CARRIEN NÄKÖKULMA
Yritin vältellä Harryn katsetta samalla kun Niall ja Louis purskahtivat nauruun Liamin kertomuksesta. Liamkin hymyili hieman ja katseli meitä.
''Parasta!'' Louis nauroi.
''Peruna!!'' Niall huudahti ja repesi taas nauruun.
Nousin nopeasti ylös pöydästä ja juoksin portaisiin. Kuulin, että joku tuli takanani, mutta katsoin taakseni vasta, kun olin oman huoneeni ovella. Siinä seisoi Harry, hymyillen.
''Haluaisin puhua eilisillasta'' Harry sanoi.
''Ei tässä oo mitään puhuttavaa..'' valehtelin hermostuneena.
''Tottakai on, Carrie'' Harry sanoi turhautuneena.
''Kuule, mä en tiedä mitä tämä on'' sanoin viitaten meidän väleihimme. ''Mutta sä ansaitset parempaa ja mä en vaan oo valmis tällaseen.. Mene pois..'' sanoin, melkein kuiskaten. Harry tuijotti minua loukkaantuneen näköisenä.
''Selvä'' hän mumisi ja lähti pois. Menin huoneeseeni ja lukitsin oven perässäni. Liu'uin seinää vasten istumaan lattialle ja nostin polvet ylös.
No niin, siinä se. Harry pitää minua täysin ämmänä ja se on täysin oma vikani. Tunteeni olivat täysin sekaisin, toisaalta pidin Harrysta todella paljon, mutta tiesin hänen ansaitsevan parempaa. Hämmentävää.
Nousin ylös ja tein asian, minkä parhaiten osasin. Menin kylpyhuoneeseen, otin veitsen käteeni, nostin hihaani ja viilsin. Veri tulvi kädestäni nopeasti, joten nappasin pyyhkeen ja painoin sitä rannettani vasten. Kipu oli ainoa asia, missä tunsin olevani ohjaksissa. Istuin kylpyammeessa varmaan tunnin ja sen jälkeen aloin tarkistelemaan jälkiä.
Tällä kertaa viilsin aika syvältä. En pysty ajattelemaan kunnolla, kun viiltelen. Kaikki mitä ajattelen, on se, että saisin kivun pois kehostani. Pelkäsin, etten tällä kertaa pystyisi lopettamaan.
Yhtäkkiä joku koputti oveen.
''Saanko tulla?'' kuulin Niallin kysyvän. Nousin ammeesta nopeasti ja laitoin pyyhkeen roskikseen roskien alle. Laskin hihani alas ja menin ovelle.
''Niin?'' kysyin häneltä samalla kun avasin oven.
''Lulu on tosi huolissaan susta'' hän sanoi kosketellen hiuksiaan hermostuneena.
''Tiedän..'' vastasin syyllisesti. Mahtavaa, Lulu on huolissaan, Harry pitää minua kunnon ämmänä ja äitini on kuollut. Mikä elämässäni voisi olla huonommin?
''Onko jokin hätänä?'' Niall kysyi huolestuneena.
''Kaikki hyvin'' valehtelin sujuvasti.
''Okei..'' Niall sanoi epävarmana. ''Jos tarvitset jotain, voit tulla aina puhumaan meille, me autetaan sua'' hän sanoi hymyillen.
''Kiitos, Niall. Tiedän, ootte mahtavia'' vastasin ja hymyilin hieman takaisin.
''No, mites sä ja Harry?'' hän kysyi.
''Ei ole mua ja Harrya!'' vastasin nopeasti, kuitenkin surun kuuli äänessäni.
''Harry todella tykkää susta'' hän sanoi, kuin se olisi ilmiselvää.
''No eih..'' yritin sanoa, mutta hän keskeytti minut. ''Luota muhun, mä ja pojat tiedetään mitä me nähdään'' Niall vakuutti.
''Emmä tiedä.. Mä luulen, että mun pitäs olla hetki yksin'' huokaisin.
''Se käy, nähdään myöhemmin!'' Niall sanoi ja lähti. Suljin oven ja kävin makaamaan sängylle. Otin kännykkäni esiin ja aloin tekstaamaan Sadielle.
Sadielle:
Sä ja Louis, vai? ;)
Avasin läppärini samalla kun odotin vastausta. Pian puhelin jo värisikin vastauksen merkiksi.
Sadielta:
Ehkä..(; Mitessä ja Harry? Te kaksi vaikutitte aika läheisiltä eilen illalla ;)
Purin huultani hermostuksissani.
Sadielle:
Sä ja Louis ootte niin söpöjä :) Mut mun ja Harryn välillä ei oo mitään, me oltiin vaan kännissä.
Aloin selaamaan twitteriäni ja päätin julkaista twiitin.
@10_Carrie_10: Uusi ystävä shoppailureissulta eilen! @Sadieeeeee ihana tyttö!!
Selasin ja vastailin muutamiin twiitteihin, kun jo sainkin vastauksen Sadielta.
Sadielta:
En kumminkaan tiedä, tykkääkö Louis musta oikeesti :/ Mutta te, teillä vaikuttaa olevan jotain! Harry tuijottaa sua sulosesti aina!
Huokaisin.
Sadielle:
Mä voin kysyä pojilta sun puolesta ;) Ei meillä oo mitään, ollaan vaan kavereita.
Kirjauduin ulos twitteristäni ja suljin koneen. Puhelin alkoi soimaan. Se oli Lulu.
''Haloo'' vastasin.
''Moi, se on mä!'' Lulu sanoi iloisesti.
''Moi! Mulla on sua kauhee ikävä''
''Niin mullakin sua'' hän naurahti. ''Kuule, onks sulla joku hätänä? Oon tosi huolissani susta''
Sattuu valehdella parhaalle ystävälleni, mutten voi huolestuttaa häntä enää enempää.
''Ei oo, mä oon kunnossa''
''Kai sä tiedät, että voit kertoa mulle aina mitä vaan?''
''Tottakai!''
''Hyvä. No, kello on täällä jo neljä yöllä, halusin vaan soittaa sulle'' hän nauroi.
''Aaw, mee nukkumaan! Tekstaa kun heräät''
''Joo..'' hän huokaisi. ''Okei, moikka, pidä kiva päivä!''
''Heippa, hyvää yötä!''
Yritin vältellä Harryn katsetta samalla kun Niall ja Louis purskahtivat nauruun Liamin kertomuksesta. Liamkin hymyili hieman ja katseli meitä.
''Parasta!'' Louis nauroi.
''Peruna!!'' Niall huudahti ja repesi taas nauruun.
Nousin nopeasti ylös pöydästä ja juoksin portaisiin. Kuulin, että joku tuli takanani, mutta katsoin taakseni vasta, kun olin oman huoneeni ovella. Siinä seisoi Harry, hymyillen.
''Haluaisin puhua eilisillasta'' Harry sanoi.
''Ei tässä oo mitään puhuttavaa..'' valehtelin hermostuneena.
''Tottakai on, Carrie'' Harry sanoi turhautuneena.
''Kuule, mä en tiedä mitä tämä on'' sanoin viitaten meidän väleihimme. ''Mutta sä ansaitset parempaa ja mä en vaan oo valmis tällaseen.. Mene pois..'' sanoin, melkein kuiskaten. Harry tuijotti minua loukkaantuneen näköisenä.
''Selvä'' hän mumisi ja lähti pois. Menin huoneeseeni ja lukitsin oven perässäni. Liu'uin seinää vasten istumaan lattialle ja nostin polvet ylös.
No niin, siinä se. Harry pitää minua täysin ämmänä ja se on täysin oma vikani. Tunteeni olivat täysin sekaisin, toisaalta pidin Harrysta todella paljon, mutta tiesin hänen ansaitsevan parempaa. Hämmentävää.
Nousin ylös ja tein asian, minkä parhaiten osasin. Menin kylpyhuoneeseen, otin veitsen käteeni, nostin hihaani ja viilsin. Veri tulvi kädestäni nopeasti, joten nappasin pyyhkeen ja painoin sitä rannettani vasten. Kipu oli ainoa asia, missä tunsin olevani ohjaksissa. Istuin kylpyammeessa varmaan tunnin ja sen jälkeen aloin tarkistelemaan jälkiä.
Tällä kertaa viilsin aika syvältä. En pysty ajattelemaan kunnolla, kun viiltelen. Kaikki mitä ajattelen, on se, että saisin kivun pois kehostani. Pelkäsin, etten tällä kertaa pystyisi lopettamaan.
Yhtäkkiä joku koputti oveen.
''Saanko tulla?'' kuulin Niallin kysyvän. Nousin ammeesta nopeasti ja laitoin pyyhkeen roskikseen roskien alle. Laskin hihani alas ja menin ovelle.
''Niin?'' kysyin häneltä samalla kun avasin oven.
''Lulu on tosi huolissaan susta'' hän sanoi kosketellen hiuksiaan hermostuneena.
''Tiedän..'' vastasin syyllisesti. Mahtavaa, Lulu on huolissaan, Harry pitää minua kunnon ämmänä ja äitini on kuollut. Mikä elämässäni voisi olla huonommin?
''Onko jokin hätänä?'' Niall kysyi huolestuneena.
''Kaikki hyvin'' valehtelin sujuvasti.
''Okei..'' Niall sanoi epävarmana. ''Jos tarvitset jotain, voit tulla aina puhumaan meille, me autetaan sua'' hän sanoi hymyillen.
''Kiitos, Niall. Tiedän, ootte mahtavia'' vastasin ja hymyilin hieman takaisin.
''No, mites sä ja Harry?'' hän kysyi.
''Ei ole mua ja Harrya!'' vastasin nopeasti, kuitenkin surun kuuli äänessäni.
''Harry todella tykkää susta'' hän sanoi, kuin se olisi ilmiselvää.
''No eih..'' yritin sanoa, mutta hän keskeytti minut. ''Luota muhun, mä ja pojat tiedetään mitä me nähdään'' Niall vakuutti.
''Emmä tiedä.. Mä luulen, että mun pitäs olla hetki yksin'' huokaisin.
''Se käy, nähdään myöhemmin!'' Niall sanoi ja lähti. Suljin oven ja kävin makaamaan sängylle. Otin kännykkäni esiin ja aloin tekstaamaan Sadielle.
Sadielle:
Sä ja Louis, vai? ;)
Avasin läppärini samalla kun odotin vastausta. Pian puhelin jo värisikin vastauksen merkiksi.
Sadielta:
Ehkä..(; Mitessä ja Harry? Te kaksi vaikutitte aika läheisiltä eilen illalla ;)
Purin huultani hermostuksissani.
Sadielle:
Sä ja Louis ootte niin söpöjä :) Mut mun ja Harryn välillä ei oo mitään, me oltiin vaan kännissä.
Aloin selaamaan twitteriäni ja päätin julkaista twiitin.
@10_Carrie_10: Uusi ystävä shoppailureissulta eilen! @Sadieeeeee ihana tyttö!!
Selasin ja vastailin muutamiin twiitteihin, kun jo sainkin vastauksen Sadielta.
Sadielta:
En kumminkaan tiedä, tykkääkö Louis musta oikeesti :/ Mutta te, teillä vaikuttaa olevan jotain! Harry tuijottaa sua sulosesti aina!
Huokaisin.
Sadielle:
Mä voin kysyä pojilta sun puolesta ;) Ei meillä oo mitään, ollaan vaan kavereita.
Kirjauduin ulos twitteristäni ja suljin koneen. Puhelin alkoi soimaan. Se oli Lulu.
''Haloo'' vastasin.
''Moi, se on mä!'' Lulu sanoi iloisesti.
''Moi! Mulla on sua kauhee ikävä''
''Niin mullakin sua'' hän naurahti. ''Kuule, onks sulla joku hätänä? Oon tosi huolissani susta''
Sattuu valehdella parhaalle ystävälleni, mutten voi huolestuttaa häntä enää enempää.
''Ei oo, mä oon kunnossa''
''Kai sä tiedät, että voit kertoa mulle aina mitä vaan?''
''Tottakai!''
''Hyvä. No, kello on täällä jo neljä yöllä, halusin vaan soittaa sulle'' hän nauroi.
''Aaw, mee nukkumaan! Tekstaa kun heräät''
''Joo..'' hän huokaisi. ''Okei, moikka, pidä kiva päivä!''
''Heippa, hyvää yötä!''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti