tarvitsemaan heitä ja autoja. Tämä paikka luultavasti kuhisi paparazzeja.
Laitoin aurinkolasit päähäni ja lähdimme kohti sisäänkäyntiä. En todella tiedä miksi joku haluaisi minusta jotain kuvia tai juttua, paitsi jos haluaa haukkua minua äitini tappamisesta tai antaa tappouhkauksia muuten vaan. Mutta tietenkin kaikki ihailevat Daniellea ja Perrietä, koska he ovat upean ulkonäkönsä lisäksi mahtavia persoonia, ei kukaan heitä vihaisi. Sitten on minä...
Valitettavasti paparazzit huomasivat meidät ja turvamiehet kiirehtivät estämään heitä tulemasta liian lähelle. Kuulin jokaisen kommentin, joka oli suunnattu minulle, kuten Miksi asut enosi kanssa nyt? Mitä tapahtui äidillesi? Ovatko huhut totta?
Tiesin, että minun piti vastata niihin pian. Kysymyksiä ei voisi paeta ikuisuuksia ja se ahdisti minua. Vihdoin pääsimme paparazzien ohi sisään, mutta turvamiehet olivat silti aivan kintereillämme.

''Älä huoli, sä kyllä totut heihin'' Dani sanoi. Nyökkäsin hänelle.
''Älä välitä vihasta, sitä tulee aina ensin. Ne pääsee sen yli'' Perrie kertoi.
''Niin, toivottavasti'' huokasin.
''Brandy Melvilleen?'' Dani hihkaisi.
''Mun lemppari!'' huudahdin.
''Jes, sit mennään'' Perrie hihkui ja veti meitä jo mukanaan.

*

Shoppaaminen näiden tyttöjen kanssa oli mahtavaa. Olimme jo käyneet varmaan puolet ostoskeskuksen kaupoista parissa tunnissa läpi. Kun olimme Abercrombie&Fitchillä, tytöt kertoivat, että pojat rakastivat tätä kauppaa, vaikka kauppa olikin aika yleinen kaikkialla maailmassa. Katselin yhtä söpöä toppia, kun kuulin jonkun sanovan takanani jotain. Viikkasin paidan ja käännyin ympäri. Tyttö oli ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen.
''Hei, sun neuletakki on ihana! Mistä ostit sen?'' tyttö kysyi. Hän oli selkeästi britti, aksentti kertoi.
''Hih, oon kotoisin Jenkeistä, ostin sen sieltä kaupasta nimeltä Pac Sun'' kerroin hänelle. Hän ravisteli päätään pettymykseksi.
''No, voi harmi. En ookkaan koskaan tavannut ketään amerikkalaista, mun nimi on Sadie'' hän hymyili.
''Kiva tavata, oon Carrie'' sanoin kätellessämme. Samalla kun puhuin Sadien kanssa sain Perrieltä tekstarin, jossa hän sanoi, että menemme illalla klubille poikien kanssa. Toinen tyttö käveli vaatekasa kädessään Sadien viereen. Tytöllä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät.

''Moi, mä oon Bianca!'' tyttö hihkaisi iloisena.
''Bianca, tässä on Carrie, hän on Jenkeistä'' Sadie esitteli.
''Ahaa, tervetuloa Lontooseen'' Bianca sanoi.
''Kiitos'' hymyilin Biancalle.
''Ootko koulussa täällä?'' Sadie kysyi.
''Een, vaikka oonkin 18'' kerroin hieman nolona.
''Mäkin olen 18'' Sadie sanoi.
''Mä täytin juuri 19'' Bianca kertoi. Nyökkäsin hymyillen. Ehkä nämä tytöt eivät tunnistaneet minua, joka oli hyvä, koska he vaikuttivat mukavilta.
''Haluaisitteko tulla hengailemaan mun ja muutaman kaverin kanssa tänään illalla?'' kysyin.
''Voi, tottakai!!'' Sadie huudahti iloisena.
''Mä en voi, mulla on treffit tänään mun poikaystävän, Jasonin, kanssa'' Bianca sanoi harmistuneena.
''Voi harmi'' sanoin.

''Hei, laita tähän sun numero'' Sadie sanoi ja ojensi puhelimensa. Otin sen ja näpyttelin numeroni näytölle.
''Ja sitten sun'' sanoin ja ojensin omaani Sadielle. Hän kirjoitti sen ja antoi puhelimeni takaisin. Yhtäkkiä Dani ja Perrie tulivat viereeni.
''Valmiina lähtemään?'' Dani kysyi.
''Jep'' sanoin Danille. ''Oli kiva nähdä teidät molemmat, nähdään illalla Sadie'' sanoin tytöille ja lähdin Danin ja Perrien kanssa kassalle. Maksoimme ostoksemme ja lähdimme metsästämään mekkoja illaksi.

Okei, toivottavasti tykkäsitte. Tai no, toivottavasti joku luki tän? Ajattelin kirjottaa ainakin tän sarjan loppuun, vaikkei tätä kukaan näkiskään nii sitte ois kiva joskus tulla lukee näitä itekkin. Luin tosiaan äsken tän sarjan ja tuli hirveesti ideoita mieleen, miten tätä jatkaa! En oo varma vielä kuinka pitkä tästä tulee, mut katellaan!

2 vuotta?!

''kirjottelen varmaa vielä tällä viikolla, keskiviikkona ehkä. xx''
7. heinäkuuta 2014

Apua.

Pari kuukautta vaille kaks vuotta.

Tosi pitkä aika.

Kävin kirjautumassa mun toiselle sähköpostitilille, jolla tää blogi on luotu ja tulin kattomaan tätä blogia ja oikeesti järkytyin.

Tosi monta kommenttia ja viimesin itse asiassa tullu pari kuukautta sitten!

Lukiskohan näitä vielä joku?

Jos lukis, niin ilmottautukaa!!

Haluaisin ainakin kokeilla taas kirjottamista, koska muistan kuinka kivaa se sillon oli! :)

Mulla on ikävä tätä ja teitä!

❤️