Kaikki parit pitivät käsistään romanttisesti kiinni, mutta minä ja Ada heiluttelimme liittäytyneitä käsiämme hassusti eteen ja taakse. Olen iloinen, kun saan olla täällä hänen kanssaan, hän on mahtava. Olen myös iloinen hänen puolestaan, että he erosivat Louisin kanssa, koska nyt minun ei enää tarvitse piilotella tunteitani, saatikaan tuntea syyllisyyttä niistä. Olen tavallaan yrittänyt vakuuttaa itselleni, etten rakasta häntä, koska rakkaus on niin voimakas tunne. Ja tiedän, ettei hän pidä minusta sillä tavalla lainkaan. Jos rakastaisin häntä, sydämeni murskaantuisi, sillä en saa kutsua häntä omakseni.
''Mitäs jos me erottais hetkeksi? Luulen, että me kaikki tarvitaan vähän aikaa kumppaneidemme kanssa.'' Danielle sanoi, ja vinkkasi minulle. Kaikki nyökyttelimme. Hymyilin Daniellelle kiitokseksi. Kai se on selvää, että pidän Adasta, joten ehkä Danielle hyväksyy sen?
''Mitä haluat tehdä ekaksi?'' Ada kysyi.
''Haluutko pelata pelejä? Voitan sulle pehmolelun, niinkuin kaikissa leffoissa.'' ehdotin.
''Hei, jos jotain, niin mä voitan sen pehmolelun sulle, Horan.''
''Niin varmaan.'' haastoin.
''Katotaanko?'' hän kysyi ja juoksi lähimmälle pelille.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ada tähtäsi viimeisen nuolensa palloa kohti ja ampui sellaisen taas puhki. Tuijotin häntä epäuskoisena. Ei tyttöjen pitäisi olla hyviä tällaisessa!
''Saat valita palkinnon ylimmältä hyllyltä.'' mies sanoi eikä kuulostanut ollenkaan innokkaalta.
''Haluan ton suuren apinan.'' Ada hymyili ja osoitti jättiapinaa. Mies otti sen hyllyltä ja antoi sen Adalle. Ada kiitti ja käveli luokseni.
''Meiän pitäis kutsuu sitä Bertiksi.'' Ada nauroi.
''Miten hemmetissä sä osasit?'' kysyin. Hän kohautti olkapäitään.
''Erikoistaito? Emmä tiedä. Miten sä et voi osata?'' hän nauroi.
''Kyllähän osasin.'' puolustin itseäni.
''Osuit yhteen palloon ja miehen piti päästää sut niin lähelle kuin oli mahdollista.'' Ada jatkoi nauruaan.
''Ihan sama.'' ristin käteni rinnalleni.
''Niall! Etkö sä tykkää musta enää?'' Ada mutristi huultaan surullisesti, vaikka pidätteli nauruaan. Voihkaisin. Hän on vastustamaton! Jokin hänessä saa minut viihtymään hänen seurassaan.
''Tottakai mä tykkään.'' hymyilin ja halasin häntä.
''Jes! Mäkin susta. Mennään nyt johonkin laitteeseen!'' Ada iloitsi ja veti minut kohti laitteita.
MONTA TUNTIA MYÖHEMMIN
''Vielä yksi laite? Jooko?'' Ada aneli.
''No okei! Ei mitään liian pelottavaa!'' sanoin käskevästi.
''Okei.. Toi?'' Ada kysyi ja osoitti jättimäistä vuoristorataa.
''Sanoin, ettei mitään liian pelottavaa!'' ääneni säröili.
''Älä oo nössö! Tuu!'' hän nauroi.
Hän otti kädestäni kiinni ja lähdimme kävelemään kohti vuoristorataa. Meillä oli erikoispassit, joilla sai ohittaa jonon, ja niin me teimmekin. Istuimme vierekkäisille paikoille ja pidimme vieläkin käsiämme yhdessä.
''Tästä tulee mahtavaa!'' Ada huudahti.
''Valmiina lähtöön! 3..2..1.'' tumma ääni kuulutti ja laite lähti hitaasti liikkeelle.
Lähestyimme laitteen korkeinta kohtaa ja edessämme oli jyrkkä pudotus.
''Mä kusen housuuni, Ada!!'' panikoin.
Hän nauroi ja puristi kättäni. Oli jo myöhä illalla, joten puistossa oli valoja ja musiikki soi kovalla. Tällä hetkellä kaiuttimista tuli Sebastian Ingrosson Reload ja sen biitti aiheutti minulle lisää jännitystä.
''Take my hand and REEELOOOAAAD'' Ada lauloi mukana, ja huusi sanan 'REELOOAAD' kun tipuimme jyrkimmästä kohdasta. Huusin sen hänen kanssaan kun tipuimme suoraan alas. Tiputuksen lopussa laite teki supernopean käännöksen, joka sai Adan nauramaan hysteerisesti.
''Laita sun kädet ylös, Niall!'' hän huusi ja laittoi omat kätensä ilmaan. Sitten hän jatkoi nauramista. Hän näytti niin huolettomalta, kuin kaikki ongelmat olisivat yhtäkkiä kadonneet. Hymyilin, laitoin käteni ilmaan ja otin hänen kädestään taas kiinni. Hän katsoi minua ja hymyili. Menimme ympyrään ja menimme ylösalaisin pysyen siellä hetken.
''Mä tykkään susta Niall, ja paljon.'' Ada sanoi yhtäkkiä.
''Mäkin tykkään susta.'' sanoin takaisin.
''Tarkotan, enemmän kuin kaverina. Oon yrittäny piilottaa näitä tunteita siitä päivästä lähtien kun me tavattiin. Siitä asti kun me suudeltiin, sulla on ollu suuri paikka mun sydämessä. Luulin, että pidin Louisista, mutta kun olin hänen kanssaan sen lyhyen ajan, tajusin, että tykkään susta ja vaan susta. Mä varmaan vaan piilottelin Louisin takana. Mutta mä tiedän, että sä oot kaikki mitä haluan. Tiiän, että oon nuorempi kuin sä ja että se on outoa-'' Ada huusi musiikin läpi, sitten keskeytin hänet;
''Ei mua kiinnosta että sä oot nuorempi. Sehän on vaan muutama vuos ja muutenki oot tosi kypsä sun ikäseks. Mulle sä oot maailman kaunein tyttö ja oon ajatellu niin siitä lähtien kun mä näin sut. Välitän susta paljon ja toivon, että oot mun vielä joku päivä. Mä tykkään susta myös, Ada. Mikään ei voi muuttaa sitä.'' huusin.
Katsoimme hetken toisiamme ja sitten laite lähti taas liikkeelle.
''HERRAJUMALA!'' Ada huudahti yllättyneenä.
''Tää on niin hauskaa!'' huusin.
''Rakastan tätä!'' Ada hymyili minulle.
Kyyti loppui pian ja tulimme pois laitteesta.
''Kiitos, Niall. Mulla oli mahtava päivä!''
''Ei mitään, kiitos itselles! Mulla oli tosi hauskaa. Tehään jotain hauskaa yhdessä taas pian, okei?'' kysyin.
''Tottakai! Meidän pitäis varmaan etsiä muut nyt.'' Ada huokaisi.
Etsimme muita hetken, sitten näimme Liamin ja Daniellen.
''Moi! Onks ollu hauskaa?'' Liam kysyi.
''Todellakin! Voitin Niallin muutaman kerran!'' Ada huudahti ja tökkäsi kättäni.
''Mä annoin sun voittaa.'' valehtelin.
''Niin varmaan.'' Ada näytti minulle kieltä ja Dani ja Liam naurahtivat.
''No, meidän pitäs varmaan lähtee jo hotellille. Nähdään hotelilla, Niall!'' Danielle vilkutti ja lähti Adan ja Liamin kanssa.
''Nähdään kohta!'' vilkutin takaisin.
ADAN NÄKÖKULMA
Menin autoon Danin ja Liamin kanssa ja huokaisin katsoessani pimeyteen ikkunasta.
''Taidat todella pitää hänestä?'' Danielle kysyi.
''Mitä? Kenestä?'' kysyin.
''Älä esitä tyhmää! Niall! Nään, että tykkäät hänestä.'' Dani hymyili.
''Miten sä sellaista voit nähä?'' punastuin.
''Koska mä olin samanlainen kun me vielä treffailtiin Liamin kanssa. Mä huokailin katsoessani ikkunasta niinkuin leffoissa.'' Dani nauroi.
''Ada, mä haluun vaan sanoa, että hyväksyn jos oot Niallin kanssa. Niall on hyvä tyyppi ja tiiän, että se kohtelee sua hyvin ja oikein. Kyllä Louiskin on hyvä tyyppi, mut hän ei oikein tiiä miten olla suhteessa enkä halua, että sua sattuu.'' Liam sanoi.
''Kiitos, se merkitsee paljon. Enkä oikein pitänytkään Louisista jotenkin.. Niall on ainoa tyyppi josta tykkään.'' hymyilin.
''Hyvä. Jos jotain tapahtuu tai tartteet neuvoja, me ollaan sun tukena vanhempina aina. Me rakastetaan sua koko sydämmillämme, Ada. Sä oot Jumalan lahja.'' Liam sanoi.
''Kiitos.'' hymyilin. ''Mä rakastan teitä molempia ihan hirveesti. Oon niin kiitollinen, että te pelastitte mut. Jumala vei mut helvetistä taivaaseen. Kiitos, että saan elää teidän ja poikien kanssa. Se merkitsee oikeasti paljon. Mulla on parhaimmat vanhemmat maailmassa ja oon onnellinen.'' sanoin rehellisesti.
''Ihanaa, kun sanot noin. Vihaan kysyä tätä, mutta saanko nähdä sun ranteet?'' Danielle kysyi.
Hitto.
''Öö.. joo kai.'' nostin vastahakoisesti hihani ylös.
Kai minun oli heille kerrottava ennemmin tai myöhemmin. Kerrottava, miten olen satuttanut itseäni pahimpina masennusaikoinani. Vaikka jäljet lähtisivätkin ajan myötä, muistot säilyvät aina.
''Ada... Miksi?'' Danielle kysyi kyyneleet silmissään.
''Älä itke, äiti. Mä olin sillon tosi surullinen, mutta nyt mä oon onnellinen. Tätä ei tapahdu enää koskaan. Älä itke, jooko.'' sanoin ja otin Danin käden omaani.
''Lupaa, ettet tee sitä enää? Jos oot surullinen, puhu mulle tai äitilles, okei? Me rakastetaan sua ja se, että me tiedetään että sä oot vahingoittanu sun kaunista ja herkkää ihoa, on sydäntäsärkevää.'' Liam sanoi.
''Mä lupaan.'' hymyilin heikosti.
''Noniin, mennään takaisin hotelliin.''
Hotellilla
Kävelin minun ja Zaynin huoneeseen ja kaaduin sängylle huokaisten. Zayn nukkui jo -tai niin luulin.
''Oliko hyvät treffit Niallin kanssa?'' Zayn kysyi. Pelästyin niin, että tipuin pienestä sängystäni.
''Herrajumala sä säikäytit!'' huudahdin. Zayn naurahti ja viittasi minua luokseen. Menin hänen luokseen ja makasin hänen viereensä. Hän laittoi peiton päälleni ja kietoi kätensä ympärilleni.
''Älä raiskaa mua.'' vitsailin. Zayn naurahti ja huokaisi.
''Halusin vaan keskustella parhaan kaverini kanssa.'' Zayn sanoi.
''Hyvä. Mulla oli sua ikävä. Mistä haluat puhua?'' kysyin.
''Susta ja Niallista. Mitä te ootte?''
''Hyviä ystäviä. Ehkä jonain päivänä jotain enemmän, mutta nyt hyviä ystäviä.''
''Tykkäätkö sä hänestä?''
''Joo.'' huokaisin.
''Hienoa. Mä tiedän, että hän tykkää susta myös. Paljon. Te ootte mahtavia toisillenne. Nään teidät parina vielä.''
''Kiitos. Saanko mä kysyä sulta kysymyksen nyt?'' kysyin ja katsoin häntä.
''Anna mennä.''
''Millaista on olla rakastunut?''
''Mitä sä tarkotat?'' Zayn kysyi ja nosti toista kulmaansa.
''No... Miten voi tietää että on rakastunut?''
''Se on erilaista kaikilla. Mutta yleensä niin, että se henkilö on mielessä koko ajan ja haluat aina olla sen henkilön seurassa. Ja kun on sen henkilön seurassa, tuntuu onnekkaimmalta henkilöltä ikinä. Ja sitten todellakin tietää että on rakastunut, jos jokin pienikin kosketus saa hirveät perhoslaumat sun vatsaan ja ilotulitukset räiskyy ympärillä. Sillon yleensä tietää, että se henkilö on sulle oikea.'' Zayn kertoi.
''Mielenkiintoista.'' hymyilin. ''Kuitenkin, meidän pitäis nyt nukkua.'' sanoin.
''Niin pitäs. Öitä, Ada. Rakastan sua.'' Zayn sanoi ja pussasi otsaani.
''Mäkin sua, bestis.'' pussasin hänen poskeaan ja kömmin omaan sänkyyni.
Niinkuin joka yö, nukahdin ajatellen Niallia.
Mitä luulette, tuleeko SOML-video huomenna vai keskiviikkona? Ku huomen on se oikee julkistuspäivä mut onks siit videost sanottu mitään maanantaille? Ja en muutenkaa tajuu mistä toi keskiviikko on tullu, tai siis en ainakaa muista mitä ne on keskiviikost sanonu :D Mutta kiitos taas järjettömästi, katsojaluvut on TAIVAISSA ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti