Sen sanottuani minusta tuntui oudolta olla Harryn kanssa samassa huoneessa. Ja kiusalliselta.. Tunsin sen, että hän tuijotti minua, mutten antanut itseni katsoa häneen.
Pojat päättivät jatkaa peliä.
''Hei, mä meen nukkumaan. Öitä'' sanoin heille ennenkuin lähdin yläkertaan. Menin huoneeseen ja laitoin oveni kiinni. Sujautin pyjamani päälle ja hyppäsin sänkyyn. Nukahdin pian, oli rankka päivä.
Hän oli vihainen minulle, tiesin ettei olisi pitänyt karata, mutta tein sen silti. Pitäisi pyytää anteeksi, en voi muutakaan. Juuri kun olin avaamassa suutani, katsoin äitiin ja näin ikkunasta rekan ajavan kovaa suoraan meitä kohti. Kuulin kovan törmäyksen äänet ja huudon, jota en koskaan voi unohtaa.
Yhtäkkiä heräsin, se oli vain unta. Se vain oli liikaa nyt, murruin kyyneliin. Kaiken maailman tunteet kävivät mielessäni. Syyllisyys, kipu, katumus. Joka kamala tunne valtasi sydämeni. Ääni päässäni kehotti minua tekemään sen, satuttamaan itseäni, viiltelemään. Inhosin sitä, mutta se oli useimmiten ainoa mahdollisuus. Se sai minut häpeämään itseäni enemmän, jos se edes oli mahdollista.
Tee se, ansaitset sen. Hän kuoli sinun takiasi.
Sitä ääni kuiskaili päässäni. Oikeassa ääni kuitenkin oli. Nousin sängystä, otin veitsen laukusta ja menin kylpyhuoneeseen lukiten oven perässäni. Liu'uin seinää vasten ja istahdin kylmälle lattialle. Nostin hihaani varovasti ylös. Mitä jos tekisin syvempiä viiltoja tällä kerralla, välittäisikö kukaan? Ei, ei välittäisi.
Vein veistä nopeasti ihollani. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi uutta viiltoa. Veri tuli nopeammin ja nopeammin viilloista. Laitoin paperia niiden päälle ja painoin. Odotin kun vuoto loppui ja hävitin paperit. Nousin seisomaan ja avasin hanan. Katsoin itseäni peilistä, kyyneleet tippuivat poskiani pitkin alas. Tytön kasvot, jotka joskus tunsin, katsoivat minua takaisin. Tyhjät silmät ja tylsä katse viesti, että tyttö ei kokonaan enää olisi tässä maailmassa. Minä. En enää ikinä tulisi olemaan samanlainen. Tyttö, jonka nään heijastuksesta, on rikki. Täysin rikki.
jooo tuli nyt vähän lyhyempi ja surullisempi kappale mut oli pakko saada jonkinlainen osa tänne vielä. kirjottelen varmaa vielä tällä viikolla, keskiviikkona ehkä. xx
