EFFIEN NÄKÖKULMA
Keskiviikko tuli äkkiä, enkä ollut puhunut Marcelille paljoa. Tekstasin ja soittelin hänelle aina välillä, mutta hän ei oikein ollut innoissaan vastaamassa niihin. Mutten ole miettinyt sitä paljoa. Hänellä on elämä, minulla on elämä, hän on kiireinen ja aikaa hänellä ei minulle ainakaan ole, joten ei kai minun täydy mistään huolestua. Kuulin koputuksen ovelta, juoksin alas ja näin Lean oven ulkopuolella.
''Viimeisestä on ollut jo jonkin aikaa..'' hän sanoi hieman jäätyneenä.
''Ei kauaa..''
''Mutta liian kauan.''
''Lea, sä oot täällä nyt ja pitkä aika alkaa vasta kun sä lähdet.'' vinkkasin ja lähdin yläkertaan. Kun olimme huoneessani, Lea otti kitaransa esiin minun napatessa omani. Istuimme sängylleni ja harjoittelimme muutamia nuotteja. Sitten avasin vihkon, jossa oli biisejä.
''Ajattelin, että voitais laulaa Kiss Me. Se on yksi uusimmistamme, joten me ollaan harjoteltu sitä paljon, muttei harjoitus pahaa tee.'' Lea sanoi hymyillen.
''Tottakai.'' sanoin nyökäten.
Lea ja minä kirjoitimme sen, koska pidimme molemmat eräistä ja yleensä kirjoitimmekin biisejä tunteistamme, ajatuksistamme ja huolista. Ihan mistä vaan mikä tulee mieleen tai vaikeista asioista. Niistä on biisimme tehty. Harjoittelimme noin tunnin ja päätimme sitten katsoa leffan.
''Mä haluun poppareita.''
''No nosta sitten sun laiska takapuoles ja tee niitä!'' virnuilin.
''Ei mun koti, enkä mä ees tiedä missä kaikki tavarat on!''
''Tää on sun toinen kotis, älä valehtele mulle.''
''Effie, jooko?'' hän sanoi ja rypisti otsaansa.
Pyörittelin silmiäni ja nappasin puhelimen ennen huoneesta lähtemistä. Joudun raatamaan aina tuon neidin eteen.
Kun olimme 14, menimme eräisiin joulujuhliin, jonne hän toi keksejä. Jotka oli tehnyt itse. Kukaan ei syönyt niitä, joten hän pakotti minut menemään keksejen kanssa ympäri ihmisiä ja pakottamaan heitä ottamaan kaksi. Loppuillasta puolet ihmisistä lähti kotiin, koska he sairastuivat.
Toinen kerta oli, kun olimme ostarilla ja hän sanoi, että olisi hauskaa hypätä vesilähteeseen, joka on keskellä ostaria. Kiireisin paikka, sillä kaikki suositut kaupat ovat siellä. Ostaripoliisi tuli ja kysyi selitystä miksi hän ui vesilähteessä ja tottakai minä keksin maailman typerimmän asian sanoa.
''Hän sai juuri viisaudenhampaansa, joten hän on vähän.. Tiedäthän..'' sanoin silloin osoittaen Leaa ja hammaslääkärin klinikkaa vesilähdettä vastapäätä. Hän käski minua saamaan hänet sieltä pois ja soitti hänen vanhemmilleen. Kun pääsimme heidän taloonsa, he vain nauroivat ja antoivat ylävitoset meille. Haluan hänen vanhempansa nyt vielä enemmän, kun puhuin tästä.
Kun popparit olivat vihdoin valmiita, laitoin ne isoon kulhoon ja lähdin portaita ylös. Olin portaiden puolessa välissä, kun puhelimeni soi taskussani. Otin sen esiin ja näin tuntemattoman numeron soittavan.
''Haloo?'' vastasin.
''Effie. Sä tunnet mut aika hyvin. Viime kerran kun oltiin yhdessä, sä sanoit että vihaat mua, etkä halua enää ikinä nähdä mua. No, se asia muuttuu.''
Stan.
''Mitä sä haluat multa?'' tuhahdin ja tiukensin otettani kulhosta.
''Haluan, että oot mun tyttöystävä.''
Taas hän tekee tätä. Hänen täytyy ymmärtää, etten missään nimessä halua olla hänen tyttöystävänsä enää. Kerron tätä hänelle usein, eikä hän tunnu ymmärtävän kielteistä vastausta.
''Kuinka monta kertaa mun on sanottava sulle, etten ikinä oo enää sun tyttöystäväs?''
''Me molemmat tiedetään, että mulla on tapana saada mitä haluan. Tiedän myös, että kieltäytyisit, joten mulla on uhkaus sulle.''
Purin huultani ja katsoin porrasta ravistellen päätäni.
''Seuraavaks kahdeks viikoks mä jätän sut rauhaan. Mutta älä luule, että tää olis jotenkin helppoa. Niiden kahden viikon aikana sun on mietittävä kahta asiaa: olemista mun tyttöystävänä ja onnellisuutta. Oon jo saanu ihmisiä vahtimaan sua. Kun ne kaksi viikkoa on ohi, sä suostut olemaan taas mun. Jos et, käsken kaikkia ketä tunnen tekemään sun elämästä helvettiä ja he eivät pelkää tappaa sua.''
Vartaloni meni tunnottomaksi, kyyneleet levisivät poskilleni ja käteni tärisivät. Lopetin puhelun hiljaa ja laitoin kännykkäni takaisin taskuuni. Mitä minä teen? En halua seurustella Stanin kanssa enää ikinä. Hän saa elämäni repeilemään. Sitten aloin ajattelemaan. Ehkä hän soitti Marcelille / Harrylle ja sanoi saman asian, paitsi että jos hän puhuu, tulee lähelleni tai tekee pienenkin liikkeen minua kohtaan, hänelle tapahtuu jotain.
Aloin pyyhkiä kyyneleitäni poskiltani, menin huoneeseeni ja laitoin popparit sängylleni.
''Meidän pitää lähteä parin tunnin päästä.'' Lea sanoi ja tökkäsi minua. Nyökkäsin, nousin ylös, laitoin pillifarkut jalkoihini ja löysän paidan päälleni. Menin sitten kylpyhuoneeseen, tuijotin hetken itseäni peilistä ja laitoin hieman puuteria ja ripsiväriä. Pesin sitten hampaani ja harjasin hiukseni.
''Näytät kivalta.'' Lea sanoi ja katsoi sitten takaisin telkkariin.
''Kiitti.''
''Lähdetäänkö jo? Mehän voidaan vaikka hengailla siellä tai jotain.''
''Joo, mennään vaan.''
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Automatkalla juttelimme ja kuuntelimme musiikkia.
''Lea, Effie!'' Geoff sanoi kävellessään meitä kohti hymyillen.
Geoff on työskennellyt täällä siitä asti kun me löysimme tämän paikan, joten hän tuntee meidät aika hyvin. Hän on vain muutaman vuoden vanhempi, joten se yhteytemme ei ole outoa.
''Siitä on niin kauan kun viimeksi näin teidät.''
''Me ollaan oltu aika kiireisiä. Koulu loppu just eikä meillä oo ollu aikaa tulla tänne.'' Lea sanoi ja hymyili lämpimästi.
''No menkää vaan istumaan niin mä tuun teidän luo kohta.'' Geoff sanoi ennen kuin käveli pois.
Menimme kuppilan takaosaan pöydän ääreen. Rakastamme sitä pöytää. Siinä voimme keskustella ilman että kukaan kuulee ja lava on täydellisessä kulmassa, jotta sinne näkee hyvin.
''Täällä on aika täyttä.'' Lea sanoi ja katseli ympärilleen.
Hän on oikeassa. On täällä ainakin 30 henkilöä.
Kun kävimme täällä silloin aikaisemmin, olimme onnekkaita jos täällä oli edes 10 ihmistä.
''Tässäpä neidit, niinkuin yleensä.'' Geoff sanoi ja antoi kaksi kaakaota eteemme.
''Kiitos, Geoff.'' sanoimme Lean kanssa yhtä aikaa, joka sai kaikki kolme nauramaan.
''Teidän on pare esiintyä tänään, koska siitä on niin pitkä aika!'' hän sanoi huokaisten ja nojasi pöytään.
''Siksi me itse asiassa tänne tultiinkin. Me haluttiinkin esiintyä ja taidettiin tulla oikeaan aikaan, koska täällä on niin täyttä.'' sanoin ja katselin taas ympäri kuppilaa.
''Tästä paikasta on tullut semisuosittu, joten täällä on varmaan hauskaa esiintyä. Kun olette valmiita, saatte alottaa.'' hän sanoi ja puristi molempia hellästi olkapäistä.
Nyökkäsimme ja katsoimme Lean kanssa toisiamme. Tällaisesta on niin kauan ja tästä me nautimme.
Saimme kaakaomme juotua ja lähdimme hitaasti lavaa kohti. Geoff juoksi edestämme ja hyppäsi lavalle.
''Saisinko kaikkien huomion? Meillä on tänään kaksi esiintyjää täällä ja oon varma, että he molemmat sulattaa sydämenne laulullaan! Luottakaa muhun, oon kokenut sen.'' hän kuulutti ja vinkkasi meille.
''Joten antakaas kuuluvat aplodit Lealle ja Effielle!'' Geoff sanoi mikrofoniin ja taputti.
Nousimme lavalle ja otimme kitaramme esiin. Laitoimme jakkaramme ja mikkimme oikeisiin kohtiin ja selvensimme kurkkujamme.
''Niin, Effie ja mä ollaan harjoteltu uutta biisiä ja tää on eka kerta kun sen esitämme. Toivottavasti tykkäätte.'' Lea sanoi ja hymyili yleisölle.
''Biisin nimi on 'Kiss me' ja mäkin toivon, että tykkäätte!'' sanoin hymyillen ja aloin soittaa nuotteja.
Tulimme aina tänne ennen, kun meillä ei ollut omia kitaroitamme. Sormeni löysivät hienosti oikeille paikoille.
'Settle down with me
Cover me up
Cuddle me in
Lie down with me
And hold me in your arm
And your heart's against my chest, your lips pressed to my neck
I'm falling for your eyes, but they don't know me yet
And with a feeling I'll forget, I'm in love now'
Lea aloitti kauniilla äänellään. Hänen äänensä saa ihoni kananlihalle.
'Kiss me like you wanna be loved
You wanna be loved
You wanna be loved
This feels like falling in love
Falling in love
We're falling in love'
Molemmat, minä ja Lea, lauloimme kertosäkeen. Minulle on kerrottu, että minulla on hyvä ääni, mutten uskonut sitä ennen kuin minä ja Lea aloimme laulaa yhdessä.
'Settle down with me
And I'll be your safety
You'll be my lady
I was made to keep your body warm
But I'm cold as the wind blows so hold me in your arms
Oh no
My heart's against your chest, your lips pressed to my neck
I'm falling for your eyes, but they don't know me yet
And with this feeling I'll forget, I'm in love now'
Marcelin kasvot ilmestyivät mieleeni kun lauloin. Hän sanoi minulle pitävänsä minut turvassa ja että olisi minun pelastajani. Hänen silmänsä ovat täydelliset. Hän aina suuteli kaulaani ja niskaani, koska tietää niiden olevan heikko kohtani.
'Kiss me like you wanna be loved
You wanna be loved
You wanna be loved
This feels like falling in love
Falling in love
We're falling in love'
'Yeah I've been feeling everything
From hate to love
From love to lust
From lust to trust
I guess that's how I know you
So I hold you close to help you give it up'
'So kiss me like you wanna be loved
You wanna be loved
You wanna be loved
This feels like falling in love
Falling in love
We're falling in love'
'Kiss me like you wanna be loved
You wanna be loved
You wanna be loved
This feels like falling in love
Falling in love
We're falling in love'
Saimme biisin laulettua ja yleisö alkoi hurraamaan ja taputtamaan.
''Kiitos!'' molemmat minä ja Lea huusimme ja lähdimme takaisin pöytäämme. Istuimme ja hymyilimme toisillemme vetäen ylävitoset.
''Saanko ottaa kuvan teidän kanssa? Tiedän, että teistä tulee vielä kuuluisia ja haluan, että oon ollu teidän kanssa alusta asti.'' nuorempi tyttö kysyi ja otti puhelintaan taskustaan.
Katsoimme Lean kanssa toisiamme ja hymyilimme. Joku todella haluaisi ottaa kuvan meidän kanssa. Ei kukaan ikinä ollut sitä kysynyt. Ennen kun kävimme täällä, melkein kukaan ei edes vaivautunut taputtamaan.
''Tottakai.'' sanoin nousten ylös ja Geoff tuli juuri sopivasti.
''Otatko meistä kuvan?'' tyttö kysyi hymyillen ja antoi puhelimensa Geoffille. Hän nyökkäsi ja menimme tytön sivuille. Hymyilimme ja kamera välähti.
''No mikäs sun nimi on?'' Lea kysyi.
''Ella.''
''No, Ella, oli kiva kun nautit meidän esityksestä!'' Lea sanoi hymyillen.
''Otin videota.'' Ella sanoi ja stoppasi hetkeksi ennen kuin taas alkoi puhumaan. ''Niin siis jos se on teille okei. Haluaisin laittaa sen nettiin ja näyttää kavereille. Mutta voin poistaa sen, jossette halua kenenkään näkevän sitä.''
''Ei se haittaa. Kyllä se käy.'' sanoin hymyillen ja menin istumaan pöytäämme. Ella nyökkäsi ja meni istumaan takaisin ystäviensä pöytään.
''Olipa outoa.'' Lea sanoi virnistäen.
''Mutta sä rakastit sitä.'' vinkkasin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''No, miten asiat on Marcelin kanssa?'' Lea sanoi kääntyen minua kohti, vaikkei nääkkään minua. Aina kun meidän pitäisi mennä nukkumaan, hän alkaa kysyä kysymyksiä.
''Ihan hyvin, kai. Ei me oikein olla tällä viikolla puhuttu, hän on ollut kiireinen.''
''Ootko varma? Oot ollu jotenkin allapäin lähiaikoina. Ja koska oon sun paras kaveri, tiiän millon sä oot maassa, älä yritä kieltää sitä.''
''Oikeesti, Lea? Kaikki on kunnossa. En oo vaan nukkunut kovin hyvin. Voidaanko nyt vaan nukkua?''
''Okei okei.'' hän huokaisi.
Meni kymmenisen minuuttia ja hän kääntyi taas puoleeni.
''Kerro sitten kun oot valmis.''
Huokaisin hänelle ja suljin silmäni. Haluaisin kertoa hänelle, mutten voi. Kuvitelkaa nyt, miten hän reagoisi siihen, että Stan voisi tappaa minut. En voi kertoa, enkä kerrokkaan. Vihdoinkin silmäni alkavat painaa ja vartaloni rentoutua. Aloin tehdä sitä mitä rakastan.
Nukkumista.
Huuui tästäki on aika pitkä aika ku kirjottelin ja tästähän tuli ihan semipitkäki! :)
Äääh tää on ihana jatkoo nopee!? :D
VastaaPoistajooh mä yritän! :)
Poista