We'll get there OSA 1

EFFIEN NÄKÖKULMA

''Effie! Kuuntelekosä ollenkaan?'' Lea kysyi ja rypisti otsaansa. ''Mitä? Joo! En. Anteeksi.'' katsoin häntä hetken ja käänsin sitten katseeni taas bussin ikkunasta ulos. ''Mikä sulla oikein on? Oot ollu niin etäinen viime aikoina, ihan kuin puhuisi seinälle!'' hän yritti sanoa hiljaa, ettemme kiinnittäisi huomiota. ''En tiedä, Lea!'' kuiskasin hänelle ärtyneenä. Hän ravisteli päätään ja alkoi jutella muiden kanssa.

Kun pääsimme koululle, kävelin ovista nopeasti ja menin suoraan kaapilleni. ''Moi, kulta.'' kuulin matalan äänen sanovan. Katsoin ärtyneesti taakseni, tiesin kuka se oli, exäni Stan. ''En oo sun kultasi enää, mitä hittoa sä haluat?'' hän tuli lähemmäs.

''Tulin pyytämään anteeks, tein suuren virheen.'' hän sanoi ja virnisti hiukan. Hän otti vyötäröstäni kiinni. Haluan uskoa häntä, mutten vain pysty. Hän satutti minua. Minun ei pitäisi edes puhua hänelle. Katsoin hänen ruskeisiin silmiinsä ja heti pois. Hitto Effie! Miksi katsoit?

Työnsin hänet pois ja hän älähti. ''Sä oot niin vaikea.'' hän työnsi minut kaappia vasten ja katsoin kun hän lähti kävelemään pois muiden Futaajien kanssa käytävää pitkin. Lea tuli luokseni ja ravisteli päätään. ''Tuo on se ongelma. Ton takia sä oot ollu niin outo! Rakas, sun pitää päästä hänestä yli! Hän on kusipää ja vain käyttää sua.'' hän sanoi ja nyökkäsin hänelle.

Lea on paras kaverini. Rakastan sitä, että hän ymmärtää minua, mutta suhdeasioissa en luota häneen. Hänellä ei ole ollut poikaystävää, eikä myöskään sydänsärkyjä, joten hän ei tiedä tästä mitään. Ja Stan oli ensimmäinen poikaystäväni ja seurustelimme yli vuoden. Hän on ensimmäinen sydänsuruni ja se ensimmäinen on aina pahin, eikö? Mutta siinä hän on oikeassa, minun täytyy päästä hänestä yli.

Kello soi ja heräsin ajatuksistani. ''Hei, tulen hakemaan sut tunnin jälkeen, tyttöjen viikonloppu okei? Mutta meidän täytyy mennä teille, meillä on taas jotkut aikuisten pippalot.'' hän sanoi hymyillen.

Hymyilin ja nyökkäsin, sitten hän lähti ihmisvilinässä omalle tunnilleen. Ainoa hyvä asia perjantaissa on, että tiedän, että saan viettää hänen kanssaan koko viikonlopun. Hän tietää, miten minut saa paremmalle tuulelle. Otin kirjani ja lähdin luokkaani kohti. Ohitin Stanin, joka katsoi minua tuhmasti, hymyili ja meni ohi. Että vihaan häntä. Menin paikalleni ja katsoin muita luokkaan tulevia. 

Melkein joka tyttö lisäsi jotain meikkiä naamalleen. Minä käytin vain meikkivoidetta, ripsiväriä ja hieman huulikiiltoa. En jaksa värittää naamaani enempää. ''Okei, ihmiset! Sivu 156 ja tehtävät 1-27, NYT!'' opettaja melkein huusi. Kaikkien tyttöjen mielestä opettaja oli kuuma, mutta oikeasti, hän ei ole. Mustat hiukset ja ruskeat silmät, ei minun makuuni. Veikkaan, että hänen hiuksensa eivät ole aidot, ne kiiltävät liikaa. 

Sitten hän katsoi minuun ja aloin nopeasti kirjoittamaan jotain. ''Effie?'' hän huusi. Kaikki kääntyivät katsomaan minuun ja alkoivat tirskumaan. ''Miksi et ole alkanut tekemään töitä vielä? Sinulla on aikataulu, ethän halua jäädä jälkeen, ethän?'' hän nosti kulmiaan. ''Anteeksi, häiriinnyin jostain..'' sanoin rauhallisesti. Sitten kaikki nauroivat ja ilmeilivät minulle. Pyörittelin silmiäni ja avasin kirjan ja vihon ja aloin kirjottamaan.

Parin minuutin päästä en yksinkertaisesti jaksanut enää, joten kysyin lupaa vessaan. Vaikka ei minun oikeastaan täydy päästä, halusin vain hieman kävellä. Sain luvan ja lähdin käytävälle. Kävelin hiukan ja tulin vessojen alueelle. Joku huusi, mitä tapahtuu?

Nostin kulmiani ja kävelin hieman eteenpäin. Käännyin kulmasta ja näin Futaajien olevan ringissä. En nähnyt mitä ringin sisällä oli, mutta nyrkki heilui ja he nauroivat. Yritin olla sanomatta tai huutamatta mitään. Kusipäät.

Puristin nyrkkejäni lujasti, kun näin heidän laittavan jonkun kaappia vasten. Astuin hieman taaksepäin, mutta näin silti mitä tapahtui. Huohotin kun he alkoivat lyödä ja potkia henkilöä. Sen täytyi sattua. Leukani valahti alas, kun viimein näin kuka se oli.

Marcel.

Noniin, alotin uutta jo ennenkun vanha loppukaan! Mut en jaksanu nyt kirjotella Onnekasta virhettä, joten päätin alottaa uutta, pääosassa Marcel. En ikinä uskonu et oisin Marcelista mitään ikinä kirjottanu, mut katotaan mitä tästä tulee! :)