LOUN NÄKÖKULMA
''Mitäs toi nyt oli?'' Haz kysyi minulta kun tulin toimistolta, jossa olin jutellut Saaran kanssa. Heilautin kättäni -ei mitään hätää-ilmeellä ja hän nyökkäsi. Tämä on yksi monista syistä, miksi olen Harryn kanssa niin hyvä ystävä, hän tietää milloin perääntyä. Menin Liamin luokse ja aloimme avaamaan ääntämme, me teimme niin aina ennen keikkaa. Hän naurahti, kun aloin laulaa Selena Gomezin Come&Get it-biisiä. Hän liittyi mukaan, mutta lauloi matalammalta kuin oikeassa versiossa. Se kuulosti hyvältä, kieltämättä.
''Pojat, lavalle kohta!'' Alice huudahti ja hymyili. Alice oli kuuma, muuta pidin jo toisesta tytöstä. Mutta pidinkö hänestä? Tarkoitan, olen pitänyt tytöistä ennenkin, mutta ei se ole tuntunut tältä. Normaalisti kysyisin heitä ulos, mutta hänen kanssaan pelkään, että tulen torjutuksi. Mitä jos kysyisin, hän kieltäytyisi ja se pilaisi ystävyytemme? Rakastan hengailla Saaran kanssa ja haluan sanoa häntä ystäväkseni. Tyttöystävä olisi parempi, tietenkin, mutta jos ystävyys on paras mitä voin saada, otan sen.
Kun nyt mainitsin Saaran, hän ei ole tullut vieläkään takaisin. Näin Cindyn ajavan pois jo kauan sitten, ehkä pitäisi käydä katsomassa. Kävelin käytävää pitkin ja kuulin hiljaista itkua. Nostin kulmiani ja huomasin, että se tuli pukuhuone kakkosesta. Työnsin oven auki. Saara istui laittialla, kädenjäljet molemmilla poskillaan ja hän itki kuin hullu. En ollut ikinä nähnyt häntä noin vahingoittuneena, noi rikkinäisenä. Se repi sydämeni osiin.
''Saara?'' kysyin varovaisesti ja hän katsoi minuun nopeasti. Sitten hänen huulensa alkoivat tärisemään ja kasvot täyttyivät kyyneleistä. Juoksin hänen luokseen ja vedin hänet rintaani vasten haroen hänen hiuksiaan ja hieroen hänen selkäänsä. Hän itki paitani märäksi, ei varmaan muistanut, että minun pitäisi olla lavalla kohta. ''Rakas, mitä tapahtui?'' kysyin huolestuneena.
''C-Cindy.. H-hän... hän sanoi, että o-olette y-ystäviäni vain s-säälistä.'' hän sanoi varovasti eikä uskaltanut katsoa silmiini. Nostin hänen leukansa ylös ja pakotin katsomaan silmiäni. Hän on niin kaunis; se, miten hänen silmänsä kiiltävät, kun hän on innoissaan. Se, miten hänen kasvonsa hohtavat kuin lapsilla jouluaattona, kun sanomme rakastavamme häntä. Mutta myös silloin hän on kaunis, kun on varma itsestään ja kyvyistään. Hänelläkin oli heikkouksia, kyllä hän silloinkin näytti kauniilta ja ei antanut vihaajien tulla osaksi elämäänsä.
Arvostan ja kunnioitan häntä siinä, niinkuin kaikessa muussakin. Hän on todella vahva ihminen, fyysisesti sekä henkisesti ja on käynyt läpi rankkoja asioita kertomatta kenellekkään. Ja hän laittaa aina kaikki muut edellensä. Voisinpa sanoa, että pidän hänestä. Mutta en voi. Rakastan häntä.
''Mutta sä tiedät, ettei se oo totta.'' sanoin rauhallisesti. Silloin hän katsoi minuun ja sydämeni melkein pysähtyi. ''Mutta miksi? Miksi te haluutte olla mun kaltaseni ystäviä?'' hän katsoi maahan. ''Koska sä olet hauska, fiksu, itsevarma, empaattinen, spontaani ja kaunis sisältä ja ulkoa.'' sanoin ja nostin hänen leukansa taas katsomaan minua. ''Ei se ole totta.'' hän käänsi katseensa taas maahan. Se syö minua, kun hän ei nää, mitä kaikki muut näkevät. Nousin ylös ja ojensin käteni hänelle.
Hän nosti kulmiaan ennen kuin otti käteni käteensä. Hän tappaa minut siitä, mitä kohta aion tehdä, mutta minun on näytettävä hänelle, kuinka kaunis hän on. Ristin sormeni hänen kanssaan ja kävelimme käytävää pitkin. Ihmiset huusivat kaikenlaista; ''Onnea!'' ja ''Miksi et ole lavalla?'' joka suunnasta. Hymyilin vain heille kaikille. Olimme lavan takana ja helpotuin, kun oli vasta Harryn vuoro. En ollut lavalla vielä minuttissakaan. ''Saara, kun mä teen tän, sun pitää uskoa mitä kuulet, okei? Ja älä oo vihainen kun tuun takasin.'' sanoin hänelle vielkäkin pitäen hänen kädestään kiinni.
Hän nyökkäsi minulle ihmeissään. Niall hyppäsi lavalle ja tiesin, että seuraavaksi oli minun vuoroni. Niall lauloi soolonsa ja oli minun vuoroni. Hypin lavalle ja iloitsin kuin hullu. Rakastin olla lavalla. ''And when I see you on the street in his arms I get weak, my body fails, I'm on my knees, praying!'' lauloin ja yleisä viilliintyi entisestään. Hymyilin ja vilkutin faneille. Olimme aika isolla areenalla, joten valoja ja ihmisiä oli paljon. Enemmän ihmisiä tarkoittaa enemmän huutamista ja kiljumista. Huomasin, että unohdin korvakuulokkeeni, hyvä Louis. Tosi fiksua.
''Cause I can love you more than, this.'' Liam lopetti ja yleisön huudot olivat kuurouttavia. Korvissani soi ja katsoin lavan sivulle alas ja näin Saaran hymyilevän hämmentyneenä. Hän on suloinen kun on hämmentynyt. ''Moi kaikki! Miten menee?'' Harry kysyi ja yleisö huusi vielä kovempaa, jos se vain oli mahdollista. ''Meillä on teille hyvä show tänään! Mutta ennen kuin jatketaan, otetaan muutama fanikysymys.'' Niall sanoi ja yleisö huusi taas.
''Tässä olisi Loulle yksi.'' Zayn sanoi ja arvasin että se oli jotain Saarasta, niin kuin olikin. ''Mikä tää juttu sun ja Saara Calderin välillä on?'' Harry luki screenilta ja vinkkaili minulle. Hengitin syvään ja selvensin itselleni mitä sanoa. ''Saara on suloinen, ystävällinen, hauska, huolehtiva, spontaani, empaattinen, fiksu, kuuma, naiivi, kaunis ja kaikkea muutakin! Sopivasti törkeäkin, jos saan sanoa.'' vinkkasin hänelle katsoessani häntä.
''Mitäs luulette? Ootteko samaa mieltä?'' sain äänekkään vastauksen ja hymyilin kaikille siitä. ''Hän on aika söpö, eikö?'' osoitin screeniä, jossa näkyi meidän kuvamme kun olimme nukahtaneet rannalle. Kaikki huusivat ja katsoin poikia. He kaikki näyttivät yllättyneiltä. Onko minusta vaikea uskoa tällaista?
''Saara ei itse aina tiedä, kuinka mahtava on ja se sattuu, ettei hän nää samaa kuin mä. Kuten viisas mies joskus sanoi; hän ei tiedä olevansa kaunis. Oon ilonen, ettei tiiä, koska sitten ei hengailisi meidän kanssa. Tuntuu, etten ansaitse olla hänen seurassaan, mutta oon iloinen että saan olla, koska siten saan kutsua häntä ystäväkseni. Me ollaan vain ystäviä, mutta rakastan häntä kuin siskoa. Hän on mahtava ja me kaikki rakastetaan häntä niin, että sattuu.''
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Mitä hittoa toi sitten oli?'' Harry veti minut sivuun ja läpsäisi kevyesti. Sanoin hänelle kertovani myöhemminm, en halunnut pilata tunnelmaa. Kaikki olivat kikseissä keikan jälkeen, enkä halunnut estää sitä. ''Louis!'' hänen suloinen äänensä kantautui korviini. Käännyin ja hän katsoi minua kyyneleet silmissään. Hän koski kädellään poskeeni ja sanoi hiljaa; ''Se oli...''
''Tiedän, että tapat mut, mutta halusin vaan näyttää sulle että fanit kyllä välittää susta ja oot vaan niin mahtava ja kaunis ja loistava ja..-'' sanoin ja hän keskeytti tunkemalla kätensä suuni eteen. Hän nosti leukaani joten katsoin häntä suoraan silmiin. ''Louis, se oli kaunista.'' Voikun hän tietäisi miten kaunis hän itse on.
Tää osa oli vaikee kirjottaa loppuu ja kirjotinki tän aika monta kertaa uudelleen ja muovasin eri tavalla, koska se suudelma oli niiiiin lähellä! Mut mä selvisin! Ja hei, teitä on tullu taas ihan mielettömästi lisää, kiitos kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti