Jumissa hississä Harry Stylesin kanssa OSA 2

REBECAN NÄKÖKULMA

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

''He siis pakottavat sut menemään? Sori Becca, mutta musta se ei kuulosta lainkaan huonolta asialta.'' ystäväni Maicie sanoi.
''Et sä voi sanoa mitään. Sä TYKKÄÄT One Directionista.'' vastasin. Olemme ostarilla ostamassa jatkoille jotain vaatetta.
''Kuitenkin.. Me vihdoin saadaan mennä jatkoille!'' Maicie sanoi innokkaasti.

Maicie Lewis on ollut paras kaverini eskarista asti. Olemme kyllä toistemme vastakohdat. Hän välittää ja huolehtii asioista liikaa. Ja minä pidän enemmän piirtämisestä ja sellaisista rauhallisista asioista. Olemme niin erilaiset, että tulemme toimeen todella hyvin.

''Kerroitko jo Abigailille?'' hän kysyi selatessaan mekkoja.
''Joo. Hän sanoi, että kaikki on valmista. Hän tulee meidän talolle 20 minuutin päästä, meillä on siis vähän kiire..'' sanoin ja otan rekistä näyttävän mustan mekon. Otan myös mustat korkkarit hyllystä mekon kaveriksi ja menin maksamaan.
''Tiiätkö mitä sussa rakastan? Oot superrikas, muttet silti käytä ittees rahaa, ellei oo ihan pakko.'' Maicie kehui.
''Eikai mulla oo siihen syytä..'' sanoin. Maksoin ostokset ja aloin kävellä takaisin limusiiniin päin.

''Kotiin, Henry.'' sanoin kuskille ja hän nyökkäsi.

''Jos sun pitäis valita yks 1D:n pojista, kenet ottaisit?'' Maicie sanoi ja laittoi musiikkia kovemmalle. Biisi oli 'Live While We're Young' One Directionilta. Kiva. Tätäkö minun pitää kuunnella nyt ja huomenna? Mahtavaa.

''Pitää sanoa... Liam. Hän on söpöläinen.'' sanoin. En aio valehdella. Pojat ovat viehättäviä. Mutta nimistä tiesin vain Liamin, koska minulla on sen niminen kaveri.
''Mä tykkään Harrystä. Siitä kiharapäisestä. Ja Zaynista. Hänellä on mustat hiukset.'' hän sanoi ja jatkoi koko loppumatkan puhumista pojista kunnes olimme kotona. 

''Laukut on jo pakattu, neiti Paddock. Haluaisitko, että haen ne sinulle?'' Bert kysyi. Bert on meidän hovimestarimme, ainakin luulen niin.
''Ei tarvii, Bert. Mun pitää ottaa vielä pari juttua mukaan.'' sanoin ja aloin kävelemään vierashuonetta kohti, jossa asun. Sain sen 16-vuotis synttärilahjaksi. Minusta se on paras lahja ikinä.
''Valmis?'' Maicie kysyi ja oli jo laittanut kaikki tavaransa autoon.
''Mennään.'' sanoin sammuttaen valot huoneesta. Varmistan, että minulla on kaikki mukana. Puhelin, laturi, läppäri, vaatteet, kirjat. Kaikki mukana.
''Ootteko valmiita?!'' Abigail hihkui ja istahti limusiiniin. Abigail on oikeastaan serkkuni. Otan hänet kaikkialle mukaan minne menen. Hän on myös paras ystäväni.

''Mennään!'' sanoin ja istahdin myös limusiiniin. Aina kun olen ystävieni ympäröimänä, tulen innostuneeksi. Ajoimme limusiinilla noin puoli tuntia ja saavuimme hotellille vihdoin. Se oli tuhansien fanien ympäröimä! Tämän täytyy olla hotelli, jossa pojat yöpyvät.

''Mikä huone?'' Abigail kysyi. 
''Huone 43V. Kiitoksia, herra.'' sanoin antaen laukut hänelle. Hän hymyili ja lähti viemään laukkuja huoneeseemme kärryillä. 
''Huone 43V? Sehän on vippi!'' Maicie huudahti. 
''Oo hiljaa! Jos nää tytöt kuulee, ne nauraa meille!'' kuiskasin kovaa. Hän naurahti.
''Me mennään shoppailemaan. Tuutko?'' Abigail kysyi. 
''Ööh, en. Nähdään huoneessa joskus tunnin päästä.'' vastasin ja lähdin takaisin hotellille. He vain kohauttivat olkapäitään ja lähtivät.

Kävelin suuren aulan läpi. Se oli massiivinen. Ja erittäin hieno. The Hilton on yksi parhaista. VIP-hissin edusta oli täynnä faneja, joten päätin käyttää normaalia. Olin sulkemassa ovia, kunnes joku huusi ''PIDÄ HISSIÄ!''. Reagoin nopeasti ja laitoin jalkani oven väliin. Sisälle hyppäsi kiharapäinen mies ja painoi 'ovet kiinni'-nappia. Sitten hän meni istumaan lattialle.

''Piilotteletko sä?'' kysyin leikkisästi.
''Sä et tiiäkkään.'' hän vastasi. Hänellä oli erilainen aksentti. Hän ei ole täältäpäin. Se oli viehättävää.
''Et vissiin oo täältäpäin..?'' katsoin häntä. Hän hengitti raskaasti.
''Oon täällä työasioissa.'' hän vastasi. Työasioissa? Hänhän on minun ikäinen!

Silloin hissi pysähtyi.

''Olemme pahoillamme häiriöstä. Korjaamme hissin mahdollisimman pian.'' ääni sanoi kaiuttimesta.
''Hitto.'' mies sanoi ja nousi parempaan ryhtiin.
''Niimpä...'' sanoin ja istuuduin myös. Me istuimme siinä noloina noin viisi minuuttia.
''Mun nimi on muuten Harry.'' hän sanoi rikkoen hiljaisuuden.
''Rebecca. Kaverit kutsuu Becca-nimellä.'' vastasin.
''No, Rebecca, kiva tutustua.'' hän sanoi.
''Samoin, Harry.'' 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Me vain istuimme siinä puhumassa elämästämme. Hän kertoi, että on kotoisin Lontoosta, Chesirestä. Hän asui siellä äitinsä kanssa kunnes osallistui Brittien X-factoriin. Nyt hän on täällä bändinsä kanssa.

''Sun vanhempasi siis omistavat ton konserttihallin viereisellä kadulla?'' hän kysyi. ''Eli sä oot se tyttö, josta sun isä puhui?'' 
Isäni? Sitten tajusin. Hän on One Directionissa.
''Niin kai. Sanoppa. Mikä sun bändin nimi on?''
''One Direction.''
''Nii ajattelinki..'' vastasin.
''Etkö oo fani?'' hän kysyi hämmentyneenä.
''Sori etten automaattisesti tunnistanu sua ja etten RAKASTA teidän musiikkia.'' sanoin ehkä vähän ilkeästi.

''Ei kaikki meistä tykkää, mä ymmärrän. Ei se mua kiinnosta.'' hän sanoi rehellisesti. Hän ei näyttänyt ollenkaan vihaiselta. Hänessä oli jotain erilaista.
''Sori, et sanoin noin.'' olin pahoillani. Hän vain kohautti olkapäitään.
''Ei haittaa. Sori, että luulin että tiiät kuka oon. Se kyllä yllätti, ettet pimahtanut kun juoksin sisään.'' hän nauroi.
''Hah-hah. Tosi hauskaa.'' sanoin tökäten hänen käsivarttaan.
''Tiiätkös. En oottanu tätä pop-staralta. Että oot aika kiva, Harry.'' sanoin.
''Ollaanko me kavereita?'' hän kysyi hieman varovaisesti.
''Häh?''
''Ollaanko me kavereita? Ajattelin, että haluun tuntee sut paremmin ennenkun alan kutsua sua Beccaksi.'' hän selvensi.
''Se on.. kiva, silleen, sulta. Ei vaan söpöä, mut myös herrasmiesmäistä.'' sanoin hymyillen.
''Oonko mä sun mielestä söpö?'' hän kysyi virnistellen.

''Emmä niin sanonu..''
''Sanoithan.''
''No enkä.''
''Nojoohan.''
''Enhän!'' 
''Sun naama on ihan punanen! Kyl sanoit!'' 
''Oo hiljaa!'' huudahdin peittäen naamani.
''Hei, ei se mitää. Se on söpöä.'' hän sanoi ja otti käteni kasvoiltani pois.
''Joten sä pidät mua söpönä?'' virnistin.
''Tottakai.'' hän sanoi ylpeästi.
''Ahaa.'' sanoin naurahtaen.
Lopetin nauramisen, kun puhelimeni värisi.

''Menin söpöjen poikien kaa syömään. Tuun vähän myöhässä :) xAbigail''

''Mahtavaa.'' sanoin ääneen.
''Mikä?'' Harry kysyi.
''Kavereillani on näköjään menoa. Ne hylkää mut. Synttäreinäni.'' sanoin. Kyyneleet tekivät tuloaan. ''Sori, en yleensä itke muiden eessä.''
''Hei, hei, hei. Ei se mitään. Munkin kaverit hylkäs mut. Ne meni shoppailemaan ja tälleen. Mulle tuli tylsää, joten lähin menemään. Fanit yllätti, joten juoksin tänne. Ja jos ne ei olis tullu... En olis tavannu sua.'' hän sanoi lohduttaen.

Hymyilin hänelle katsoen häntä suoraan silmiin. Valitettavasti hetki keskeytyi, koska hänen puhelimensa soi.

''Joo. Tuun sitten kun tää hissi alkaa toimii. Voinko tuua kaverin? Jep, nähää.'' ja sitten hän lopetti. ''Mennäänkö syömään?''
''Mitä? En varmaan voi. Mun laukku on ylhäällä, ja sitten kun tää hissi alkaa toimii, tää menee kuitenki alaspäin. En haluu, että myöhästyt.'' sanoin.
''Ei se mitään. Se on synttärilahja multa sulle.'' hän sanoi hymyillen.

Ennen kuin kerkesin vastata, hissi alkoi toimia ja tyttöjen kiljunta alkoi kuulua selvästi.

''Osaatko juosta nopeesti?'' Harry kysyi ja nousi ylös.
''Joo kai..'' sanoin. Hän hymyili ja otti kädestäni.
''Pysy mun lähellä.'' hän sanoi ja ovet aukesivat. Hän lähti juoksemaan ja veti minut mukanaan. Yritin parhaani pysyä mukana. Kun hän kääntyi, minäkin käännyin. Tytöt olivat nopeita, muttei tarpeeksi. Harry johdatti minut pienen tatuointisalin eteen ja pysähdyimme.

''Ootteko te vielä täällä?'' hän huusi.
''Joo. Tuu tänne!'' joku mies huusi samanlaisella aksentilla.
''Tänne päin.'' hän sanoi ottaen kädestäni taas ja johdatti minut pimeään käytävään. Sitten tulimme huoneeseen, jossa istui joukko poikia. Yksi istui tuolissa ja sai juuri tatuointia. Kaksi muuta pelasivat nurkassa Nintendoilla. Ja yksi tekstasi puhelimellaan. Seisoin siinä nolona kunnes toinen Nintendon pelaajista tökkäsi toista. Molemmat näyttivät ällikällä lyödyiltä. Se joka tekstasi, katsoi myös minuun ja hymyili.

''Kun Harry sanoi, että tuo kaverin, en oottanut nättiä tyttöä.'' hän sanoi.
''Becca. Tässä on Liam ja Niall pelaamassa pelejä. Zayn tuolla ottaa tatuointia ja toi näsäviisas tekstaaja on Louis. Ja pojat, tässä on Rebecca. Hän on KAVERI.'' hän sanoi esitellen minut ja painotti sanaa kaveri.
''Ai Harrylla kaveri, joka on tyttö?'' Louis vitsaili.
''Becca, vai?'' blondi kysyi. Niallko se oli?
''Jep, hänen kaverit kutsuu sillä nimellä.'' Harry vastasi.

''Moi, Becca.'' Zayn sanoi hymyillen.
Menin hänen luokseen ja kysyin;
''Miks tollaset numerot?'' 
''X-factor numerot. Halusin jonkun luovan tavan saada ne. Perinteinen ois ollu aika tylsä, eikö?'' hän sanoi.
''Joo..'' sanoin näyttäen omat tatuointini nilkassani ja kädessäni. Nilkassani on lentävä lintu ja ranteessani lukee 'young'. 
''Tarkottaako ne jotain?'' hän kysyi.
''Lintu rohkaisee mua tekemään kaikenlaista. Oo ihminen, millanen haluut, eikä sellanen mitä kaikki muut haluaa. Ja young nyt on semmonen live while we're young-juttu.'' selitin. Voi Luoja. Sehän on heidän biisinsä.
''Entäs toi sun korvan takana?'' hän kysyi osoittaen sitä.
''Ai niin se. Noh, noin vuos sitten, mun kaveri menehtyi syöpään ja hän rakasti musiikkia. Otin tän kuukaus sen jälkeen kun hän lähti.'' selitin pidättäen kyyneliäni.
''Oho, anteeksi. Ihana teko kuitenkin.'' Zayn hymyili.

''Okei. Ootko kohta valmis Zayn? Me näännytään tänne.'' Harry sanoi keskeyttäen keskustelumme.
''Joo, mennään.'' Zayn sanoi ottaen takkinsa.
''Minne me mennään?'' Niall kysyi.
''TGIF!'' Liam huusi.
''Todellakin!'' Niall myöntyi.
''Siellä on kiva ilta. Meiän pitäis kävellä.'' Zayn ehdotti.
''Käy.'' Harry sanoi ja lähdimme kävelemään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pääsimme ravintolaan ja menimme nurkkapöytään.

''Mistä oot kotosin?'' Louis kysyi. 
''Itse asiassa, noin tunnin päästä täältä.'' vastasin.
''Tuutko huomenna keikalle?'' Liam kysyi.
''Joo. Kavereiden kanssa. Vanhemmat anto liput synttärilahjaks.'' vastasin.
''Millon sulla oli synttärit?'' Niall kysyi.
''Tänään!'' Harry huudahti itsevarmasti.
''Ja sun kaverit feidas sut?'' Zayn kysyi ihmeissään.
''No ei se haittaa. Tää on Los Angeles. Harvoin me täällä käydään.'' 
''Silti. Kavereiden pitäs olla kavereita. Sori kun kuulostan ilkeältä, mutta niin se on.'' Liam sanoi.
''Tarkotan sitä. Ei se haittaa.'' sanoin. Kyllä se oikeasti haittasi.
''Hänellä on meidät! Mitä muuta hän vois pyytää?'' Louis sanoi.

Se sai minut miettimään. Olinko iloinen täällä ollessani? Älä käsitä väärin, mukavia poikia nämä on. Mutten halunnut olla epäkohtelias ja kieltäytyä Harryn tarjouksesta. Yhden asian näin selvänä. He olivat yhtä.

''Oon pahoillani. Mun pitää mennä. Kiitti kaikesta. Oli kiva tavata.'' ja lähdin kävelemään ulos.
''Oota! Becca!'' Harry huusi.
''Ei Harry. Olin oikeessa susta ja sun kavereista. Vain kourallinen itserakkaita pop-staroja. En voi uskoa että..-'' aloitin.
''Ei, ei. Hän vain vitsaili. Me ollaan viis poikaa jonkalaisia näät koulussakin. Kiltti, älä tee tätä! Mä tosiaan tykkään susta..-'' hän sanoi ottaen kädestäni.
''Ei, Harry.''
''Tuu mun kanssa ulos. Huomenna keikan jälkeen. Mä ja sä.'' 
''En.''
''Jooko. Aattele sitä.'' hän sanoi. Enkai oikeasti sano hänelle kyllä sen jälkeen mitä juuri tapahtui?
''Okei.'' myönnyin. Jos hän tällä jättää minut rauhaan, niin olen iloinen.
''Voinko saattaa sut?'' hän kysyi.
''Kyllä mä itekin osaan, kiitti vaan.'' sanoin ja kävelin ulos. Päätin mennä taksilla, koska satoi.

''Minne?'' kuski kysyi.
''Hilton hotellille, kiitos.'' vastasin.
''Hei, sä oot se tyttö joka hengailee One Directionin kanssa.'' hän sanoi hymyillen ja katsoi peiliin nähdäkseen minut. Hänen jamaikalainen aksentti oli siisti!
''Niinkai..''

Yhtäkkiä olimmekin jo hotellilla. 
''Öitä!'' kuski vielä huusi.
''Samoin!'' huusin ja suljin oven.
Kävelin aulaan ja huomasin kaikkien fanien olevan poissa. Kävelin hisseille, en jaksanut mennä portaita pitkin. Menin korjattuun hissiin ja kävelin siitä huoneellemme kohti. Kävelin sisään ja heti kimppuuni hyökättiin.

''Mikset sanonu, että hengailet One Directionin kanssa?'' Abigail kysyi.
''No en uskonut että sillä on mitään väliä! Miksi kaikki muutenkin siitä tietää?'' 
''Harry twiittasi siitä tunti sitten!'' Maicie sanoi ja näytti minulle kuvan. Kuvassa olin minä Harryn kanssa, molemmat hymyili.
''Kaverit hei. Ei tää oo mikään iso juttu. Mulla ei ees ollut hauskaa.'' 
''No eipä siltä näytä!'' he huusivat yhteen ääneen.
''No älä sitten usko. Niinkuin sanoin. Kaikki julkkikset on samanlaisia.'' sanoin ja menin makaamaan sängylle.
''Ihan sama.'' Maicie sanoi.
''Ainiin en tule niihin jatkobileisiin. Myönnyin menemään ulos Harryn kanssa.'' sanoin ja leikin rubiikinkuutiolla.
''MITÄ!?!?!?'' molemmat huusivat.
''Ei se oo iso asia..'' sanoin taas.
''SE ON TOSI ISO ASIA!!'' Abigail huusi.
''Hei oikeesti, voidaanko vaan mennä nukkumaan jo?'' kysyin.
''No ei todellakaan!'' Maicie huudahti.
''Okei! Te kaks rauhotutte! Mä meen hakemaan limua!'' sanoin ja paiskasin oven kiinni.

Kävelin käytävällä raivona ja saavuin limuautomaatille. 
''Miks mun piti sanoa sille viehättävälle brittiläiselle paskiaiselle kyllä? Miks hänen pitää olla niin suloinen ja niin.. niin viehättävä?!'' sanoin itselleni.
''Ai oon viehättävä ja suloinen? Vau, oon imarreltu.'' tuttu ääni sanoi takaani.
''Ei saa tehdä noin!'' huudahdin sydän kurkussani.
''Sori, oot niin hauska.'' hän sanoi nauraen.
''Hah-hah.'' sanoin sarkastisesti. Menin istumaan ikkunatasolle.

''Oot tosi erilainen, tiesitkös? Tytöt on mun seurassa semmosia koppavia ja haluaa olla ystäviä vaikka ei oikeesti haluiskaan. Mutta sä. Sä oot erilainen.'' hän sanoi ja istui nojatuoliin, joka oli ikkunan vieressä.
''Kun kasvaa liian anteliaassa perheessä, siihen kyllästyy. Haluun vaan olla oma itteni, eikä sitä oikein kukaan ymmärrä.'' sanoin katsoen ulos.
''Tajuan. Menin x-factoriin itse. Äiti halusi, että olisin ollu joku opettaja tai lääkäri, mutta mä halusin laulajaks. Halusin olla oma itteni.'' hän sanoi.
''Tiiätkö mitä en sussa tajua? Oot tosi söpö ja kuuluisa, ja jos menisit kadulle saisit ihan kenet vaan, mutta pyysit mua ulos?'' sanoin.
Hän tuli luokseni ja jotenkin jouduin hänen käsiinsä.

''Niinkuin sanoin. Oot erilainen. Tykkään siitä.'' 
Ja ennenkuin tajusinkaan. Hänen huulensa olivat omillani. Halusin päästä pois, mutten voinut. Hänen huulensa olivat niin pehmeät omiani vasten. Sitten vihdoin peräydyin pois.

''Huomenna?'' hän kysyi kävellen pois.

''Huomenna.''

Dindindin, mitäs tykkäätte? 

Kiitos teijän kommenteista, ootte parhaita!! ♥♥♥