Kävelin metsässä etsimässä polttopuita nuotiolle. Lähdemme huomenna taas hotellille, joten tänään aiomme pitää hauskaa nuotiolla. Kuulin oksien raksahtavan jalkojeni alla, joka säikäytti minut vähän väliä. Vihdoin pääsin aukealle alueelle, missä pojat olivat hakanneet halkoja. Otin läjän niitä mukaani, kunnes kuulin kahinaa puskista. Pysähdyin ja etsin äänien syytä.
''Pojat? Jos te yritätte pelotella, tää ei oo kivaa..'' sanoin, koska luulin että joku pojista yrittäisi vain säikytellä minua. Kuulin tumman naurun takaani ja tunnistin äänen liiankin hyvin.
''Ga-Gary?'' änkytin.
''Katsos, mitäs huoralleni kuuluu? Ainiin, eihän mua kiinnosta.'' hän sanoi ilkeästi ja lähestyi minua. Seuraava liikkeeni jonka tein, oli sellainen jota tein usein. Juoksin. Juoksin niin lujaa kuin pääsin paetakseni tuota hirviötä. Olin melkein mökillämme, kunnes kompastuin risukasaan ja laskeuduin mahalleni.
''En kai saanut tehtyä tehtävääni silloin kujalla. Mutten todellakaan epäonnistu nyt. Hyvästi, huora.'' Gary nauroi ja osoitti asetta päähäni..
''Ei!'' huusin.
''Ada? Ada!'' Niall kysyi vieressäni. Nyyhkytin hieman ja tartuin hänen käteensä.
''S-sä oot t-täällä? Ooks-ooksmä h-hengissä?'' kysyin.
''Tottakai sä oot. Mikä uni sulla oikein oli meneillään?'' Niall kysyi pehmeästi ja veti minut rinnalleen.
''Hän tuli takaisin... Tappamaan mua.'' nyyhkytin.
''Kuka?''
''Gary.''
''Sun isäpuo- tai siis sun entinen isäpuoli?'' Niall kysyi.
''Niin.''
''Se joka pahoinpiteli sua?'' Niall kysyi, jokseenkin vihaisena. Nyökkäsin.
''Ada, älä huoli. Lupaan suojella sua kaikelta vaaralta, varsinkin häneltä. Niinkuin Liam ja Danikin.. Mä rakastan sua.'' Niall sanoi viimeiset sanat hiljaa. Vetäydyin hänen rinnaltaan ja katsoin hänen silmiinsä.
''Tarkotatko sä sitä? Säkö rakastat mua?'' kysyin piilottaen hymyni.
''Joo. Kyllä. Rakastan sua, Ada.'' Niall hymyili.
''Mäkin rakastan sua, Niall.'' hymyilin ja suutelin häntä.
''Mä tiiän, että me ollaan seurusteltu vasta.. 15 tuntia? Mutta oon varma siitä, että oon rakastunut suhun. Kai mä oon tienny sen jo kauan.'' Niall sanoi suurella hymyllä.
''Sama. Luoja... Miten mä oon niin onnekas?'' huokaisin ja halasin Niallia.
''Niall! Ada! Aika valmistautua lähtöön!'' Danielle huusi oven takaa.
Hyppäsin pois sängystä ja menin matkalaukulleni. Otin sieltä bikinit, shortsit ja paidan ja menin kylpyhuoneeseen. Tulin sieltä rynnäten ulos suukottamaan Niallia.
''Mun oli pakko, koska nyt se on sallittua.'' nauroin.
''Voisin suudella sua ikuisuuden.'' Niall sanoi.
''Sä oot niin imelä, Niall!'' Louis huusi oven takaa. Nostin kulmaani ja avasin oven, josta Liam ja Louis pyllähtivät maahan.
''Isä? Louis? Mitä te teette?'' kysyin ja tukahdutin nauruani.
''Öö-''
''Liam halusi tietää, ettei täällä tehdä vauvoja.'' Louis sanoi. Melkein tukehduin.
''Ei! Ei, ei, ei, ei. Ei siitä tarvii huolehtia, ei me vielä.'' sanoin nopeasti.
''Okei. En vaan halua mun 16-vuotiaan tyttäreni tekevän mitään epäkypsää.'' Liam sanoi ja pussasi otsaani.
Ainiin, on syntymäpäiväni.
''Onneksi olkoon!'' Liam, Niall ja Louis huusivat. He säikäyttivät minut todella, joten tietenkin kaaduin maahan.
''Kiitti.'' sanoin sarkastisesti ja nauroin sitten. Niall ryntäsi luokseni auttaen minut ylös. Mumisin kiitokset ja menin takaisin kylpyhuoneeseen.
Suljin kylppärin oven ja aloin riisua pyjamaani. Sujautin bikinit ylleni ja katsoin peiliin. Tällaisina hetkinä olen kiitollinen, että menin juoksemaan tai salille poikien kanssa. Ennen pullea mahani on nyt pienempi. Ainoa asia, joita en kehossani voi muuttaa ovat arvet. Osa on Garyn aiheuttamia ja osa itseni aiheuttamia. Lantiollani on eräs jälki, joka sattui hirveästi kun Gary sen teki. Hän oli humalassa ja vihainen jollekkin asialle, joka tapahtui hänen työpaikallaan. Hän otti silloin sytkärinsä ja haarukan, ja piti haarukkaa tulen yllä, että se varmasti kuumenisi tarpeeksi. Sitten hän tunki kuuman metallihaarukan lantiolleni. Se sattui ja menetin ääneni hetkeksi, kun itkin kivusta niin paljon. Laitoin peukaloni värikkäälle jäljelle ja muistelin, kun se oli tuore ja pistävä. Se oli ällöttävä ja kirveli mahdottomasti. Laitoin paidan ja shortsit nopeasti ja menin huoneeseen missä Niall minua odotti.
''Kaikki on ruokailusalissa, mutta mä halusin oottaa sua. Mennäänkö?'' Niall kysyi ja laittoi puhelimensa pois. Nyökkäsin, hän otti kädestäni ja menimme ruokailusaliin, jossa kaikki jo meitä odottivatkin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kun kaikki olivat syöneet, menimme hakemaan välineitämme koskenlaskua varten. Kaikki laitoimme pelastusliivimme päälle ja näytimme ihan CIA-agenteilta. Nappasimme myös kypärämme ja melamme. Nauroin Niallille, joka ei saanut liivinsä vetoketjua kiinni.
''Tää on varmaan rikki.'' Niall murahti tappiolleen. Menin Niallin eteen ja vedin vetoketjun helposti ylös.
''Okei, toi ei ollut reilua. Se tykkää susta koska oot niin kaunis.'' Niall sanoi ja risti kätensä rinnalleen kuin lapsi. Naurahdin, pussasin hänen poskeaan ja menin Zaynin luo.
''Moi, bestis.'' hymyilin.
''Moi. Sä ja Niall ootte siis vihdoin yhdessä. Tarkottaaks tää nyt, että oot kaiken ajan sen kanssa, etkä enää mun?'' Zayn teeskenteli surullista.
''Niin, me ollaan yhessä enkä vois olla onnellisempi. Mutta niin kauan kuin sä et oo kiireinen loistavan tyttöystäväs kanssa, ois ihanaa viettää aikaa sun kanssa.'' sanoin.
''Mennäänkö leffaan kun palataan täältä?'' hän kysyi.
''Tottakai.'' nyökkäsin.
''Hyvä. Nyt mee viettämään aikaa poikaystäväs kanssa niin mä teen saman Perrien kanssa. Jutellaan myöhemmin, synttärisankari.'' Zayn sanoi ja halasi minua.
''Kiitos.'' hymyilin ja juoksin Niallin luo.
Hiippailin hänen taakseen ja hyppäsin tämän selkään. Hän kompuroi muutaman askeleen eteenpäin, mutta pysyi pystyssä.
''Moi, prinsessa.'' Niall sanoi.
Kiipesin ylemmäs hänen selkäänsä ja käännyin hänen toiselle puolelleen niin, että olin hänen kasvojensa edessä. Tartuin hänen kasvoihinsa suudellen häntä kun hän piti reisistäni kiinni, etten tippuisi. Kuulin jonkun ottavan kuvan ja katsoin Danielleen, jolla oli iphone meihin osoitettuna.
''Se oli niin söpöä, että mun oli pakko ikuistaa se.'' hän hymyili.
''Kaikki jotka on menossa lautalle, nyt bussiin!'' joku mies huusi. Hyppäsin samantien Niallin sylistä pois ja juoksin bussin takaosaan. Olin innoissani, mutta kukapa ei olisi 16-syntymäpäivänään? Nojasin ikkunaa vasten katsoen maisemaa, ja Niall istui viereeni.
''Täällä on niin kaunista.'' huokaisin, ja jatkoin maiseman katselua.
''Ei niin kaunista kuin sä oot.'' Niall sanoi ja pussasi poskeani.
''Oot vieläkin superimelä, Niall!'' Louis sanoi edestämme. Hihitin ja laitoin pääni Niallin olkapäälle.
Toi tyttö ei sit oo Ada !!!!!!
Nojee, tosi kiinnostava osa taas :D Yritän viel kirjottaa lyhkäsen aamuks!! Kiitos kommentoijille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti