Payzerin adoptoima OSA 16

wut, jo 16?!

ADAN NÄKÖKULMA

Heräsin aamulla ja makasin vieläkin Louisin vahvoilla käsillä. Kasvoni olivat painautuneet tämän rintaa vasten. Nostin päätäni ja tuijotin häntä hetken. Hänen huulensa olivat hieman erolla ja sielä pääsi muutama hiljainen kuorsaus välillä. Hänen hiuksensa olivat ihanan sekaisin. Hän näytti rauhalliselta. Hymyilin ja suutelin hänen poskeaan, sitten nenää ja sitten koko kasvoja herättääkseni hänet. Kun pussasin hänen huuliaan, hänen silmänsä aukenivat hitaasti.

''Huomenta.'' hän sanoi suloisella aamuäänellään.

''Huomenta.'' sanoin iloisesti.

''Nukuitko hyvin?'' Louis kysyi ja hieroi silmiään.

''Jep, pidit mut lämpimänä.'' kikatin.

Hän naurahti ja pussasi nopeasti huuliani.

''Meen auttamaan äitiä aamupalan valmistamisessa.'' sanoin, vetäydyin Louisista ja kävelin ovelle.

''Hitto, että näytät hyvältä mun paidassa.'' Louis virnisti. Vastasin vinkaten.

''Huomenta, äiti!'' sanoin taas iloisesti.

''Huomenta, kulta- Onko toi Louisin paita?'' Danielle kysyi lautasen kokoisilla silmillään.

''Öööh.. jooh.. Tarviin sun äidillisiä neuvoja nyt..'' purin huultani hermostuneena.

''Ahaa, tottakai. Istu ja kerro.'' hän veti minulle tuolin. Istuin hänen viereensä ja hengähdin syvään.

''Louis ja mä seurustellaan... Mutta mä ehkä tykkään yhestä toisesta enemmän.'' huokaisin.

''Öh.. Millon sä ja Louis aloitte seurustelemaan?!'' hän kysyi.

''Eilen illalla. Se oli varmaan hetken huumaa.. Mä taisin alkaa siihen liian aikasin..''

''Luulen, että oot oikeessa. Sun täytyy kertoa Louisille totuus. Ja sun täytyy varmistaa, että sulla on tunteita vain yhtä kohtaan, että voit alkaa selvittämään sitä juttua sen toisen kanssa. Okei?'' Danielle hymyili.

''Kiitti, toi auttoi! Ihanaa, kun on äiti, jolle todella voi puhua.'' halasin häntä.

''Ihanaa, kun on kaunis tytär jolle voi puhua.'' punastuin hänen kommentilleen.

''Okei, nyt mee puhumaan Louisille!'' hän kehotti.

Naurahdin ja menin takaisin Louisin huoneeseen.

''Moi, Louis.. Voitaisko puhua yhdestä asiasta?'' sanoin kävellen makuuhuoneeseen. Hän ei ollut siellä, joten kävelin kylpyhuoneeseen jossa hän harjasi hampaita pelkissä boksereissa. Tuijotin ja hän käveli luokseni.

''Thoki. Mhikä ohn, rhakhas?'' Louis kysyi suu täynnä hammastahnaa. Kuulosti hauskalta. Tukahdutin nauruni ja avasin suuni kertoakseni tälle eroamisesta.

''Mä..'' aloitin.

''Mhmmm?'' Louis mumisi ja katsoi minua suloisilla silmillään.

EI! Ei, ei ei ei, EI! Et tee tätä, Tomlinson! 

''Mä... luulen, että sun pitäs tulla auttamaan meitä aamupalan teossa!'' valhetelin korkealla äänellä. Korkea ääni saavuttaa ääneni aina kun valehtelen.

''Okhei. Lhaitan vhaan jhotain mhukavaa phäälle enshin.'' hän sylki hammastahnan altaaseen ja huuhteli suunsa.

''Nähdään keittiössä.'' hymyilin ja lähdin huoneesta.

''Hei, kultaseni. Miten hän otti sen?'' Danielle kysyi.

''En pystynyt siihen. Kerron sen parin päivän päästä.'' kuiskasin, jottei Louis kuulisi.

''Mutta- Moi, Louis!'' Danielle tervehti Louisia oudolla tavalla.

''Huomenta, Dani. Kuinka voit tänä aamuna?'' 

''Hienosti!'' Danielle huudahti, nosti vispilän ja heitti pannukakkutaikinan Louisin naamaan. Louis rutisti nenäänsä ja siristi silmiään. Danielle seisoi suu O-muodossa. Räjähdin nauruun, niinkuin myös äitini. Otin etusormellani taikinaa Louisin kasvoilta ja nuolin sen.

''Maistuu hyvältä!'' nauroin.

''Kiitti avusta.'' Louis näytti kieltään minulle. 

''Sori! Tuu tänne niin nuolen sen kokonaan.'' vitsailin ja otin lisää taikinaa hänen kasvoiltaan. Kaikki kolme jatkoimme naurua, kunnes loput pojat ja isäni saapuivat paikalle. 

''Huomenta, kultaseni.'' Liam hymyili ja pussasi otsaani.

''Moi, isä. Putsasimme juuri pannukakkutaikinaa- Ai, moi Niall.'' tervehdin. Niall seisoi siinä surullisena ja meni takaisin huoneeseensa.

''Tuun kohta takasin.'' sanoin ja annoin suukon Louisille.

Se se asia on. Minun ja Louisin välillä ei ole kipinää.. Mutta Niallin kanssa ilotulitukset paukkuvat koko ajan. Kävelin Niallin huoneeseen. Hän istui sängyllään ja piti päätään käsissään.

''Niall?'' kysyin hiljaa. Kuulin pienen niiskaisun, joka vahvisti, että hän itki. Kiiruhdin hänen luokseen ja halasin häntä.

''Niall, miksi sä oot surullinen? Sen tytönkö takia?'' kysyin ja hieroin hänen selkäänsä sormillani.

''Niin. Anteeks, ei mun pitänyt itkeä. Mä vaan välitän hänestä niin paljon.. Ja tyyppi, jonka kanssa hän on, ei edes sovi hänelle. Mies muuttaa häntä. Rakastan häntä minkälaisena hän on. Koko ajan sydämeeni sattuu, kun en saa pitää häntä sylissäni tai suudella häntä. Rakastan häntä, enkä halua, että häntä sattuu.'' Niall sanoi ja katsoi silmiini.

Tunsin sydämeni hitaasti särkyvän, koska en ole se tyttö.

''Hän ei ymmärrä hyvän päälle, Niall. Ja jos hän ei tajua, että oot parempi, hän on idiootti. Kuka vaan olisi onnekas saadessaan sut. Hän varmaan vain.. piileskelee toisen miehen takana.'' sanoin, tarkoittaen viimeistä kohtaa itselläni.

''Mä..'' Niall yritti sanoa.

''Mitäs jos me nyt mentäis aamupalalle ja vietettäis päivä vaikka ulkona? Kaikki me. Niinkuin joku jengi.'' sanoin yrittäen olla hauska, mutta epäonnistuin. Niall naurahti surullisena ja halasi minua sivusta.

''Sä osaat aina saada hymyn mun huulille. Kiitos.'' Niall sanoi.

''Ihan milloin vain. Rakastan sua, Niall.'' huokaisin.

Katsoin kun Niall avasi silmänsä ja nielaisi;

''Mäkin rakastan sua.''

Hänellä ei ole ajatustakaan, paljonko toivon hänen tarkoittavan tuota.

LOUISIN NÄKÖKULMA

''Tuun kohta takasin.'' Ada sanoi, antoi suukon minulle ja lähti Niallin perään.

''Vauh..'' Harry huohotti kun Ada oli poissa.

''Mitä?'' kysyin kurtistaen kulmiani.

''Sä ja Ada seurustelette?'' Zayn kysyi.

''Niin.'' sanoin. Tunsin itseni laitettavan paineeseen. Harry repesi nauruun.

''Mikä on niin hauskaa?'' kysyin ja aloin hieman ärsyyntymään.

''Te ootte niin vääriä toisillenne!'' Harry jatkoi nauramista.

''Ei millään pahalla, mutta teidän ei tosiaan pitäisi seurustella.'' Zayn huokaisi.

''Miksei?'' pyörittelin silmiäni.

''Mä en.. Mä en usko, että pidät hänestä oikeista syistä. Luulen, että haluat vaan päästä tytön housuihin, vaikka hän tosissaan haluaisi jotain aitoa.'' Zayn sanoi kohauttaen olkapäitään.

''Paskiainen.'' Liam tiuskaisi. ''Mä lupaan Jumalan tähden, jos sä satutat häntä, mä murskaan sut. Tajuatko?! Jos edes yrität koskea häneen sellaisella tavalla millä sun ei todellakaan pitäis, mä kirjaimellisesti hakkaan sut, Tomlinson.'' Liam sanoi vihaisesti ja käveli luokseni.

''Mitä vikaa siinä on, että oon hänen kanssaan ja sitten jätän? Mä teen sitä koko ajan, en nää ongelmaa.'' nauroin. (TIIÄN, ET HIRVEE KOHTA JA ARVATKAA VAA SATUTTIKO EES KIRJOTTAA TÄLLASTA P*SKAA!)

Liamin naama muuttui punaiseksi, hän tarttui paitani kauluksesta ja laittoi minut seinää vasten. 

''Liam!'' Danielle huudahti.

''Päästä irti!'' huusin Liamin naamaan.

''Älä ikinä jumalauta koske häneen!!'' Liam huusi.

''Liam! Lopeta!'' Danielle huusi ja veti Liamia poispäin.

''Li! Päästä nyt irti!'' Zayn huusi ja veti myös Liamia poispäin minusta.

Liam katsoi meitä jokaista ja lähti sitten hotellihuoneesta.