What could be worse #6

CARRIEN NÄKÖKULMA

Heräsin siihen, kun Lulu huusi vieressäni.
''Ylös senkin laiskimus!!!'' hän huusi.
''Vihaan sua'' mumisin tyynyyni.
''Kuulin ton!!'' hän huusi ja veti peittoni pois. Kävin istumaan sängylle, vieläkin silmät kiinni.
''ÄH'' valitin. ''Missä piilolinssit?'' kysyin, vieläkin pitäen silmiäni kiinni.
''Tässä'' Lulu sanoi ja antoi käteeni piilolinssikotelon. Avasin silmäni ja kävelin peilin eteen laittamaan niitä. Asetin ne silmilleni ja taas se poltti.
''AU! Polttaa!!'' huusin tuskasta. Lulu purskahti nauruun. Huusin edelleen kun Niall ja Harry tulivat huoneeseeni.
''Mikä on??'' Niall kysyi Lululta.
''Hän tekee noin joka kerta kun laittaa piilolinssit silmiinsä'' Lulu sanoi ja kohautti olkapäitään.

Vihdoin polttelu loppui ja pyyhin vedet silmistäni. Näin Harryn seisovan huoneeni ovella virnistellen. Sitten tajusin, että minulla oli vain alusvaatteet ja toppi päälläni.
''Näyttää hyvältä'' Harry vinkkasi.
''ULOS!'' huusin ja työnsin Niallin ja Harryn ulos huoneesta. Suljin oven ja huokaisin.
''Harry tykkää susta'' Lulu sanoi ja hymyili kuin idiootti.
''Mitä? No ei todellakaan!'' sanoin ja punastuin hieman.
''Ooii, miten söpöä!'' Lulu sanoi hymyillen.
''Hiljaa!'' huusin hänelle. Nappasin pyyhkeen ja menin kylpyhuoneeseeni suihkuun. Puin ja meikkasin ja menin sitten olohuoneeseen.
''Valmiina pakkaamaan?'' kysyin Lululta, joka istui Niallin vieressä ruokapöydässä.
''Jep!'' hän sanoi innoissaan ja nousi pöydästä.
''Nähdään myöhemmin'' Niall sanoi Lululle.
''Moikka!'' Lulu hihkaisi takaisin.
''Pitäkää hauskaa!'' Louis huusi olohuoneesta.
''Nähdään!'' Zayn huusi. Vilkutin kaikille ja sitten lähdimme metsästämään taksia Lulun kanssa.

*

Kun pääsimme talollemme, huomasin, että Simon oli palkannut muuttajia avuksemme. Lulu meni minun huoneeseeni pakkaamaan ja minä musiikkihuoneeseeni. Yritin keskittyä tavaroiden pakkaamiseen, enkä siihen että muutan pian toiselle puolelle maailmaa.
Sain musiikkihuoneen vihdoin pakattua ja lähdin yläkertaan. Kävelin äidin makuuhuoneen ohi ja huomasin, että sängyllä oli kirje. Siinä oli minun nimeni ja se oli kirjoitettu.. äidin käsialalla. Istahdin sängyn laidalle ja avasin kirjeen tärisevin käsin. Olin hermostunut, mutta päätin lukea sen kuitenkin.

''Rakas Carrie,

Jos luet tätä, pelkään etten enää ole täällä sinun kanssasi. Sinä asut Simonin kanssa Lontoossa, tai ainakin olet nyt muuttamassa sinne. Hän on hyvä mies kultaseni, häneen voit luottaa. Mitä ikinä minulle onkaan tapahtunut, haluan sinun tietävän tämän. Vaikka mitä tapahtuisi, tulen aina rakastamaan sinua. Olet ehkä tehnyt huonoja valintoja ennen, mutta tiedän että sinusta kasvaa upea aikuinen nainen. Älä pelkää, et ole yksin. Muista se. Ainiin, Nutella on mikron yläpuolella olevassa kaapissa. Asiat ovat varmasti vaikeita nyt, mutta lupaa minulle yksi asia. Älä ikinä luovu musiikista, Carrie. Musiikki on osa sinua. Pysy rehellisenä itsellesi, kulta. Toivoisin, että olisin siellä näkemässä, kun sinä rakastut ja menet naimisiin. Mies, johon rakastut, tulee olemaan onnekas, olet niin erityinen. Olen aina mukana sydämmessäsi.

Rakkaudella,

~Äiti

P.S Olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, suukkoja!''

Tiputin kirjeen lattialle, laitoin käteni suuni eteen ja aloin itkeä hysteerisesti. Jalkani pettivät, tipuin lattialle. Halasin jalkojani rintaani vasten ja itkin. Sydämeni tuntui täysin tyhjältä, eikä mikään ikinä korvaisi sitä.

Yhtäkkiä Lulu tuli sisään.
''Hei, mä oon jo valmis-'' sitten hän katsoi minuun. ''Mikä on?!'' hän huudahti ja tuli lattialle viereeni. Osoitin kirjettä ja purin huultani. Hän otti kirjeen lattialta ja alkoi lukemaan sitä. Huomasin, että häneltä vierähti muutama kyynel. Hän laski kirjeen lattialle ja halasi minua.
''Kaikki tulee olemaan hyvin, sä selviät tästä'' Lulu sanoi ja yritti lohduttaa minua. Mutta mitä jos en? Ajattelin itsekseni.

*

Saavuimme takaisin hotellille. Menin suoraan huoneeseeni yksin kirjeen kanssa. En sanonut kellekkään mitään. Kuulin Lulun sanovan jäähyväisiä pojille, ennenkuin lähti kotiinsa. Suljin oven ja menin sängylleni istumaan. Tuijotin kirjettä ja otin laukustani veitsen. Lähdin sen kanssa kylpyhuoneeseen ja lukitsin oven.
Menin istumaan lattialle lavuaaria vastapäätä. Yritin hengittää pari kertaa syvään, mutta se ei onnistunut minun itkiessä niin paljon. Sydämeeni sattuu, niin paljon. Nostin hihaani ja vein veistä kohdissa, joita ihmiset eivät näkisi. Katsoin, kun ne kohdat muuttuivat täysin punaisiksi verestä. Jotenkin tuntui paremmalta, kun sisällä ollut kipu tuli ulos. Tein vielä muutaman viillon, sitten en pystynyt enää. Laskin veitsen maahan ja pyyhin verta vessapaperilla. Verenvuoto tyrehtyi pian, nappasin veitsen maasta ja menin takaisin huoneeseeni. Laitoin veitsen takaisin laukkuuni ja pitkähihaisen paidan päälleni. Kömmin sänkyyni ja nukahdin melkein heti.

*

Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun Harry ravisteli minua.
''Mitä?'' kysyin häneltä väsyneenä. 
''Lento Lontooseen lähtee kolmen tunnin päästä'' Harry sanoi. Istuin sängylle ja avasin silmäni.
''En nää mitään.. Annatko piilolinssini?'' kysyin ja osoitin kaappiin, johon ne viimeksi jätin.
''Ai, toki'' hän sanoi ja ojensi laatikon minulle. Nousin ylös ja menin peilin eteen. Laitoin ne nopeasti, en halunnut samanlaista polttelua niinkuin eilen.
''Huh, ei sattunut yhtä paljon kuin eilen'' Harry nauroi.
''Mikä siinä on hauskaa, että huudan kivusta?'' kysyin naurahtaen.
''No, olihan se hassun näköistä'' Harry vinkkasi.
''Hiljaa'' mulkaisin häntä leikillä.
''Sori'' hän nauroi.
''Kuitenkin, mun pitäis vaihtaa vaatteet, että lähe jo'' sanoin hänelle. Harry huokaisi ja lähti huoneestani laittaen oven kiinni perässään.

Ja kyllä, tottakai katsoin hänen takamustaan (joka on muuten hemmetin hyvä) kun hän lähti. 
Kävin nopeasti suihkussa ja valmistauduin. Nappasin laukkuni, kännykkäni ja matkalaukut ja menin olohuoneeseen, jossa pojat ja Simon odottivatkin jo matkalaukkujensa kanssa.
''Valmiina lähtemään Lontooseen?'' Simon kysyi iloisena.
''Toki, kuka nyt ei nauttisi aikaerosta perillä?'' naurahdin sarkastisena.
''Upea asenne!'' Louis huudahti naurahtaen.
''No, sitten mennään'' Liam sanoi ja lähdimme kaikki seuraamaan häntä autolle päin, samalla kun henkivartijat turvasivat selustaamme.

*

Lentokentällä odotimme tunnin ennenkuin pääsimme koneeseen. Vihdoin lentomme kuulutettiin ja kaikkien tarkastusten jälkeen istuin omalla paikallani vihdoin. Istuin Louisin ja Harryn vieressä ja katsoin heidän hassutteluaan sivusta. Aloin miettimään kuinka pitkä lento olisi, joten tungin kuulokkeet korviini ja suljin silmäni. Luoja, vihaan lentämistä.