We'll get there OSA 16

EFFIEN NÄKÖKULMA

Minun ei pitäisi tehdä tätä. Sitä, että päästän hänet taas talooni vaikka tiedän miten tämä päättyy. Hän lähtee täältä vielä enemmän ärsyyntyneenä kuin mitä aikaisemmin oli. Hänen käytöksestään tiedän, että tämä ei tule menemään hyvin ja tulenkin pelkäämään joka minuuttia tässä illassa. 

''Okei, anna mun sanoa sanottavani ilman keskeytyksiä ja pääsemme tän läpi helposti.'' sanoin.

Marcel nyökkäsi tyytyväisenä ja virnuili. Jos hän luulee, että tämä keskustelu menee johonkin muuhun, hän voi miettiä uudelleen sillä en aio antaa hänen kohdella minua kuin paskaa. Tämä on se juttu Marcelin kanssa. Hän luulee, että hän tietää parhaiten ja on parempi kuin muut. Vain koska hän muutti tyyliään vartalolleen sopivammaksi ei tarkoita, että hän on parempi kuin minä tai kukaan muu. 

Tiedän, ettei minun pitäisi listata kaikkia täydellisiä asioita Marcelissa; hänen vartalonsa, silmänsä, kasvot, hiukset, tatuoinnit, kaikki on täydellistä..--

''Mun pitää myös kertoa yks asia ja haluun että oot eka joka tietää koska se on vaikeaa mulle edes ajatella tai puhua siitä..'' Marcel sanoi katsoen seinääni takanani. Ei edes viittinyt katsoa suuntaani.

Kertoa minulle mitä? Miten hän on seurustellut Alicen kanssa aikaisemmin, jotta hän voi satuttaa minua Alicen ja omaksi huvikseen? En ihmettelisi, jos jossain täällä on kamera, jotta he voivat viihdyttää itseään tällä myöhemmin. 

Huokaisten nyökkäsin ja menin sängylleni vaivautumatta katsomaan häntä. Minun ei pitäisi olla hänelle mukava, joten ehkä on minun vuoroni olla hänelle ilkeä. Ja sen teenkin. 

''Mikset vaan mene kertomaan Alicelle huoliasi. Hän antaisi sulle, taas, koska hän säälisi sua. En tajua, miks tuut mun luo takasin kohtelemaan mua kuin paskakasaa ja sitten meet takasin Alicen luo kuhertelemaan hänen kanssaan.''

''Oon harrastanu seksiä Alicen kanssa vaan kerran ja se ei ollut eka kertani, joten sun ei pidä olla kateellinen Alicelle. Oo kateellinen muille tytöille, jonka kanssa oon sitä harrastanut.''

Mitä? Mistä tämä kaikki tulee? Minua ei tosiaankaan kiinnosta onko hän harrastanut sitä kahdesti, kahdestikymmenesti vai sadasti. Se ei vaikuta minuun mitenkään. Mutta se tapa, jolla hän sen sanoi, virnuillen ja sillä äänellä, sai minut ärsyyntyneeksi ja hieman kateelliseksikin. Voihkaisten painoin pääni polviini. Vilkaisin nopeasti Marcelia, joka vieläkin virnuilee katsoen minua. En ymmärrä häntä yhtään.

''Voitko nyt vaan kertoa mulle ja se ois ohi. Sitten voit mennä Alician luo ja tehä mitä ikinä haluutte että varmasti ootte ilosia ja niin vitun onnellisia.''

Hän ravisteli päätään ja meni ikkunan luo katsoen siitä hetken ulos. Sitten hän nojasi seinään katsoen minua. Hän haroi hiuksiaan ja päästi ison huokauksen. Hän pudotti kätensä takaisin rennoksi ja näytti, kun hän tärisisi hieman. Onko hän hermostunut?

''En tiiä mitä sulle on kerrottu tai mitä oot kuullu, mutta sun pitää tietää, ettei mulla oo minkäänlaisia tunteita Alicea kohtaan. Jep, oon viettäny sen kanssa paljon aikaa, mutta vaan siks, koska sä oot sivuuttanu mut kokonaan ja ollu vihanen mulle. En jaksa sitä draamaa ja se on oikeestaan aika säälittävää.''

Hän ei tosissaan voi syyttää minua. En minä ole vihainen tai aiheuta draamaa. Jos tässä joku on suuttunut, se on hän ja ilmestynyt muutenkin paikkoihin odottamatta. Se, että hänellä on rohkeutta sanoa minua säälittäväksi, pelottaa minua. Hänhän se hengaa Alicen kanssa koska en puhu hänelle. He myös harrastivat seksiä ja kuhertelivat edessäni. Siinä selvästi on jotain, mutta tottakai olen se joka on väärässä. Ainahan olen. 

''Joka tapauksessa, halusin vaan että tiiät, ettei mulle voi olla vihanen jostain jota en ikinä tehnyt..-''

''Näin sun kuhertelevan hänen kanssaan mun edessä, Louis käveli käytävällä ja kuuli kun hän huusi nimeäsi, se osoittaa seksiin, jota te harrastitte. Joten, sä sanot että mulla ei oo syytä olla sulle vihanen millekkään on paskaa, koska mulla on oikeus olla ärsyyntynyt suhun ja sun peleihis.''

Katsoin Marcelia ja hänen piirteensä näyttävät pehmittyvän sanoista, jotka hänelle sanoin. Hän ravisteli päätään ja tuli istumaan eteeni polvilleen. 

''Emmä sua halunnu satuttaa, oon käyny läpi kaikkee lähiaikoina ja Alice on ollu ainoo joka on näyttäny välittävänsä..-''

''Hän on ollut sulle mukava vaan siks, koska oot viehättävä. Jos näyttäisit yhä samalta niinkun ennen, hän ei edes vaivautuisi tulemaan sun lähelle, ottamaan askelta sua kohti tai edes katsomaan sun suuntaan.'' sanoin katsoen kynsiäni.

Hiljaisuus täyttää ilman ja kuulen vain Marcelin hengityksen. Tunnen lämmön Marcelin hengityksestä paljaissa polvissani ja ne menevät kananlihalle. Purin huultani ja toivoin, ettei Marcel huomaisi, hän tietää jo, että hänellä on hirveä vaikutus minuun.

''Se on totta, mitä mulle kerroit. Tiiän, että se on totta. Mulla ei vaan oo ketään ja tarviin jotakuta.'' hän sanoi hiljaisesti.
''Sulla on ollut mut, mutta sä vaan työnsit mut pois noin vain. Oot niin varattu Alicen kanssa, ettei mulle jäänyt tilaa.'' sanoin leikkien sormillani.
''Mä lopetan. Mä tarviin sua. Mun elämään. Sussa on jotain erilaista, mistä pidän ja en voi päästää sua menee. Vaikka se vaikuttais siltä, etten välittäis. Mä kyllä välitän. Oon tosi huono todistamaan asioita ja en tiiä mitä tehdä, koska luulen, että pidät mua ihan hulluna.''

Häneen luottaminen tuntuu oikealta, mutta mieleni sanoo että se on myös tyhmää ja että tämä on vain osa pelistä, jota hän pelaa. Tottakai haluan uskoa ja luottaa häneen, mutta samaan aikaan tiedän joutuvani satutetuksi ja en halua sitä enää. Ikinä. 

''Ekaksi, tiiän että oot ihan hullu, joten siitä sun ei tarvii murehtia. Mutta Marcel, jos et olisi niin hullu kuin oot, en olis edes kaveri sun kanssas.'' sanoin pehmeästi hymyillen, toivoen, että piristin vähän tunnelmaa.

Hän hymyili ihanaa hymyään ja laittoi kätensä polvilleni hieroen niitä. Katsoin hänen jokaista liikettään purren huultani, ja hän katsoi katseellaan vartaloani ja lopetti shortsien nappeihini. Kurtistin kulmiani ja kiemurtelin istuaaltani vähän. Sillä katseella millä hän minua katsoo, siinä on jotain outoa, kuin jokin häiritsisi häntä. Mutta en halua ajatella mitä se voisi olla. Hän kurtisti otsaansa ja tuli istumaan viereeni, jolloin reitemme koskettivat.

Istuimme hiljaa noin puoli tuntia, molemmat katsoivat lattiaa. Hän selvitti kurkkuaan ja katsoimme toisiimme. Odotin virnistelevää naamaa, mutta sain vakavan. Purin poskeani sisäpuolelta hellästi ja näin hänen katseessaan jotain, joka selvästi vaivasi häntä. 

''Muistatko, kun sanoin että mulla on jotain kerrottavaa sulle?'' Marcel sanoi pysäyttäen ja sitten jatkaen.
''Haluun sun tietävän, että oon vielä sama ihminen. Mua vaan on pelottanut näyttää kaikille oikea minäni ja nyt oon takasin. Tämä tyyli josta kaikki puhuu..'' hän sanoi rauhallisesti leikkien sormillaan ja saaden minut hymyilemään vähän.
''..on ollut minä, noin siitä asti kun olin 13. En mee yksityiskohtiin koska en halua selittää kaikkea, ja sitä että pidät mua huonona ja pahana ihmisenä.'' hän sanoi ja hänen kätensä alkoivat tärisemään.

Selvästi se asia, jota hän on kertomassa, on vaikuttanut häneen suuresti. Hän puristi nyrkkejään yrittäen lopettaa tärisemisen. Otin hänen ison kätensä omaani ja hieroin sitä peukalollani. 

''Mun nimi on oikeasti Harry.'' 

Harry? Miksi hän vaihtaisi nimeään? Tässä ei ole järkeä. Harry on hänen oikea nimensä. Miksei hän pitänyt sitä? Miksi hän vaihtoi nimeään? Miksi hän vaihtoi tyyliään? Kurtistin kulmiani ja sanoin hymyillen;

''Harry.''

HARRYN NÄKÖKULMA

Tapa, jolla hän sanoo nimeni, on tapa, jolla se pitää sanoa. Hänen herkkä äänensä tekee nimeni oikeaksi. Se on minun nimeni ja hän on ainoa, jonka sen saa sanoa. Katsoin käsiämme ja hymyilin. Puristin hänen pientä kättään hieman saaden hänet hymyilemään. Katsoin häneen ja hän irrottautui otteesta ja meni hieman kauemmaksi istumaan. Mutristin huultani ja hän nauroi ja laittoi kätensä silmiensä eteen.

Menin polvilleni ja nojauduin pussaamaan hänen otsaansa hellästi hänen nauraessaan ja hänen poskilleen ilmestyi pieni puna. Painoin otsani hänen otsalleen, hän sulki silmänsä ja alkoi haroa hitaasti hiuksiani. Annoin pienen vinkaisun tulla huuliltani ja hän pussasi nenääni kikattaen. Hän tietää, että heikkouteni ovat hiukseni, joten tottakai hän menee ensimmäiseksi sinne.

Irrotin otsani hänen omastaan haukotellen ja hieroen kasvojani nousen ylös. En halua lähteä, mutta minun täytyisi saada hieman lepoa. Koska hirveät painajaiset menneisyydestäni tulevat viissiinkin takaisin.

''Älä mee.'' Effie sanoi kuiskaten. ''Sä voit jäädä tänne yöksi. En.. En halua että meet.'' hän sanoi leikkien sormillaan, nolostuneena koska hän pyysi minua juuri jäämään yöksi.

Nyökkäsin ja heitin paitani lattialle. Katsoin Effietä. Hän katsoi minua kieli hampaidensa välissä. Hän nousi virnuillen ja tuli luokseni. Nostin hänen leukaansa katsomaan minua.

''Sun pitäis valmistautua nukkumaan, ihana.''

Hän hymyili. Juuri sillä tavalla miten siitä pidän. Hänen katseensa meni ylös alas käsivarsiani, tutkien tatuointejani. Hän kuljetti sormienpäitään rintakehälläni saaden minut puremaan huultani. Katsoin hänen uteliasta ilmettään. Näky on ihana. Liian pian hän lopettaa kosketuksen ja lähtee kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Vedin housuni alas ja menin samalle puolelle sänkyä, jossa viimeksi nukuin.

Odotin ihanaa tyttöä ja sitä että hän tulee viereeni. Kylpyhuoneen ovi aukesi ja Effie tuli sieltä pienissä shortseissaan. Tuollaisia käytetään tyyliin jossain jooga-tunneilla. Ne peittävät juuri ja juuri hänen perseensä. Hänellä on hyvä perse.. Hänellä on myös napaan asti ylettyvä pinkki toppi, se sopii hänen vartalolleen. Effie on niin upea.

Hän nosti peittoa vähän ja toi lämpönsä kehoani vasten. Melkein heti hän laittoi päänsä rinnalleni. Nojasin hieman eteenpäin ja sammutin lampun. Nojasin sitten häneen päin ja pussailin hänen otsaansa, ohimoaan, poskiaan, leukarajaansa, kaulaa, niskaa ja lopetin ennen hänen rintakehänsä alkamista, tiesin ettei hän halunnut minun menevän pitemmälle. Hän kikatti, painoi pienen pusun perhostatuoinnilleni ja nukahti syvään uneen.

Hän tuhisi suloisesti kun etsin hänen kättään peiton alta. Löysin sen ja ristin omani siihen kiinni. Voisin tottua tähän. Mietin, miten huonosti olen Effietä kohdellut ja ihmettelen, että hän edes suostuu puhumaan minulle vielä. Olen valmis Alicen kanssa. Ei enää häntä.

Ajatukseni käyvät raskaiksi ja nukahdan.

Huomaa tosiaan, et mul ei mee hyvin tän kaa, ku kesti 3päivää tehä yks osa. Mut huomen alottelen varmaankin Salaisuutta -tai mikä ikinä sen nimeks sit tuleekaan-. Jesjes, meil alkaa syysloma huomen, joten sit kerkeen kirjottelee enemmän! Kiitos kärsivällisyydestä! :)