Kiss me OSA 11

LOUISIN NÄKÖKULMA

Silmäni avautuivat, milloin olin nukahtanut? En muista. Silmässäni tuntui sykkivä kipu. Katsoin ympärilleni ja siinä hän oli. Zayn makasi vieressäni nukkuen ja hymyilin sille heikosti. Olen niin pahoillani, Zayn. Olen niin pahoillani, että astuin siihen paikkaan. 
Liam. Liam oli niin vihainen Zaynille, ettei toinen edes kerennyt sanoa asiaansa loppuun. Kaikki on minun syytäni. Liam paiskasi Zaynin pään seinään, niin vihainen hän oli. En ollut ikinä ennen nähnyt Liamia niin raivokkaana. Mitä tämä voisi tarkoittaa? Onko Liamilla tunteita minua kohtaan? Siksikö hän käyttäytyi niin? Missä Liam edes on? Minun täytyisi puhua hänelle, viimeksi näin hänet kun hän ryntäsi ulos. 

Nousin istumaan sohvalle ja Zaynkin heräsi. Hän katsoi silmäni mustelmaa ja huokaisi. Nielaisin kovaa, hän selvästi syytti itseään. Mitä voisin sanoa, että hän piristyisi? Vaikka tekisin mitä, hän kuitenkin tulisi syyttämään itseään. Hänen silmänsä vetistyivät.
''Mä oon niin pahoillani, Louis. Anteeks että löin sua! Mä en ihan oikeesti tarkottanu sitä! En halunnut satuttaa sua, en ikinä oo halunnu! Ne mihet vain sai mut niin raivo- ei.. En ansaitse tekosyytä. Kaikki oli mun vika! Nyt Liam vihaa mua! Ja hän on vielä kadonnutkin!'' hän hyperventiloi ja kyyneleet laskeutuivat pitkin hänen poskiaan.
''Zayn, lopeta toi. Et sä voinut tietää mitä tapahtuu..'' sanoin sydämeeni sattuen.
''Niin, mutta mun olis pitänyt kuunnella sua! ..Mä..'' hän aloitti, mutta vedin hänet halaukseen. Hän tarvitsee minua nyt. Syyllisyys kalvaa häntä selvästi.
''Älä itke enää, Zayn, älä itke.'' 

Hän vetäytyi halauksesta ja laittoi kätensä poskilleni. Hän sävähti vieläkin mustelmasta.
''Hyviä uutisia, nyt mä saan pitää silmälappua! Sä tiedät miten mä oon aina halunnut pitää sellaista ja leikkiä merirosvoa!'' sanoin. Hän hymyili heikosti ja suuteli sitten hellästi. Onneksi hän piristyi hieman. 
''Mä rakastan sua, tiedäthän sä sen?''
''Tiedän. Mäkin rakastan sua.'' 
Se oli ensimmäinen kerta kun sanoimme sen ääneen.

HARRYN NÄKÖKULMA

Niall käveli kuumeisesti kaduilla huutaen Liamin nimeä. Alan huolestua, sillä Niall sanoi hänen satuttaneen kätensä, joten hän voisi helposti satuttaa itsensä myös täällä. Fyysisesti ja henkisesti. Luulen, että hän juuri tajusi, että tuntee Louisia kohtaan jotain muutakin. Mutta enhän minä sitä voi tietää.
''Mä en enää tiedä, missä hän vois olla, Harry.'' Niall sanoi ja hieroi otsaansa. Hengähdin syvään miettien mihin hän olisi voinut mennä.
''Odota, yritän hänen kännykkäänsä vielä.'' sanoin. Ei vastausta. Liam, miksi teet tällaista? Koska rakastat Louisia? Rakastat häntä niin paljon, että pysyt poissa ja annat hänen olla onnellinen Zaynin kanssa? Vai pelkäätkö tavata Zaynin raivokohtauksen jälkeen? Ravistelin päätäni Niallille.
''Okei, mä meen kaupungille ja mee sä rannalle.'' 
Nyökkäsin, halasin Niallia nopeasti ja sitten tiemme erosivat.

NIALLIN NÄKÖKULMA

''Liam! Liam!'' huutelin etsiessäni häntä. Kaupat olivat suljettu, jotkut olivat autioina. Alkoi tulla pimeää ja Harry ja minä lupasimme tulla kymmeneltä takaisin. Etsin Liamia epätoivoisesti. Hän sanoi tulevansa takaisin. Liam ei ikinä riko lupaustaan. Ei ikinä.
Sitten kompastuin johonkin. Kaaduin naama edellä, onneksi kerkesin sujauttaa kädet eteen. Nousin ylös ja käännyin ympäri katsomaan mikä se oli.
''Liam!'' huudahdin. Hän oli tajuttomana maassa. Hänen käsi ja ranne olivat punaisia ja turvonneita. Hänen luunsa oli selvästi murtunut, sillä näin jalanjäljen hänen kädessään. Joku oli astunut sen päälle, ja luultavasti myös murtanut luun.
''Liam? Liam?'' kysyin peloissani. Hän hengitti, huonosti, mutta kuitenkin. Hän varmaan pyörtyi kivusta. Soitin nopeasti Harrylle.
''Löysitkö hänet?''
''Joo, jonkun aution kaupan luota. Hän on tajuton.'' sanoin ääni rakoillen, halusin Liamin olevan kunnossa. Hän on aina huolehtinut meistä, nyt on meidän vuoromme huolehtia hänestä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

LOUISIN NÄKÖKULMA

Liam on tulossa kotiin, olihan hän ollut jo viikon sairaalassa. Niall sanoi lääkärin antaneen Liamille paljon särkylääkkeitä, joten hän ei ole oma itsensä. Hän aina hymyilee, joka on pelottavaa. Niin kuulimme, he sanoivat, ettei minun ja Zaynin kannata tulla sairaalaan, koska eivät tiedä miten Liam siihen reagoisi. Mutta nyt hän on tulossa kotiin, emmekä voi piilotella häneltä.

LIAMIN NÄKÖKULMA

Tuntuu hauskalta.. oudosti hauskalta. Niall istui vieressäni kun istuimme taksissa kohti kotia. Nipistin hänen poskeaan.
''Au!'' hän valitti. ''Miks sä noin teit?''
''Koska oot niin mahtava.''
''Oho, noi pillerit taitaa olla aika vahvoja.''

LOUISIN NÄKÖKULMA

Ovi aukesi ja Liam kompuroi sisälle. Hänen toinen kätensä oli kantohihnassa. Hän hymyili minulle.
''Louis!'' hän huudahti ja veti minut halaukseen toisella kädellään. Särkylääkkeet olivatkin vahvempia, kuin mitä luulin. ''Mulla oli sua niin ikävä! Niin kova ikävä!''
Sitten hän vetäytyi ja taputti selkääni. 
''Mullakin oli sua ikävä, Liam-''
''Ei! Oli ikävä. Mä rakastan sua!'' hän sanoi ja halasi minua uudestaan. Täytyy antaa hänelle pillereitä useamminkin.
''Mäkin rakastan sua.''
''Ei..'' hän sanoi ja yhtäkkiä hänen silmiinsä nousivat kyyneleet. ''Ei. Et samalla tavalla. Sä et rakasta mua sillä-'' hän aloitti, mutta Niall tukki hänen suunsa kädellään ja hymyili.
''Älä välitä, vaikutus pitäs olla ohi tunnissa.'' hän sanoi ohjaten Liamia huoneeseensa. ''Sillä aikaa.. Sä torkut.'' 
Mitä Liam meinasi sanoa?

Hiippailin Liamin huoneeseen Niallin lähdettyä.
''Liam?'' kysyin hiljaa.
Hän oli unessa, näytti niin rauhalliselta. Hän ei ollut sama tyyppi, joka iski Zaynin pään seinään. Menin takaisin ovelle lähteäkseni, mutta sitten hänen hengityksestään kuului sanoja. Hän puhui unissaan.
''Mun.. oma.. mun..'' 
Odotin.. Hänen mitä? 
''Mun!'' 
Hän näytti kuin hänellä olisi painajainen menossa.
''Mun.. oma.. mun..'' 
Kuka on sun, Liam? Kuka? Sydämeni alkoi tykyttämään.
''Mun Louis.''