Payzerin adoptoima OSA 32

ADAN NÄKÖKULMA

Niall ja minä pääsimme sairaalasta viikko sitten ja olemme rentoutuneet sekä käyneet kuntoutuksessa vammojen takia. Meillä on samat harjoitukset, joten teemme ne yhdessä. Minulla on side ranteessani ja toinen kyynervarressani. Niallilla on pienempi side olkapäässään, sillä häntä ei ammuttu niin läheltä kuin minua. Olemme myös valmistelleet äitini hautajaisia tällä viikolla ja päätimme päiväksi.. Tämän päivän. Nyt olin ahtautumassa mekkooni. En saanut olkainta ylös, sillä toista kättäni en siihen saanut käyttää. Joku koputti oveen ja Niall käveli sisään.
''Sori..'' hän sanoi ja sulki silmänsä.
''Ei haittaa. Mä tarvisin sun apua muutenkin..'' naurahdin. 
Hän avasi silmänsä ja tuli luokseni. Hän katsoi silmiini laittaessaan olkaimen paikoilleen ja käänsi minut sitten laittaakseen vetoketjun kiinni. Kiitin häntä ja solmin hänen solmionsa jotenkin kömpelösti.
''Aika mennä..'' hän huokaisi.
Hengitin syvään ja menin ikkunan luo. Niall tuli taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni. 
''Kaikki menee hyvin.'' Niall sanoi ja siveli kunnossa olevaa kättäni.
Hän pussasi poskeani ja vetäytyi. Otin hänen kädestään ja seurasin häntä alas ja sieltä autolle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikki pojat ja heidän tyttöystävänsä olivat siellä, paitsi Louis tuli yksin. Hän sanoi, että on tavannut jonkun, mutta hänen tuominen tänne ei tuntunut oikealta. Ne eivät olleet muutenkaan suuret hautajaiset. Tulimme vain sanomaan hyvästit. Olin ainoa, jolla oli jotain sanottavaa hänelle, joten menin hänen arkulleen ja sanoin sanottavani.
''Emme tunteneet enää isompana kunnolla, emmekä tulleet oikein toimeen. Mutta parhaat muistot jäivät siitä kun olin pienempi. Kuin se, kun menimme kaikki Bill-sedän veneelle. Isä sai siellä kalan, yritin ottaa sitä pois, mutta se mätkähti naamalleni.'' kikatin heikosti.
''Muistatko sen?'' kysyin hiljaa. Puristin sitten silmäni kiinni ja sanoin viimeiset sanat.
''Mä en ikinä tuu unohtamaan meidän hyviä hetkiä, sä oot aina mun sydämmessä. Mä rakastan sua, eikä mikään tuu muuttamaan sitä. Nähdään vielä jonain päivänä.'' sanoin ja sivelin hänen arkkuaan, niinkuin tein isällekkin. Katsoin arkkua hetken ja menin uusien vanhempieni luo. Katsoin kun muutama mies laski arkun hautaan. Katsoin vielä oikeiden vanhempieni hautoja ja näin jotain niiden välissä. Se olin minä, pienenä. Ennenkuin onnettomuus tapahtui. Hahmo vinkkasi minulle ja laittoi kätensä äitini ja isäni hautojen päälle. 

Aloin kävellä poispäin pitäen rakastamani pojan kädestä kiinni. Olin vanhempieni ja hyvien ystävieni ympäröimä, jotka tulevat aina olemaan tukenani kaikessa. Minulla oli täysin uusi elämä elettävänä ja kaikki vain, koska olen Payzerin adoptoima.

..Tästä tulee vielä loppukappale, missä siis kerrotaan Adan elämästä vähän myöhemmin, mutta tää oli viimenen osa tästä varsinaisesta. Loppu vähän surullisesti, mutta teen siitä loppukappaleesta ilosemman :)

Kiitos kaikille jotka jakso seurata ♥