Payzerin adoptoima OSA 12

ADAN NÄKÖKULMA

KAKSI VIIKKOA MYÖHEMMIN

Olen asunut Liamin ja Daniellen kanssa nyt kaksi viikkoa ja se on mahtavaa! Vammani ovat vielä herkkiä, mutta paranemaan päin. Tänään Harry vie minut hammaslääkäriin korjauttamaan lohjenneen hampaani. Danielle ja Liam olisivat vieneet, mutta sitten he sanoivatkin, että heillä on jotain todella tärkeää tekemistä.. He eivät kertoneet mitä tekemistä, mutta kai se ei sitten ole minun asiani. 

''Mennäänkö?'' Harry kysyi kävellen minun ja Zaynin huoneeseen.

''Jep.'' sanoin.

''Okei. Tämän ei pitäis viedä kovin kauaa.. Haluatko tehä jotain sen jälkeen?'' Harry kysyi napaten avaimensa.

''Se olis ihanaa. Me ei ikinä tehä mitään yhessä. Oon kiireinen uuden bestikseni, Zaynin, kanssa.'' kikatin.

''Niin, hän varasti sut multa! Niin tekivät myös Perrie ja Eleanor! Kaipaan mun Ada-aikaa.'' hän sanoi mutristaen huultaan.

''Niin.. Mut tänään mä oon kokonaan sun!'' 

Nyt olimme Harryn kanssa hotellimme parkkipaikalla ja nousemassa hänen isoon mustaan Range Roveriinsa. Itse asiassa se on kaikkien poikien, mutta tänään muut ovat muualla, joten se on meidän käytettävissämme. 

''No, mitä sä haluaisit tehä hammaslääkärin jälkeen?'' Harry kysyi käynnistäen auton.

''Ööh.. Mennään jätskille! Rakastan jäätelöä.'' mumisin.

''Okei!'' Harry hymyili. ''Oot ehkä 15, mutta sydämeltäs viisi..'' Harry nauroi ja lähdimme parkkipaikalta.

''Ihan sama! Sä oot, mitä? 19? Säkin käyttäydyt kuin viis-vuotias! Aikuistuisit vähän, Harry!'' sanoin ja tökkäsin Harryn jalkaa.

''Okei, okei! Ihan sama, pikkutyttö.'' Harry näytti kieltään minulle.

LIAMIN NÄKÖKULMA

''Ootko valmis?'' kysyin katsoen Daniellea.

''Jooh.. Mua pelottaa..'' Danielle sanoi huolestuneena. ''Mitä jos hän kieltäytyy? Mitä jos Gary yrittää hyökätä suhun tai muhun? Mitä jos-''

''Danielle, rakas.. Kukaan ei koske suhun. Ja hän ei edes välitä Adasta, joten hän on varmaan kiitollinen saadessaan Adan pois harteiltaan.'' varmuutin häntä. Danielle hengitti syvään ja katsoi minuun.

''Okei, mennään ennen kuin menetän kaikki rippeet itsevarmuudestani.'' Dani nauroi.

Otin hänen kädestään ja soitimme taksin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Menimme vanhan oven luo ja koputin sitä. Muutama sekunti myöhemmin kuulimme askelien lähestyvän ovea kohti.

''Mä varmaan oksennan.'' Danielle panikoi.

''Rauhotu, kulta. Tää menee hyvin.'' rauhoittelin häntä.

Ovi lennähti auki ja sen avaamana seisoi hieman vanhan näköinen nainen. Hänellä oli rikkinäinen toppi ja hieman löysät farkkusortsit. Monet ihmiset kutsuisivat häntä läskiksi, mutta sanoisin, että hänellä on muutama kilo ylipainoa. Hän oli kai hieman pilvessä ja kännissä. Vau, Ada-raukka.

''Voinko auttaa?'' hän tiuskaisi.

''Päivää, rouva LaBelle. Nimeni on Danielle Peazer ja tässä on poikaystäväni Liam Payne. Me olemme lähiaikoina vahdittu teidän tytärtä, Adaa ja mietimme, että sopisiko se teille, jos adoptoisimme hänet. Eli siis saisimmeko laillisen huoltajuuden häneen?'' Danielle selitti.

Naiseni on ammattilainen.

Otin Daniellen kädestä kiinni ja puristin sitä hellästi hellittääkseni hänen stressiään.

''Ensimmäiseksi, oon rouva Butcher. Toiseksi, haluatteko tosissanne sen rotan? Ei kiinnosta. Antakaa ne saamarin paperit. Oon odottanu pääseväni siitä huorasta eroon siitä lähtien kun se tappoi ensimmäisen mieheni.'' rouva 'Butcher' tiuskaisi.

Danielle ojensi hänelle paperit ja kynän. Rouva allekirjoitti nimensä ja heitti paperit Daniellea päin.

''Se kusipää on teidän ongelma nyt. Vaikkei se minua kiinnosta, kannattaa vartioida häntä varovaisesti. Ja katsokaa hänen ranteisiinsa. Nähdään- eikun, eikä nähdä. Moro.'' hän sanoi ja läimäisi oven kiinni.

Danielle ja minä käännyimme ja kävelimme taksiin. 

''Se meni.. ihan jees..'' nauroin.

''Liam.. Me ollaan vanhempia.. Ada on nyt virallisesti meidän tyttäremme!!'' Danielle huohotti.

''Tää on mahtava fiilis! En oo ikinä ollu onnellisempi!'' huudahdin rehellisesti.

Ada todella tuntuu oikealta tyttäreltämme. Ihan kuin hän olisi ollut meidän jo silloin kun hän syntyi. Aion kohdella Adaa niinkuin hän oikeasti olisikin lapsemme, ihankuin Danielle olisi oikeasti synnyttänyt hänet. 

''Hei.. Mulla on hullu idea.. En tiiä suostuisitko..'' mietin ääneen.

''Mikä se on?!'' Danielle kysyi innoissaan.

''Mennäänkö naimisiin tänään?''

Nonii, siinä ois osa 12, se oli vähä lyhkäne, mutta lupaan jatkaa vielä tänään!! :) kiitos kommentoijille, muistakaa, että ootte parhaita! ♥