What could be worse #9

CARRIEN NÄKÖKULMA

Herääminen hiljaiseen taloon on outoa, jos asut samassa talossa viiden pojan ja setäsi kanssa. Nousin sängystä ylös ja kävelin alas keittiöön. Huomasin lappusen kiinnitettynä jääkaapin oveen.

''Carrie,

Huomenta. Minä ja pojat ollaan studiolla, jos unohdit. Tee olosi kotoisaksi, me tullaan siinä seitsemän aikaan!

Simon''

Niinpä, minähän unohdin kokonaan poikien studion. 
Löysin leipää ja tein normaalin aamupalani; nutellaa ja paahtoleipää. Siinä näyte kokkaustaidoistani. Avasin tv:n uutiset, samalla söin leipääni. He puhuivat poikien paluusta Englantiin 'mysteeritytön' kanssa. Sen nähtyäni suljin tvn. 
Menin takaisin huoneeseeni ja heitin hiukseni nutturalle. Laitoin rennot vaatteet päälle ja päätin purkaa tavarani. Katsoin laatikoita, enkä halunnut katsoa perheasioita sisältäviin laatikoihin, joten päätin viedä ne ullakolle. Niitä oli aika monta, ehkä kymmenen. Sain seitsemän niistä helposti ylös. Kahdeksannetta raahatessani kompastuin jalkoihini ja laatikko tippui rappusia alas.
''Hitto!'' huudahdin. Onneksi kukaan ei nähnyt kömpelyyttäni. Menin istumaan rappuselle ja katsoin laatikkoa, kaikki tavarat olivat levinneet lattialle. Kuvat olivat levällään lattialla, ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, ne tuijottivat minua. Levällään olivat myös perhealbumimme. Kipu osui sydämeeni ja muistin asioita. Otin lattialta muutaman albumin ja aloin selaamaan niitä.

Kuvat olivat niiltä ajoilta kun olin 9, minä ja äitini äitienpäivänä. Olin suunnitellut koko päivän jo valmiiksi. Aamiainen sängyssä, leffamaratoni yhdessä ja lounaaksi lempiruokaamme lempiravintolastamme. Kaakaon juomista yhdessä terassilla.
Heräsin ajatuksistani ja huomasin kyyneleen valuneen poskelleni. Puristin albumia kovaa, mutta päästin sen sitten tippumaan lattialle. Kyyneleet tulivat nyt nopeasti, ne valuivat kilpaa poskillani. Aivan kuin sydän revittäisiin suoraan rinnastani. Otin kiinni kaulastani olevasta korusta, joka oli äidiltäni. Yksi harvoista asioista, mitä minulla hänestä vielä on jäljellä.
Itkusessioni jälkeen pyyhin silmiäni, jotka olivat punaiset ja turvonneet. Tulin järkiini, kokosin kuvat laatikkoon ja vein sen ullakolle. Vein loputkin laatikot ylös ja menin huoneeseeni purkamaan muita tavaroita. Käynnistin radion ja toivoin sen vievän ajatukseni muualle.

*

Sain purettua tavarat ja katsoin kelloa, 15:37. Huokaisin. Vielä paljon aikaa tapettavaksi. Istuin sängylleni läppärini kanssa ja avasin twitterini. Vau! 6000 uutta seuraajaa?! Ja ilmoitukseni olivat räjähtäneet. Melkein kaikki olivat kuitenkin samoja.
''OMG, tunnetko 1D:n pojat?''
''Miten tapasit pojat?'' 
Mutta yksi pisti silmääni.
@Mel9264: ''Pidä kätesi irti Harrysta, HÄN ON MINUN!''
Vastasin hänelle.
@10_Carrie_10: ''@Mel9264 me ollaan vaan kavereita, hän on sinun(;''
Naurahdin tälle. Directionerit ovat niin suojelevaisia poikia kohtaan, aika suloista. Sitten asioita selvittääkseni, päätin twiitata omalla profiilillani.

''@10_Carrie_10: Moikka! Huomasin, että monet teistä on kiinnostunut siitä, miten tunnen pojat. Olen Carrie Cowell, Simon Cowellin siskontytär. Kiva 'tavata' teidät kaikki!(:''

Heti sen jälkeen sain 50+ uudelleentwiittausta ja 50+ suosikkia. Sitten joukon vastauksia. Paljon samanlaisia;
''Tee twitcam!'' 
''Seuraa minua!''
''Asutko Simonin ja poikien kanssa?''
Sen sijaan, että selittäisin kaiken, päätin tehdä twitcamin. Käynnistin twitcamin läppärilläni. Sekunneissa sain melkein 2000 katsojaa. 
''Moikka kaikille!'' sanoin ja vilkutin kameralle. 
''Päätin vähän selvitellä asioita webcamin muodossa. Kyllä, asun Simonin ja poikien kanssa. Ei, en seurustele Harryn kanssa, me ollaan vain ystäviä'' sanoin. Katsojat kysyivät monia kysymyksiä. Luin muutaman.
''Ei'' naurahdin. ''Mulla ei ole poikaystävää'' vastasin.
''Kiitos, on kivaa vastailla teille!'' vastasin twiittiin. Monet kysyivät, jos voisin näyttää heille poikien huoneet.
'''Ööh, mä en itseasiassa oo koskaan ollut poikien huoneissa. Joten ehkä ens kerralla!'' 

@Niam8632: ''Oot tosi kaunis! Jos te seurustelette Harryn kanssa, mä hyväksyn sen! :)''
@10_Carrie_10: ''@Niam8632 kiitos'' vastasin hänelle ja hymyilin käyttäjänimelle.

Otin läppärini ja menin keittiöön. Nappasin nutellapurkin ja näytin sitä kameraan.
''Tykkäätekö tekin nutellasta?'' kysyin. Sain heti satoja 'KYLLÄ' vastauksia. Yhtäkkiä puhelimeni soi. Kaivoin sen taskustani ja katsoin kuka se oli. Harry. Hymyilin kun näin nimen. Kaikki kyselivät kuka se oli.
''Se on Harry'' sanoin ja kaikki alkoivat panikoimaan twiiteissään. Vastasin puheluun ja laitoin sen kaiuttimelle.
''Haloo?'' vastasin.
''Carrie!'' Louis huusi. ''Me ollaan tauolla ja mä vein Harryn puhelimen, hän ja muut pojat kattoo sun twitcamia'' Louis sanoi iloisesti. Nauroin.
''Ööh, Louis, jos he kattoo tätä, niin he kuulevat sut'' sanoin. Sitten kuulin huudon taustalta.
''Boobear, ANNA MUN PUHELIN TAKAISIN! Älä juokse!!'' Harry huusi.
''Tää on oikeastaan ihan normaalia kun asuu poikien kanssa'' selitin kameralle. Yksi henkilö kysyi missä pojat olivat. Louis ja Harry taistelivat vieläkin puhelimesta, joten vastasin heidän puolestaan.
''Studiolla, Simonin kanssa'' kerroin heille.

''Hei, rakas, sori tosta'' Harry sanoi puhelimeen, hän siis sai sen takaisin.
''Ei mitään, se oli oikeastaan aika hauskaa kuunneltavaa'' sanoin hänelle. ''Katotteko te mun twitcamia?'' kysyin virnistäen.
''Joo'' Harry nauroi. ''Hei kaikki!'' Harry sanoi katsojille. 
''HARRY TYKKÄÄ CARRIE-'' kuulin Louisin huutavan, ennenkuin Harry keskeytti hänet.
''HILJAA LOU!'' Harry huusi takaisin, selvästi nolona. Tunsin itseni punastuvan täysillä. Voi ei, kaikki twitcamissa ovat taas paniikissa.
''Anteeksi taas.. Kuitenkin, miten sun päivä on mennyt?'' Harry kysyi.
''Hienosti, mähän rakastan purkaa tavaroita'' vastasin sarkastisesti. Näin muutaman ihmisen kysyvän miksi asuin Simonin kanssa. En pystynyt vastaamaan siihen.. ihan vielä. Joten en vastannut.
''Kiva kuulla!'' Harry kiusasi. Luin ihmisten twiittejä minulle, kun yksi pisti taas silmääni.
''Kuulin, että sä olet se tyttö, joka tappoi äitinsä. Olet varmaan ylpeä itsestäsi. Huora'' 
Muistin saaneeni melkein samanlaisen viestin Bonnielta. Ihan kuin taas olisi lyöty puukko suoraan rintakehään ja kipu muistui äkkiä. 

Harry oli vielä puhelimen toisessa päässä ja puhui minulle.
''Haloo?'' hän kysyi.
''Ööh.. Harry mun pitää mennä'' kakistin ulos ja suljin puhelun.
''Kiva kun katoitte, teen joskus uuden, moikka!'' sanoin nopeasti ja suljin twitcamin, samoin tein koneellenikin. Otin puhelimeni ja läppärini ja juoksin huoneeseeni. Suljin oven takanani ja heitin elektroniikan sängylleni. Puhelin värisi sängyllä ja näytöllä näkyi teksti; '3 uutta viestiä'. Ignoorasin sen, etsin veitsen ja menin kylpyhuoneeseen. Ilman epäilystäkään, tein kaksi viiltoa. Helpotuin, kun veri valui pitkin kättäni. Mutta tunsin myös jotain uutta. Ehkä, katumusta.. Oikeastaan en mitään. 
Kun vuoto loppui, katsoin puhelintani.

Harry: Mikä on?
Harry: Ootko kunnossa?
Harry: Carrie, vastaa!

Vastasin hänelle nopealla tekstarilla.

Harrylle: Oon kunnossa.

Joka on tietenkin vale. Olen kaukana siitä, oikeastaan täysin etääntynyt siitä. Ihankuin koko ajan joku puukottaisi sinua sydämeen. Kipu on melkein sietämätöntä. Mutta äiti ei tule takaisin.. ja se on kokonaan minun syytäni. Mikä saa minut hajoamaan.
Menin istumaan olohuoneen sohvalle ja katsoin tvtä hetken. Annoin kuitenkin ajatusteni harhautua, Harryyn. Miksi hän saa minut niin.. iloiseksi? Jos se on sitä. Ravistelin päätäni, en voi tuntea iloa.. mutta jotain sellaista. 
Nousin ja menin suihkuun. Kuivasin hiukseni ja puin jotain tavallisia vaatteita päälleni, etten näyttäisi kovin masentuneelta. Vaikka siltä tuntuukin.
Katsoin kelloa, 18:06. He tulevat pian. Meikkasin ihan vain huvikseni ja menin sitten istumaan kylpyhuoneen tasolle, pää polvissa. Nostin hihaani ja katsoin tekosiani. Jotkut olivat jo häilymässä, mutta useimmat olivat aika tuoreita. Istuin siinä, kuka tietää kuinka kauan, mutta sitten oveen koputettiin. Laskin hihan nopeasti alas ja hyppäsin alas tasolta. Menin huoneeni ovelle ja avasin sen. Sen takana olivat Harry, Danielle, Liam, Perrie ja Zayn.

Tytöt hymyilivät minulle. 
''Moi!'' Perrie moikkasi innokkaana ja halasi minua. ''Tervetuloa Lontooseen, kiva nähdä sua'' hän sanoi ja perääntyi halauksesta. Hymyilin hänelle, hän on ihana.
''Miten menee?'' Danielle kysyi ja hymyili kiltisti.
''Hyvin'' valehtelin ja hymyilin takaisin. 
''Me tultiin kysymään, tekisitkö meidän kanssa tänään jotain?'' Perrie kysyi. Tunsin Harryn tuijottavan minua.
''Okei, niinkuin mitä?'' 
''Mennään leffaan!'' Liam sanoi. Hymyilin.
''Niin, tuutko kattomaan meidän kanssa leffaa?'' Zayn kysyi.
''Kuulostaa kivalta!'' sanoin ja laitoin tekohymyn kasvoilleni. ''Mä vaan otan mun laukun, tuun kohta'' sanoin. He nyökkäsivät ja lähtivät alakertaan odottamaan, kaikki paitsi Harry. Otin laukkuni ja laitoin puhelimeni sinne. Kävelin sitten takaisin ovelle, jossa Harry vain seisoi ja tuijotti minua.
''Mitä?'' kysyin.
''Ei mitään'' Harry sanoi ja ravisteli päätään. ''Mennään'' hän sanoi.

Seurasin Harrya alakertaan olohuoneeseen, jossa muut odottivat jo.
''Mitä leffaa me mennään kattomaan?'' Niall kysyi.
''AVENGERS!!'' Louis huudahti.
''Joo, mä kuulin että se on tosi hyvä!'' Perrie sanoi.
''Sitten mennään'' Liam sanoi ja hyppäsi sohvalta ylös. Danielle ja hän johtivat meitä kahdelle autolle ulos. Louis, Niall, Danielle ja Liam menivät yhteen autoon ja minä, Harry, Zayn ja Perrie toiseen. Minä ja Harry istuimme ihan takana, Zayn ja Perrie edessämme bailasivat kahdestaan Carly Rae Jepsenin hittibiisiin. Katsoin Harryyn. Hän oli oudon hiljainen ja katsoi vain ikkunasta ulos. 
''Mikä on?'' kuiskasin hänelle. Hän käänsi katseensa pois ikkunasta ja katsoi minuun.
''Mietin vaan'' hän sanoi. Ravistelin päätäni, otin hänen kädestään kiinni ja puristin sitä hieman. En päästänyt irti, joten hän kuiskasi minulle;
''Ehkä pitäisi tehdä tätä useammin?'' hän virnisteli. Naurahdin ja pyörittelin silmiäni hänelle. No, mikä hänellä ikinä olikaan, se taisi jo unohtua. Harry oli kuiskaamassa minulle taas jotain, tunsin hänen hengityksensä ihollani. Sydämeni pumppasi tuhatta ja sataa ja hänen kiharansa koskettivat poskeani. Sitten huomasimme Zaynin ja Perrien tuijottavan meitä ja kuiskailevan toisilleen. Minä punastuin ja Harry käänsi päänsä. Puhelimeni värisi. 1 uusi viesti.

Perrie: Ootte niin söpöjä yhdessä!!(; x

Pyörittelin silmiäni ja hymyilin hänelle, hän takaisin minulle. Laitoin puhelimeni takaisin laukkuun ja pian auto jo pysähtyikin. Katsoin ikkunasta ulos. Olimme elokuvateatterilla.

Mul meni semmoset kolme tuntii kirjottaa tää, nii toivottavasti oli teille pitkä! :)