What could be worse #18

CARRIEN NÄKÖKULMA

Herään ääniin sairaalahuoneessani.
''Pitäisikö hänet herättää?'' Niall kysyy.
''Eikö hän oo nukkunut jo ihan tarpeeksi?'' kuulen Lulun sanovan. Avaan silmäni hiljaa ja näen Lulun seisovan sänkyni vieressä.
''Lulu!'' sanon ja nousen istumaan sängylle. En kuitenkaan päässyt istumaan, minua pidetään tiukasti kiinni vyötäröstäni.
''Herrajumala, Carrie, mä oon ollut niin huolissani!'' Lulu itkee ja halaa minua. Halaan häntä takaisin ja tunnen muutaman kyyneleen tippuvan poskilleni. 
''Mä oon niin ilonen, että oot hengissä'' 
''Anteeksi'' sanon.
''En mä tiedä mitä mä tekisin ilman sua, et kai luule etten kaipaisi sua jos kuolisit?'' Lulu kysyy ääni väristen.
''Mä yritin olla tekemättä sitä, Lulu'' sanon ja muistelen sitä hirveää tapahtumaa. ''Anna anteeksi, mulla on ollut sua kauhee ikävä'' sanon. Sydämeeni sattuu kuulla Lulun sanovan tällaista. En minäkään tietäisi mitä tehdä, jos menettäisin Lulun. Lulu pyyhkii kyyneleitä hihaansa.
''En mä ole vihainen, ei sun tarvii pyytää anteeksi. Mutta sun täytyy luvata, että lopetat, sillä mä oon aina täällä sua varten'' Lulu sanoo.

Tunnen Harryn nousevan vierelleni ja pitävän kädestäni kiinni.
''Mä lupaan hakea apua'' sanon rehellisesti. Ja niin minä teenkin, haen apua, sillä en halua jatkaa tätä enää. Olen tätä vahvempi. Välillä vaan tuntuu siltä, että tekisi mieli luovuttaa. En halua antaa pimeyden enää voittaa, olen onnellinen nyt.
''Hyvä, muista että voit kertoa mulle mitä vaan'' Lulu sanoo vakuuttelevasti.
''Kiitos, Lulu, kyllä mä tiedän sen'' sanon ja hymyilen kyynelten läpi. Lulu menee istumaan Niallin viereen tuolille ja samassa tunnen liikettä vierelläni.
''Huomenta!'' Harry sanoo ja hymyilee. Hymyilen hänelle takaisin.
''Huomenta'' Niall sanoo ja alkaa syömään toista muffinia.
''Missä kaikki on?'' kysyn katsellen ympärilleni.
''No kello on viisi aamulla, mä vaan halusin nähdä sut'' Lulu selittää.
''Ahaa, ymmärrän.. No, miks just Niall halus tuoda sut tänne, jotain erityistä syytä?'' kysyn kiusaten Lulua. Lulu punastuu.
''Ei, hän vain tarjoutui siihen'' Lulu sanoo.
''Niin varmaan'' sanon sarkastisesti. Lulu pyöräyttää silmiään ja minä hymyilen hänelle.
''Mulla on nälkä, haluaako joku muu jotain kahvilasta?'' Harry kysyy ja nousee ylös sängystä.
''Voitko hakea mulle vettä?'' kysyn.
''Tottakai'' hän sanoo ja suutelee poskeani.
''Mä tulen, mullakin on nälkä!'' Niall sanoo ja pomppaa ylös tuolistaan.
''Me tullaan kohta'' Harry sanoo ja sulkee oven perässään.

''Eli sä ja Harry, vai?'' Lulu kysyy vihjailevasti.
''Niin no, ehkä'' hymyilen. ''Entäs sä ja Niall?'' vinkkaan Lululle.
''Mä tykkään hänestä, oikeasti. Me puhuttiin koko ajan tekstareilla ja puheluilla kun mä en ollut täällä. Mutta mä en tiedä mitä hän tuntee, ehkä hän ajattelee mua vain kaverina..'' Lulu huokaisee.
''Lulu hei, anna kun mä selitän. Jos tää poika haluaa puhua sun kanssa, vaikka teillä oli valtameri välissänne, niin ihan varmasti hänkin pitää susta. Haloo??!'' melkein huudan Lululle. Hän hymyilee.
''Luuletko niin?''
''Mä tiedän niin! Nyt sun pitää kertoa Niallille sun tunteista, vaikkapa tänään'' sanon.
''Okei, mutta se tarkottaa, että sun pitää myös selvittää asiat kiharapään kanssa'' Lulu sanoo.
''Okei!'' nauran.
''No, ootteko te jo pussailleet?'' hän kysyy uteliaana.
''Eh, no ollaan itse asiassa'' mumisen hieman punastuen.
''Oikeesti!? Kerro kaikki!'' hän huutaa.
''Okei no, me meinattiin pussata pari kertaa, mutta mä aina estin sen.. No, sitten kun me oikeasti suudeltiin ekaa kertaa niin Zayn yllätti meidät. Mutta se oli mahtavaa'' sanon hymyillen.
''Aww!!! Ihanaa!''
''Viime yönä hän myönsi rakastavansa mua ja mä myönsin sen myös. Ja niin mä myös rakastan..'' sanon, vieläkin hymyillen.
''No miksette te oo jo yhdessä?! Pitääkö mun järjestää joku väliintulo tässä asiassa?!?!'' Lulu huutaa.
''Ei, ei sun tarvii. Tässä vaan nyt on ollu kaikkea niin paljon, ettei olla oikein juteltu asiasta'' selitän hänelle.

''Täällä ollaan'' Harry sanoo avatessaan oven. ''Vettä, olkaa hyvät'' hän sanoo ja ojentaa vesipullon minulle.
''Kiitos'' hymyilen hänelle. Avaan pullon ja Harry istuu vierelleni.
''Kukaan ei tuonut mulle mitään..'' Lulu sanoo dramaattisesti feikaten. Niall hyppää tuolistaan ja menee Lulun luo.
''Tässä, sä voit saada tän toisen leivän'' Niall sanoo.
''Kiitti Niall!'' Lulu sanoo iloisena. Niall punastuu.
''O-ole hyvä'' hän sanoo ja menee takaisin tuolilleen.
''Aww, kuinka söpöä'' naureskelen.
''Lopeta'' Lulu mumisee nolostuneena.
''Niall, pidätkö Lulusta?'' Harry kysyy vinkaten Niallilta.
''Ööh, no joo..'' Niall mumisee ja muuttuu aivan punaiseksi.
''Mitä? Oikeasti?'' Lulu sanoo ihmeissään ja melkein tiputtaa leipänsä.
''No tottakai, mutta kyllä mä ymmärrän ettet sä tunne samoin..'' Niall sanoo hermostuneena.
''Kyllä mä tykkään susta! Aika paljonkin..'' Lulu myöntää ja punastuu hieman.
''Mitä?'' Niall kysyy ihmeissään.
''Joo joo!'' Lulu nyökyttelee.
''AAH NONIIN VIHDOIN!!'' huudahdan ja melkein alan itkemään, sillä kuinka ihanaa on tämä?
''Kröhöm, mä luulen että sä vähän pilaat tätä hetkeä'' Harry kuiskaa korvaani.
''Aa, hups. Jatkakaa!'' sanon.
''Eh, öö.. Lulu, haluaisitko olla tyttöystäväni?'' Niall kysyy perinteisesti.
''Tottakai'' Lulu hymyilee ja pussaa Niallin poskea.
''Okei nyt voin jatkaa, AWWWWW'' huudahdan. Vau, onpa jotenkin todella ällöromanttista.

Harry jataa oman leipänsä syömistä, kun uusi pariskunta puhuu ja nauraa sylikkäin edessämme. Katson Harryyn ja hän näyttää minulle kieltään ennen kuin ottaa palasen leivästään. Kikatan.
''Oot niin söpö'' kuiskaan hänelle. Harry kääntyy minuun päin, hymyilee suu auki ruoka suussa ja liikuttaa kulmakarvojaan ylös alas.
''Viehättävää'' nauran. Hän nielaisee ruoan.
''Tiedän'' Harry hymyilee ja nojaa minuun päin. Nojaan häntä päin ja huulemme kohtaavat. Suutelemme ja tiedän että se on oikein. Vetäydymme ja hymyilen hänelle.
''Niin miksi te kaksi ette jo seurustele?'' Lulu kysyy, pilaten hetkemme. Ainiin, meillä on yleisöä.
''Jos te lähtisitte 10 minuutiksi, niin ehkä sitten'' Harry sanoo.
''Okei okei! Kuulostaa hyvältä, tee taikasi kikkurapää'' Lulu sanoo nauraen ja nousee tuolista. ''Tuu, Niall, mennään hakemaan jotain syötävää'' Lulu sanoo ja raahaa Niallin pois huoneesta.
''Jes, ruokaa!'' Niall sanoo ja sulkee oven. 

''No, mitä me ollaan?'' kysyn.
''Mitä sä haluat että me ollaan?'' Harry kysyy takaisin.
''No, me ollaan suudeltu enemmän kuin kerran..'' sanon, sillä en tiedä mitä muuta sanoisin.
''Niin ja mä haluaisin sen jatkuvan. Eli, ollaanko yhdessä?'' Harry kysyy suuri hymy kasvoillaan.
''No tottakai'' virnistän ja silitän hänen toista hymykuoppaansa. Tunnen hänen huultensa koskettavan omiani ja suutelimme intohimoisesti. Irtaudun suudelmasta ja laitan pääni Harryn rintaa vasten.
''Mä rakastan sua'' sanon.
''Mäkin rakastan sua'' hän sanoo ja pussaa otsaani.
''Kuinka kauan mä muuten oon ollut täällä?'' kysyn.
''Vähän yli kaks päivää'' Harry sanoo. ''Muiden pitäisi kyllä tulla kohta, koska kello on jo seitsemän'' 
''Okei'' nyökkäsin.
Nyt minun pitäisi kohdata kaikki muut, pystynkö siihen?

Okei, tää oli vaikee osa kirjottaa, ku en oikee keksiny hyvää aihetta ja se kyl näkyy nyt tässä tekstissä :(

What could be worse #17

CARRIEN NÄKÖKULMA

Istuin vessassa tunnin itkien. En tiedä mitä tehdä. Harry varmaan vihaa minua tai luulee minua hulluksi. Varmaan kumpaakin.
Epävarmuuteni hukuttivat minua. Ruma, inhottava, rikkinäinen. Ensimmäistä kertaa ne iskivät näin rajusti. Tapa itsesi. Pelotin itseäni. Huomasin itseni miettimästä, kuinka helppoa kaikilla olisi, jos en olisi täällä. Ei tarvitsisi miettiä enää Harryn tai minun tunteita. Ei tarvitsisi enää kuunnella ja katsella, kun koko maailma vihaa minua. Kaiken lisäksi, ei tarvitsisi enää elää syyllisyydessä siitä, että tapoin äitini. 
Katson vasemman käden hihaan, kättäni kutittaa. Nousen, nappaan tutun veitseni ja menen takaisin lattialle istumaan. Nostan hihaani ja vedän veistä ihollani rajummin kuin koskaan. Menetän hallintani ja jatkan vain, vaikka verta valuu housuilleni, lattialle, kaikkialle.
Oloni alkaa heiketä nopeasti ja kyyneleet tippuvat paidalleni. Yhtäkkiä joku koputtaa oveen. Tunnen pyörtyväni. Ovi aukeaa ja sieltä tulevat Harry ja Liam. Heidän ilmeensä muuttuvat sekunneissa huolestuneista kauhistuneisiin.

''Soita ambulanssi!!'' Liam huudahti. Kerkeän vielä kuulla juoksemista ja lisää huutoa. En jaksa enää välittää, pian en enää olisi täällä. En pysty enää pitämään silmiäni auki. Tunnen käden poskellani ja raotan silmiäni vielä hetkeksi.
''Carrie, pysy hereillä!'' Harry sanoo.
''Rakastan sua, mä oon pahoillani'' kuiskaan ja suljen silmäni.
''Ambulanssi on täällä!'' Simon huutaa alhaalta. Se on viimeinen asia ennen kuin vajoan pimeyteen.

*

Kuolemani on rauhallinen. Tai niin ainakin luulen tämän olevan sitä. Istun takapihallamme Rhode Islandilla. Tunnen viileän tuulen kasvoillani. Nousen ylös ja kävelen sisään. Heti kun astun sisälle, haistan äidin tekemät browniet. Juoksen keittiöön. Siinä hän on, pitkät värjätyt vaaleat hiukset ja siniset silmät. Seison oviaukolla ja tuijotan häntä. Hän kääntyy minuun päin, hänellä on tekemäni essu päällä. Hän hymyilee ja näyttää onnelliselta. Alan kävellä häntä kohti..

*

Avaan silmäni, todellisuus iskee vasten kasvojani. Se oli vain unta, pelkkää unta.
Katson ympärilleni, monitoreja ja valkoinen puhdas huone. Olen sairaalassa. Katson kättäni, viillot ovat tikattu. Ihoni on aivan punainen. 
Kuulen pientä tuhinaa vierelläni ja näen Harryn nukkuvan tuolilla, kiharat peittävät hänen kasvojaan. En voinut muuta kuin hymyillä.
Kokeilen koskettaa vasenta kättäni, mutta se sattuu niin paljon, että voisin huutaa kivusta. Mietin, mitä kaikki ajattelevat tästä. He varmaan lähettävät minut hullujen huoneelle. Kuulen askeleita oven ulkopuolella, joten suljen silmäni ja teeskentelen nukkuvaa.
''Sairaalaruoka on ihan kauheeta'' Niall mumisee. Kuulen lisää askeleita ja oven avautuvan ja sulkeutuvan.

''Milloinkohan hän herää?'' Danielle kysyy.
''Lääkäri sanoi, että milloin hyvänsä'' kuulen Simonin sanovan.
''Eikö hänen ystävänsä Lulun pitäisi olla täällä kohta?'' Bianca kysyy.
''Joo, lento laskeutuu tunnin päästä'' Liam vakuuttaa.
''Kyllä mä huomasin, että hän käyttäytyy vähän oudosti, mutta en mä tällasta odottanut'' Sadie huokaisee.
''Mä voin mennä hakemaan Lulun'' Niall ilmoittaa.
''Mä tuun mukaan'' Louis sanoo kuulostaen väsyneeltä. Herrajumala, kuinka paljon ihmisiä täällä oikein on??
''Harry ei ole lähtenyt tästä huoneesta kertaakaan..'' Zayn huokaisee.
''En tiedä mitä tehdä'' Simon sanoo.
''Mitenköhän kauan hän on tehnyt sitä?'' Perrie kysyy hiljaa.
''Hetken aikaa..'' Danielle vastaa.
''Meidän pitäisi lähteä nukkumaan, Lulu tulee puolen yön aikaan. Voidaan tulla takaisin aamulla'' Simon ehdottaa.
''Entäs Harry?'' Zayn kysyy.
''Hän on niin itsepäinen, ettei edes kannata yrittää'' Louis sanoo.
''Louis on oikeassa, hän tulee kun itse haluaa'' Liam huokaisee.

Kuulen kaikkien lähtevän ja sulkevan oven perässään. Avaan silmäni ja katson Harryyn. Hetken päästä hän alkaa heräilemään ja suoristaa selkäänsä. Hän katsoo minua suoraan silmiin.
''Miksi sä teit niin?'' hän kuiskaa. Puren huultani hermostuneena.
''En mä voinut tehdä muuta'' yritän kertoa.
''Mua pelotti.. Me ei tiedetty, selviätkö sä'' Harry sanoo murtuneena.
''Anteeksi..'' sanon hiljaa.
''Älä enää ikinä tee noin, mä melkein menetin sut'' Harry sanoo ja ottaa käteni omaansa. En voinut sanoa mitään, annan vain kyyneleiden tulla.
''Kuinka kauan?'' hän kysyy ja silittää kättäni. 
''Päivä tai kaksi ennen hautajaisia'' myönnän, vaikken melkein pystynyt.
''En aio vaatia selitystä sulta, mutta lupaa mulle. Ei enää ikinä'' Harry sanoo ja katsoo minuun. 
''Mä yritän parhaani'' sanon. 
''Jos susta joskus vielä tuntuu että haluat tehdä niin, niin tuu mun luo ja sano siitä'' Harry sanoo vakavana.
''Okei'' sanon ja nyökkään. Harry nousee ylös ja halaa minua.
''Mä rakastan sua'' 

Sydämeni melkein pysähtyy, hän rakastaa minua. 
''Mäkin rakastan sua'' sanon ja halaan Harrya takaisin.
''Tuu tähän'' sanon ja osoitan paikkaa vieressäni. Harry hymyilee ja tulee viereeni laittaen kätensä ympärilleni. Hän silittää haavoittuneita käsiäni.
''Kaikki on hyvin. Mä oon sun kanssa aina, mä rakastan sua niin paljon'' Harry kuiskaa korvaani ja suutelee poskeani.
Ensimmäistä kertaa tunnen itseni rakastetuksi, hyväksytyksi ja onnelliseksi. Suljen silmäni ja annan itseni nukahtaa Harryn kainaloon.