IMAGINE #3

Tää on sulle, Henna! ♥

Minä ja Zayn ollaan parhaita kavereita. Hän on aina tukenut minua, mutta on yksi ongelma; minä rakastan häntä. Aina kun ajattelen häntä, saan perhosia vatsaani. Olen kertonut muille pojille tunteistani, ja he lupasivat, etteivät kerro Zaynille mitään. 

Olimme menossa poikien ja Zaynin kanssa ulos tänään ja tulin Zaynille, niinkuin meidän kaikkien pitikin. Suljin oven ja oletin, että kaikki ovat olohuoneessa, joten lähdin kävelemään sinne päin. Pysähdyin ovelle, koska kuulin Harryn sanovan nimeni.

''Katsos.. Henna on ihastunut suhun ihan täysin.'' Harry sanoi.

''En usko!'' Zayn nauroi. Minä vain seisoin oven suussa.

''Kiitos tosi paljon, Harry!!'' huusin ja kaikki katsoivat minua ihmeissään.

''Draamaa..'' Louis kuiskasi.

Tunsin, kun kyyneleet nousivat silmiini, joten juoksin ulos talosta. Juoksin koko matkan kotiin, itkien.

En tiennyt mitä tehdä. En voinut puhua Zaynille, se ärsytti, koska hän aina tuki minua missä vain. Juoksin makuuhuoneeseeni ja menin makaamaan sängylleni itkien.

Parin minuutin päästä joku koputti ovelle. Menin avaamaan, se oli Harry. 

''Mitä?'' sanoin kylmästi, vieläkin itkien.

''Oon tosi pahoillani..'' hän sanoi katsoen maahan.

Suljin oven niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta huomasin Harryn laittaneen jalkansa sen väliin.

''Henna, mun täytyy saada tietää, että oot kunnossa.'' hän sanoi ja katsoi silmiini. Ne olivat surulliset.

''Kerroit Zaynille vähän aikaa sitten, että rakastan häntä. Tottakai oon kunnossa!'' sanoin ärsyyntyneesti ja suljin oven.

Harry koputti kovaa oveen. Mietin hetken avaanko, mutta päädyin siihen, että avaan.

''Mitä sä haluat?! Ihankuin et olis tehny jo tarpeeks!!'' huusin.

''Emmä tiedä mitä tehdä!'' hän huusi takaisin ja näin, että hän oli surullinen.

''Jooko.. jätä mut vaan rauhaan!'' itkin ja suljin oven.

Hän koputti oveen taas, mutten avannut. Menin suoraan makuuhuoneeseeni itkemään. 

Puolen tunnin päästä joku tuli taas koputtelemaan. Nousin ylös ja menin avaamaan. Yllätyksekseni, se oli Zayn.

''Mitä?'' kysyin ärsyyntyneenä.

''Se on söpöä.'' hän sanoi hieman hymyillen. 

''Joo sehän on toooosi söpöä, joo.'' sanoin sarkastisesti ja pyyhin ripsiväriä silmieni alta.

''Ei sun pidä itkeä, kulta.. Ei sulla oo mitään syytä siihen!'' hän sanoi ja tuli sisään.

''Sä et taida tajuta.'' sanoin ja aloin itkeä enemmän.

''Kerro sitten.'' hän sanoi ja käveli lähemmäs minua.

Työnsin hänet ovea kohti, en halunnut että hän näkee minua tällaisena.

''Rakastan sua niin paljon.. Ajatus siitä, ettei me oltais enää kavereita... on kamala! En tiiä mitä teen ilman sua.'' itkin.

''Ei sun tarviikkaan tietää.'' hän sanoi ja näytti niin söpöltä. Hän näytti jotenkin turhaantuneelta.

''Zayn, emmä voi olla sun kanssa kavereita enää.. Oon pahoillani, mua hävettää tosi paljon..'' sanoin ja peitin kasvoni käsilläni.

''Emmäkään voi.'' hän sanoi ja katsoi minua vieläkin.

''Älä peitä sun kasvojas, sä oot niin kaunis.'' hän kuiskasi ja otti käteni pois kasvojeni edestä. 

''Mutta...'' sanoin ja yritin päästä hänen otteestaan. Hän oli liian vahva. 

''Mäkin rakastan sua.'' hän sanoi.

''Zayn, mä tiiän, että sä valehtelet. Älä yritä saada mua tuntemaan paremmin!'' itkin ja yritin kävellä pois.

''En valehtele! Usko mua!'' hän sanoi ja veti minut häneen kiinni.

''En uskonut Harrya, ennenkuin sä tulit sinne. Hän on pahoillaan, mutta meidän pitäis kiittää häntä.'' hän sanoi ja hymyili kaunista hymyään. Sulin. Hän laittoi kätensä lantiolleni. 

''Usko mua.. Mäkin rakastan sua.'' hän kuiskasi ja laittoi otsansa omaani vasten.

''Todista se.'' kuiskasin takaisin.

Hän veti itseään lähemmäs itseäni hitaasti ja laitoin käteni hänen takaraivolleen. Hänen huulensa koskettivat omiani ja tunsin, kun hän hymyili. Hetken päästä, siitä tuli intohimoisempi. Vetäydyin siitä ja purin huultani.

''En ollu valmis vielä.'' hän hymyili. Vetäydyin hänestä loitommas.

''Hei, et sä voi vain noin tehdä!'' hän sanoi ja veti minut lähemmäs itseään takaisin. Kikatin hieman. Hän otti vyötäröltäni kiinni ja alkoi suudella kaulaani.

''Zayn, lopeta!'' nauroin. Hän nosti minut syliinsä ja juoksi makuuhuoneeseeni. 

''Oon pahoillani, mutta sä oot mun loppu-illan!'' hän nauroi, laski minut sängylleni ja tuli päälleni. Hän poisti levinnyttä meikkiäni pehmeästi silmieni alta.

''Sä oot niin kaunis.'' hän hymyili. 

''Lopeta, emmä.. Mulla on levinnyttä meikkiä ympäri naamaani.'' sanoin ja otin hänen kätensä pois.

''Haluatko olla mun tyttöystävä?'' hän kysyi hetken päästä.

''Tottakai!'' sanoin ja laitoin käteni hänen niskaansa. Hän naurahti ja suuteli pehmeän pusun huulilleni.

''Otetaan kaikki toi sun meikki pois, niin saan nähdä sun kauniit kasvot.'' hän sanoi ja otti kädestäni kiinni. Menimme kylpyhuoneeseen ja hän alkoi poistamaan meikkejäni, hellästi ja huolellisesti. 

Kuhertelimme loppuillan ja hän jäi yöksikin ;)

Toivottavasti kelpas! :) ♥