Payzerin adoptoima OSA 23

ADAN NÄKÖKULMA

''Se tarkottaa, että susta tulee isosisko!'' Danielle innostui. Tipuin paikaltani, mutta palasin siihen heti takaisin. 
''Ootsä tosissas?'' kysyin vakavana.
''Tottakai mä oon.'' Danielle sanoi huolestuneena.
''Ja mustako tulee isosisko?'' kysyin vieläkin vakavana. Danielle nyökkäsi päätään hitaasti.
''Musta tulee isosisko! Onnea, isä ja äiti!'' huudahdin ja halasin heitä. He naurahtivat helpotuksesta ja halasivat takaisin.
Vietimme loppuillan nuotiolle ja nautimme toistemme seurasta. Katsoin kaikkia vuorotellen ja hymyilin itsekseni kaikelle, mitä minulle on tapahtunut. Vaikka olin täällä kaikkien kanssa, minusta tuntui että joku tuijotti minua. Olen varmaan vain hieman varautunut painajaiseni takia, mutta minusta oikeasti tuntuu että minua katsellaan. Tai sitten ei... Kuka minua haluaisi vahtia? 

LIAMIN NÄKÖKULMA

Ajoimme autolla Lontooseen kauniin vaimoni ja mahtavan tyttäreni kanssa. Meidän pitäisi ajaa monta tuntia uuteen kotiimme, tai no, eihän se minulle ja Danille uusi ollut, mutta Adalle. Pojat menivät omiin asuntoihinsa pari korttelia meidän kämpästämme.
''Onko kivaa mennä kotiin?'' Danielle kysyi Adalta.
''Joo! On kivaa, että on joku oikea koti.'' Ada hymyili.
''En voi oottaa, että näät sun huoneen. Palkkasimme ammattilaiset sisustamaan koko kämpän! Ja vauvankin huone on jo valmis.'' Danielle sanoi innoissaan ja hieroi mahaansa. Täytyy myöntää, olen innoissani että saamme vauvan, mutta samalla kauhuissani.. Ada on jo kasvanut, eikä meidän oikeastaan tarvinnut erityisemmin häntä kasvattaa. Mutta vauva... Vauvaa pitää opettaa käymään vessassa, pitää varmistaa ettei riko vauvaa ja pitää opettaa kaikki elämästä... Ja minua pelottaa.

''Haluan jo tavata pikkuveljeni- tai siskoni! Kuinka pitkällä sä ootkaan, äiti?'' Ada kysyi.
''Toisella kuulla. Oon piilottanu sen sulta hyvin, eikö?'' Dani nauroi.
Luoja, että rakastan hänen nauruaan. Kaikki Danissa on niin täydellistä. Ada jäätyi.
''Eli mun pitää odottaa vielä seittemän kuukautta?'' Ada kysyi valittavalla äänellä. Naurahdin Adan innostukselle.
''Jep. 7 kk sun pitää kuunnella sun valittavaa äitiä ja sitä, kun hän himoitsee kaikkea ruokaa. Tästä tulee meille hauskaa!'' sanoin sarkastisesti, ja Dani läppäisi minua käteen. Naurahdin ja pussasin Dania poskelle, pidin kuitenkin katseeni tiessä koko ajan.
''Se oli vaan vitsi. Tiiäthän, että rakastan sua?'' virnistin.
''Ehkä. Todista se.'' Dani haastoi.
''Pussaan sua tuhat kertaa kun ollaan kotona.'' 
''Ja hierot mun jalkoja?'' Dani virnisti.
''Ja hieron sun jalkoja. Ehkä me voidaan tehdä jotain enemmänkin kuin-''
''Mä oon vielä täällä!'' Ada sanoi nopeasti keskeyttäen minut.
''Oho, unohin ihan kokonaan. Sä oot niin hiljaa.'' punastuin hieman.
''Yäk, mua ällöttää.'' Ada irvisti.
''Miks?'' Dani kysyi.
''Koska kun ajattelen teitä kahta- YÄK!'' Ada sanoi. Dani ja minä naurahdimme ja Ada tuhahti laittaen korvakuulokkeensa korviinsa.

NIALLIN NÄKÖKULMA

Istuin Range Roverimme takaosassa. Harry ajoi, Jade oli hänen vierellään ja Zayn ja Perrie olivat edessäni. Olin ainoa, joka oli ilman tyttöystäväänsä, joka oli mälsää. Mutta oli minulla Louis vierelläni. Hän vain sattui nukkumaan. On kivaa mennä takaisin Lontoo-asuntooni, mutta tulen kaipaamaan sitä, että herään joka aamu Adan vierestä yhteisestä hotellihuoneesta. Minut keskeytettiin ajatuksistani, kun puhelimeni värisi. Voihkaisin, otin puhelimeni ja katsoin kuka se oli. Se oli Ada, joka soitti FaceTimellä. Hymyilin, vastasin ja laitoin kuulokkeeni korviini. Adan kauniit kasvot ilmestyivät ruudulle ja hän vilkutti minulle.
''Moi, ihana.'' tervehdin häntä.
''Moi, Niall! Miten menee?'' hän hymyili.
''Tylsää. Entä sulla?'' 
''Häiriintyvästi. Noi kaks on ihan rakastuneita toisiinsa.'' Ada sanoi ja näytti kameralla edessä istuvia Dania ja Liamia. Naurahdin kun hän käänsi kameran takaisin itseensä päin.
''Mun oli pakko soittaa sulle, koska täällä on vähän yksinäistä. Sori.'' Ada kikatti.
''Ei haittaa. Oon ilonen, että soitit, mulla oli sua ikävä.'' sanoin ujosti. 
''Awwww!'' Perrie ja Jade lirkuttelivat minulle. Pyörittelin silmiäni kun Zayn ja Harry vain nauroivat.
''Hei, te sanoisitte myös noin jos näkisitte sen henkilön jota rakastatte!'' huusin Perrielle, Jadelle, Harrylle ja Zaynille. Katsoin takaisin ruutuun ja näin Adan punastuvan. Hän on niin söpö kun punastuu! Hymyilin ja kohautin olkapäitäni.
''Sori, mutta se on totuus. Mä rakastan sua.'' sanoin Adalle.
''Sori, Niall, mä oon varattu..'' Zayn vitsaili ja kietoi kätensä Perrien ympärille. Naurahdin heille ja käänsin katseeni taas Adaan.
''No, mä varmaan nukun loppumatkan. Nähään huomenna, tai maanantaina?'' Ada haukotteli.
''Toki. Nuku hyvin, rakastan sua.'' lähetin hänelle lentosuukon.
''Mäkin rakastan sua. Moikka.'' hän sanoi ja katkaisi sitten puhelun.
Ja nyt takaisin tylsyyteen...

ADAN NÄKÖKULMA

Lopetin FaceTime-puhelun Niallin kanssa, käperryin kasaan ja painoin pääni ikkunaa vasten nukahtaen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jo toisen kerran tällä viikolla, heräsin siihen kun pääni pamautui ikkunaa vasten. Voihkaisin, hieroin päätäni ja nousin istumaan. Katsoin auton etuosaan ja näin 'ihanien' vanhempieni pidättävän nauruaan.
''Tosi hauskaa.'' sanoin sarkastisesti.
''Anteeks, rakas.'' Dani kikatti.
''Ollaanko me jo kohta perillä?'' kysyin ja katsoin ulos ikkunasta. Katselin ohimeneviä ja taakse jääviä autoja. Muutama tylsä auto, muutama unelma autoni Ford F 150 ja Viper, mutta yksi auto kiinnitti huomioni. Se oli vanha pakettiauto, jossa oli tummennetut ikkunat. Se ajoi meidän auton takana. Minusta näin tuon saman mökkimme viereisellä parkkipaikalla... Pelästyin hieman, mutta ravistin tunteen pois.
''Joku puoli tuntia tai jotain sellaista.'' Liam vastasi.
Nyökkäsin ja nappasin puhelimeni. Olin saanut pari tekstaria, en kai ollut kuullut ääntä kun nukuin. Yksi Zaynilta, yksi Niallilta ja yksi Perrieltä.

''Herää! Harry sanoi, että vie sut huomenna leffaan ja sitten Louis vie sut valitsee sitä lahjaa. Nähdään pian, rakas. ~Zayn xx''

Vastasin vain simppelin okei-viestin.

''Moi, tytsy. Sun poikaystäväs nukahti ja kuorsaa kuin hullu! Miten pystyt nukkumaan ton vieressä? Kuitenkin, toivottavasti tää kuva saa sut hymyilemään!! ~Perrie <3''

Aloin nauraa kovaa ja sain uteliaat katseet Danilta ja Liamilta. Vastasin Perrielle -aww söpöä :)-. Koska.. Se oli söpöä.. Kolmas ja viimeinen tekstari oli Niallilta.

''Herää, prinsessa. Koska oot huomenna niin kiireinen, tehäänkö jotain tiistaina? Ehkä voit jäädä yöks mun asunnolle. Rakastan sua. ~Niall xoxo''

''Joo, kuulostaa kivalta. Toivottavasti torkuit hyvin! Perrie lähetti kuvan, oot nyt mun taustakuvana ;) Mäkin sua! ~Ada xx''

Sitten laitoin puhelimeni pois ja katselin taas ikkunasta ulos. Se pelottava auto seurasi meitä vieläkin! Toivottavasti se kääntyy seuraavasta uloskäynnistä, sillä muuten alan panikoida.
''Okei, vielä muutama minuutti! En voi oottaa, että näät sun uuden talon!'' Dani huudahti.
''Emmäkään voi odottaa.'' sanoin.

Muutaman minuutin päästä pysähdyimme talomme eteen. Talo oli valtava! Se ei ollut kartano, mutta paljon isompi kuin edellinen taloni. Menimme ulos autosta, Liam avasi takakontin, nappasin laukkuni ja lähdin etuovelle päin. Ovi oli valkoinen ja muu talo harmahtava. Suuria kiviä oli upotettu poluksi ovelle. Se oli jo nyt kaunis! Käännyin katsomaan mikä vanhemmillani oikein kesti ja samalla satuin näkemään sen pelottavan auton parkkeerattuna toiselle puolelle katua. Hengitykseni salpaantui ja pudotin laukkuni. Auto ajoi nopeasti pois, mutta jäin silti jäätyneenä paikoilleni. Sydämeni alkoi takoa tuhatta ja sataa ja aloin panikoida. Kuka se on? Tai ketkä? Ja mitä ne/se haluaa?

Yhtäkkiä sain tekstiviestin, tuntemattomalta numerolta.

Nonii vähä äksönii ;) Ja joku pyys kuvaa Adasta, toivottavasti se ei murskaa teiän unelma-Adaa! :)