Finnish Fanfics: We'll get there OSA 17

MARCELIN (HARRYN) NÄKÖKULMA

''Katoppa tota poikaa tuolla.'' sanoi luiseva mies puoliksi kännissä. Nauru valtaa koko miesjoukkion, myös isäni, joka seisoo parin metrin päästä muista. Heidän mielestään minä olin jotenkin huvittava.
''Lopettakaa!'' huusin, muttei se tietenkään auttanut. Kukaan ei välitä minusta, vain äitini. Jos hän vain olisi tiennyt, mitä isä minulle oli tehnyt, kaikki olisi paremmin.
''Lyö häntä uudestaan, Henry!''
''Kovempaa tällä kertaa.''
''Annetaan hänelle aihetta itkeä!''
Silmäni täyttyivät kyyneleistä ja joka lyönti tuntui vatsassani ja rinnassani. Kukaan ei ansaitse tällaista. Kun ruoska osui kovaa käteeni, päästin kurkustani jäätävän karjaisun ja kyyneleet virtasivat poskilleni. Ja taas kaikki nauroivat.

Hirveä alkoholinhaju ja alkoholin täyttämät hengitykset saavat minut tuntemaan etovaa oloa--
''Lisää? 25 dollaria käteen niin tämä nuorukainen saa selkäänsä!'' Henry, isäni sanoi virnistellen.
Heti 25, 40 ja 45 dollaria lentää isän käteen. Isä laittaa rahat taskuunsa, virnistää hirvittävän virnistyksensä, ruoska lentää ilmaan ja--

Täristen hengitykseni takkuaa kurkussani. Hieroin otsaani käsilläni, kylmä hiki saa hiukseni pysymään poissa kasvoiltani. Ovi edessäni lentää auki ja kuuluu pehmeä kiljahdus. Onneksi hän on täällä. Hän on kaikki mitä tarvitsen. Effie.
''Herrajumala, Mar- Harry! Ootko sä kunnossa? Kuulin sun huutavan kun menin hakemaan vettä ja ja sitten se läikkyikin ja piti siivota ja ja mitä tapahtui?'' hänen puheensa on hengästynyttä, hyvä että ymmärrän. Hänen hauras vartalonsa kiipeää sänkyyn. Hän vetää hellästi peiton nihkeän vartaloni päältä. Hengitykseni alkaa vihdoin normalisoitua.

''Mitä tapahtui? Ootsä kunnossa?'' hän kysyi täristen. En löytänyt sanoja, joten nyökkäsin vain hänen kalpealle kasvolleen. Hän haroi märkiä hiuksiani ja pussasi otsaani hellästi.
''Tuu tänne.'' päästin suustani laittaen käteni hänen lantiolleen ja vedin hänet päälleni. Hän kääntyi laittamaan pöytälampun päälle ja sitten nojasi laittaen päänsä rinnalleni. Hän pussaili rintaani ja kuiskasi suloisia sanoja, joita en ollut koskaan kuullut keneltäkään.
''Harry, sun täytyy kertoa mitä tapahtui. Et sä voi vaan olettaa, että annan tän olla.''
''Se oli vaan painajainen, mä saan niitä aika usein, ei se ollut mitään.''
Tiedän, että minun pitäisi kertoa totuus, mutten halua. Aina kun olen Effien lähellä, kaikki pelkoni, epävarmuuteni ja ajatukset haihtuvat savuna ilmaan.
''Jos sä sanot niin.'' hän sanoi pehmeästi ja yritti piilottaa väsymyksen hänen äänessään. Sidoin jalkani hänen omiinsa ja hieroin hänen selkäänsä sormenpäilläni hellästi samalla kun hän pussasi rintaani vielä muutaman kerran ennenkuin tipuin taas unien maailmaan.

EFFIEN NÄKÖKULMA

Heräsin, kun allani oleva vartalo liikahti. Kiedoin käteni tiukemmin hänen ympärilleen.
''Effie.'' tumma ääni kuuluu korvani vierestä ja pussaa sitä. Kaksi isoa lihaksikasta kättä kietoutui ylävartaloni ympärille. Voihkaisin ja hautasin pääni häiritsijäni niskaan.
''Effie, rakastan sitä, ettet halua päästää irti ja tässä on ihana olla, mutta mun on pakko päästä vessaan.'' Harry sanoi ja pussasi korvaani taas.
Hitaasti avasin silmäni ja tein katsekontaktin auringon kanssa. Voihkaisin taas, rullasin itseni hänen päältään pois ja hautasin kasvoni omaan tyynyyni. Peiton noustessa sen alle tuli kylmää ilmaa ja sai minut kananlihalle. Ojensin käteni ja vedin peittoa ympärilleni hymyillen.

''Effie, rakas.''
Ravistelin päätäni ja heitin tyynyn äänen suuntaan. Nauran hieman kun Harry kiljahti leikkisästi.
''Sähän oot pikku piru aamusin.'' hän naurahti ja hyppäsi sänkyyn eteeni.
''Mutta valitettavasti kello on jo yks ja arvostaisin sitä, jos tulisit mun seuraks kattomaan leffoja alakertaan.''
''Oot liian ilonen aamusin.'' mumisin ja pääsin ylös mukavasta sängystä. Menin kylpyhuoneeseen ja harjasin hiukseni hieman kiroten. Kävin suihkussa ja laitoin päälleni pehmeän oloasun. Sitten lähdimme Harryn kanssa alakertaan keittiöön.
''Mitä sä haluaisit syödä, rakas? Teen sulle mitä vaan, mitä haluat.'' Harry sanoi hieman virnuillen.
''Pannareita.'' sanoin hymyillen ja hyppäsin keittiötasolle. Katsoin häntä, kun hän teki taikinan ja alkoi paistamaan niitä. Nauroin, kun hän heitti kaksi pannaria pannulta, toinen lensi onnistuneesti lautaselle, toinen valitettavasti maahan.
''Siinä, kulta.'' Harry sanoi taas virnistellen. Sain kaksi pannukakkua, joiden päällä oli nutellaa.
''Kiitos.''

Juttelimme siitä, miten surkea kokki Harry on ja menimme sen jälkeen olohuoneeseen valitsemaan leffoja. Riitelimme siitä, mutta päädyimme katsomaan ensin vanhan Disney-elokuvan Monsterit OY. Harry vaati sitä, koska se on paras Disney-elokuva Nemon ja Ice Agesin kanssa, jotka tietenkin katsoimme molemmat.
Kello tuli kahdeksan illalla, ja Harry päätti lähteä kotiin ja jättää minut lepäämään yksin ja sanoi, että tekstaisi vielä illalla tarkistaakseen vointini. Ei hänen pitäisi tarkistaa vointiani. Jos jotakin, minun pitäisi tarkistaa hänen vointinsa. Viime yö pyörii vieläkin päässäni, se oli kamalaa.
Katsoin häntä, kun hän lähti ovesta ja vilkutti viimeisen vilkutuksen. Sitten menin huoneeseeni soittamaan Lealle.

''Joo, sun pitäis tulla keskiviikkona, niin voidaan mennä taas kahvilaan laulamaan meidän uusia biisejä.'' sanoin innostuneesti.
''Joo! Tuun sinne kaheltatoista niin voidaan harjotella ja päättää mitä lauletaan!'' Lea sanoi yhtä innoissaan kuin minäkin.
''Okei, pitää mennä. Soittelen huomenna tai tekstaan myöhemmin. Hyvää yötä, siskoseni!''
''Samoin! Jutellaan!''

Katkaisin puhelun ja menin pesemään hampaitani. Sitten menin sänkyyni lukemaan parasta kirjaa ikinä; Twilight. Koko sarja on ihana ja luen niitä koko ajan uudelleen ja uudelleen. Haukottelin ja katsoin kelloa. Sitten laitoin kirjan yöpöydälleni ja sammutin lampun. Pari viimeistä päivää ovat olleet aika tapahtumarikkaita.
Stan veti minut sille syrjäiselle kadulle, ja Marcel pelasti minut. Sitten Marcel kertoo nimensä olevan Harry ja pyytää anteeksi jääden yöksi. Hänen painajaisensa.
Siinä on paljon sulattelemista.