Kiss me OSA 1

Sori, en jaksanu tehä 'millanen tarina'-osioo :D Mutta siis tää on Zouis-tarina ;) En oo kai ennen tehnykkää tämmöstä bromance-tarinaa. :) Ja kiitos kaikille ihanille, joille tää tarinanvaihdos oli okei! :)

ZAYNIN NÄKÖKULMA

Otin mikrofonin käteeni, oli viimeisen biisin aika. Sydämeni tykytti innostuksesta. Fanit huusivat. Yleisön energia tarttui minuun. Kun lauloimme yhdessä, se teki minut onnelliseksi. Me olemme One Direction. En pystynyt uskoa tätä vieläkään. Minä, Zayn Malik, saan laulaa maailmalle. Tunsin sydämeni pakahtuvan, olin onneni kukkuloilla. Minulla ei ollut hajuakaan, että kaikki muuttuisi. Kaikki. Asiat olivat menossa hullummiksi, kuin ne ikinä olivat olleet. 

Yleisö mylvi kuin ukkonen ja kiljuivat. Kumarsimme ja lähdimme lavalta. Minussa virtasi adrenaali, joten jouduin ravistamaan päätäni välillä. Niall hyppi ja hänen hiuksensa lensivät kauniisti aina kun hän oli ilmassa. 

''Näitkö meidät äsken tuolla?!'' hän kysyi ja hyppi ja nyki Liamin hihaa. Liam ei ollut yhtä innoissaan kuin Niall. Se on varmaan sen takia, että Niall on niin pieni ja Liam on isompi. Niall on kuin pikkuveli bändissä, hänellä on aina energiaa. Hän on kuin valopallo, aina pomppimassa ympärillä. Se on kyllä ihan mukavaa, en vain ikinä sano sitä hänelle. Toki olemme parhaita kavereita ja niin, mutta hän alkaisi vain kiusata minua siitä. Joten pidän suuni kiinni.

''Kyllä, Nialler, olin siellä.'' Liam sanoi Niallille. Pyörittelin silmiäni, miksei hän voinut antaa lapsen olla iloinen?

''Äh, ihan sama. Zayn!'' Niall huusi. Katsoin häneen ja hymyilin hieman. ''Eikö me oltukin mahtavia? Kuulitko kun fanit huusivat?'' hän kysyi innokkaana. Nyökkäilin innokkaasti.

''Kaikki mitä kuulin oli 'Harry, Harry, Harry!', en edes kuullut omaa lauluani.'' Harry sanoi tökäten minua hellästi ja laittoi hiuksiaan taakse. ''Äh, älä oo vihanen siitä että tytöt tykkää musta.'' 

''Senkin flirttailija!'' Louis huudahti. 

Istuin sohvalle ja katsoin itseäni peilistä, joka oli sohvan edessä. Näytin tänään hyvältä ja lauloin hyvin. Hitto, olin- Kyllä mä olen mahtava. Nyökkäsin ja hymyilin itselleni.

''Eikä-'' Louis sanoi katsoessaan minuun. ''Zayn täällä tsekkailee taas itseään! HYÖKÄTKÄÄ!!'' Louis huudahti ennenkuin hyppäsi päälleni, jonka seurauksena kaaduimme molemmat lattialle. Työnsin hänen naamansa pois omastani. Nousin ylös paetakseni, mutta hän otti housuni lahkeesta kiinni. 

''Hei, lopeta!'' nauroin kun yritin ravistella itseäni hänen otteestaan irti.

''Vas happenin?'' kysyin ja Louis ja Niall alkoivat heti nauraa. Liam ei kai huomioinut meitä ja Harry nauroi meille vieressä.

''Niall, auta!'' kutsuin häntä apuun. Niall nyökkäsi.

''Apua!'' hän sanoi kaukaisella äänellä.

''Kuulitko tota?!'' Louis kysyi sankari-äänellään.

''Apua, auttakaa!'' Niall aneli. Näytin hänelle peukkua.

''Ei hätää!'' Louis huudahti ja päästi irti jalastani. ''Supermies on täällä!'' 

Louis kiisi käytävälle, mutta pysähtyi pian. ''Odottakaas.'' hän sanoi ja kääntyi takaisin meihin päin. ''Mulla ei oo supermies-paitaa. Noh..''

Niall kaatui lattialle nauramaan ja näin jopa Liamin yrittävän piilottaa hymyään. En tiedä miksi hän käyttäytyy kuin joku vanhus. Louis on vanhin ja käyttäytyy silti kuin 7-vuotias. Niall ja Louis hymyilevät aina ja tekevät noloista tilanteista hauskoja. Louisilla on charmia, joka saa kaikki tykkäämään hänestä. Riittää jo tuosta porkkanamiehestä.

Tunsin, että hiukseni olivat menneet lyttyyn hyökkäyksestä ja huokaisin kovaa. 

''Älä huoli! Supermies auttaa!'' Louis huusi ja nappasi ison purkin hiusgeeliä.

''Hei oikeesti, Louis, älä tuhlaa sitä!'' anelin ja hän tunki sitä naamaani. Työnsin hänet pois ja yritin näyttää vakavalta.

''Mä oon vaan ystävällinen!'' hän sanoi ja heitti omiin hiuksiinsa geeliä, jotta ne sojottaisivat samoin kuin minulla. ''Mä oon Bradfordin paha poika! Jou!'' hän sanoi ja yritti imitoida minua. Kaikki repesivät nauruun. Niall oli vieläkin lattialle nauramassa kippurassa. Hän sai minut ärsyyntyneeksi, eikö hän olekaan puolellani? Hän vaihtoi minut johonkin superporkkanaan.

''Turpa kiinni, menninkäinen!'' sanoin ja heitin häntä päin pyyhkeen, mutta se sai hänet vain nauramaan enemmän.

''Mä.. oon.. Bradfordin.. paha.. poika.. Jou!'' Niall yritti sanoa naurunsa läpi. Jopa Liam nauroi. Mahtavaa, niin mahtavaa.

''Älä oo tollanen, rakkauspakkaus.'' Louis sanoi ja laittoi kätensä poskilleni. Hän pussasi poskeani ja näytti tyytyväiseltä itseensä. ''Mä rakastan sua silti, vaikka olisit ruma!'' Minä? Ruma? Hän ei voi olla tosissaan! Minä olen kaukana rumuudesta, katsokaa nyt. Pyörittelin silmiäni taas. Ihan sama. Kun pojat vihdoin rauhoittuvat, Liam nousi ylös venytellen.

''Meidän pitää lähteä kohta.'' hän sanoi. Hänellä on vaikein työ, hän joutuu vahtia meitä ja saada meidät keskittymään. Ihmettelen, että hän voi tehdä sitä joka päivä. Annan hänelle siitä papukaijamerkin, itse olisin tappanut jo nämä, jos olisin hän. Varsinkin Louisin! En halunnut mennä haastatteluun, olin takahuoneessa istumassa sohvalla. Se vasta on elämää.

''Liam-'' Louis sanoi ja meni hänen viereensä. Liam ei katsonut häneen kirjastaan.

''Niin, Lou?'' hän kysyi kuin isä konsanaan. No, hänhän on Daddy Directioner.

''Milloin se haastattelu tarkalleen on?'' 

''Parin tunnin päästä, plus automatka. Miks?'' hän kysyi ja katsoi Louisia.

''Emmä tiedä, kunhan kysyin.'' 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pääsimme vihdoin autoon ja Louis tuli viereeni istumaan. Nojasin päätäni ikkunaan ja katsoin ulos. Liam tietenkin ajoi, niinkuin aina ja Harry istui edessä pelkääjän paikalla. Voin sanoa, että hän tosiaankin oli jo nukahtamassa. Luulen, että minulle käy samoin. Suljin silmäni ja tunsin pienen painalluksen sylissäni. Nostin päätäni ja avasin silmäni, se oli Louis. Hän laittoi päänsä syliini hieman virnistellen. Niall laittoi puolestaan päänsä Louisin perseen päälle. Jos hän pieraisisi nyt.. Se olisi siinä. Mutta tuskin hän niin tekisi. Hymyilin hieman ennenkuin laitoin silmäni takaisin kiinni. 

Kun heräsin, Louisin pää makasi edelleen sylissäni. En voinut muuta kuin hymyillä, hän näyttää niin viattomalta ja söpöltä kun nukkuu- Yäk, mitä sanoin? Louis on ärsyttävä penska, Niallhan se on suloinen kun hänen suunsa roikkuu auki. Sieltä pääsee pieniä kuorsauksia välillä. Katsoin Harrya, joka myös nukkui, mutta Liam oli täysin hereillä.

''Me ollaan kohta siellä.'' hän sanoi, ihan kuin olisi lukenut ajatuksiani.

Haukottelin ja venyttelin hieman, yrittäen olla herättämättä nukkuvia kaunokaisia.

''Kauanko nukuin?'' 

''Noin tunnin tai 45minuuttia.'' hän sanoi.

On ollut hiljaista, kaikki fanit ovat jossain. Onhan se outoa, että kun menen jonnekkin, joku huutaa ja täytyy piilotella turvamiesten kanssa jossain. Joskus se on liikaa, joskus se on okei. Rakastan fanejamme. Rakastan myös nukkumista.. mutten valitettavasti voi aina saada molempia. Liam pysäytti auton studion eteen. Ravistelin Louisia. Hän mumisi jotain, muttei herännyt. Löin häntä hellästi kasvoille.

''Lopeta, Zayn.. Mä tarviin mun kauneusunet..'' hän puhui puoliunessa.

''Joo, sä tartteet kaiken unen minkä saat!'' sanoin ennen kuin hän laittoi sormensa huulieni päälle. Mi-mitä helvettiä?

''Oonko mä ruma?'' hän ulisi. Kuka olisi arvannut, että hän olisi tullut noin tunteikkaaksi puoliunessa. Otin hänen kätensä pois kasvoiltani. Liam meni herättelemään Niallia, kun minä olin vieläkin ongelmissa Louisin kanssa.

''Niall, herää! Nooooouse.'' Liam veti Niallia ylöspäin.

''Kanna mua!'' Niall sanoi ja laittoi kätensä Liamin niskan taakse. He ovat kuin veljiä. Liam otti hänet syliinsä ja kömpelöi pari askelta. Mutta laski sitten Niallin seisomaan. Okei, nyt hän on ylhäällä, mutta entäs Louis?

Nostin hänen päätään hellästi, etten herättäisi häntä. Hän otti nyrkillään kiinni paidastani. Mikä hänellä on? Käyttäytyykö hän aina näin kun on puoliunessa? Pitää kysyä Harrylta, hehän asuvat yhdessä.

OOOokei, emmä tiiä tää eka oli vähä tylsä. Ai vähä? :D:D:D jepjep 

ok, mutt kirjottelen aamul pidemmän, nyt öitä ! ♥