Juoksin yleisön läpi, halusin vain pois. En halua häiritä heitä enempää, vaikka se tarkottaisi minun loukkaantumistani tai mitä vain. En halua olla enää maanvaivana.
Löysin vihdoin uloskäynnin ja juoksin ovesta niin nopeasti kuin näillä koroilla pystyin. Pääsin ulos areenalta ja seisoin nyt kaatosateessa.
''Ada!'' kuulin Daniellen huutavan takaani.
''Ada! Tuu takasin!'' Horan huusi.
''Jooko? Missä oot? Ada!'' Liam huusi.
Aloin panikoida ja etsin paikkaa piiloutua. Sitten näin jonkinlaisen kujan. Juoksin sinne päin, tai ainakin yritin, minulla oli enää toinen korko jalassani. Kaaduin pimeällä kujalla ja laskeuduin vatsalleni.
''Ada!''
''Missä oot?!''
''Tuu takasin! Ada, ei me haluta että sä lähdet!''
Kuulin epätoivoisia itkuja ja huutoja Danielleltä ja pojilta.
Miksi he halusivat minut takaisin noin kovasti?
Ahaa, nyt tajuan.. He säälivät minua ja olen heille vain joku hyväntekeväisyys-juttu.
Pinkaisin nopeasti roskiksen taakse yrittäen tasata hengitystäni, etteivät he kuulisi minua. Kuulin juoksuaskeleita, jotka lähtivät pois. Nousin löytääkseni paikan, jossa minun olisi parempi olla piilossa. Hitto, että täällä on kylmä. Aloin kävellä, ja tajusin, että jäljellä olevasta kengästäni oli lähtenyt korko. Nostin jalkaani ja heitin kengän jonnekin. Aloin kävellä ympäri kujaa yrittäen etsiä yöpaikkaa. Löysin paikan maasta, jossa ei ollut märkää ja menin siihen makaamaan.
Tuntuu pahalta, kun karkasin... Kaiken sen jälkeen mitä he minulle tekivät... Ehkä pitäisi mennä takaisin?
Mutta jos menen, he varmasti suuttuvat minulle..
Joten jään tänne.
Suljin silmäni ja olin valmiina nukahtamaan, kun kuulin roskiksen kaatuvan. Avasin nopeasti silmäni ja katsoin mitä siellä oli. Ei mitään.
Kohautin olkapäitäni ja menin takaisin makaamaan maahan.
idk what to say :D
KIITOS ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti