We'll get there OSA 12

MARCELIN NÄKÖKULMA

En olisi ikinä uskonut että näin tapahtuu. Effie näissä bileissä. Tiesin, että kaikki olisivat tulossa, mutta että hän. Effien ei pitäisi olla täällä. Ei ollenkaan. En halua olla hänen lähellään enää. Hän torjui minut aamulla, kun kysyin mitä tehtäisi tänään, joten mikä saa hänet luulemaan että kaikki on hyvin? 

Pidän Alicesta enemmän. Hän ei ole yhtä hyvännäköinen kuin Effie, mutta nätti kuitenkin. Ainakin luulen niin. Hän tarjosi seksiä. Joka ei ole mikään ihme. Tarvitsen jotain, jonka avulla saan Effin pois mielestäni ja Alice on hyvä alku. Eff? Miksi kutsun häntä sillä nimellä? Tiedän, ettei pitäisi, mutta se on hänen nimensä minulle ja pidän siitä. Joten ihan sama. Tai pitäisi sillä olla väliä, jos yritän kerran saada hänet pois mielestäni.

Mutta mekko, jo hänellä on, näyttää niin hyvältä. Se on tiukka ja näyttää joka kurvin hänessä. Se menee hänen reiteensä asti ja hän näyttää niin täydel..

''Mennäänks ylös? Näytät vähän stressaantuneelta. Mut älä huoli, mä saan kaikki sun huolet lähtemään pois.'' Alice sanoi herättäen minut ajatuksistani. Nyökkäsin ja hän nousi virneellä sylistäni. Tästä pitäisi tulla hauskaa. Lähdimme huoneesta ja Alice veti minua perässään. Katsoin viimeistä kertaa Effietä ja laitoin käteni Alicen vyötärölle.

EFFIEN NÄKÖKULMA

Kurtistin kulmiani, kun näin että he lähtivät huoneesta yläkertaan. Mitä helvettiä he tekevät? Eivät he täällä asu. Eivät he vain voi mennä yläkertaan. Vai voivatko? Otin uuden juoman, joka alkoi maistua nyt paremmalta kun join sitä. Suuntasin takaisin sohville missä ystäväni ja muutama uusi tuttava istuivat. 

''Katsokaas kuka liittyy taas seuraamme! Effie!'' poika nimeltä Niall huudahti, hän on tosi mukava. Hän käy jo yliopistoa (vai-mikä-ikinä-high-schoolin-jälkeen-tuleekaa-:D) ja asuu yliopisto alueella, joka ei ole kovin kaukana tästä talosta. Hänen ystävänsä, Zayn, Louis ja Liam ovat myös mukavia. Ja supersöpöjä. He kaikki kai asuvat samassa kerrostalossa. Louis ja Liam yhdessä asunnossa ja Niall ja Zayn toisessa, kai.

''Näytät niin upealta! En tuu pääsemään yli siitä!'' Louis sanoi hymyllä, joka ylti hänen kauniin sinisiin silmiinsä asti. ''Kiitti, Louis.'' sanoin pehmeästi hymyillen. Päätin mennä Lean ja Leahin väliin istumaan. Tänä iltana minusta ja Leahista on tullut paremmat ystävykset. Ehkä alkoholin takia, mutta ihan sama. Otan sen niinkuin se tuleekin.

Voi ei. Alice ja Marcel tulivat taas sohville. Marcel katsoi Niallia siirry-ilmeellä. Otsa kurtussa tein tilaa minun ja Leahin väliin, jotta Niall pääsisi istumaan siihen. Jos tämä on uusi Marcel, en halua olla häneen minkäänlaisissa yhteyksissä. Mikä kusipää. 

''Ollaanko totuutta ja tehtävää?'' Louis sanoi rikkoen hiljaisuuden. Kaikki nyökkäsivät, mutta minä katsoin syliini epävarmasti. Totuus vai Tehtävä ei oikein ole minun juttuni, ainakaan ennen. Minusta se on tyhmää. Kourallinen ihmisiä tekee tyhmiä juttuja ja satuttaa toisia. 

''Effie? Ootko mukana?'' Niall sanoi. ''Toki.'' sanoin nopeasti. Ei kai minulla mitään menetettävääkään ole. ''Hienoa! Harry, Alice, ootteko mukana?'' Niall sanoi katsoen heitä. Harry? Aikiva, hän on salannut oikean nimensäkin minulta. ''Jookai.'' molemmat nyökkäilivät. 

''Mä alotan.'' Niall sanoi hymyillen. ''Alice, totuus vai tehtävä?''    ''Tehtävä.''   ''Ota shotti.''   hän kohautti olkapäitään nousten Marcelin sylistä, juoksee keittiöön ja tulee kahden shotin kanssa takaisin. ''Tarkotin yhtä..'' Niall sanoi pyöritellen silmiään. ''Ihan sama kuule. Haluan kaksi. Turpa kiinni.'' hän sanoi, vetäisi molemmat ja laittoi lasit pöydälle virnistäen. Sitten hän meni Marcelin syliin taas ja huomasi, että hän on kaatokännissä. Hän kikatti ja Marcel yritti saada tuota hirveää ääntä hillittyä.

''Effie! Totuus vai tehtävä?'' hän melkein huusi. Purin huultani ja kohautin olkapäitäni. ''Totuus.''   ''Ootko neitsyt?''   Nyökkäsin ja hän virnisti. Hän katsoi poispäin minusta ja kuiskasi jotain Marcelille. ''Lea, totuus vai tehtävä?''   ''Tehtävä.''   ''Okei..'' keskeytin ja katsoin ympärilläni olevia ihmisiä. ''Sylje ton tyypin juomaan.'' sanoin vihdoin. Hän nousi ylös nauraen ja teki niin.

Hän tuli takaisin ja tyyppi sylki juomaansa ulos suustaan. Ihmiset olivat outoja humalassa. Minun esimerkkini? Alice. Kukaan ei ymmärrä mitä hän sanoo, joten mumisemme vain vastaukseksi. Kierros meni muutaman kerran ja oli taas minun vuoroni. Ja Alice tietenkin saa kysyä. ''Totuus vai tehtävä, Effie?'' hän sanoi ihmeen selvästi. ''Hei oikeesti. Me kaikki tiietään, että hän valitsee totuuden.'' Marcel sanoi pyöritellen silmiään. Alice tirskui ja kaikki ympärilläni menivät vaivalloisiksi. Miksi tulinkaan tänne?

''Tehtävä.'' sanoin. Toivottavasti en joudu katumaan tätä. ''Suutele Zaynia.'' Alice keksi. Katsoin tuota ihanaa poikaa toisella sohvalla. Tottakai haluaisin suudella häntä, mutta se ei vain olisi oikein. ''Kaikki me tiietään ettei hän tee sitä.'' Marcel pyöritteli taas silmiään. Kurtistin kulmiani, join juoman loppuun ja kävelin toisen sohvan luo. Tartuin Zaynin takin kauluksista ja painoin huuleni hänen huulilleen. Olin siinä noin 10 sekuntia, vedin itseni pois ja katsoin Marcelin vihasta hehkuvaa naamaa. Hän puristi nyrkkejään ja meni etuovesta ulos.

Mitä tuo nyt oli? Onko hän ehkä huonolla tuulella? En ymmärrä häntä. En ymmärrä, miksi hänen pitäisi olla jostain vihainen. Uskomaton mulkku.

Katsoin kelloa ja se näytti yhtä. Hymyilin, aika on mennyt todella nopeasti enkä aio myöntää Lealle tätä, mutta meillä oli hauskaa. Paitsi Alicen ja Marcelin näkeminen. Kiitän Luojaa, kun Stan ei ollut täällä. Tai sitten oli, mutta en ainakaan huomannut häntä. Mutta olen kiitollinen, etten joutunut pakoilemaan häntä täällä. ''Soitetaanko taksi? Alkaa jo vähän väsyttää..'' Lea sanoi. Hymyilin ja soitin taksin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Pitsa on kohta valmista, vielä pari minuuttia!'' huusin Lealle, joka poisti meikkejään. En ollut itse vielä kerennyt. Tulimme sisälle ja kummatkin myönsivät nälän, joten tarjouduin tekemään jotain. ''Okei!'' hän huusi ja hymyilin. Lea on se, joka on ollut rinnallani. Hän on ollut suurempi tuki, kuin vanhempani. Pitäisi soittaa heille, mutta miksi vaivautua.

Eivät he ymmärrä minua. Ollenkaan. En ole sellainen millainen he haluaisivat minun olevan. Mutta kyllä minulla ysin todistus on. Enkä ikinä joudu pulaan. Mutta he eivät ole täällä, joten ihan sama. Otin pitsan uunista ja laitoin sen isolle lautaselle ja vein ylös. Syömme usein Lean kanssa tällaisen samanlaisen. 

Poistin meikkini ja vaihdoin vaatteeni; toppi ja lökärit. Menimme istumaan sängylleni ja aloimme syödä tuplajuustopitsaa. ''Mitä hittoa toi oli Marcelin kanssa? Ensin niin kuhertelivat Alicen kaa ja heti kun menin pussaamaan Zaynia, hän juoksee ulos kuin joku raivohullu. Onko hänellä joku ongelma?'' Lea sanoi ja puraisi palan pitsastaan. Pyörittelin silmiäni ja hän ravisteli päätään. Olin samaa mieltä hänen kanssaan. En tiedä mitä tänään tapahtui. Olen niin hämmentynyt. Hän on niin outo.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''Tää on ihan huono, liian lipevä.'' Lea sanoi ja nauroimme. Emme pidä romanttisista leffoista, joissa itketään kuin viimeistä päivää. ''Sitten kai me ollaan valmiita tän kanssa.'' sanoin ja naurahdin. Hän nyökkäsi ja otin DVD:n pois asemasta. ''Mua väsyttää. Kellokin on jo neljä, ehkä pitäs nukkua.'' hän sanoi ja laittoi peittoni sänkyyni takaisin. Makoilimme siis lattialla katsomassa leffaa.


Me nukumme aina samassa sängyssä. Se on paljon helpompaa. Turha vetää patjoja lattialle ja en halua käskeä häntä sohvallekkaan. Olemme parhaita ystäviä, joten ei se haittaa muutenkaan. Menin sänkyyn Lean viereen ja sammutin lampun. ''Öitä, paskakasa.'' sanoin ja hän antoi samalla mitalla takaisin. Nauroimme kovaa ja silmäluomeni alkoivat painaa. Nukahdin ajatellen kiharahiuksista poikaa.

Äääh, mulla ei oo minkäänlaista inspistä tähän nyt, joten en tiiä millon tähän tulee uutta osaa. Muistakaa äänestää Liamia&Zaynia TAI Louisia&Niallia!!! :)

JA KIITOS IHAN HIRVEESTI TEILLE TAAS! Mun lukuja on käyty kattoo jo ihan hirvee määrä!! Ootte mahtavia, KIITOS!! :)