IMAGINE #4

Tässä Janitalle!

''Harry, mä niin vihaan sua! Miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?! Mä todella rakastin sua, Harry, mee pois en enää halua nähä sua!'' huusin.

''Okei.. Ei kiinnosta, en ikinä rakastanut sua muutenkaan!'' hän huusi takaisin.

''Haista paska, Harry, haista paska!'' kuiskasin itselleni. Hän lähti asunnosta ja luulin, että olisin sillä hetkellä onnellinen, mutta itkin hulluna. Olin samaan aikaan iloinen, mutta myös surullinen. Menetin rakkaani, mutta nyt en ajaudu riitaan joka toinen minuutti. Olemme riidelleet paljon lähiaikoina. Hän on käyttäytynyt oudosti ja ollut ilkeä minua kohtaan.

*kuukausi myöhemmin*

Jatkoin elämääni. En seurustellut, mutta olin päässyt Harryn yli. En ollut unohtanut hyviä hetkiämme, mutta muuten olin jo päässyt hänestä yli. En ajatellut häntä enää. Ainakaan paljoa.

''Oon sun asunnon ulkopuolella, joten tuu nopeasti.'' ystäväni tekstasi.

''Oon kohta siellä.'' tekstasin takaisin. Laitoin kenkäni jalkaan ja nappasin laukkuni. Pääsin ulos, siellä ystäväni istui autossaan.

''Ootko valmis lähtemään?'' hän kysyi naurahtaen.

''Jep.'' hymyilin. Menin sisään ja ajoimme pois. Puhuimme eri asioista, esimerkiksi pojista.

''Mites sä ja Harry?'' hän kysyi yhtäkkiä.

''No.. Ei me olla oikein puhuttu, enkä oo nähnyt häntä kuukauteen..'' 

''Janita, sun pitää mennä puhumaan hänelle! Oikeasti, paparazzit ei oo nähny häntä ulkona aikoihin! Jooko, mee puhumaan hänelle?''

''Emmä nyt tiiä..''

''Okei.'' hän sanoi, ajoi hetken ja sitten pysäytti auton. ''Mee ulos mun autosta, Janita.''

''Mitä?''

''Kuulit kyllä, mee ulos! Harryn talo on tossa kulmalla, joten mene!''

''Mutta-''

''Ei, tiiän, että haluat puhua hänelle, joten mene!''

''Kiitos.'' sanoin ja menin ulos autosta. Kävelin kulmalle päin ja pääsin hänen talonsa eteen. Koputin oveen ja muutama sekunti myöhemmin Harry avasi sen. Hän näytti huonolta; hänen hiuksensa olivat likaiset, hänen kätensä olivat täynnä viiltoja, hän haisi tupakalle ja hänen silmänsä olivat punaiset.

''Mitä helvettiä sä täällä teet, Janita?'' hän kysyi vihaisesti.

''Oon täällä koska... Haluatko oikeasti tietää?''

''Haluan, kerro!''

''Oon täällä, koska rakastan sua Harry! Mun piti saada tietää ootko elossa, koska et soittele mulle ja et käy enää ulkonakaan.. Mitä täällä tapahtuu?''

''Mitä tapahtuu? Mitä ei tapahdu? Sä särjit mun sydämen, sanoit että vihaat mua ja nyt mä vaan oon täällä, yksin.''

''Harry, sä.. Sä oot viillelly!'' huudahdin itku silmissä.

''Niin, etkö sä oo ilonen siitä?''

''Harry, mitä? En todellakaan oo ilonen siitä. Sä oot paras asia mikä mulle on tapahtunut! Emmä halua, että sä tunnet noin, enkä mä halua, että sä teet noin. Ja tiiätkö mitä? Haluan, että lopetat tupakoinnin ja viiltelyn, mä hommaan sut vierotukseen! Mä en halua nähdä sua tällasena, Harry.'' sanoin ja otin tupakan joka oli hänen kädessään. Heitin sen ulos.

''Ai sielläkö sä haluat mun olevan, mitä? Vierotuksessa lukittuna, ettei sun tarvii nähä mua enää koskaan. Kuules kulta, en oo menossa sinne, etkä sä hommaaa mua sinne!'' hän sanoi ja oli täynnä vihaa ja inhoa, ihankuin hän inhoaisi minua.

Hänen ihanan pehmeät kiharat olivat poissa, niitä minä rakastin. Inhottavaa tietää, että hän teki tämän vain minun vuokseni. Jos en olisi sanonut hänelle niitä hirveitä asioita, hänellä olisi vielä se täydellinen elämä niinkuin ennen. Mutta se elämä on ohi, ehkä voin auttaa saamaan häntä osan siitä takaisin.

''Jos käyttäydyt näin, sellaisena mitä et oikeasti ole, mun on pakko lähettää sut sinne! En halua, että sä pilaat koko hiton elämääs. Kuuntele mua, okei?''

''Miks mä kuuntelisin sua?''

''Koska mä rakastan sua. Haluan mun kiharapäisen Harryn takaisin, haluan sen Harryn, joka soittaa keskellä yötä ja sanoo rakastavansa mua. Sen, joka lukee mulle romanttisia tarinoita vanhana, sen Harryn mä haluan takasin! En halua sitä Harrya, joka tupakoi ja on niin paha. Harry, kuuntele nyt mua, jooko?''

''Me oltiin niin pitkään yhdessä ja sitten sä vaan särjit mut. Me ollaan tapeltu niin paljon ja sä satutit mua. Tiedän, että satutin sua myös, mutta sä pääsit siitä yli. Mä en voi elää ilman sua, mä tarviin sua! Mä.. Mä rakastan sua!'' ja niin hän oli takaisin oma itsensä. Rauhallinen, mutta hieman näsäviisas. Joskus hullu, mutta ei nyt, nyt hän oli vakava. Minun täytyy pelastaa hänet ja hänen elämänsä.

''Siinä sä oot.'' sanoin hymyillen ja halasin häntä. 

''Tiedän, että satutin sua ja oon pahoillani siitä! Mutta sä käyttäydyit niin oudosti, en jaksanut sitä enää. En jaksanut enää riidellä, tarvitsin aikaa. Ja sinä aikana ajattelin sua paljon, mutta sitten jatkoin elämääni. Mutten voi enää, en voi enää jatkaa elämääni näin. En ilman sua.'' sanoin.

''Mä lupaan, mä muutun! Lopetan tupakoinnin ja juomisen. Yritän tehdä kaiken, mitä sä haluat! Mutta tarvitsen jotain myös takasin.'' hän virnisti.

''Ihan mitä vaan.'' hymyilin.

''Haluan kaiken sun rakkauden ja sen lupauksen, ettet koskaan jätä mua.''

''Lupaan, mutta vielä kaksi juttua!''

''Mitä?'' hän kysyi. Hän ei voinut päästää irti.

''Ekaksi, pese hiuksesi. Ja toiseksi, voitko jo suudella mua?'' kysyin hymyillen.

''Ihan mitä vaan sulle, rakas.'' hän virnisti ja suuteli intohimoisesti.

''Rakastan sua, Janita.'' hän sanoi suudelmien välissä.

''Mäkin rakastan sua, Harry.''

Hui, aika kovaa tekstiä ;) Meinasin vielä, et Harry ois ajanu kaljuks, mutten menny sinne asti :DD Vähä ois kamalaa, jos se ajais kaljuks! :OO Noh, toivottavasti ei aja! 

Toivottavasti oli ees luettava, Janita! :)