Näpyttelin sormiani pöytään katsoen kelloa. Kohta saan hakea upeimman tytön ikinä. Effien. Tai oikeastaan Eff. Kun hänen kuvansa ilmestyi mieleeni hymyilin ja ravistelin päätäni, pidän hänestä. Aika menee liian hitaasti. En voi odottaa enää. Nappasin avaimeni ja istuin autoon. Laitoin radion päälle ja lauloin, kun sieltä tuli lempibiisini.
Lähdin pihasta ja jouduin melkein heti pysähtymään valoihin. Katsoin peilistä olisiko joku tuttu takanani. Valitettavasti. Stan. Painauduin alemmas penkkiini ja heti kun valo vaihtui, käännyin kiihdyttäen. Hän kääntyi samaan suuntaan. Ravistelin päätäni ja pari kirosanaa pääsi suustani. Hetkeä myöhemmin saavuin Effien pihalle ja menin avaamaan ovea. Vänkäsin kahvaa ja suljin silmäni vihasta. Se oli lukossa. Kuulin askeleita sisällä ja samaan aikaan moottori sammui takanani.
Käänsin päätäni hitaasti, Stanhan se siellä. Hän hyppäsi autostaan ja tuli minua kohti virnistellen. ''Mitäs sä täällä teet, prettyboy?'' hän kysyi. ''Onko sillä väliä?'' sanoin hieman ilkeästi. Juuri silloin Effie avasi oven ja leukani loksahti alas. Hänellä oli yllään shortsit, jotka paljastivat hänen ruskettuneet jalkansa ja läpinäkyvä paita, jonka alla musta bandeau. Purin huultani kun katsoin häntä ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Sitten katseeni osui hänen silmiinsä. Hän katsoi Stania peloissaan, kun tämä vilkutti hänelle vinkkaillen.
Hän astui ulos ravistellen päätään ja katsoi meitä. Peloissani menin taloon sisälle. Ja juuri ennen kuin kerkesin sitä tekemään, iso käsi tarttui minuun, vetäen minut häneen kiinni. ''Mee pois hänen luotaan, hän on mun.'' hän sanoi ankarasti ja heitti minut sivuun. Menetin tasapainoni ja näin kun hän meni ovelle päin, missä Effie oli. Stan otti hänen niskasta kiinni ja veti tämän suudelmaan. Effie yritti päästä pois, mutta se ei auttanut.
Nousin jaloilleni ja menin lyömään häntä, varmistaen kuitenkin etten satuttaisi Effietä. Lyönti heitti hänet maahan ja hän katsoi minua huvittuneesti. ''Luuleksä olevas kova nyt?'' hän kysyi melkein nauraen. ''En, mutta jos kosket Effieen, se on sun viimenen tekos.'' sanoin ottaen muutaman askeleen häntä kohti. Hellä käsi koski omaani estäen toisen askeleen. Katsoin taakseni ja Effie katsoi minua peloissaan.
EFFIEN NÄKÖKULMA
Katsoin Marcelin silmiin purren huultani. Ne eivät olleet smaragdin vihreät, eikä tummanvihreät, vaan mustat. Katsoin nopeasti Stania, joka virnisteli minulle. ''Tule tänne, kulta, auta mut ylös.'' hän sanoi nuollen huuliaan. Ravistelin päätäni ja katsoin Marcelia, joka puristi nyrkkeään. ''Marcel, mee sisälle.'' kuiskasin hänelle hymyillen. ''Mä hoidan tän.'' sanoin vakuuttavasti hänen ravistellessaan päätänsä. Hän katsoi Stania ja mumisi muutaman kirosanan mennessään sisälle.
Purin huultani ja katsoin Stania, joka virnisteli minulle. ''Nouse ylös.'' sanoin kurtistaen kulmiani. Hän totteli ja tarttui ranteeseeni vetäen minut häntä vasten. Liike sai minut huohottamaan. ''Haluatko pitää vähän hauskaa?'' hän kysyi kuiskaten korvaani. ''Mitäh?'' kysyin hieman harhauttakseni. Ei onnistunut. ''Seksiä, kulta.'' hän sanoi. Hän tiesi, että olen neitsyt, mutta parisuhteessammekin hän painosti siihen koko ajan.
Miksi hän sitä minun kanssani haluaa? ''Oot jo aika seksikäs, katotaas millanen oot sängyssä.'' hän katsoi minua puristaen persettäni. Inhon vallassa suljin silmäni ja yritin päästä irti hänen otteestaan. Hän työnsi minut autoansa vasten ja piti ranteestani kovempaa kiinni. ''Jätä toi illalle, kulta.'' hän vinkkasi. Ravistelin päätäni ja tein asian, joka tässä vaiheessa oli pakko.
''MARCEL!!!'' huusin toistaen sitä joka kerta kovempaa. ''Mitä sä teet?'' hän huusi ärsyyntyneenä ja yritti siirtää minua sivuun yrittäessään avata ovea. Vastustelin ja yritin pysyä samassa paikassa, ettei hän saisi ovea auki. Huutoni kävivät epätoivoisemmiksi ja kyyneleet alkoivat valua silmistäni. Stanin ote koveni, kun hän yritti saada minua sivuun ja tuntui kuin ranteeni olisi lähtenyt irti.
''Mitä helvettiä sä teet?'' tumma ääni kuului etuovelta. Stan irrotti otteensa ja meinasin kaatua. Pystyin kuitenkin pitämään itseni pystyssä ja juoksin Marcelin luo. ''Mä ja Effie aiotaan pitää vähän hauskaa illalla, eiks niin Effie?'' hän katsoi minua virnistellen. Menin Marcelin taakse ja puristin hänen paitaansa nyrkkeihini. ''Mähän sanoin, ettet saa koskea häneen.'' Marcel sanoi puristaessaan nyrkkejään. ''Koskin jo.'' Stan ärsytti ja otteeni irtosi pakosta.
Hän lähti kohti Stania. Seisoin siinä suu auki ja katsoin kun Marcel löi ja potki Stania kunnes hän vihdoin kaatui maahan. Ei mennyt sekuntiakaan, kun Marcel jo oli hänen päällään vieläkin lyömässä. Verta alkoi valua Stanin kasvoilta ja tajusin, että Marcel voi tappaa hänet. En tiennyt, että Marcelissakin oli tällainen puoli. Se pelotti minua.
Juoksin heidän luokseen ja yritin puhua Marcelille, että hän lopettaisi. Se ei auttanut. Aloin haroa hänen kiharoitaan hellästi ja pieni ähkäisy pääsi hänen huuliltaan. Hän nousi sekunnissa nostaen minutkin ylös. Stanilta pääsi pieni yskäisy, jossa samalla tuli verta. Otin hänen puhelimensa ja soitin Vancelle, että tulee hakemaan tämän. Katsoin häntä pyöritellen silmiäni, kun hän viittoi tulemaan luokseen nuolemalla huuliaan.
Lämmin käsi koski omaani ja käännyin Marcelia päin. Hän hymyili voitokkaasti, hymykuopat vilkkuen. ''Meiän pitäisi mennä putsaamaan sut sisälle.'' sanoin ja katsoin hänen verisiä nyrkkejään ja veristä nenäänsä, johon Stan häntä muutaman kerran kerkesi lyödä. Hän nyökkäsi hyväksyvästi ja lähdimme sisälle.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Ota paita pois.'' käskin kun hän hyppäsi kylpyhuoneen allastasolle. Hän veti paitansa pois, näyttäen hänen hyvässä kunnossa olevan ylävartalon. Kastoin pyyhkeen ja silmäni lukittautuivat hänen omiinsa. Ne katsoivat minua varovaisesti. Käänsin katseeni hänen kivikoviin vatsalihaksiinsa, jotka olivat tulleet entistä näkyvimmiksi. Laitoin pyyhkeen tasolle ja johdatin kättäni hänen ylävartalollaan.
Katseeni pysyi kädessäni. Kosketin hänen v-rajaansa, mutta pysäytin käteni hänen bokseriensa reunaan. Otin pyyhkeen takaisin käteen ja katsoin hänen silmiinsä. ''Miks lopetit?'' hän virnisteli. Punastuin hieman ja purin huultani. Pyyhin hänen nenäänsä, josta vieläkin tippui verta. Hän otti pyyhkeen kädestäni ja laittoi sen viereensä. Hän tarttui lantiolleni ja veti minut jalkojensa väliin, laittaen hiuksiani korvani taakse.
''Näytät hyvältä.'' hän sanoi pussaten otsaani, se sai minut punastumaan hieman. ''Mutta niinhän sä aina. Näytät vähän seksikkäämmältä.'' hän sanoi vinkaten. ''Teitkö sen mun vuoksi?'' hän lisäsi ja painoi otsansa vasten omaani. Nyökkäsin hymyillen ja purren huultani. ''No kiitos.'' hän sanoi iloisesti ja siirsi hiuksiani nähdäkseen jäljen, jonka aamulla teki.
Hän pussasi sitä hellästi, siihen sattui vieläkin vähän. ''Anteeksi, ihana.'' hän sanoi ja puristi lantiotani. Hän 'imi' sitä hieman ja pieni ähkäisy pääsi huuliltani. Käteni johdatti itsensä hänen paljaalta rinnaltaan hänen kiharoihinsa. Kun haroin niitä, hänen koko keho lukittui ja pieni helpotuksen ähkäisy pääsi hänen suustaan.
Hän nojautui taaksepäin ja katsoi minua. Hän laittoi kätensä niskaani ja suuteli kovaa. Silmäni menivät kiinni kuin itsekseen. Hän käytti lihaksiaan ja nosti minut syliinsä. Suudelmamme kävi entistä intohimoisemmaksi ja hänen kätensä irtosivat niskaltani lantiolleni. Haroin hänen hiuksiaan ja hän mumisi nimeäni pari kertaa nojatessaan peiliin.
Suutelinko tätä poikaa juuri? Minua ei ole kohdeltu ikinä näin.. Hyvin. Hymyilin hänelle, hyppäsin hänen sylistään pois ja katsoin kelloa. Puoli kymmenen. Miten aika on voinut mennä noin nopeasti? Kaikki meni niin nopeasti, etten tiennyt mitä oikeastaan tapahtui. ''Eff?'' Marcel sanoi surullisesti kun kävelin takaisin huoneeseeni.
''Oon pahoillani tästä Stan-jutusta. En voinut ittelleni mitään.'' hän sanoi tyhjä ilme kasvoillaan. Hymyilin ja kikatin kaikki hyvin-ilmeellä. Hän tuli kylpyhuoneesta ulos ja oli lähdössä portaikkoon. ''Mä meen nyt. Moikka, Eff.'' hän hymyili heikosti. ''Oota. Jää.'' sanoin ja katsoin alas. ''Jos vain haluat, mielelläni.'' hän sanoi kävellessään minua päin. ''Laitetaas sut nyt sänkyyn.''
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
En ole koskaan jakanut sänkyäni kenenkään kanssa, paitsi nyt Marcelin. Tuntuu turvalliselta. Hänen jalkansa olivat omieni ympärillä ja hänen isot kätensä lantiollani. Hän kuorsasi hiljaa, hänen kiharansa kutittivat hieman niskaani ja kätemme olivat ristityt. Mieleeni juolahtaa koko ajan se suudelma, miten se sai vatsani heittämään takaperinvoltteja. Joku kertoo minulle, että tämä kiharapäinen poika on jotain erilaista ja ainutlaatuista.
Pitää miettiä sitä. Luomeni alkoivat painaa ja puristin Marcelin kättä. Nukahdin ja heti aloin nähdä unta tästä mysteerisestä kiharapäisestä pojasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti