JHHSK OSA 8

REBECCAN NÄKÖKULMA

''Moi, Becca!'' 
''Näytät hyvältä, Becca!'' 
''On ollu ikävä sua, Becca!''

Ja kaikki tuntemattomien suusta. Hyvä, että olin edes puolelle heistä puhunut, kun he tulivat piirittämään minut. Onneksi Maicie, pelottava kun on, pelotteli kaikki ympäriltäni pois.

''Miltäs toi tuntuu?'' Maicie kysyi kun istuimme syömään lounasta.
''No tota mä odotinkin.'' vastasin suoraan. Hän katsoi minua pettyneesti. Mitä? Siltä se tuntui.
''Eikö se tunnu yhtään coolilta?'' hän kysyi.
''Se on outoa.'' vastasin. En ole tottunut paljoon huomioon. Niin kuin sanoin aikaisemmin, olen taidenörtti. En sosiaalinen perhonen.
''Onko Harry soittanut sen viimesen halin jälkeen Lontoossa?'' Maicie sanoi ja virnisti kahvikuppinsa takaa.
''Ei. Ei hänellä oo kai aikaa. Niillä alkaa kiertue kohta. Mutta Niall tekstasi. Itse asiassa hän tekstaa koko ajan.'' sanoin, kun ajattelin tätä irlantilaista kaunokaista.
''Mitäs hän? Zayn sanoo, että hän todella diggaa susta.'' 
''Yleensä tää sama; mulla on sua ikävä, sitten jotain urheilusta, sitten x-factorista ja lopettaa siihen että hänellä on mua ikävä.'' sanoin. 
''Todellakin diggaa susta.'' hän vastasi.
''No eihän, koska Louis sanoo samoja asioita.'' 
''Vou. Tekstaatko Lounkin kanssa? En edes saanut sanottua hänelle sanaakaan, ja hän on sentään lempparini!'' hän sanoi ja melkein tukehtui juomaansa.
''Hän on hauska, aina vitsailemassa.''
''Mun täytyy saada nähdä hänet!'' hän sanoi todella pelottavalla ilmeellä.
''Entäs Zayn?''
''Hän on tosielämän ihastukseni. Mutta fantasioissani se on Louis.'' 
''Entäs Damon Vampyyripäiväkirjoista?'' virnistin hänelle.
''Älä edes..-''

''Becca!'' todella tuttu, ärsyttävä ääni sanoi takaani keskeyttäen Maicien. ''Becca! Oon ikävöinu sua!''
''Moi, Beatrice.'' sanoin ja käännyin häneen päin. Siinä hän nyt oli. Kuningatar Lutka. Laiha, blondi, kaunis. Tiukka paita paljasti vähän liikaa. Ai vähän. Tiukka minihame, ugh. Ja hänen kaksi prinsessaansa, Leticia ja Margaret.
''Mikset soittanut mulle kesällä?'' hän kysyi ja istui viereeni.
''Öö. Me ei olla kavereita.'' vastasin.
''Mitä? Tottakai ollaan!'' hän alkaa ärsyttämään minua.. ''Kuitenkin. Haluan kutsua sut mun bileisiin perjantaina. Semmonen Takaisin Kouluun-juhla. Tuo kaveri.'' hän vinkkasi ja käveli pois. Tiedän kyllä hyvin, kenet hän haluaa, että tuon.
''Aiotko mennä?'' Maicie kysyi heti kun Beatrice oli poissa.
''Hän vaan haluaa, että vien Harryn...'' aloitin. ''Mutta harmi, että hän on Lontoossa.'' virnistin voitokkaasti.
''Mennään tunnille.'' Maicie sanoi ja veti minut perässään.

Beatrice ja minä emme ole koskaan tulleet toimeen. Ala-asteesta asti. Hän on aina ollut askeleen minua edellä. Parhaat hiukset. Enemmän kavereita. Kuumin poikaystävä. Hän aina haluaa olla paras. Ja nyt hän kutsuu minut bileisiinsä? Olen kyllä nähnyt Mean Girls-leffat..

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Noniin, lapset. Tässä kaikki tältä päivältä. Muistakaa esseet! Biisi, joka ilmaisee teitä!'' musiikinopettajani, Herra Todd, sanoi ennen kuin päästi meidät menemään. ''Odottappas, Becca. Tule tänne hetkeksi.'' hän vielä lisäsi. Nyökkäsin ja viitoin Maicieta menemään edeltä.
''Mitäs nyt?''
''Kuulin, että aiot x-factoriin. Hienoa! Mutta haluan varmistaa, että handlaat sen.'' hän sanoi ottaen pois silmälasinsa. ''Joten haluan, että esiinnyt Tervetuloa takaisin-avauksessa.'' 
''Kuulostaa mahtavalta, jos esiintyisin sellaisille, ketä en tunne. Mutta että sellaisille, jotka tunnen?'' sanoin sarkastisesti.
''Becca. Tässä ei ole kyse siitä kenet tunnet ja mitä he sinusta sanovat. Tässä on kyse siitä, että voit näyttää mistä olet tehty. Sitä että sinulla on voimaa tällaiseen!'' hän sanoi innokkaasti. Minusta tuntui, että hän alkaisi kohta laulamaan jotain, niinkuin High School Musicalissa.
''Oot oikeessa.'' sanoin nojaten pianoon. ''Ei oo kyse siitä mitä ihmiset ajattelee. Vaan musta.''
''Siinäpä se. Nyt treenaa kovasti ja nähdään huomenna!'' hän otti keltaisen kansionsa ja lähti. 

''Mitä hän sanoi?'' Maicie kysyi kun taistelimme tietämme ulos nuorten läpi. Ulkona oli hitonmoinen kokoontuminen. He eivät olleet sekaisin, vaan ihailivat jotakin.
''Hän haluaa mun esiintyvän siinä Tervetuloa takaisin-avauksessa.'' sanoin ja törmäsin Zackiin, koulumme pisimpään poikaan. ''Zack? Mitä täällä tapahtuu?''
''Joku tyyppi parkkeerasi koululle tosi siistillä autolla!'' hän huusi. Heti kun näin, mitä siellä tapahtui, tiesin kuka se oli.
''Becca, se on..'' Maicie aloitti.
''Becca!'' tumma ääni huusi noustessaan autosta ja kävellessään minua päin.
''Harry!'' toistin hiljempaa.

''Harry Styles?''
''Ne kuulemma seurustelevat.''
''Luuletko, että ne pussaa?''
''Hän on onnekas saadessaan Beccan.''

''He näköjään tietävät meistä.'' kuiskasin, kun hän oli jo niin lähellä, että kuulisi. Hän vetäisi minut halaukseen. Tunsin, että hän virnisti.
''Sitä näyttää.'' hän vastasi.
''Mitä sä täällä teet?'' kysyin. Oho, ehkä vähän ilkeästi. ''Tarkoitan, miks oot täällä Californiassa, etkä Lontoossa?'' 
''Me ollaan tauolla vähän aikaa. Ajattelin tulla kyläilemään.'' hän vastasi ja linkitti kätemme. Hän vei minua kohti autoaan ja avasi oven.
''Oon sanonu, että me ollaan kavereita vaikka kuinka monta kertaa, mutta sä et näytä ymmärtävän.'' sanoin kun istuin ja hän tuli istumaan ajajan paikalle.
''Ai kaverit ei voi kyläillä?''
''Nojoo, mutta lensithän Lontoosta Californiaan, tapaamaan 'ystävääsi' jonka tapasit kuukausi sitten?''
''No.. Miks valehtelisin? Tykkään susta paljon, Becca.'' hän sanoi ja hymyili flirttailevasti. Hänen vihreät silmänsä porautuivat omiini. Mikä hänessä on, joka tekee hänet niin... viehättäväksi? Kiharat hiukset? Hymykuopat? Täydelliset hampaat vai vihreät silmät? Mikä? 
''Lopeta tuijottaminen. Se pelottaa mua.'' hän vitsaili.
''Sori.'' vastasin. En vaivautunut sanomaan muuta. Käänsin pääni ikkunasta ulos ja odotin, että tämä kyyti olisi jo ohi.

''Muuten. Minne me ollaan menossa?'' kysyin, kun tajusin, että olimme tuntemattomalla alueella. Hän pysähtyi karulle parkkipaikalle ja tuli avaamaan oveani. 
''Tuu.'' hän sanoi ja tarjosi kättään. Hän auttoi minut jaloilleni ja olimme jollain suurella areenalla. 
''Uudestaan. Missä me ollaan?'' kysyin, eikä hän vieläkään vastannut. Hän veti minut suureen rakennukseen sisälle ja tirskui. Söpöllä, mutta pelottavalla tavalla. Halusin silti lyödä häntä, koska hän ei kertonut mitään.
''Harry, tää ei oikeesti oo kivaa.'' sanoin ja pysähdyimme huoneeseen, jossa oli paljon tyhjiä istuimia. (=eli siis niitä tuoleja :D) Siellä oli pimeää, mutta silti koko areenan näki. Hän veti minut istumaan eturiviin, jossa se mies istui. Ei kuka tahansa mies. Se mies. Mies, jolle tulen laulamaan alle viikon sisällä. Mies, joka loi One Directionin. Tämä mies on Simon Cowell.

''Moro, Harry.'' hän sanoi ja antoi miehelle halauksen.
''Simon. Haluun, että tapaat Rebeccan.'' hän sanoi ja työnsi minut Simonin eteen. Simon hymyili leveästi ja halasi minua. 
''Harry puhuu susta paljon.'' Simon sanoi, vieläkin hymyillen. Se oli outoa. Aina kun nään Simonin telkkarissa, hän ei ikinä hymyile. Ollenkaan.
''On kunnia saada tavata teidät. Mutta miks Harry toi mut tänne?'' kysyin hämmästyneenä.
''Halusin, että tapaat Simonin. Hän on paras. Toivottavasti hän on sun mentori, kun oot x-factorissa.'' Harry sanoi itsevarmasti.
''Jos pääsen edes jatkoon.'' muistutin häntä. Hän vain hymyili ja laittoi kätensä makaamaan niskani taakse.

Sain tuntea Simonin tosi hyvin. Hän on suloinen mies, mutta erittäin vakava bisneksissään. Hänen työnsä on hänelle numero 1. Ystävät ja perhe toisena. Ehkä hieman outo järjestys, mutta minä arvostin ja kunnioitin sitä.
''Kuinka pitkään olet kaupungissa, Harry?'' Simon kysyi. Itsekin olin hieman kiinnostunut siitä.
''2 viikkoa. Sitten takaisin UK:hon tekemään pieniä silauksia albumiin.'' Harry sanoi. Ajatus Harrystä lähtemässä teki minut.. surulliseksi. Pidin Harryn seurasta. Hän on niin kultainen.
''Mitä jos tulisitte kanssani illalliselle perjantai-iltana? Ennen koelauluja?'' Simon ehdotti.
''Käy mulle.'' Harry sanoi hymyillen. Nyökkäsin ja kättelin Simonia vielä. Vilkutimme Simonille ja lähdimme rakennuksesta.
''Missä sä punkkaat?'' kysyin kun kävelimme takaisin hänen autolleen.
''Hotellissa pari kilometriä kaupungista.''
''Ja oot yksin?''
''Jeopp.''
''Sitten tuut meille.'' vaadin.
''Enhän mä niin voi tehdä.'' Harry kiistoi.
''Liian myöhäistä. Sä nyt teet niin! En halua, että oot yksin.'' sanoin. 
''Sopisko se sun vanhemmille?'' Harry kysyi.
''Kyllä mä uskon. Eivät ne kuitenkaan koskaan oo kotona. Ja Tara on aina lapsenvahdin kanssa. Ei sen niin iso juttu pitäis olla.'' sanoin ja kuulostin aika vakuuttavalta. Vaikka se totta olikin.
''Okei. Mutta haluan tietää, että se sopii sun vanhemmilles.'' hän sanoi ja avasi oven minulle. Arvostan sitä, että hän huolii noin paljon vanhemmistani. Harry on herrasmies. Toivon, että hän on sellainen mikä luulen hänen olevan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Äiti! Isä!'' huusin kun tulimme pääovesta sisään taloomme. Ei vastausta. ''Äiti! ISÄ!''
''Me ollaan täällä, Rebecca!'' äiti huusi keittiöstä. Harry näytti todella hermostuneelta.
''Ootko okei, Harry?'' kysyin ennenkuin menimme keittiöön. Hän katsoi minua vaikeasti ja hymyili. ''Hyvä.'' sanoin ottaen hänen kädestä ja vein hänet keittiöön. Äitini teki ruokaa ja isä katsoi jotain papereita.
''Hei, kultaseni.'' äiti sanoi eikä katsonut minuun vaan keskittyi ruokaan. Huokaisin ja nojasin keittiön tasoon. 
''Äiti, isä. Haluaisin, että tapaatte Harryn.'' sanoin ja työnsin Harryn edelleni. Äiti katsoi häntä isolla hymyllä. Hän pesi kätensä ja tuli halaamaan.
''Kunnia tavata teidät, Rouva Paddock.'' Harry sanoi ja hymyili.
''Sano vaan Teri, Harry.'' onneksi äiti osasi suhtautua hyvin ystäviini. Mutta Harryyn jotenkin erilailla. Hän suhtautui Harryyn niinkuin Keatoniin.
''Herra Harry Styles. Ilo nähdä.'' isäni sanoi ja katsoi vihdoin häntä eikä papereitaan. Hän antoi Harrylle kunnon kättelyn. Näin, että Harry oli hermostunut. 

''Nyt siihen, mistä halusin puhua. Harry lensi tänne Lontoosta, eikä hänellä oo paikkaa jossa yöpyä. Tai siis, onhan hotelleja, mutta sitten hän joutuisi olemaan yksin..-'' aloitin, mutta äiti keskeytti.
''Tottakai hän saa tänne jäädä. Voit ottaa vierashuoneen. Sopiiko se sinulle, Harry?'' 
''Kiitoksia paljon, rouva Pad.. Tarkoitan, Teri.'' Harry pelasti hienosti. Äitini vihaa sitä, kun häntä sanotaan rouva Paddockiksi.
''Päivällinen on pian valmis. Becca, näytä Harrylle hänen huoneensa ja laittakaa jotain mukavampaa yllenne. Isä sytyttää kohta tulen.'' äiti sanoi. Meillä on iso takapiha, joten siellä on aina mukavaa kokata. Äitini ei vaan kauheasti kokkaa. Mutta kun kokkaa, hän tekee sen yleensä ulkona. Ja se on hauskaa. Paitsi yleensä silloin koko Paddock-perhe on koossa.
''Täällähän on siistiä!'' Harry sanoi ihaillessaan vierashuoneiden aulaa. (tässä vaiheessa ootte varmaan sillen wtf mikä vierashuoneiden aula, mut siis tarkotan, että se vierashuone-paikka on semmonen et siel on se aula ja sit siin on sillee monta vierashuonetta :D) 
''Oon itse asiassa ite sisustanu täällä.'' sanoin. ''Täällä on sun huone.'' osoitin yhtä huonetta ja avasin sen oven. Se oli yksinkertainen. Valkoiset seinät ja suuri sänky. Musta päiväpeitto, tv ja muutama maalaus siellä täällä.
''Kyllä kelpaa.'' hän sanoi, laittoi laukkunsa lattialle ja meni makaamaan sänkyyn. 
''Hyvä. Laita jotain rennompaa päälle, mun koko perhe on täällä kohta ja haluun, että tapaat ne.'' sanoin, suljin hänen ovensa ja menin omaan huoneeseeni. Otin pinkin oloasun ja laitoin hiukseni kiinni pitkän päivän jäljiltä. Huomenna tulee luultavasti pidempi ja rankempi päivä, kun joudun kaikkien Harry-kysymysten eteen.

''Becca?'' Harry koputti oveen. Laitoin puhelimeni taskuun ja avasin oven. Hän tuli sisään ja meni istumaan sängylleni, kun tein muutaman jutun läppärilläni. 
''Tää on tosi kiva teko sulta.'' Harry sanoi. Hän nousi ja alkoi kävellä ympäri huonetta. Hän ihaili kaikkia valokuvia ja maalauksia. Hän pysähtyi yhden kohalle; se missä olin Keatonin kanssa ensimmäisillä treffeillämme.
''Poikaystävä?''
''Oli. Oikeastaan.'' suljin koneeni ja kävelin hänen luokseen.
''Mitä tapahtui?'' hän kysyi. Purin huultani hermostuneena mitä sanoa. En oikeastaan ollut puhunut hänestä onnettomuuden jälkeen. Siitä on jo yli vuosi, mutten ole päässyt sen yli vielä.
''Ööh..'' purin huultani erittäin hermostuneena. Jos purisin sitä kovempaa, se varmaan alkaisi vuotaa. ''Hän oli auto-onnettomudessa yli vuosi sitten..'' 
''Herrajumala. Oon pahoillani, Becca.'' Harry veti minut halaukseen. En voinut sille mitään, aloin itkeä. En ole pystynyt itkeä asialle yli puoleen vuoteen. Sanoin itselleni, etten voi olla niin heikko. Mutta Harryn käsissä, tunsin itseni niin heikoksi -hyvällä tavalla-, ettei sillä olisi enää väliä kuinka heikoksi tulisin.
''Okei, mennään syömään. Mulla on nälkä.'' pyyhin kyyneliäni. Tiesin, että minun pitäisi ennemmin tai myöhemmin kertoa hänelle totuus.

Se, mitä oikeasti tapahtui.

Beccan oloasu