What could be worse #8

JUUUU anteeks en kerenny kirjottaa tätä eilen valmiiks :( Mut tätä seuraavast tulee sit pitkä! :)

CARRIEN NÄKÖKULMA

Harry päästi minusta irti ja lopetti halauksen.
''Voit luottaa muhun'' Harry sanoi ja katsoi minua suloisilla silmillään. Katsoin ensin syliini ja sitten takaisin Harryyn.
''Kiitos''
''Tottakai'' Harry sanoi ja hymyili. Sitten lentoemäntä tuli luoksemme.
''Haluaisitteko jotakin?'' hän kysyi, mutta loi katseensa enemmänkin Harryyn. Yäk, ällöttävää. Hän on vanha ja yrittää selvästi flirttailla Harryn kanssa.
''Ei kiitos'' Harry sanoi ystävällisesti. Lentoemäntä katsoi Harrya hiukan pettyneenä, mutta silti täynnä intoa.
''Oletteko aivan varmoja?'' hän kysyi, epätoivoisena.
Nyt neiti, rouva mikä onkaan, alkoi käydä hermoilleni. En oikeastaan tiedä miksi, mutta juuri hän antaa sellaisia epätoivon merkkejä, joita joskus huomaa vanhemmilla naisilla. Ennenkuin Harry kerkesi vastaamaan, minä otin ohjat käsiini.
''Eikö hän just sanonut ei?'' sanoin ja yritin peittää ärsytystäni. Lentoemäntä pyöritteli silmiään minulle. 
''Etkö sä olekin se tyttö, joka tappoi äitinsä?'' hän pilkkasi ja sitten lähti. Sanat olivat kuin isku vyön alle. Ne jäivät pyörimään päähäni, vaikka tiesin niiden olevan totta. Yhtäkkiä tummat ja pimeät ajatukset ottivat taas valtaa minussa.
Harry katsoi minua.
''Carrie, mä..'' hän yritti sanoa, mutta kerkesin keskeyttää hänet.
''Mä vain.. Mä tuun kohta takaisin'' sanoin tärisevällä äänellä Harrylle.

Kyyneleitä alkoi tulla jo uhkaavan paljon. Nappasin laukkuni ja juoksin koneen vessaan. Pääsin sisään ja lukitsin oven heti. Istuin pöntön kannelle ja otin laukustani veitsen. Nostin hihaani nopeasti ja ennenkuin kerkesin miettiä sitä toista kertaa, vedin syvän viillon. Hätkähdin, kun verta alkoi tulla paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Pidin paperia viillon päällä saadakseni vuodon loppumaan ja noin 10 minuutin päästä se loppuikin. Laskin hihani, nousin ja katsoin itseäni peilistä. Yritin hengittää syvään ja rauhoittaa itseäni. Lentoemännän sanat vain soivat päässäni koko ajan. Nyt kai kaikki tietää sen jo. Minä olen tyttö, joka tappoi oman äitinsä. Vaikuttaa siltä, ettei asiat tule ikinä olemaan hyvin.. vain.. huonosti.
Kävelin takaisin paikalleni ja istuin Harryn viereen.
''Carrie, se mitä hän sanoi, oli väärin. Anteeksi siitä, ootko okei?'' Harry kysyi, syyllisen näköisenä. 
''Ei se ollut sun vika'' sanoin hänelle ja ravistelin päätäni. ''Ei se mitään'' sanoin huokaisten. Vihaan valehdella hänelle, se saa minut tuntemaan entistä pahemmaksi.. jos se vaan on mahdollista enää. Harry otti minun käteni omaansa.
''Carrie, mä olen täällä, vaikka mitä tapahtuis'' Harry sanoi tosissaan.

Se sai kehoni kananlihalle.
''Kiitos, se merkitsee paljon'' sanoin hymyillen. Harry hymyili takaisin.
''Mitäs tämä on?'' Louis kysyi ja virnisti. Vedin käteni pois Harryn kädestä ja katsoin Louisiin.
''Ei mitään'' sanoin Louisille, taisin punastua samalla.
''Nii just, siltä se näyttikin'' Louis sanoi sarkastisesti.
''Älä huoli, Boobear'' Harry sanoi ja käytti lempinimeään Louisille.
''Awww, mikä bromanssi!'' sanoin hymyillen.
''Tiedän'' Louis sanoi.
''Larry Stylinson!'' Harry nauroi.
''Niin, Harold. Kyllä me tiedetään'' Louis sanoi pyöritellen silmiään. Nauroin heille.
''Onko tässä koneessa jotain syötävää?'' Louis kysyi, hieman vihaisena.
''Kysy lentoemännältä, ne tietää'' sanoin ärsyyntyneenä edellisestä. Louis katsoi minua kysyvästi. ''Älä kysy'' sanoin heilauttaen kättäni.
''Okei'' Louis sanoi, nousi ylös ja lähti etsimään ruokaa. 
Lento loppui mukavasti, mitä nyt Harry ja Louis herättivät koko koneen huutamalla ja leikkimällä käytävillä.

*

Pääsimme koneesta ja lähdimme seuraamaan Simonia matkatavara osastolle. Paul ja monta muuta henkivartijaa auttoivat meitä fanien läpi heti koneesta tultuamme. Löysimme matkatavaramme ja Paul otti minun omani, pojat joutuivat kantamaan omansa.
''Toi on epäreilua!'' Niall valitti, raahaten kolmea isoa matkalaukkuaan.
''Yritä edes'' Paul vastasi. Virnistin pojille, hemmotellut kakarat.
''Mä oon liian hyvännäköinen tähän'' Zayn vitsaili ja raahasi matkalaukkuaan ja toista pientä hiustuotteilleen. Kaikki nauroivat Zaynille.
''Paul, jos sanon että olen nainen, kannatko nämäkin?'' Harry kysyi. Louis kerkesi vastaamaan ennen Paulia.
''Ekaksi, Harry oot niiiiiiin laiska. Toiseksi, et tosiaankaan oo nainen. Jos olisit, miksi pitäisit Carrien kanssa käsiä yhdessä?'' Louis naurahti. Minä punastuin heti ja kaikkien ''aww'':ien jälkeen Liam kysyi.
''Tarkoittaako tämä, että sä liityt One Directionin virallisiin tyttöystäviin?'' iam kysyi minulta kiusaavasti. Se sai minut punastelemaan vielä enemmän. Katsoin nopeasti Harryyn, joka punasteli myös.
''Hiljaa, Liam!'' Harry huudahti nolona.
''Harryyyy'' Liam vinkkasi. Harry pyöritteli silmiään. Jatkoimme kävelemistä ja välttelin katsekontaktia heidän kanssaan, varsinkin Harryn ja Simonin kanssa, jotka mitä luultavammin tuijottivat minua.

*

Pääsimme vihdoin limusiinilla Simonin ja poikien talolle. Joka ei edes ole talo, vaan joku kartano! 9 makuuhuonetta ja 7 kylpyhuonetta. Muuttoapu oli jo tuonut kaikki tavarani huoneeseeni odottamaan. Tuijotin laatikoita hetken, sitten päätin hieman korjata meikkiäni. Sitten kävelin alas ja löysin Harryn olohuoneen sohvalta.
''Ootko valmis näkemään Lontoota?'' hän kysyi.
''Todellakin!'' huudahdin. Tilasimme taksin ja pyysimme jättämään jonnekkin Lontoon keskustaan. Pysähdyimme 'London eye':n vierelle ja jäimme ihailemaan maisemia.
''Uskomatonta'' sanoin hymyillen.
''Mä ajattelinkin, että ajattelisit noin'' Harry sanoi. ''Haluatko tonne ylös?'' hän kysyi ja osoitti London Eye:ta.
''Joo!'' vastasin innokkaana.
''Tuu perässä'' Harry sanoi, tarttui kädestäni ja lähti johtamaan minua sinne päin.

Kun pääsimme korkeimpaan kohtaan, seisoimme yhdessä ja katselimme henkeäsalpaavaa näkymää. 
''No, miltä näyttää?'' Harry kysyi.
''Henkeäsalpaavalta..'' sanoin. Tunsin Harryn lämpimän käden koskettavan omaani. Sähkö sisälläni virtasi ja tunsin perhosia taas vatsassani.
''Ootko valmis jatkamaan kierrostamme?'' Harry kysyi söpösti. Hymyilin hänelle.
''Toki'' vastasin vieläkin hymyillen. Hän kumartui hieman ja antoi pusun poskelleni.

*

Saimme lopetettua Lontoon kierroksemme. Kaikkialla oli upeaa, vaikka melkein kaikkialla oli myös faneja. Päätimme mennä jonnekkin syömään, koska oli jo myöhä, eikä Simonin jääkaapissa kuitenkaan olisi mitään - Harryn mukaan. Otimme taksin ja päädyimme Nandosiin. Nousimme taksista ulos ja Harry maksoi kuskille.
''En oo ikinä ennen ollut täällä'' sanoin Harrylle samalla kun hän ohjasi minua sisään.
''Ei se mitään'' Harry sanoi ja avasi oven minulle. ''Luulen, että pidät tästä'' hän sanoi kävellessään takanani. Vau, paikka tuoksuu ihanalta. 
''Pöytä kahdelle?'' jostain pompannut tarjoilija kysyi meiltä.
''Kyllä, kiitos'' Harry vastasi ystävällisesti, niinkuin tavallisestikin. Hän todella on herrasmies. Hymyilin tarjoilijalle ja yritin olla yhtä ystävällinen hänelle kuin Harry. Se ei tainnut toimia, koska hän mulkaisi minua inhottavasti. Mikä ihme kaikilla on minua vastaan? Ainiin, minähän olen 'tyttö, joka tappoi äitinsä'. Hienoa, ja minä vasta muutin tänne. Huhut liikkuvat nopeasti. Seurasimme tarjoilijaa pöytäämme ja hän antoi meille ruokalistat. Pian hän toi tilaamamme juomat ja jätti meidät tutkimaan ruokalistaa.

''Mä taidan ottaa vaan kanaa'' sanoin Harrylle. 
''Okei, mäkin tiedän jo mitä otan'' Harry sanoi ja heilutti tarjoilijalle kättään. Tilasin kanani ja Harry jotain, mistä en ollut varma mitä se oli, jotain jossa oli lihaa. Jäimme juttelemaan musiikista ja kaikesta ennenkuin ruokamme tuli. Juuri ruoan saapuessa Harryn puhelin soi. Hän vastasi siihen ja katsoin häntä uteliaana, samalla kun söin UPEAA kanaani.
''Me ollaan Nandosissa'' Harry sanoi puhelimeen.
''MITÄ?! Nandosissa ILMAN MUA?!?!'' henkilö huusi puhelimeen. Niall!
''Öhh, niin?'' Harry kysyi epävarmana. Jatkoin syömistäni ja pian Harry lopetti puhelun.
''Niall?'' kysyin.
''Jep'' hän naurahti. ''Niall sanoi, että jossen tuo hänelle täältä ruokaa mukanani, hän leikkaa kiharani nukkuessani'' hän nauroi. Hymyilin.
''En tiennyt että meidän pikku-irkussa on noin paljon raivoa!'' vitsailin.
''Vain, kun asia koskee ruokaa'' Harry naurahti. 
Saimme syötyä ja Harry tilasi Niallille jotain mukaan.

*

Saavuimme takaisin Simonin kartanolle ja heti kun pääsimme sisään, Niall oli meitä odottamassa. Hän juoksi meitä vastaan ja nappasi pussin Harryn käsistä.
''NANDOS!!!'' Niall huusi ja juoksi keittiöön.
''Ole hyvä!'' Harry huusi sarkastisesti.
''RUOKAAAAA'' oli Niallin ainoa vastaus. Nauroin Niallille, kun kävelimme Harryn kanssa olohuoneeseen. Keittiön kohdalla Simon käveli ohitsemme.
''Toivottavasti teillä oli kivaa. Ainiin, Harry, studio huomenna. Ja Carrie, olet tervetullut mukaamme'' hän sanoi. Harry nyökkäsi.
''Kiitos, mutta mä taidan jäädä purkamaan tavaroita'' sanoin Simonille.
''Okei. No, menen nukkumaan, hyvää yötä'' Simon sanoi ja käveli yläkertaan. Kävelimme Harryn kanssa myös portaita kohden, ohittaen olohuoneen.
''Iltaa kyyhkyläiset!'' Louis huusi sohvalta. Louis... 
Punastuin. Zayn, Louis ja Liam istuivat olohuoneessa ja katsoivat jonkinsortin toimintaelokuvaa.
''Hei mäkin haluan katsoa!'' Harry huudahti.
''Mä meen nukkumaan'' sanoin Harrylle ja lähdin portaita pitkin ylös. Harry otti kädestäni kiinni ja veti minut halaukseen.
''Nuku hyvin, ihana'' Harry sanoi ja päästi minut sitten pois.
''Tänään oli kivaa, hyvää yötä'' sanoin hänelle. Zayn, Liam ja Louis tuijottivat meitä sohvilta, joten vilkutin heille. ''Öitä teillekkin'' nauroin.
''Öitä Carrie!'' he huusivat kuorossa. Harry meni heidän kanssaan sohvalle ja he alkoivat heti kuiskimaan.

Kävelin ylös huoneeseeni. Avasin oveni ja huomasin muuttoväen laittaneen kaiken samanlailla kuin vanhassa huoneessani. Paitsi julisteitani. Menin huoneen sisälle ja suljin oven. Täysiä laatikoita riitti vielä ja musiikkijuttuni olivat alakerrassa. Ja tietenkin matkalaukkuni koneesta. Kävelin kylpyhuoneeseen, katsoin itseäni peilistä ja hymyilin tekohymyäni. Mutta jo minäkin näen, ettei ilo riitä silmiini asti. 
Päätin mennä suihkuun. Tutkiskelin käsivarsiani. Katsoin uudempia jälkiä ylempänä ja irvistin. Tiedän, että minulla on ihmisiä ympärillä, jotka välittää minusta, mutta sisälläni on tyhjää ja kuollutta. Ihankuin olisi huoneessa, jossa on paljon ihmisiä ja huutaisin, mutta kukaan ei kuule..