Payzerin adoptoima OSA 6

LOUISIN NÄKÖKULMA

Ainiaan? Mitä tuon nyt pitäsi tarkoittaa? 
''Entäs hänen äitinsä? Tiedän, että hänen isänsä on poissa, mutta entä hänen äitinsä?'' kysyin.
Liam katsoi minua surullisesti.
''Sanotaanko vaikka, että hänen on parempi olla meidän kanssa. Ei ole mun työ kertoa sulle mitään, hän saa kertoa kun on valmis.'' Liam sanoi ja meni hänen ja Daniellen huoneeseen.
Miksi hänen on parempi olla täällä? Mitä tapahtui? Mikseivät he kerro minulle? No, ainakin minä olen iloinen hänen täällä-olostaan, saanhan tutustua häneen paremmin.

NIALLIN NÄKÖKULMA

Kun Liam lähti huoneeseensa, menin minun ja Louisin huoneeseen. Louis seurasi minua sinne. Menin makaamaan sängylleni ja laitoin käteni pääni alle. En voinut olla ajattelematta suudelmaa Adan kanssa. Se oli niin mahtava.. Kun huulemme koskettivat, ilotulitteet todella alkoivat räiskyä. Enkä puhu sellaisista pienistä vaan kunnon uudenvuoden raketeista. Mietin, tunsiko hänkin niitä? Tuskin.. Käteni lensi huulilleni kokeilemaan kohtaa, jossa Adan huulet olivat. Onkohan se ainoa suudelmani häneltä ikinä? Ainoa merkityksellinen hetki hänen kanssaan?
Se olisi kamalaa.. Minulle ainakin..

''Kaipaatko pikkutytön huulia?'' Louis kysyi kurtistaen kulmiaan.
Miksi he sanovat häntä pikkutytöksi? Mitä sitten vaikka hän on 13? Hän vaikuttaa kypsältä ikäisekseen ja tuntuu, kuin hän olisi meidän ikäinen. 

''Ei.'' valehtelin. Totuus on, että kun vetäydyimme suudelmasta, olen halunnut hänen huuliaan enemmän. Hänen huulensa eivät olleet rohtuneet tai liian märät, suudelma oli täydellinen. Hän on täydellinen. Sitä en kyllä voinut kertoa Louisille.. Hän vain alkaisi pilkata.
''Niimpä tietenkin.'' Louis tirskui.
''Mikä sua vaivaa? Yhtäkkiä oot hirveä kusipää?!'' tiuskaisin pyörittellen silmiäni. Oikeasti, hän ei ole käyttäytynyt näin ennen! Suudelman jälkeen hän on ollut... Suudelma!!
''Ootko kateellinen?'' nauroin. Hänen päänsä katsahti saman tien minuun päin. Hänen kasvonsa näyttivät vihaisilta ja humoristisilta.
''Miksi olisin kateellinen? Sehän oli vaan tehtävä.. Muutenkin, hän on vain pieni tyttö. Et rakasta häntä, eikä hän todellakaan rakasta sua.'' hän hihitti.
''No, mä oon hänen lempparinsa syystä! Ja sä et, syystä.'' virnistin. Hänen naamansa muuttui nyt punaiseksi ja hänen nyrkkinsä puristuivat yhteen.
''Peru toi.'' 
''Miks, Tomlinson? Etkö kestä totuutta?'' virnistin.

Sain hänet selvästi vihaiseksi, koska lauseeni jälkeen hän juoksi huoneen poikki ja alkoi laulattamaan nyrkkiään. Valitettavasti minä olin hänen nyrkkeilysäkkinsä.

DANIELLEN NÄKÖKULMA

Sen jälkeen kun Liam korotti ääntään, vein Adan Liamin ja minun huoneeseen. Hotellisviittimme sisälsi kolme huonetta. Kahdella huoneesta oli kaksi yksityissänkyä ja kolmannessa parisänky. Se oli meidän huoneemme.
''Ootko kunnossa, kultaseni?'' kysyin Adalta kun hän rauhottui. Rentoutin häntä hieromalla pieniä ympyröitä hänen selkäänsä.
''Joo, nyt paremmin.'' hän huokaisi ja pyyhki kyyneleitä poskiltaan.
''Oon pahoillani siitä, kun asia vähän ryöstäytyivät käsistä. Lupaan, että kaikki tulee kuntoon.'' sanoin pehmeästi.
Ada mumisi jotain ja haukotteli.
''Ootko väsynyt?'' 
''Jep.'' hän sanoi väsyneesti.
''Selvä, onhan tässä ollut pitkä päivä. Vien sut Niallin ja Louisin huoneeseen. Jompikumpi heistä saa mennä sohvalle nukkumaan. Luulen, että sun kuntosi on nyt tarpeeksi hyvä, että saat mennä nukkumaan.'' hymyilin.
Tiesin jo kuka menee sohvalle. ''Protestoisin tota, mutta oon liian väsynyt siihen.'' Ada naurahti. Hänellä on niin kaunis hymy.
''Huomenna me mennään shoppailemaan. Eleanor ja Perrie tulee meidän kanssa! Tyttöjen päivä!'' sanoin iloisesti.
''Kuulostaa.. hauskalta.'' Ada hymyili. Hänen silmänsä olivat menossa pian väkisin kiinni.
''Okei, mennään ennenkuin nukahdat noin.'' kikatin.
Hän naurahti hieman. Nousimme ylös ja menimme Niallin ja Louisin huoneeseen. Löysimme heidät tappelemasta.

''Liam! Harry! Zayn!'' huusin ja vein Adan nopeasti olohuoneeseen. Pojat juoksivat heidän huoneeseensa ja kuulimme vaimeita huutoja, sitten huoneesta tuli Niall, jonka nenä ja alahuuli olivat veressä.
Vedin Adan halaukseen, suojatakseni häntä huudoilta ja veriseltä Niallilta. Valitettavasti hän oli jo nähnyt liikaa, sillä hän alkoi tärisemään.
''Kaikki on kunnossa, rakas, kaikki on kunnossa.'' kuiskasin hänen korvaansa. Hän lopetti tärisemisen, kun Liam, Harry ja Zayn tulivat huoneesta.
''Hän on nyt rauhoittunut. Nukkuuko Ada siellä?'' Zayn kysyi. Liam katsoi minua huolissaan. Mitä, luuliko hän, että Louis raiskaisi hänet tai jotakin?
''Joo. Mee vaan, Ada. Mä tuon sulle topin ja lökärit. Kylpyhuoneen löydät sieltä huoneesta.'' sanoin hänelle. Ada nyökkäsi ja lähti pieneen makuuhuoneeseen.

ADAN NÄKÖKULMA

Kävelin hitaasti Niallin ja Louisin huoneeseen. Louis makasi sängyllään märkä pyyhe silmänsä päällä.
''Moi..'' sanoin hiljaa.
''Moi, Ada.'' Louis vastasi.
''Ootko sä kunnossa?'' kysyin, yrittäen olla ystävällinen.
''Joo, oon mä, kiitos.'' Louis huokaisi.
Nyökkäsin ja istuin -luultavasti Niallin- sängylle. Kesti muutama hetki, ennenkuin Louis uskaltautui puhumaan.
''Oon pahoillani, kun oon käyttäytynyt vähän ilkeästi.'' hän sanoi.
''Ei haittaa!'' sanoin kuin se ei olisi mitään.
''Haittaapas! En ollut ollenkaan mukava ja se haittaa. Ansaitset tulla kohdelluks arvostettuna, ja niin mä en tehnyt, oon pahoillani. Anna mun korvata se jotenkin.'' hän sanoi ja katsoi minua sympaattisesti.
Ravistelin päätäni, huokaisin ja menin istumaan hänen sängylleen. Otin pyyhkeestä kiinni ja hieroin sitä hellästi silmän kohdalla.
''Sä oot jo korvannu sen. Se, että tajusit virheesi ja että pyysit anteeksi, riittää mulle.'' hymyilin. Hän hymyili takaisin ja katsoi silmiini.
''Sulla on uskomattomat silmät.'' Louis sanoi hiljaa, hyvä että kuulin.
''Kiitos..'' sanoin punastuen.
''Hei, Ada! Toin sun vaatteet!'' Danielle huudahti ja tuli huoneeseen.
''Kiitos.'' hymyilin ja menin vastaanottamaan vaatteet häneltä. Hän toi minulle neonvihreät lökärit, topin ja matkahammasharjan. Kiitin Dania vielä ja halasin häntä.
''Hyvää yötä, Ada.'' Danielle sanoi, suukotti otsaani ja lähti. Käännyin ympäri ja näin Louisin istuvan nolona sängyllään.
''Mä meen vaihtamaan nää.'' naurahdin.
''Joo.. Hammastahnaa on siinä lavuaarin reunalla!'' 
''Kiitti.'' sanoin, menin kylpyhuoneeseen ja lukitsin oven.

Otin vaatteeni pois ja niiden alta paljastuivat kaikki jäljet, jotka isäpuoleni minuun oli aiemmin jättänyt. Jotkut olivat vanhempia ja alkoivat muuttua keltaisiksi, jotkut suht uusia ja tänäänkin tuli muutamia. Tunsin väristyksiä selkärangassani, kun ajattelin, että hänen likaiset kätensä ovat koskeneet minuun. 
Sivuutin ajatukset, laitoin lökärit ja topin päälle ja katsoin itseäni peilistä. Jotkut jäljistä näkyivät, esim käsissäni, mutta suurin osa oli kirkkaan värin peitossa. Otin lilan hammasharjan sen kotelostaan ja pesin hampaani. Kun olin valmis, menin huoneeseen. Louis istui vieläkin sängyllä.
''Haluatko katsoa telkkaria?'' Louis kysyi.
''Toki, mitä siellä menee?'' hymyilin.
''Hmmm... Mama!'' Louis huudahti.
''Ai se kauhuelokuva?'' nielaisin pelokkaana.
''Niin. Mitä? Etkö tykkää kauhusta?'' Louis hymyili.
''Ne pelottavat musta elämän!'' huokaisin.
Louisin silmät suurenivat lautasen kokoisiksi ja hänen leukansa tippui.
''Herrajumala! Sori! En tarkottanut-''
''Hahhah, en kerro isä Liamille.'' kikatin.
Naurahdin vielä ja hyppäsin sänkyyn. Louis laittoi Maman päälle ja heti tunsin vatsassani pelon tunteen. Aloin valitella vinkuisasti. Louis naurahti ja katsoi minuun. 
''Voit tulla tännekkin, jos haluat.'' 
''Heh, toki.'' hymyilin.
Nousin ylös ja menin Louisin viereen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elokuvan keskivaiheilla tunsin silmäluomieni painuvan kiinni, enkä pystynyt enää pitämään niitä auki. Makasin Louisin vieressä, joka vieläkin katsoi keskittyneesti elokuvaa, näyttämättä väsyneeltä lainkaan. Me emme halailleet tai kuherrelleet, mutta hänen vartalonsa oli minussa kiinni lähettämässä lämpöä. Olin niin rentoutunut, että lopetin taistelemisen ja annoin itseni vajota unien ihmeelliseen maailmaan.

Nojes, tosi jännää kohtaa loppuki :D En vaa keksiny mitää toho loppuu ja ajattelin, et jätän sen kerranki tommoseen ihanaan kohtaan ;) Ihanaan ja ihanaan, mut silti!