What could be worse #2

CARRIEN NÄKÖKULMA

Heräsin, kun joku tönäisi minua hieman kylkeen. Avasin silmäni vaivalloisesti.
''Meidän täytyy olla testamentin luennossa puolen tunnin päästä'' Simon sanoi. Nyökkäsin hiljaa ja kömmin äidin sängystä pois. Vaihdoin vaatteeni ja siistin itseni nopeasti. Katsoin kelloa, en haluaisi olla myöhässä. Nappasin puhelimeni ja menin alakertaan. Simon odotti minua jo. 
''Onko nälkä?'' hän kysyi.
''Ei, syön myöhemmin'' sanoin hiljaa ja lähdin kohti ulko-ovea.
''Okei, sitten mennään''

Automatka oli hiljainen. Ajattelin itsekseni, että nyt on enää kaksi päivää hautajaisiin. Minä luultavasti tulen asumaan Simonin kanssa niiden jälkeen.
Pääsimme jonkinlaisen toimistotalon pihaan. Kun kävelimme sisään, tunsin toivontunteen häviävän. Tämä oli viimeinen todiste siitä, että äiti on todella kuollut. 
Istuin Simonin viereiselle tuolille, todella suuren pöydän ääreen. Mies pöydän takana piteli äidin testamenttia isoissa käsissään. Miehellä oli puku ja hienosti laitetut hiukset.
Miksi äidillä oli testamentti jo 43-vuotiaana? Ajattelin sitä hetken, ennenkuin mies alkoi lukemaan paperia. En edes tiennyt hänen ikinä kirjoittaneen sellaista. Epäreilua.
Mies luki paperia eteenpäin, samalla minä kuuntelin ja ajattelin, että tulen asumaan Simonin kanssa nyt. Joka aksentista päätellen asuu Englannissa. Ja tietääkseni Simon oli minun lisäkseni äidin ainoa sukulainen jäljellä. Yritin olla kuuntelematta, sillä sanat tappoivat minua sisältä. Äidin pitäisi olla täällä vielä.

*

Ulos päästyämme tunsin puhelimeni tärähtelevän taskussani. Istuimme autoon ja otin sen esiin. 16 vastaamatonta puhelua ja 32 viestiä. Joka ei ole paljon, ottaen huomioon sen, että olin sairaalassa 2 kuukautta. 10/16 puhelusta oli Lululta ja niin myös 23/32 viestistä. Laitoin puhelimeni takaisin, mutta pian se tärisi taas. Avasin viestin joka siihen tuli.
''Oletko nyt iloinen, kun tapoit oman äitisi? Itsekäs paska'' Bonnielta. Sanat sattuivat, mutta tiesin niiden olevan totta. Poistin loput viestit ja soitin puhelinyhtiölle, että vaihtaa numeroni. Heti sen jälkeen laitoin Lululle uuden numeroni ja kerroin Simonille sen myös.
''Laita vain se puhelimeeni, en voi nyt kun ajan'' hän sanoi.
Otin esiin hänen mustan iPhonensa ja lisäsin uuden numeron. Laskin puhelimen takaisin, enempää sitä ihmettelemättä.
Sitten poistin Facebook-appini ja sammutin puhelimeni.

''Minne me mennään?'' kysyin Simonilta tajutessani, että olimme ajaneet jo jonkin aikaa.
''Olen yötä hotellissa, ajattelin että haluat tulla sinne. Ei tarvitsisi olla yksin'' hän vastasi.
''Okei'' myönnyin. Ei minua olisi haitannut olla yksin. Mutta ymmärrän Simonia, hän haluaa huolehtia.
Pysähdyimme hotellille ja siellä oli taas paparazzeja. Ehkä Simon on joku tunnettu näyttelijä. En tiedä, mutta outoa tämä on. Seurasin Simonia väkijoukon läpi, samalla kun hän ystävällisesti pyysi ihmisiä väistymään. Sitten tuli vartija ja alkoi pitelemään ihmisiä pois tieltä.
Pääsimme vihdoin hotellin sisälle ja menimme suoraan hissiin. Simon painoi nappia 12 ja pian olimmekin jo ylimmässä kerroksessa. Ovet aukesivat ja tulimme suureen huoneeseen. Kävelin sisään ja huomasin, että lattioita peittivät miesten vaatteet. 
''Tässä sviitissä on seitsemän huonetta'' kuulin Simonin sanovan ja samalla hän ohjasti minut tyhjään huoneeseen. En ymmärtänyt, miksi piti olla niin monta huonetta, jos meitä asuu täällä vain kaksi. Tottakai vaatteet lattialla olivat hänen vaatteitaan. Mutta miksi niitä oli niin paljon? Kaikenlaisia kysymyksiä juoksi ympäri päätäni.

''Käskin heitä tuomaan tavaroitasi kotoasi, vaatteita ja sellaista'' Simon kertoi ja näytti neljää täyttä matkalaukkua.
''Ketkä 'he'?'' kysyin täysin hämmentyneenä.
''Näet pian'' hän sanoi ja lähti huoneesta. Simon on niin.. hämärä. Vannon, että hän piilottelee minulta jotain. 
Päätin alkaa katsoman, mitä 'he' olivat minulle tuoneet. Avasin yhden matkalaukun ja otin sieltä pyjaman ja alusvaatteet.
Sitten syliini tippui iPhone. Hetkinen, eihän minulla edes ole iPhonea! Pidin puhelinta hetken käsissäni ja päätin sitten selvittää kenen se on. Painoin nappia keskellä ja näytölle ilmestyi video. Painoin play.

Katsoin näyttöä kummastuneena, kun video alkoi pyöriä. Joku piteli kännykkää ja käveli huoneeseeni. 
''Niall, tämä taitaa olla hänen huoneensa!'' brittiaksennti huusi. Voi. Luoja. One... Direction? Nyt kaikki alkoi selviämään päässäni.
''Simon siis sanoi, että meidän pitää pakata jotain kamoja mukaan?'' Louis kysyi ja tuli näytölle. Yhtäkkiä Zayn tuli näytölle raahaten kahta matkalaukkua. Ja Niall ja Liam perässä. Harry siis kuvaa tätä?
''Niin, mutta mitä meidän pitää pakata?'' Harry kysyi Louisilta.
''Ehkä me saadaan tietää se..'' Niall sanoi kohauttaen olkapäitään. Harry taisi kuvata sängyltäni, samalla kun muut tonkivat kaappeja, laatikoita ja kylpyhuonetta. Katsoin kun Zayn meni yhdelle kaapeistani. Kaapin välistä roikkuivat rintaliivini. Voi. Ei.
Zayn heitti ne Harrylle ja huusi; ''Katos tätä, Harry!'' ja nauroi. Harrykin nauroi ja sitten Louis otti liivit Harryn päästä pois ja laittoi ne itselleen. Louis alkoi tanssimaan ja laulamaan jotenkin näin; ''Katsokaa, olen nainen! Ooh, olen nainen!'' tietenkin tyttöjen äänellä. Niall nauroi lattialla ja piteli mahaansa, Zayn korjaili hiuksiaan peilin edessä. Yhtäkkiä Liam ilmestyi jostain matkalaukun kanssa ja näki mitä pojat tekivät. Liam löi Louisia päähän vihaisesti.
''Ota ne pois!'' hän huudahti ja pyöritteli silmiään. Vihdoin joku jolla on järkeä! Louis näytti kieltä ja kamera kääntyi Harryyn, joka vilkutti kameralle ja huikkasi ''Moikka!'' hymyillen.

Mitä juuri näin? Silmäni laajenivat häpeästä, miten jotkut voivat olla noin idiootteja?! Ensinnäkin, kuka tekee noin? Toiseksi, kuka tekee noin JA kuvaa sen?! Ärsyttävää. Kävelin ulos huoneestani pidellen iphonea kädessäni.
Olohuoneessa viisi poikaa selittelivät Simonille Harryn puhelimen hukkumista. He eivät huomanneet kun menin sinne.
''Rauhoittukaa! Harry, missä näit sen viimeksi?'' Simon kysyi.
''Mä taidan tietää'' sanoin selvästi vihaisena ja kaikki kääntyivät minuun.
''Moi!'' Louis huudahti pirteästi. Mulkaisin häntä ja näytin puhelinta. Video oli siinä auki ja hymyt hyytyivät kun pojat tajusivat puhelimen olevan Harryn. Kävelin vihaisesti Harryn luo ja asetin sen hänen käsiinsä. Kävelin heti pois takaisin omaan huoneeseeni ja paiskasin oven perässäni kiinni.