What could be worse #5

CARRIEN NÄKÖKULMA

Kun lähdimme hotellilta, huomasin, ettei paparazzeja tai faneja enää ollut ulkopuolella. Varmaan vain siksi, kun on niin myöhä.
''Täysikuu'' sanoin itselleni ja katselin taivaalle.
''Kaunista..'' Harry sanoi ja katsoi minuun. Hymyilin itsekseni, kun kävelimme hiljaisuudessa. Yhtäkkiä Harry kuitenkin rikkoi hiljaisuuden.
''Miten se.. tapahtui?'' hän kysyi hieman epävarmana. Nostin katseeni häneen. Hänen kiharansa kehystivät hänen kauniita kasvojaan ja heiluivat kevyesti tuulessa. En tiedä miksi, mutta minusta tuntui turvalliselta olla hänen seurassaan. Normaalisti olisin vaihtanut aihetta, mutta päätin kertoa hänelle.
''Karkasin ulos. Hän löysi minut eräistä bileistä. Matkalla kotiin valtava rekka törmäsi meihin'' sanoin kerraten yön tapahtumia päässäni. Harry nyökkäsi. Katsoin häneen ja odotin hänen vastaavan.
''Olen pahoillani'' hän sanoi.
''Ei se sun vika ole, mun vika se oli'' sanoi.
''Mitä?'' Harry kysyi ravistellen päätään. ''Ei, Carrie. Ei se ollut sun vika. Se oli onnettomuus'' Harry sanoi ja yritti saada minua ymmärtämään, ettei vika ollut minun. Pyörittelin silmiäni.
''Toki'' sanoin.

Hän pysähtyi ja kääntyi minuun.
''Kuuntele'' hän sanoi ja laittoi kätensä olkapäilleni. Nostin katseeni hänen ihanan vihreisiin silmiinsä.
''Sun ei pitäisi syyttää itseäs siitä mitä tapahtui'' hän sanoi. Jäimme seisomaan siihen ja tuijotimme toisiamme silmiin. Huomasin hänen sulkevan silmiään ja nojaavan kohti minua. Sydämeni tykytti ja tunsin perhosien villiintyvän mahassani. Nojasin häneen päin ja sitten tajusin mitä olin tekemässä. Käännyin nopeasti pois.
''Öm, kiitos'' sanoin ja punastuin täysin. Hän katsoi minuun kasvot täynnä hämmennystä, mutta se lähti nopeasti ja sitten hän hymyili.
''Ole hyvä''

Aloimme kävelemään takaisin hotellille päin. Hiljaisuus leijui ympärillämme, muttei sellainen kiusallinen hiljaisuus. Jotenkin tuntui, että Harryn lähellä oli tarkoitus olla, kuin kuuluisin siihen..
Pääsimme vihdoin hotellille ja pysähdyimme aulaan.
''Kiitos kun tulit, oli kivaa'' sanoin ja hymyilin hänelle.
''Ole hyvä ja niin oli'' Harry sanoi ja hymyili hymykuopat välkkyen.
Kävelimme hotellihuoneeseen ja näimme Lulun ja Niallin käpertyneenä yhdessä sohvalle. He nukkuivat.
''Ooii, he ovat niin söpöjä'' sanoin ja hymyilin leveästi.
''Niin ovat ja oon varma, että twiittaajat on samaa mieltä'' Harry sanoi, veti iphonensa taskustaan ja otti kuvan heistä. Nauroin Harryn tempulle ja ravistelin päätäni.
''Mikä on Lulun twitternimi?'' Harry kysyi ja näpytteli puhelintaan.
''@10_Lulu_10'' sanoin.
''Melkein sama kuin sulla. Nyt twiittaamaan'' hän nauroi. Otin puhelimeni myös esiin ja menin Harryn profiiliin.

@Harry_Styles: Twitpic, ''@NiallOfficial ja @10_Lulu_10 hotellin sohvalla, söpöjä, eikö?(; x''

Aloin vastaamaan Harryn twiittiin.

@10_Carrie_10: ''@Harry_Styles todellakin, niin söpö pari(:''

@Harry_Styles: ''@10_Carrie_10 en voi odottaa, että he heräävät ja katsovat ilmoituksensa ;)''

@10_Carrie_10: ''@Harry_Styles meidän pitäisi varmaan piiloutua, haha''

@Harry_Styles: ''@10_Carrie_10 hmmm. Oot oikeessa, meidän pikku Nialler on välillä pikku piru(; xx''

Luin Harryn twiitin ja pistin puhelimen sitten pois naureskellen twiitille.
''He tappavat meidät'' nauroin.
''Ei, jos taistelemme vastaan'' Harry vinkkasi. Yhtäkkiä Louis tuli huoneensa ovelle. 
''Jotkut yrittää nukkua, mutta te kaksi ootte LIIAN äänekkäitä! Kello on kohta yksi, MENKÄÄ NUKKUMAAN!'' hän huusi meille ärsyyntyneenä. Sitten Louis meni takaisin huoneeseensa, katsoimme Harryn kanssa toisiimme ja repesimme nauruun.
''Näitkö hänen kasvonsa?'' Harry sanoi nauraen ja piteli mahaansa. Nauroin kovempaa ja ravistelin päätäni.

Vihdoin saimme hillittyä itsemme ja lopetimme nauramisen.
''Hän on kyllä oikeassa, mun täytyy pakata huomenna ja on jo myöhä'' sanoin.
''Nuku hyvin, rakas, nähdään aamulla'' Harry sanoi ja käveli huoneeseensa.
''Öitä'' sanoin hänelle hymyillen ja menin omaan huoneeseeni.

Hups vielä lyhyempi ku edellinen... :D Seuraava on sit pidempi !!