Onnekas virhe OSA 19

SAARAN NÄKÖKULMA

''Louis, se oli kaunista.'' sanoin ja hän naurahti hieman. Hänkö oikeasti luuli, että olisin vihainen hänen teostaan? Kukaan tyttö maailmasta ei olisi vihainen hänelle siitä. Ette pysty kuvittelemaan, kuinka paljon haluaisin suudella häntä nyt, mutta ääni päässäni toistaa; Rakastan häntä kuin siskoa. Pitihän minun arvata, mutta nyt vielä kuulin sen hänen suustaan. Hän ei rakasta minua, niinkuin minä rakastan häntä. Ja sille en voinut tehdä yhtään mitään.

''Joten et tapa mua?'' hän kysyi hymyillen. Yritin parhaani mukaan hymyillä hänelle takaisin, mutta poskiini sattui liian paljon. Louis huomasi sen, koska hänen silmänsä täyttyivät huolesta. Heilautin kättäni eihätää-ilmeellä, mutta hän tarttui ranteeseensa. ''Saara, löikö hän sua?'' hän kysyi. Nyökkäsin, hän olisi kuitenkin saanut tietää siitä.

''Saara...'' hän sanoi huolestuneena ja veti minut halaukseen. Vedin arat käteni hänen vartalonsa ympärille ja hän leikki hiuksillani. Siinä hetkessä, olimme vain minä ja hän. Siinä hetkessä, pommi olisi voinut räjähtää vieressäni, enkä olisi edes huomannut. Siinä hetkessä, muu maailma ei kiinnostanut minua ollenkaan. Tajusin, että minulla on nyt kaikki mitä halusin.

Minulla on mahtava työ, paikka jossa asua, ihania ystäviä, palkka joka perjantai ja se oli juuri tämän miehen ansiota. Olen velkaa hänelle koko elämäni. No okei, en ehkä koko elämääni, mutta jos joutuisin maksamaan siitä, maksaisin sitä koko loppuelämäni. Mutta en silti vaihtaisi tätä mihinkään.

''Louis, ei se haittaa, eikä se edes satu paljoa.'' valehtelin hänelle. Se sattui niin hiton paljon; aina kun liikutin leukaani, koko leukaani alkoi pistämään ja pian se tunne tuli koko naamaani. Se ei ollut ollenkaan miellyttävää, sen osaan kertoa. ''Näen, että valehtelet.'' hän sanoi. Nostin kulmiani ja hän hymyili. ''Kaulassasi on pieni suoni, joka tykyttää aina kun valehtelet.''

Kokeilin sitä suonta ja kiemurtelin hieman. Hän tunsi minut jo noin hyvin... ''Kerroitko jo pojille mitä tapahtui?'' kysyin. Totta puhuen, en halua olla paikalla kun hän kertoo. En jaksa sitä -voi ei Saara, oletko kunnossa-jupakkaa. ''En, mutta ajattelin juuri kertoa, mutta Alice haluaa sut tonne. Haluatko tehä sen yhessä vai kerronko yksin?'' hän kysyi ja katsoi Alicea. Ravistelin päätäni kieltävästi. 

Hän hymyili ja veti minut vielä toiseen halaukseen. Hän lähti kävelemään ovea päin ja heilutti lanteitaan tahallaan. Minä vain nauroin hänelle, mutta herrajumala, tuo perse! hmm...

Menin meikkaus-salonkiin ja tunsin kun kaksi naisellista kättä halasi minua. Tiesin sen olevan Alice hajuveden takia, mutta ei hän ollut halaustyyppiä? Miksi hän siis halasi minua? ''Hyvä Jumala, Saara! Miks et huutanut mua paikalle?'' hän halasi minua vieläkin. ''Oisin lyönyt sitä niin että lätty lätisee!'' hän uhosi.

''Ai sä kuulit?'' kysyin ja hän päästi minut vihdoin halauksestaan. Vihasin sitä, etten osannut puolustaa itseäni niinkuin Alice olisi tehnyt, mutta en todellakaan ollut sellaisessa kunnossa. ''Cindy kyllä käveli ohitseni silloin ja pysäytin hänet siihen paikkaan.'' hän hymyili. Voi ei, mitä hän teki Cindylle? ''Mitä tapahtui?'' kysyin paniikissa. En halunnut, että Alice joutuu pulaan, eihän tämä hänen syytään ollut, ollenkaan.

''Sanotaanko vaikka, että jos Jason ei olisi ollut pitelemässä mua, hän olisi sairaalassa.'' hän puristi nyrkkejään. Nauroin ja hän rentotui ja alkoi nauraa kanssani. Yhtäkkiä ovi aukesi ja eteeni ryntäsi neljä huolestunutta poikaa. Oli hiljaista ja he kaikki tulivat ympärilleni halaamaan minua. ''Saara, ootko sä okei?'' Niallin aksentti kuului. ''Hitto, Saara, sun olis pitäny sanoa ei!'' Harry naurahti hieman saaden minut hymyilemään joten kuten. 

''Jos näen hänet vielä, joku saa pidellä mua!'' Liam sanoi kuolemanvakavana. Alice nauroi jostain suunnasta ja tajusin heti. Jason oli saanut pidellä Alicea todella! ''Saara? Vahingoittiko hän sun äänijänteitäs?'' Zayn hymyili ja katsoin häntä oikeasti?-ilmeellä. Hän naurahti ja selvittelin kurkkuani. 

''En oikeasti pysty hengittämään!'' huusin kun he vain tulivat lähemmäs ja lähemmäs halaamaan. He vain nauroivat ja päästivät vihdoin irti kuoleman kielistään. Tunsin kun tutut kädet halasivat minua takaapäin. Käännyin, halasin takaisin ja haroin hänen kiharia hiuksiaan. ''Ootko varma, että oot kunnossa?'' Harry kysyi matalalla äänellään.

''Oon kunnossa, Haz, oikeasti.'' tarkoitin sitä; minua lyötiin ja loukattiin, mutta tilanne voisi olla pahempikin. Hän nyökkäsi ja antoi minut seuraavalle, joka halusi halata minua. Minua pyöritettiin jokaiselle, kuin tupakkaa teinibileissä, kunnes kaikki saivat yhdet. Olin liikuttunut siitä, miten huolissaan he kaikki olivat. En voi uskoa, että oikeasti olin tuntenut heidät vasta pari viikkoa, viikot tuntuivat viikoilta. Ja koko Louis-juttu, ihankuin hän olisi veli, jonka aina halusin.

''No, mitä me syödään?'' perus Niall.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Ei Harry, kastike laitetaan silloin kun ne ovat pannulla!''
''Älä valehtele, nainen.''
''En valehtele, Haz! Oon kokannu spagettia ja lihapullia koko ikäni!''
''Ja mä en, joten mä voitan.''
''Ei tossa oo järkeä!''
''Ei me olla järkevyyden takia olemassa.''
''Lopeta jo.''
''Mitä meinaat tehä sille?''
''Öö..''
''SITÄ MÄKIN! Nyt painu ulos mun keittiöstä, nainen!''
''Ihan sama.''

Rojahdin sohvalle Zaynin viereen ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Hymyilin ja painoin pääni hänen rinnalleen. ''Sä olit oikeessa, mutta älä kerro Harrylle, että sanoin.'' hän kuiskasi korvaani ja hymyili. TIESIN SEN! Katsoimme jotain julkkisuutisia ohjelmaa ja aloin kuuntelemaan vasta kun kuulin tämän;

'' Louis Tomlinson tunnusti rakkautensa Saara Calderia kohtaan tänään One Directionin keikalla. Kaikki menivät shokkiin siitä, kun hän sanoi 'vain ystävi', mutta onko se totta? Tässä materiaalia siitä, mitä hän sanoi kun kysyimme häneltä siitä. ''

Katsoin Zaynia ja hän vain virnisteli. Hän on kai tottunut tällaiseen, mutta minä en. Louis näkyi näytöllä ja hymyili, näköjään sen jälkeen kun keikka oli loppunut ja olimme lähdössä keikkapaikalta. Sitten hän katsoi kameraan ja hymyili vielä isomman hymyn. Nauroin hieman; tuo on meidän Louis! Hirveä linssilude.

''Louis, mitä sanottavaa sinulla on Saara Calderista?'' haastattelija kysyi ja tunki mikrofonin Loun suun eteen. Hän ravisteli päätään ja hymyili. ''Enkö mä jo muka sanonut kaikkea?'' hän sanoi ja lähti paikalta jättäen minut shokkiin. Mitä tuo muka tarkoitti?

'' Seurustelevatko he vai eivät? Päätä sinä. Täällä HQ:lla me luulemme, että he salailevat sitä. Me ainakin shippaamme Souista, entä te? '' haastattelija hymyili. 

''Hahhah, me ollaan kai Souis nyt. Mukavaa vaihtelua Larrysta.'' Louis vitsaili ovelta. Käännyin ja virnistin hänelle. Hän nauroi ja lähti kävelemään vessalle päin. MITEN HÄN VOI OLLA NOIN RAUHALLINEN? Ihmiset luulevat meidän olevan pari, ja hän vain nauraa? Se tarkoittaa, että hän nauraa ajatukselle meistä yhdessä.. ai...

EI! Lopeta, Saara. Käsittelet tätä liikaa. Hän vain tykkää nauraa. Siinä se. Halusin heittää ajatuksen pois päästäni, joten päätin mennä Twitteriin kännykälläni. Suuri virhe. Kaikki puhuivat siitä mitä tapahtuu. EIKÖ YKSI TYTTÖ VOI SAADA RAUHAA MAAILMALTA EDES HETKEKSI? 

''RUOKAA!'' Harry huusi keittiöstä. Mumisin ja tartuin Zayniin. Hän nauroi ja kantoi minut morsian-tyyliin pöytään. Pojat katsoivat meitä oudosti. Olen väsynyt, okei? Oli väsyttävä päivä.. ''Eikö teistä oo outoa, että me syödään puoli kahdelta yöllä?'' kysyin ja katsoin Louta. Hän katsoi minua hassusti, melkein vihaisena. Mitä? 

''Sitä tapahtuu aika usein, oikeastaan.'' Niall sanoi. Hän oli syönyt jo melkein puolet lautaseltaan. Tuo mies on raakaa voimaa! ''Sun pitää tottua siihen.'' Zayn tönäisi minua kylkeen kevyesti. Läpsäisin häntä päähän ja yhtäkkiä häneltä lensi kokista suusta Harryn ja Harryn ruoan päälle. Repesin nauruun Niallin ja Loun kanssa ja Harry vain jäätyi. ''Voi ei, anteeksi Harry!'' 

''Zayn. Zayn!! Mä. Tapan. Sut.'' Haz sanoi ja katsoi ruokaansa joka lillui kokiksessa. Yhtäkkiä hän hyökkäsi Zaynin kimppuun ja taklasin hänet maahan. Ja kutitti häntä, tietenkin. Zayn ei todellakaan pidä olla kutitettavana. Hän alkoi potkia ja huutaa, mutta Harry ei lopettanut. Ravistelin päätäni ja jatkoin syömistä. Pojat ovat poikia.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Meen nukkuu.'' Niall haukotteli ja kömpi sänkyynsä. ''Ja sitten jäi kaksi.'' Louis sanoi ja veti minut häneen. Tunsin turvallisuutta hänen vieressään, mikään ei voinut satuttaa minua. Painoin pääni hänen olalleen, enkä irrottanut silmiäni TV:stä. Katsoimme elokuvaa, mutta olin menettänyt kiinnostukseni jo kauan sitten. Rehellisesti, en vain halunnut lähteä Loun vierestä.

''Ei. Sitten jäi vain yksi.'' sanoin ja löin häntä rintaan. Hän vain veti minut takaisin ja esti minua lähtemästä. ''Louuuiiss!!'' manguin hänelle. ''Tuu yökylään?'' hän kysyi ja ojensi kättään minulle. Nostin kulmiani. ''Me asutaan samassa bussissa, Louis.'' ravistelin päätäni hänelle ja aloin kävellä kohti sänkyäni. Hän nousi ja veti minut häneen kiinni. Hän otti vyötäröltäni kiinni ja laittoi päänsä olalleni. 

''Saara, mä oon pahoillani..'' hän hengitti korvaani ja karvani nousivat pystyyn. ''Mun täytyy pitää sut turvassa. Jooko?'' hän kuiskasi. Nyökkäsin nolona. Hän hymyili ja antoi minun mennä vaihtamaan pyjamani. Otin pyjamani sängyltä ja menin vessaan. Minulla oli kuviolliset pinkit shortsit ja harmaa toppi, jossa oli pitsiä kaula-aukossa. Ja tietenkin pehmosukat. Laitoin nopean nutturan löysälle ja katsoin peilistä. Ihan sama. Tulin vessasta ja kiipesin Loun punkkaan.

Hän hymyili ja avasi kätensä. Hymyilin ja ravistelin päätäni mennen hänen viereensä. Hän laittoi molemmat peitot päällemme ja kietoi kätensä ympärilleni. Tunsin turvallisuutta ja mukavuutta, sitähän hän varmaan halusikin. Ja niin nukahdin. Varmaan parhaat uneni ikinä. Ja en voinut olla ajattelematta, millaista olisi nukkua joka yö näin.

Huhhuh, vihdoinki sain tän valmis ja ei mulla menny ku muutama tunti! Kyllä mä kaikkee väliski tein mut silti :D Ääk, sain just ekan kommentin ja hypin tääl innosta ku mikäki! Kiitos ja sitä saa jatkaa ♥♥ JA hei kiitos kaikille uusille jotka on eksyny tänne mun blogiin! :) 

Ainiin, shippaatteko Souisia? ;)