Räpytin silmiäni kun tunsin jonkin olevan sängylläni. Katsoin kelloa ja se näytti seitsemää aamulla. Käänsin päätäni ja näin ihanan ruskeakiharaisen pojan istuvan sängylläni. ''M-miten sä pääsit t-tänne?'' kysyin hieroen silmiäni. ''Ovi ei ollut lukossa, miksi? Joku olisi voinut tulla tänne ja tehdä jotain ei-kivaa.'' hän sanoi ankarasti. ''Joo, huomaan.'' viestitin hänelle, että mitäs sä siinä sitten teet. Purin huultani hetken ja kysyin; ''Mitä sä täällä teet?''
''Halusin nähä sut ja sulle varmaan kelpaisi kyyti kouluun.'' hän sanoi virnistellen. Nousin kyynärpäiteni varaan, hieroen silmiäni ja kuulin Marcelin tumman naurun. ''Sun hiukset on ihan sekasin, kui söpöä.'' Marcel vinkkaili. Rypistin otsaani ja laitoin tyynyn naamani eteen. ''Oo hiljaa.'' sanoin purren huultani. Tunsin liikettä sängyllä ja yhtäkkiä Marcel otti tyynyn naamani edestä pois. Näin Marcelin tuijottavan minua smaragdisilla silmillään.
''Niin, ajattelin että voitais mennä ulos tänään? Mä ja sä. Voitais kokeilla mennä sinne huvipuistoon ja viettää siellä vähän enemmän aikaa.. Jos sä vain haluat..'' hän sanoi nojaten minuun hieman. Katsoin hänen silmiinsä, ne olivat taas tummemmat kuin ennen. Nyökkäsin hyväksyvästi purren huultani.
''Hyvä.'' hän sanoi pussaten poskeani ja siirtyen leukarajalleni. Kun hänen hellät suudelmansa tulivat hieman kovemmiksi purin huultani kovaa. Huohotin kun hän alkoi etsimään taas 'sweet spot':iani. Huohotus pääsee kovaa huuliltani kun hän 'imi' kaulaani. ''Marcel'' sanoin pehmeästi samalla kun haroin hänen ruskeita kiharoitaan, jolloin hänen huuliltaan pääsi pieni ähkäisy. Hän nojasi hieman alaspäin ja pussasi korvaani.
''Sä oot mun nyt.'' hän kuiskasi korvaani. Katsoin hänen silmiinsä, ne olivat taas tummemmat. Katsoin nopeasti pois. ''Sun pitäis vaihtaa nyt vaatteet.'' hän sanoi mennessään takaisin istumaan. Nyökäten tottelin ja nousin hieroen silmiäni unihiekasta. Menin vaatekaapilleni ja otin vaaleat revityt pillifarkut, topin, jeffrey campbellini ja guccin rannekorun. Lähdin kylpyhuoneeseen päin ja kuulin Marcelin sanovan;
''Voit kyllä pukea siinäkin.'' Purren huultani ravistelin päätäni ja laitoin oven lukkoon. Varmistin lukon muutaman kerran ennen vaihtamista, mutta tajusin ettei hän tänne pääse. Otin paitani pois ja näin Marcelin jättämän jäljen kaulassani. Miksi hän tekee minulle näin? Yritin peittää jälkeä, mutta se ei onnistunut. Päätin olla välittämättä siitä ja vetäisin vaatteet ylleni.
Harjasin hiukseni kunnolla, ettei niihin jäisi takkuja. Avasin oven ja näin Marcelin seisovan oviaukolla. Hän katsoi minua virnistellen. ''Näytät hyvältä.'' hän sanoi vinkaten. Katsoin alas ja tungin hänen välistään. Tunsin käden lantiollani ja hän käänsi minut katsomaan häntä. Hän katsoi minua ja laittoi kätensä alaselälleni, sieltä takataskuihini.
Katsoin häntä peloissani ja puristi persettäni. Menin häntä lähemmäs ja painoin pääni hänen olalleen. ''Marcel, lopeta.'' sanoin hiljaa katsoen häntä. Hän laittoi kätensä takaisin lantiolleni ja veti sen kohti omiaan. Suljin silmäni ja laitoin pääni takaisin hänen olalleen. Haroin varovasti hänen hiuksiaan. Katsoin häntä ja näin kun häneltä pääsi pieni huokaus. Hymyilin ja laitoin käteni hänen takaraivollee ja vedin hänen päänsä kohti omaani. Otsamme olivat yhdessä.
''Miks sä teet näin?'' kuiskasin katsoen hänen silmiään jotka olivat taas muuttuneet smaragdin vihreiksi. ''Tässä on jotai, joka kertoo että mä tarviin sua.'' hän sanoi nojautuen vielä lähemmäksi, jolloin nenämme koskettivat. ''Oikeasti, tuolla on kymmenittäin tyttöjä jotka yrittää saada sun huomion ja sä vaan kohautat niille olkapäitäs. En vaan ymmärrä.'' sanoin katsoen maahan.
Hän pukkasi kevyesti otsaani ja sitten olimmekin taas katsekontaktissa. Hän hymyili ja hymykuopat tuli esiin. ''Sä ymmärrät pian, luota muhun.'' hän sanoi pehmeästi ja aikoi pussata minua huulille. Käänsin pääni juuri ennen suudelmaa ja hän pusu tuli poskelleni. Kikatin hieman ja hän katsoi minua kulmat kurtussa.
''Toi oli vähän ankaraa.'' hän sanoi ja laittoi hiuksiani korvan taakse. Katsoin varpaitani ja heiluttelin niitä. ''Sä oot niin viaton.'' hän kuiskasi korvaani. Suljin silmäni ja annoin lämpimän henkäyksen imeytyä kehooni ja ilmetä kananlihalla ihollani. Puristin nyrkkiini hänen t-paitansa hihaa. Hän siirsi hiuksiani hiukan ja katsoi jälkeä jonka oli tehnyt. Hän pussasi sitä ja otti kädestäni kun lähdimme kävelemään alas.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Niin, ajattelin että voitaisiin pitää leffa-päivä huomenna kun on pitkä viikonloppu ja loma alkaa maanantaina. Niin että jos voitaisi lintsata ja tehä ihan mitä halutaan.'' Lea sanoi hymyillen kun laitoin kirjojani kaappiin. Nyökkäsin suostumukseksi ja hymyilin hieman. Kurotuin ottamaan takkiani, se oli aika korkealla kaapissani.
''Herrajumala!'' hän huudahti katsoen jälkeä jonka Marcel minuun jätti. ''Mitä hittoa tapahtui?'' hän katsoi minua suurilla silmillään. Laitoin paitaani sen eteen ja katsoin näkikö tai kuuliko kukaan. Muutama porukka katsoi meitä oudosti, kaikki hyvin.
''Marcel tapahtui.'' sanoin katsoen alas ja purren huultani. ''Milloin?'' hän katsoi minua ihmeissään. ''Tänä aamuna. Olin unohtanut lukita oven ja hän oli tullut sisään ja sanoi kaikkea että mitä jos sieltä olisi tullut joku muu ja plaaplaaplaa..'' sanoin ja pyörittelin silmiäni. ''Sattuuko siihen?'' hän kysyi ja nyökkäsin hieman. ''Ei se haittaa, mutta hän osaa olla vähän pelottava välillä.'' sanoin ja purin huulta kun ajattelin häntä.
''Tykkäätkö sä hänestä?'' Lea kysyi pienellä virneellä. ''Sähän oot kysymyksiä täynnä tänään.'' sanoin hymyillen. Kello soi ja hän halasi minua. ''Puhutaan myöhemmin! Kävelläänkö kotiin yhdessä?'' hän kysyi hymyillen. ''Joo, tehdään niin.'' sanoin, suljin kaappini ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan.
Katsoin käytävälle ja näin pitkän ja lihaksikkaan pojan menevän samaan luokkaan kuin minä. Hänen takanaan kulki lauma tyttöjä, vissiin Annan porukka. Kun Marcel käveli luokkaan, hän katsoi takana olevia tyttöjä, pyöritteli silmiään ja haroi hiuksiaan, selvästi hermostuneena. Kikatin hieman itsekseni ja nopeutin vauhtiani. Menin luokan perälle ja pysähdyin kun Marcelin käsi oli hänen vieressään olevalla pulpetilla, en siis päässyt käden takia siitä läpi.
Katsoin luokkaa ja näin Annan porukan katsovan minua inhoten. Otsa kurtussa katsoin takaisin Marceliin ja hän hymyili. ''Hei, Eff, säästin sulle paikan.'' hän sanoi minulle. Istuin hermostuneesti hänen viereensä ja kuiskasin hänelle; ''Kaikki vihaavat minua.'' Hän ravisteli päätään hymyillen ja toi huulensa senttien päähän korvaani. ''Älä huoli, ihana.'' hän virnisti. ''Mä en vihaa sua.'' än toi huulensa aivan korvani viereen. ''Lea ei vihaa sua, älä huoli hei. Noi on liian tyhmiä nähdäkseen kuka sä oikeesti oot.'' hän pussasi korvaani.
Hymyilin ja otin hänen kädestään kiinni ja puristin sitä hellästi. Opettaja käveli sisään ja laitoin tuoliani hieman lähemmäs Marcelia. Aloin kuuntelemaan tuntia rentoutuen, koska Marcel oli lähellä minua. Ei niin lähellä kuin halusin, mutta tämä riitti rentoutukseen.
Katsoin taas luokkaa ja näin Annan ja hänen 'ystävien' tuijottavan minua raivoissaan. Nojasin penkkiini epämukavasti ja aloin koputtaa kynääni reittäni vasten. Vaikka kuinka yritin epähuomioida sen, tunsin sen kun he kaikki katsoivat minua. Selvitin kurkkuani ja nostin käteni pystyyn saadakseni opettajan huomion. ''Niin, Effie?'' hän kysyi ankarasti. ''V-voinko mennä v-vessaan?'' kysyin katsoen häntä hieman peloissani. Hän nyökkäsi, onneksi.
''Anteeksi opettaja, mulla olisi tällainen lappu. Ja ystäväni saavat tulla kanssani.'' Anna sanoi virnistäen antaen lapun opettajalle. Opettaja katsoi lappua ja Anna minua virnistellen. Tajusin, että minun pitää lähteä nopeasti ja niin teinkin. Käännyin kulmasta vessoille päin ja kuulin Annan ja 'ystäviensä' nauravan.
Menin peilin eteen ja katsoin itseäni siitä. Mihin olen joutunut? Nojasin käsilläni tasoon ja katsoin Jeffrey Campbellejäni. Ovi aukesi ja Anna ja 'ystävät' tulivat ympärilleni. Katsoin heitä kaikkia. Kaikilla oli niin feikit ilmeet. Kaikilla oli paljon meikkiä, feikit ripset, piilarit ja samoin hiukset niinkuin Annalla. Ravistelin päätäni ja katsoin draamakuningattareen.
''Mitä sä haluat, Anna?'' kysyin katsoen suoraan hänen silmiinsä. Hän yllättyi, kukaan ei koskaan puhunut hänelle noin. Hän haroi hiuksiaan ja pyöritteli silmiään. Hän alkoi kiertämään minua, kuin opiskelisi minua. ''Haluan, että pysyt erossa Marcelista, kusipää. Hän on nyt mun, mutta sä näköjään olet liian tyhmä huomaamaan sitä. Hän haluaa mua, ei sua.'' hän sanoi ilkeästi.
Nostin kulmiani ja katsoin häntä pitkään. Tiirailin samalla muita tyttöjä, kaikilla oli virne naamallaan. ''No, Anna. Keitäs nää rotat on, jotka sua seuraa?'' kysyin virne naamallani. Tiirailin tyttöjä, kaikki katsoivat dramaattisesti kattoon tai maahan. ''Eivät he ole rottia, he ovat ystäviäni.'' hän puolusteli ja hymyili 'rotille'. ''Ai niin, tietysti.'' sanoin ärsyyntyneenä.
Vaikea uskoa, että he oikeasti uskovat häntä. Kukaan täysjärkinen ei uskoisi häntä. Heidän pitäisi tietää, että hän käyttää heitä vain suosionsa kasvattamiseen. Joten kaikki heistä häviävät sitten hänelle. ''Tämä on Sydney.'' hän sanoi mennessään tämän Sydneyn luo. Hän kiersi kaikki tytöt; Sydney, Alicia, Beth, Chelsia, Cameron, Jenn ja Keira.
''Sun ois jo pitänyt tietää meidän nimet.'' Alicia sanoi pyöritellen silmiään. ''Jos mua kiinnostaisi, olisinkin. Mutta anteeksi pikkuinen. En ole niinkuin muut.'' hymyilin hieman ilkeästi ja työnsin heitä päästäkseni ovelle. ''Mieti mitä sanoin! Oot hänelle vain ohimenevää!'' Anna huusi minulle. Kävelin nopeasti luokkaan. Katsoin Marcelia hieman hymyillen, istuin paikalleni ja seurasin tuntia.
Muutama hetki myöhemmin tunsin hänen kätensä puristavan reittäni kevyesti. Vartaloni jännittyi, katsoin häntä hymyillen ja näin virneen hänen naamallaan. Katsoin häntä lopeta-ilmeellä ja katsoin takaisin taululle. Hän laittoi kätensä hieman ylemmäs reittäni. Purin huultani ja ravistelin päätäni hänelle. ''Ei täällä Marcel!'' kuiskasin hänelle ja hän vain virnisti enemmän.
Hän liu'utti kättään alemmas reittäni ja puristi hieman polvestani. Katsoin hänen isoa kättään kun se makasi reidelläni. Purin alahuultani ja kopioin ja tein vastaukset vihkooni, niinkuin Marcelkin. Nojasin hieman taaksepäin ja katsoin hänen kättään, se oli vieläkin reidelläni. Rypistin hieman otsaani ja hän katsoi minua.
''Mitä Anna sanoi sulle?'' hän kuiskasi kurtistaen kulmiaan. Katsoin alas ja toistin keskustelun mielessäni. Katsoin takaisin Marceliin ja hymyilin ravistellen päätäni. ''Ei mitään, ei hän mua vaivannut.'' hän katsoi silmiini tutkiskelevasti ja huokaisten puristi polveani vielä ja otti sen pois laittaakseen paperinsa kasaan.
Katsoin kelloa ja se näytti jo minuuttia vaille. Nousin seisomaan ja laitoin papereita ja kirjojani kasaan osuen vahingossa Marcelin käteen. Hän virnisti minulle. Hän työnsi minua hiukan pulpettiani vasten ja hymyili hymykuopat vilkkuen. Melkein kaaduin kovaäänisesti,mutta kerkesin juuri estämään sen. Hän peitti naurunsa kädellään. ''Vihaan sua.'' kuiskasin vinkaten ja nousin kun kello soi.
Kävelin ulos luokasta ja hän tuli perässäni. ''Tuun hakemaan sut kuudelta.'' hän sanoi hymyillen ja pussasi poskeani. Hän lähti toiseen suuntaan ja näin kun ihmiset katsoivat minua ihmeissään. Katsoin alas ja kävelin kaapilleni. Kasasin kirjat kokoon ja lähdin kävelemään ulospäin. ''Hei hei hei.'' hän huudahti toiselta puolelta käytävää. ''Ai, luulin että sä oot jo ulkona.'' sanoin hymyillen. ''Miten vaan. Mennääänkö?'' hän kysyi ja nyökkäsin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Hän siis vie sut ulos tänään.'' Lea katsoi minua kulmat ylhäällä. ''Joo, hän hakee mut kuudelta.'' sanoin nyökäten. ''Minne hän vie sut?'' ''Hän sanoi, että me mennään taas sinne huvipuistoon, kun viime kerta jäi vähän kesken.'' sanoin katsoen maahan. ''Sun pitäis alkaa valmistautua, hän tulee tunnin päästä. Äläkä unohda meiän suunnitelmia huomiseks! Tapan sut jos unohdat!'' hän virnisti. Saatoin hänet alakertaan ja halasimme.
''Oo varovainen.'' hän sanoi avatessaan oven. ''Ainahan mä oon.'' pyörittelin silmiäni. ''Tarkoitan sitä.'' hän sanoi vakavasti ja nyökkäsin hänelle. ''Tottakai.'' Lea lähti ja juoksin yläkertaan. Piti vielä juosta takaisin alas, haluan pitää oven nyt lukossa. Ajattelin Marcelia ja hymyilin.
MUN PITI SAADA TÄÄ LAUANTAINA VALMIIKS MUT SUNNUNTAIN PUOLELLE MENI, KELLO ON 0:47. JOTEN ANTEEKSI KUN EN KERENNYT PÄIVITTÄMÄÄN LAUANTAINAKAAN. TÄÄ OLI NIIN PITKÄ NII KESTI KIRJOTTAA TÄÄ :) JA KIITOS UUSILLE LUKIJOILLE OOTTE PARHAITA!♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti