What could be worse #16

OK, alan täst lähtien kirjottamaan nykyajassa, koska meen aina niin sekasin noissa aikamuodoissa!! (yleensä oon siis kirjottanut imperfektissä :) )

CARRIEN NÄKÖKULMA

On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun minä ja Harry pussailtiin kännissä.
Pojat ja Simon ovat olleet aika paljon studiolla lähiaikoina. Joka on tietenkin hyvä keino välttää Harrya. Liam yrittää saada meitä puhumaan toisilleen. Mutta olen tosi itsepäinen henkilö, kuten kaikki tietää.
Olen hengaillut Danin, Perrien, Sadien ja Biancan kanssa aika paljon. Ensin he yrittivät saada minua puhumaan asiasta, mutta luovuttivat pian. He tietävät etten halua puhua siitä.
Nyt olen yksin kotona katsomassa leffaa, Notebookia tietenkin. Pojat ja Simon lähtivät pari tuntia sitten.
Leffan lopputekstit alkavat pyöriä ja sammutan telkkarin huokaisten. 
Itsetuhoisuuteni jatkuu. Pidän koko ajan pitkähihaisia paitoja ja säikähdän, jos joku koskee käsiäni. Olen säälittävä. Lulu ei vieläkään tiedä, enkä usko että voisin sitä enää kertoakaan. Olen vaiheessa, jossa arvet eivät peity meikkivoiteella.

Yhtäkkiä kuulen kävelyä. Käännyn ja nään Harryn kävelevän yläkertaan. Nousen ja seuraan häntä hänen huoneeseensa.
''Mitä sä teet?'' kysyin kun nään hänen katsovan useampien farkkujen taskuja. Harry katsoo minuun ja punastuu hieman. 
''Mä.. öö.. unohdin puhelimen'' Harry kertoo ja näyttää iphoneaan.
''Okei'' sanon ja lähden kävelemään pois.
''Oota, Carrie'' hän sanoo. Pysähdyn ja käännyn häneen päin. 
''Niin?''
''Miksi sä ignooraat mua?'' hän kysyy ja katsoo minua surullisena.
''Mä en halua puhua siitä..'' vastaan ja alan tuntea itseni haavoittuvaiseksi.
''Ei, kun meidän pitää puhua tästä'' Harry vaatii.
''Okei'' huokaisen. ''Mistä haluat puhua?'' 
''Meistä, siitä illasta kun suutelimme. Toki se oli vaan virhe, mut'' hän sanoo, mutta keskeytän hänet.
''Jep, pelkkä virhe! Senkö sä halusit mulle kertoa, sä kadut sitä? Hei kiitos, musta tuntuukin niin paljon paremmalta nyt'' sanon laukoen sarkasmiani.

''Kuuntele!!'' hän melkein huutaa turhautuneena.
Pyöräytän silmiäni ''Ihan sama'' 
''Se mitä mä tarkotan, on, että oltiin molemmat humalassa. Sen ei pitänyt tapahtua niin. Mutta mulla todella on tunteita sua kohtaan. Kaikki ne kerrat, milloin melkein suutelimme, en mä oo niitä unohtanut. Enkä aio käyttäytyä kuin ne ei olisi tapahtuneet, tottakai ne on tapahtunut. Mutten oo koskaan tuntenut ketään tyttöä kohtaan tällaista.. Sun kanssa on erilaista. Mua hermostuttaa sun seurassa, en oo itse varma Harry. Se, mihin tällä pyrin on, että haluan tietää onko sulla samanlaisia tunteita?'' Harry kertoo.
Seison Harryn edessä täydessä shokissa. Harry Styles juuri myönsi tunteensa minua kohtaan, että hän haluaa suudella minua ja tottakai tunnen häntä kohti samoin! Tietenkin! Mutten vain tiedä olenko valmis tähän. Katson hänen huolestuneisiin silmiinsä ja teen, mitä vaistoni kertoo. 
Astun lähemmäs häntä ja painan huuleni intohimoisesti hänen omilleen. Hänen huulensa ovat niin pehmeät... Mitä tapahtuu?

Olen sekaisin.

Harry nopeasti tajuaa mitä tapahtuu ja alkaa suudella takaisin. Koskettelen hänen hiuksiaan ja ymmärrän miten ihanaa tämä on. Voiko edes olla täydellisempää? Tunnen meidän liikkuvan, kun Harry työntää minua seinää vasten. Selkäni on seinää vasten, Harryn toinen käsi lantiollani ja toinen poskellani. Huulemme liikkuvat täydellisesti yhdessä.
''Taisit jo löytää puhelimesi?'' Zayn nauraa. Päästimme Harryn kanssa nopeasti irti toisistamme ja käännymme Zayniin hieman noloina.
''Ööh joo, löysin'' Harry sanoo kiusaantuneena ja näyttää puhelintaan. 
''Mä ootan autossa, ei kiirettä!'' Zayn huutaa lähtiessään portaita alas.

Harry katsoo minuun heti, kun kuulemme etuoven sulkeutuvan. 
''Mun täytyy lähteä takaisin studiolle. Tehdäänkö illalla jotain?'' hän kysyy flirttailevasti.
''Tottakai'' hymyilen hänelle. Harry lähettää lentosuukon ja juoksee portaat alas ja syöksyy ovesta ulos.

Tytöt sekoavat kun kuulevat tästä.

*

Poikien pitäisi tulla pian takaisin studiolta. Toistan mielessäni koko ajan mitä minun ja Harryn välillä tapahtui. MITÄ OIKEIN AJATTELIN? Tämä saa maailman vain vihaamaan minua entistä enemmän. Plus, että Harry ansaitsee jotain paljon parempaa kuin särkyneen tytön, joka ei osaa päästää irti menneestään.
Yritän päästää koko ajan irti, mutta aina kun olen onnistumassa, romahdan. En tiedä mitä tehdä. Minun varmaan pitäisi vain käydä asioita läpi Harryn kanssa.. En halua hänen luulevan, ettei minulla olisi tunteita häntä kohtaan, koska minulla todellakin on. Mutta jos minä ja Harry päätyisimme yhteen, hän saisi tietää.. viilloistani. En voi ottaa sitä riskiä, en osaa luottaa ihmisiin helposti.
Tällaisina aikoina ajattelen kuinka helppoa olisi vain riistää tämä kaikki itseltä.
Menen kylpyhuoneeseeni ja menen suihkuun selvittelemään ajatuksiani. 
Tulen pois suihkusta ja katson itseäni peilistä. Melkein oksennan, viillot täyttävät käteni ja yläreiteni. Jotkin ovat jo hälvenneet, mutta suurin osa on hyvin nähtävissä.

*

Istun sohvalla tuijottaen seinää ja yrittäen selvittää ajatuksiani, kun kuulen oven avautuvan. 
''RUOKAAAAA!!'' Niall huutaa ja juoksee keittiöön. 
''Carrie, miten päiväsi on mennyt?'' Simon kysyy. 
''Ööh, no, mielenkiintoisesti'' vastaan. 
''Noniin, olen toimistossani jos minua tarvitaan'' Simon sanoo ja lähtee.
''Leffa-aika!'' Louis huutaa ja hyppää sohvalle.
''Toy Story?'' Liam ehdottaa ja istuu Louisin viereen.
''Eii, Nemoa etsimässä!'' Niall sanoo ja menee makaamaan toiselle sohvalle nuudelikulhon kanssa. Kuulen Louisin ja Liamin valittavan.
''Carrie, puhutaanko?'' Harry kysyy. Katson ylös ja näen hänen hymyilevän olohuoneen ovella.
''Toki'' vastaan huokaisten ja nousen ylös.

''Mun huoneeseen?'' hän kysyy. Nyökkään ja hän ottaa kädestäni vieden minua yläkertaan.

Istun Harryn sängylle.
''Niin, tästä päivästä.. Haluisitko lähteä viikonloppuna ihan kunnon treffeille?'' Harry kysyy. Harry kysyy minua ulos? Vau...
''Harry, mä en tiedä onko se niin hyvä idea..'' vastaan haluttomasti.
''Mitenniin?'' Harry kysyy ihmeissään.
''No, fanit eivät olisi niin innoissaan ja... Harry.. Mä en vaan ole oikea sulle'' kerron hänelle suruissani.
''Carrie, fanit pääsevät sen yli ja mitä sä tarkoitat? Tottakai sä oot oikea, mä todella tykkään susta'' hän sanoo ja sivelee poskiani kädellään.
''Ei, en mä ole. Sä et ymmärrä. Mä en ole iloinen ihminen, Harry. Tää on monimutkaista..'' 
''Mä ymmärrän, että oot vieläkin poissa tolaltas äitisi takia, mut se ei tarkoita ettei sulla olis oikeutta olla onnellinen'' 

Alan turhautua, hän ei tajua miksi olen väärä hänelle. Hän ei ymmärrä, miten monimutkaista kaikki oikeasti on.. 
''Kuuntele mua, kaikki tulee olemaan hyvin. Ihan varmasti'' hän vakuuttelee.
''EI! Harry, kaikilla ei vain ole niin helppoa. Kaikki ei tule olemaan hyvin. Mua ärsyttää, kun ihmiset jauhaa sitä, mikään ei ole hyvin! Mä tykkään susta paljon, mutta mä oon ihan sekasin, sä oikeastaan olet ainoa asia joka saa mut hymyilemään edes vähän aikaa.. Sitten pimeys taas laskeutuu mun päälle. Mä en vaan jaksa tätä enää, mä vaan.. Mun pitää mennä. Mä oon niin pahoillani'' melkein huudan ja kyyneleet nousevat silmiini samalla kun juoksen pois huoneesta omaani.

Lukitsen itseni nopeasti kylpyhuoneeseen. Istun seinää vasten, enkä pysty miettimään muuta kuin Harryn surullisia ja hämmentyneitä kasvoja.