Finnish Fanfics: We'll get there OSA 7

EFFIEN NÄKÖKULMA

''Herää Effie!'' isä huusi ravistellen minua. Valitellen työnsin hänet pois ja venyttelin hieman silmät vielä kiinni. Avasin silmäni ja huoneeni oli täynnä auringonvaloa. ''Nopeasti, myöhästyt kohta.'' hän pyöritteli silmiään ja lähti huoneestani. Miksi isä oli täällä? Hän ei ole ollut kuukauteen kotona, eikä äitikään. He eivät ole koskaan kotona. He ovat aina töissä, en näe heitä paljoa.

Eikä se ole pahakaan asia. Saanpahan olla rauhassa. Vanhempani ovat aika törkeitä ja eivät ole välittäneet minusta sen jälkeen kun täytin 12. Silloin kun täytin 13, he lähtivät melkein vuodeksi ja kun he tulivat takaisin, he eivät paljoa puhuneet ja lähtivät taas parin päivän päästä. He eivät olleet koskaan osoittaneet kiinnostusta minuun tai tekemisiini. Joten en jaksa vaivautua puhumaan heille enää.

Menin suihkuun ja sen jälkeen kuivattelin hiuksiani. Kiedoin pyyhkeen tiukasti ympärilleni ja otin kaapista kuviolliset legginsit ja valkoisen neuleen. Laitoin vaatteet päälleni ja vedin vielä uggitkin jalkaan, halusin mukavan asun. Sitten laitoin hiukseni löysälle nutturalle ja hieman meikkiä. Kun olin valmis, katsoin peiliin. En ole koskaan ollut nättiä tyyppiä tai kaunista tai viehättävääkään tyyppiä. En ymmärrä miten seurustelin Stanin kanssa -hän halusi aina jonkun seksikkään ja minä olen kaukana siitä-.

Menin alas ja ohitin isäni kun hän söi omenaa. Hän katsoi minua ihmeissään. En tiedä miksi, enkä jaksanut välittää. Otin puhelimeni ja huomasin, että siihen oli tullut yksi uusi viesti. ''Eilinen oli mahtava ;) Paitsi se juttu tiedät-kyllä-kenen kanssa ;)x Haluatko, että tulen hakemaan, ihana? ;) xx ~Marcel'' ''Se olisi kivaa, kiitos ;)x Effie'' vastasin takaisin ja aloin miettiä, millainen ilta oli ollut. Marcel ei ole sellainen, kuin kaikki luulivat.

Ihmiset ajattelevat, että hän on tyhmä nörtti, mutta hän ei todellakaan ollut sitä. Jos kaikki olisivat nähneet hänet eilen ja miten hän oli järjestänyt kaikki asiat, kuka vain -luultavasti tyttö- hullaantuisi häneen täysin. ''Effie?'' isä kysyi. ''MITÄ!?'' kysyin ärsyyntyneesti. ''Kenelle puhut?'' hän kysyi nostaen kulmiaan. Mitä hittoa, miksi hän siitä välittää? Ei ole hänen ongelmansa. ''Onko sillä väliä?'' kysyin kuulostaen ilkeältä. ''Itse asiassa on. Minulla on isänäsi oikeus tietää kenelle puhut.'' ravistelin päätäni ja pyörittelin silmiäni.

''Marcelin kanssa.'' sanoin ja pyörittelin silmiäni uudelleen. ''Onko hän poikaystäväsi?'' hän kysyi ja ravistelin päätäni purren huultani. ''Vain ystävä.'' sanoin ja otin laukkuni. ''Missä muuten oot ollu?'' kysyin ja nostin kulmiani. ''Ja mikä sai sut palaamaan?'' jatkoin. Hän katsoi minua shokissa ja käveli etuovelle heittäen omenankaran roskiin. ''Tulin katsomaan sinua. Varmistamaan, ettet ole tehnyt mitään tyhmää.'' hän sanoi kävellen ulos.

''Kiitti vaan huolenpidostasi!'' huusin hänelle ja pyörittelin silmiäni. Näin, kun hän meni autoon ja lähti. Suljin oven mumisten pari kirosanaa ja menin istumaan sohvalle puhelimeni kanssa. Avasin puhelimen näyttölukon ja menin Facebookkiin. Ei mennyt viittä minuuttiakaan, kun ovikello soi. Näen saman Marcelin kuin eilen. Mustat farkut ja harmaa t-paita yllään.

''Moi, ihana.'' hän sanoi tummalla brittiaksentillaan. ''Moi.'' sanoin ja hymyilin. ''Mennäänkö?'' hän kysyi vinkaten ja ojensi kätensä. Nyökäten tartuin häneen käteensä ja suljin ulko-oven. Marcel aukaisi minulle taas oven ja kiitin. Hän pussasi otsaani ja meni toiselle puolelle autoa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Moi, Effie.'' Lea hymyili ja nojasi kaappiin vieressäni. Aina neljännen tunnin jälkeen meillä oli tapana puhua asioita, koska hänen luokkansa oli kaappiani vastapäätä. ''Miten meni treffit Marcelin kaa?'' hän vinkkasi. Suljin kaappini purren huultani ja aloin miettiä mitä kertoisin.''Mahtavasti, mutta Stan pilasi ne.'' sanoin ja katsoin alas. ''Se hiton kusipää.'' Lea sanoi puristaen nyrkkejään. ''Okei, rauhoitu. Oikeastaan hän teki treffeistä vielä paremmat. Meidän piti paeta ja se oli siistiä!'' sanoin hymyillen.

''Okei, mutta älä kuolaa liikaa hänen peräänsä. Monet tytöt on alkaneet kiinnostua hänestä, kun hän alkoi pukeutua noin. Luulen, että se on sun ansiotasi!'' Lea vinkkasi. Hän pukeutui kivasti minun takiani? Miksi muka? Hän oli söpö jo valmiiksi. Tytöt ovat alkaneet kiinnostua? Tarkoittaako tämä, etten ole hänelle enää mitään? Lopeta Effie. Te olette vain ystäviä ja eilinen ilta oli vain hengailua. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Otin kirjani ja asetin ne rintani päälle.

Katsoin Leaa ja hän katsoi huolestuneena takaisin. Ravistelin päätäni ja sanoin ettei ole hätää. Sitten lähdin kävelemään luokkaani kohti. Menin luokkaan ja näin Marcelin ja monia tyttöjä hänen pulpettinsa ympärillä. Pyörittelin ja menin istumaan luokan perälle. Hän ei edes huomannut minua. Koputtelin kynääni pulpettiin ja katsoin kaikkia tyttöjä hänen ympärillään. Yksi tytöistä katsoi minua ja kuiskasi jotain viereisilleen. Kaikki kuulivat ja katsoivat minua, paitsi Marcel.

Sain katsekontaktin Marceliin n. viideksi sekunniksi, ja sitten hän käänsi päänsä pois. Tytöt katsoivat minua ilkeästi ja katsoivat sitten takaisin Marceliin. Tähänkö tämä on tullut? Minua käytettiin yhden illan ajan ja nyt minut heitettiin kylmästi pois? Hän on juuri kuin Stan. Ravistelin päätäni, kello soi ja opettaja tuli luokkaan. Kaikki tytöt hajaantuivat ja etsivät paikkaa. Katsoin heitä ja yksi heistä virnuili minulle, Anna.

''Hyvä yritys, mutta hän vain käytti sua, kultaseni. Jätä tää nyt meille ammattilaisille.'' hän sanoi ja katsoi Marceliin ja sitten minuun. ''Luulitko todella, että hän pitäisi susta? Hän on söpö ja sä oot ällötys. Hän on fiksu, sä oot tyhmä. Hän on..-'' ''Joo tajusin!'' keskeytin hänet vähän liian kovaa, koska kaikki kääntyivät meihin päin. Marcel kääntyi ja katsoi minua otsa kurtussa. Anna katsoi Marcelia pyöritellen silmiään ja kääntyi sitten minuun.

''Jätä hänet rauhaan, sulla ei oo mahiksia.'' hän sanoi, nauroi ja meni istumaan. Katsoin alas pulpettiini ja pidin katseeni siellä. Tiedän, että Marcel yritti saada katsekontaksia minuun, mutta en luota häneen ja niinkuin Anna sanoi, jätän hänet näin rauhaan. Yritin vain unohtaa kaiken meidän välillämme.

MARCELIN NÄKÖKULMA

Yritin saada kaappiani auki nopeasti. Täytyy löytää Effie ennen kuin hän menee bussiin ja kotiin. En tiedä mitä hänelle tapahtui, tai mitä Anna sanoi, mutta tiedän, ettei se ole mitään hyvää. Hän ei katsonut minua kertaakaan luokassa tai vaivautunut juttelemaan minulle tänään. ''Moi, söpöliini.'' Anna sanoi ja vilkutti. Katsoin häneen ja rutistin kulmiani yhteen. Huokaisin samalla, kun laitoin kirjat reppuun ja otin takkiani. ''Haluatko tulla käymään illalla? Mun vanhemmat on poissa kaupungista, joten olisimme kahdestaan.'' hän virnuili ja puristi kättäni.

''Sori, ei käy, joku toinen kerta.'' pyörittelin silmiäni, suljin kaappini ja lähdin kävelemään poispäin. ''Odota!'' hän huudahti ja juoksi perääni. ''Mikä sun numero on?'' huokaisin ja annoin lapun, jossa oli numeroni. Juoksin ulos bussipysäkille, katsoin ja etsin, mutta en löytänyt Effietä. Mietin, missä näin hänet viimeksi. Englannin tunnilla, mutta en sen jälkeen. Otin puhelimeni ja näppäilin viestin. ''Moi Effie! ;) Missä meet, ihanuus? ;) xxMarcel'' lähetin viestin purren huultani ja lähdin kävelemään autoani kohti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Hei kulta, miten meni koulupäivä?'' äiti kysyi ja hymyili kun kävelin keittiöön. ''Ihan hyvin.'' sanoin, otin appelsiinin ja aloin juosta ylös rappusia. ''Ruoka on noin tunnin päästä!'' hän huusi minulle. ''Ok!'' huusin takaisin hieman ärsyyntyneenä. Menin istumaan työpöytäni ääreen ja aloin tehdä läksyjäni.

Kun sain läksyni valmiiksi, minut kutsuttiin syömään. Lemppariani; tacoja. ''Opitko jotain uutta tänään?'' äiti kysyi yrittäen keskustella. ''En oikeastaan. Vain kertausta.'' kohautin olkapäitäni. ''Vai niin. Teitkö jo läksysi?'' hän kysyi. ''Joojoo, äiti. Aina.'' sanoin ja katsoin alas käsiini. ''Hyvä.'' hän huokaisi. Katsoin häntä ja sitten tyhjää lautastani. ''Saanko mennä takaisin huoneeseeni?'' kysyin varovaisesti. Hän nyökkäsi ja vei lautaseni keittiöön.

Juoksin portaat ylös ja menin makaamaan sängylleni. Katsoin puhelintani, jos sinne olisi tullut viesti Effieltä. Ei ollut, mutta Annalta oli. ''Hei söpö, ootko varma ettet halua tulla tänne illalla? Siitä tulisi hauskaa ;) ~Anna'' ''Ei kiitos, mutta kiitos. ~Marcel'' ''Tule jos haluat, älä petä mua Marcel! ~Anna'' Pyöritin silmiäni ja laskin puhelimen lattialle.

Miksei Effie vastannut? Siitä on jo melkein kaksi tuntia ja yleensä hän vastaa heti. Teinkö jotain? Onko hän vihainen? Onko hänellä vain paha päivä eikä halua puhua kenellekkään? En tiedä, mutta tiedän, että minun täytyy saada tietää. Pian.

*******

Ja tässä vielä Effien ja Marcelin asut, kun kerranki jaksoin nähä vaivaa hahah;