Katsoin kun äitini teki puutarhatöitä pihalla ja leluni olivat ympäri pihaa lojumassa. ''Harry, siivoaisitko lelusi tieltä, sitten voimme mennä sisään?'' Hyppäsin keinusta keräilemään lelujani terassille. Tulin hakemaan uutta kärryllistä leluja ja näin, kun äiti oli viiden miehen piirittämänä, yksi piti hänen olkapäästään kiinni.
''Harry, mene sisälle! Nyt!'' äiti huusi ja yksi miehistä kääntyi katsomaan minua. ''Ei, ei. Hän saa katsoa.'' mies sanoi virnuillen. Jäin seisomaan paikoilleni ja miehet alkoivat lyödä, potkia ja tekemään hirveyksiä äidilleni. Aloin itkeä ja peitin silmäni ja korvani hänen tuskallisilta huudoiltaan.
Täristen heräsin siihen, kun pääni osui äitini käteen. Katsoin häntä, hän näytti pelokkaalta ja huolestuneelta. ''Ne-ne tulivat takaisin taas. Mulla meni niin hyvin ja nyt... ne tulivat takaisin.'' änkytin ja huomasin olevani hiestä märkä. Koko kehoni tärisi ja hieroin silmiäni huokaisten.
Hän laittoi kätensä jalalleni ja hieroi sitä kevyesti. En ole ikinä pitänyt siitä, kun ihmiset koskevat minua tai osoittavat huomiota vähääkään. Ja jos näin julkisella paikalla parin pussailevan, se ällöttää minua. Mutta ei Effien kanssa.
''Ehkä minun pitäisi lähettää sinut taas..-''
''Ei! En mee sinne takasin ja sä sanoit ettei mun tarviiskaan!'' huusin ja siirsin jalkaani hänen otteestaan ravistellen päätäni.
Olen kokeillut terapiaa, joka ei toiminut ollenkaan. En mennyt paikalle ja jos menin, aiheutin vain riitaa ja minut potkittiin sieltä ulos ennen ajan loppumista. Muistan huudot, ne arvet ja mustelmat vieläkin, mitkä äitiin jäivät.
Harry. Sekin tuo mieleen hirveitä muistoja. Vaihdoin nimeäni hakkaamisten jälkeen, en vain kestänyt sitä.
Harry. Nimi tuo hirveitä ajatuksia mieleen lapsuudesta ja alkoholisti-isästä, ihmisistä koulussa, 'ystävistä' jotka aiheuttivat hirveitä vaikeuksia, ne taas aiheuttivat huonon maineen minulle. Haukkumanimet, tappelut, juomat, bileet, katumukset. En halua ikinä kertoa menneisyydestäni kenellekkään.
Olen monta kertaa ajatellut sanovani ihmisille, että sanokoot minua Harryksi, koska se on oikea nimeni, Marcel on vain peitenimi. Mutta vain se nimi, Harry, tekee oloni epämukavaksi. Mutta sitten, Marcel ei oikein sovi minulle joten on aika siirtyä entiseen nimeeni.
''Haluan Harryn takaisin.'' tokaisin, yllättäen äitini ja itseni.
''Haluan olla Harry, ihmisten koulussa pitää sanoa Harry. Sun pitää sanoa Harry. Tartteen sitä. Kasvan ulos Marcelista.''
''Oletko varma? Sanoit, ettet..-''
''Oon varma!'' huudahdin keskeyttäen äitini.
''Jos niin sanot, käy.'' hän huokaisi. ''Harry.''
Katsoin sormiani, kun leikin niillä ja ajattelin heti Effietä, hän tekee aina niin. Hän tupsahtaa aina mieleeni.
Ärsyttävää.
''Sinun pitäisi ainakin yrittää nukkua taas, teen sinulle pannukakkuja kun heräät aamulla. Hyvää yötä.'' äiti sanoi hymyillen ja käveli ulos huoneestani. Painoin päätäni tyynyyn ja pyyhin hieman hikeä pois, se ei ollut vieläkään lähtenyt kunnolla.
Harry. Kyllä, olen Harry Styles. Tiedän, ettei minun pitäisi hävetä sitä, mutta häpeän silti.
Uskooko Effie minua, että se on oikea nimeni vai tuomitseeko minut valehtelijaksi eikä usko? Vai onko pahin tapahtunut. Puhuuko hän minulle edes enää?
EFFIEN NÄKÖKULMA
Selasin Tumblriani. Tylsistyin ja etsin hauskoja videoita, koska olen vähän huonolla päällä. Sen takia mitä tänä iltana tapahtui. Painoin Koti-näppäintä puhelimessani, halusin katsoa kellon. Voihkaisin, puoli viisi. Se on liian myöhä olla hereillä, mutta minua ei väsytä tippaakaan. Mietin mitä tehdä ja päätin mennä kylpyhuoneeseen pesemään hampaitani ja harjaamaan hiukseni.
Katsoin jälkeä, jonka Marcel silloin teki. Se oli vihdoinkin melkein poissa. Hymyilin ja tiputin harjani. Minun täytyy lakata ajattelemasta häntä ja alettava ajattelemaan sitä, kenen kanssa minun pitäisi olla. Mutta jokin käskee minua luottamaan ja pysymään Marcelin kanssa, mutta en voi.
Harjasin nopeasti hiukseni ja hyppäsin sänkyyni. Sammutin valon ja painoin pääni tyynyyn. Laitoin silmäni kiinni ja ajattelin kiharahiuksista poikaa, joka on vienyt sydämeni noin vain.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Ja hän vain ilmestyi ja vei sut pois?'' Lea sanoi rötköttäen omassa sängyssään. Hän on varmaankin nätein ihminen jonka tiedän. Valehtelen jos sanon noin. Hän on nätein kenet tiedän. Tappaisin, jos saisin näyttää häneltä.
''Hän oli vihainen. En tiedä kumpi mokasi, mä vai hän.'' sanoin ja menin ikkunan luo avaten sen.
Oliko se meidän molempien vika? En kyllä näe syitä, miksi se minun vikani olisi, mutta toisaalta, mitä minä tiedän? En mitään. Kaikki mitä Marcel on tehnyt; lähettänyt minulle sekaisia tunteita. En tiedä, mitä ajatella. Taino ehkä tiedän, mutten halua myöntää sitä.
''Kumpikaan meistä ei osaa nimetä asiaa, jonka oisit tehny väärin. Hän on vaan poika, joka on tietysti tyhmä.'' Lea sanoi virnuillen. ''Ethän oikeasti aattele et oisit tehny jotain väärin?''
Katsoin vain lapsia, jotka leikkivät pihalla hymyillen ja nauraen, toivoisin, että voisin olla sellainen taas. Ei huolia pojista, ongelmista ja elämästä. Elämä pyörittää ja välillä tulee paha olo.
''Menin treffeille Zaynin kanssa, he tietävät toisensa. Marcel tuntee ne kaikki. Niallin, Louisin, Liamin ja Zaynin. Hän on kai vihainen siitä, että menin hänen 'kaverinsa'..-''
''Mutta Marcelhan katsoo heitä samalla tavalla kuin me Alicea. Vihoissaan. Kaikista eniten Zaynia, kylläkin.'' Lea sanoi keskeyttäen.
En oikeastaan kiinnittänyt Marceliin huomiota sen jälkeen kun näin hänen kuhertelevan Alicen kanssa. Ei tämä minun syytäni voi olla. Hänhän se kuherteli, joten minun ei tarvitse ottaa häneltä mitään tai kuunnella häntä.
''Totta, kai. Mutta ei se tarkota, että hän voisi olla mulle täysi kusipää ja valehdella kaikesta.'' kohautin olkapäitäni ja menin hänen sängylleen makaamaan hänen viereensä. Makasimme siinä hiljaa tuijottaen kattoa, kunnes yhtäkkiä kuuluu huuto ja ovi lentää auki. Nousimme istumaan ja näimme Lean pikkuveljen, joka on vain kahdeksan.
''Mitä hittoa, Blake?'' Lea huusi ja meni seisomaan hänen eteensä tuijottaen häntä ärsyyntyneesti. He tulevat hyvin toimeen, toisaalta taas eivät. Joka toinen tunti heillä on riitaa ja joka toinen he ovat kuin unelmasisarukset.
''Katoin kauhuleffaa aikasemmin ja..-''
''Äiti sano ettet saa kattoa sitä paskaa jos et osaa elää sen kanssa! Oot niin tyhmä!'' Lea sanoi pyöritellen silmiään ja tuli takaisin sänkyyn.
''Ja sitten kävelin käytävää pitkin ja kuulin ääntä, ja kissa pelästytti mut hyppäämällä jostain.'' hän sanoi tulenpunaisella naamallaan.
''Hemmetti sun kanssas.'' Lea sanoi ja katsoi minua hymyillen. Hän virnisteli veljelleen ja huokaisi.
''Ootko okei?'' Lea kysyi. Blake nyökkäsi ja lähti huoneesta.
''Tää lapsi. Kokonaan mielisairas.'' Lea sanoi ja aloimme molemmat nauramaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kävelin kotiin päin ja kesäinen tuuli takutti hiukseni. Jammasin Jason Derulon biisejä mp3:sestani kävellessäni. Aurinko oli jo laskemassa, oli jo aika myöhä. Kohta olisi jo pimeää. Vielä kahdeksan käännöstä, sitten olen kotona. Kahdeksan vielä, ja sitten saan käpertyä sänkyyni ja nukahtaa. Otin korvakuulokkeeni pois korvistani ja kuuntelin kaupungilta tulevaa musiikkia. Tahtini nopeutui, en halunnut joutua kenenkään känniläisen uhriksi. Puoliksi kävelin, puoliksi juoksin.
Väistelin humalassa olevia ihmisiä, kun he lensivät ulos klubeilta. Kirjaimellisesti. He olivat jo niin humalassa, että vartijat joutuivat potkimaan heitä ulos. Ilma muuttui kylmemmäksi, aiheuttaen tärinää selässäni.
Käsi tarttui suuni eteen, ja huutoani ei kuulunut. Potkin ja yritin lyödä tuntematonta takanani, mutta ote vain muuttui kovemmaksi. Hän veti minut jollekkin syrjäkujalle. Minut työnnettiin seinää vasten ja näin kuka hän oli.
Stan.
''Mitä helvettiä?!'' melkein huusin, toivoen että joku kuulisi minut.
''Kiva että näin sut, että voin kysyä yhden ihanan kysymyksen. Otatko mut takasin? Mulla on vielä asioita jäljellä, joita en kerenny sulle tehdä.'' Stan sanoi nuollen huuliaan.
En vastannut ja aloin huutaa täysillä, hän yritti peittää suutani.
Miksi hän minut haluaa takaisin? Hän aina yrittää saada minut takaisin, mutta miksi? Hän teki niin monta ilkeää asiaa seurustellessamme; valehteli ja suuteli muita tyttöjä. Kyllä, tarkoitan Alicea. Niin, miksi hän ei seurustele Alicen kanssa?
Ääneni alkoi jo loppua, ja näin jonkun lihaksikkaan hahmon ilmestyvän kulmalle. Tiesin heti kuka hän oli, hänellä oli kauniit kiharat.
Marcel.
En ole koskaan iloinnut enemmän hänen näkemistään. Mutta mitä hän kaupungilla tekee? Vannon, että Alice on täällä jossain myös. Marcel käveli kohti Stania ja nosti hänet kauluksesta seinää vasten.
''Mä sanoin, että pysy erossa Effiestä. Tarkotin sitä. Mutta et näytä tajuavan. Joten, annan sulle vielä yhden mahollisuuden pysyä kaukana Effiestä. Jos et tottele, hakkaan sut kuolleeks. Tajusitko?'' Marcel sanoi tummalla äänellä.
Hiljaisuus laskeutui yllemme, kuulimme vain musiikin jostain. Menin Marcelin taakse katsomaan virnistelevää Stania. Hengitin syvään ja katsoin Marcelin selkää ja purin huultani. Tuijotin selkää niin kauan, kunnes hän lähestyi minua.
''Ootsä kunnossa?'' Marcel sanoi ja katsoi minuun. Ja nytkö hän on minulle kiltti? En ymmärrä.
Nyökkäsin ja katsoin alas. Hän kietoi kätensä omaani ja veti minut kadulle. Kävelimme hänen autolleen, hän avasi minulle oven, hyppäsin sisään ja hän meni omalle puolelleen. Hän katsoi minua ennenkuin käynnisti auton ja alkoi ajaa minun talolleni päin.
''Mitä sä teit kaupungilla?'' kysyin katsoen ulos ikkunasta. Kysymys on kummitellut päässäni ja paloin halusta tietää vastauksen.
''Menin ulos parin kaverin kanssa. Entä sä?''
''Olin Lealla ja kävelin kotiin.''
Auto täyttyi hiljaisuudella, arvasin. Hän parkkeerasi talon eteen ja hyppäsin heti autosta sanomatta mitään. Menin ovelle ja kompuroin avaimien kanssa. Yhtäkkiä Marcel otti lantioltani kiinni ja veti minut kiinni itseensä.
''Ooksä mulle vihanen?'' hän kuiskasi korvaani.
Ravistelin päätäni, katsoin häntä ja hän näytti surulliselta. Silitin hänen poskeaan ja hän sulki silmänsä. Tein niin hetken ja sitten hän pakotti itsensä avaamaan silmänsä.
''Tuu sisälle, voidaan puhua.'' sanoin hymyillen. Hän otti kädestäni kiinni ja avasin oven.
Toivottavasti tämä menee hyvin. En enää kestä olla puhumatta tälle ihanalle brittiläiselle pojalle.
Hihhih, pidän teitä vielä jännityksessä! Ajattelin muuten alottaa kohta sen Salaisuus-ficin. Ja luultavasti vaihdan nimee koska se on ihan tyhmä ;) Mutta joo, ens viikolla postaan ahkerammin koska kauan odotettu syysloma tulee! Jesjes, nyt hyvää yötä ♥♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti