sunnuntai 8. toukokuuta 2016

What could be worse #13

Carrien näkökulma

Menin sängylleni kaiken tämän jälkeen ja makasin ja ajattelin vain. Katosin omiin ajatuksiini ja nukahdin siihen.

*

Heräsin siihen, kun Danielle ja Perrie seisoivat sänkyni vieressä. Katsoin heitä kysyvästi.
''Ajateltiin viettää tyttöjen päivä ja pyytää sua mukaan, haluatko tulla?'' Dani kysyi ystävällisesti.
''Toki, mä vaan puen päälleni'' sanoin hänelle samalla kun nousin sängystä. Hän nyökkäsi minulle.
''Pidä kiirettä!'' Perrie huudahti samalla kun lähtivät huoneestani. Kävin nopeasti suihkussa, pesin hampaani ja kuivasin hiukseni. Laitoin hieman meikkivoidetta ja ripsiväriä, sekä ylleni farkut, topin ja neuletakin. Nappasin puhelimeni ja lompakkoni ja lähdin alakertaan.
Kävelin olohuoneen ohi ja huomasin Harryn huomaavan minut.
''Hyvää huomenta'' hän sanoi iloisesti.
''Huomenta Harry'' vastasin hänelle ja hymyilin hieman. Hän hymyili takaisin.
''Onhan sulla aurinkolasit mukana?'' Perrie kysyi.

''Miks?'' kysyin hieman ihmeissäni.
''Niiden avulla paparazzit ei ihan heti huomaa meitä'' Dani selitti. Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja pian Harry olikin vieressäni ojentamassa aurinkolasejaan minulle.
''Tässä, voit käyttää omiani'' Harry sanoi ja näytti Ray Banejaan. Nappasin ne hänen kädestään ja kun kätemme koskettivat, pienet väreet tuntuivat ihollani. 
''Kiitti''
''Ei mitään, älä vaan pudota niitä vessassa'' Harry varoitti.
''Mik.. Ihan sama'' sanoin. En halunnut tietää.
''Noniin, mennään'' Perrie sanoi ja pussasi Zaynia poskelle. Sanoimme heipat pojille ja hyppäsimme autoon. Dani ajoi, koska minulla tai Perriellä ei ollut ajokorttia.

*

Pääsimme ostoskeskukselle ja hyppäsimme autosta ulos. Paul lähetti mukaamme muutaman turvamiehen, jotka parkeerasivat viereemme mustilla tila-autoillaan. Paikan ulkonäöstä päätellen tulemme tarvitsemaan heitä ja autoja. Tämä paikka luultavasti kuhisi paparazzeja.
Laitoin aurinkolasit päähäni ja lähdimme kohti sisäänkäyntiä. En todella tiedä miksi joku haluaisi minusta jotain kuvia tai juttua, paitsi jos haluaa haukkua minua äitini tappamisesta tai antaa tappouhkauksia muuten vaan. Mutta tietenkin kaikki ihailevat Daniellea ja Perrietä, koska he ovat upean ulkonäkönsä lisäksi mahtavia persoonia, ei kukaan heitä vihaisi. Sitten on minä...
Valitettavasti paparazzit huomasivat meidät ja turvamiehet kiirehtivät estämään heitä tulemasta liian lähelle. Kuulin jokaisen kommentin, joka oli suunnattu minulle, kuten Miksi asut enosi kanssa nyt? Mitä tapahtui äidillesi? Ovatko huhut totta?
Tiesin, että minun piti vastata niihin pian. Kysymyksiä ei voisi paeta ikuisuuksia ja se ahdisti minua. Vihdoin pääsimme paparazzien ohi sisään, mutta turvamiehet olivat silti aivan kintereillämme.

''Älä huoli, sä kyllä totut heihin'' Dani sanoi. Nyökkäsin hänelle.
''Älä välitä vihasta, sitä tulee aina ensin. Ne pääsee sen yli'' Perrie kertoi.
''Niin, toivottavasti'' huokasin.
''Brandy Melvilleen?'' Dani hihkaisi.
''Mun lemppari!'' huudahdin.
''Jes, sit mennään'' Perrie hihkui ja veti meitä jo mukanaan.

*

Shoppaaminen näiden tyttöjen kanssa oli mahtavaa. Olimme jo käyneet varmaan puolet ostoskeskuksen kaupoista parissa tunnissa läpi. Kun olimme Abercrombie&Fitchillä, tytöt kertoivat, että pojat rakastivat tätä kauppaa, vaikka kauppa olikin aika yleinen kaikkialla maailmassa. Katselin yhtä söpöä toppia, kun kuulin jonkun sanovan takanani jotain. Viikkasin paidan ja käännyin ympäri. Tyttö oli ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen.
''Hei, sun neuletakki on ihana! Mistä ostit sen?'' tyttö kysyi. Hän oli selkeästi britti, aksentti kertoi.
''Hih, oon kotoisin Jenkeistä, ostin sen sieltä kaupasta nimeltä Pac Sun'' kerroin hänelle. Hän ravisteli päätään pettymykseksi.
''No, voi harmi. En ookkaan koskaan tavannut ketään amerikkalaista, mun nimi on Sadie'' hän hymyili.
''Kiva tavata, oon Carrie'' sanoin kätellessämme. Samalla kun puhuin Sadien kanssa sain Perrieltä tekstarin, jossa hän sanoi, että menemme illalla klubille poikien kanssa. Toinen tyttö käveli vaatekasa kädessään Sadien viereen. Tytöllä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät.

''Moi, mä oon Bianca!'' tyttö hihkaisi iloisena.
''Bianca, tässä on Carrie, hän on Jenkeistä'' Sadie esitteli.
''Ahaa, tervetuloa Lontooseen'' Bianca sanoi.
''Kiitos'' hymyilin Biancalle.
''Ootko koulussa täällä?'' Sadie kysyi.
''Een, vaikka oonkin 18'' kerroin hieman nolona.
''Mäkin olen 18'' Sadie sanoi.
''Mä täytin juuri 19'' Bianca kertoi. Nyökkäsin hymyillen. Ehkä nämä tytöt eivät tunnistaneet minua, joka oli hyvä, koska he vaikuttivat mukavilta.
''Haluaisitteko tulla hengailemaan mun ja muutaman kaverin kanssa tänään illalla?'' kysyin.
''Voi, tottakai!!'' Sadie huudahti iloisena.
''Mä en voi, mulla on treffit tänään mun poikaystävän, Jasonin, kanssa'' Bianca sanoi harmistuneena.
''Voi harmi'' sanoin.

''Hei, laita tähän sun numero'' Sadie sanoi ja ojensi puhelimensa. Otin sen ja näpyttelin numeroni näytölle.
''Ja sitten sun'' sanoin ja ojensin omaani Sadielle. Hän kirjoitti sen ja antoi puhelimeni takaisin. Yhtäkkiä Dani ja Perrie tulivat viereeni.
''Valmiina lähtemään?'' Dani kysyi.
''Jep'' sanoin Danille. ''Oli kiva nähdä teidät molemmat, nähdään illalla Sadie'' sanoin tytöille ja lähdin Danin ja Perrien kanssa kassalle. Maksoimme ostoksemme ja lähdimme metsästämään mekkoja illaksi.

Okei, toivottavasti tykkäsitte. Tai no, toivottavasti joku luki tän? Ajattelin kirjottaa ainakin tän sarjan loppuun, vaikkei tätä kukaan näkiskään nii sitte ois kiva joskus tulla lukee näitä itekkin. Luin tosiaan äsken tän sarjan ja tuli hirveesti ideoita mieleen, miten tätä jatkaa! En oo varma vielä kuinka pitkä tästä tulee, mut katellaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti