Payzerin adoptoima OSA 31

ADAN NÄKÖKULMA

''Ootko okei? Ootko loukkaantunut?'' Niall kysyi heti. Nostin hihaani, jotta hän näkisi käteni vuotavan luodista ja hänen silmiinsä nousivat kyyneleet. 
''Tuu, meidän täytyy saada sut sairaalaan.'' hän sanoi. Hän työnsi minua autoa päin ja kuulin uuden laukauksen. Katsoin nopeasti taakseni ja näin Niallin pitelevän kättään. 
''NIALL!!'' huudahdin ja juoksin hänen viereensä.
''Soita poliisit.'' hän voihkaisi minkä kivuiltaan pystyi. Katsoin ovelle ja näin Garyn kaatuvan maahan ase mukanaan.
''Hetki..'' sanoin ja ääneni värisi pahasti. Menin varovaisesti aseen luo ja nostin sen maasta. Tuijotin sitä ja viha kasvoi sisälläni. Katsoin Garyä kylmästi ja mietin, mitä hän on tehnyt rakkailleni. Hän pahoinpiteli minua kun pääsin sairaalasta, sen jälkeen kun vaivuin koomaan. Hän tappoi äitini. Hän ampui elämäni rakkautta silmieni edessä. Hän on saanut minut pelkäämään elämää ja sen tunteen, etten ansaitse elää täällä. Viha kiehui sisälläni ja nostin aseen hänen päätänsä kohti.

''Ada! Älä!'' Niall huudahti pidellellen haavaansa. Katsahdin Niallia ja ravistin päätäni. Käännyin takaisin Garyyn ja sanoin kolme viimeistä sanaa hänelle.
''Mä vihaan sua.'' 
Sitten painoin liipasinta. Tiputin aseen maahan yllättyneenä paljonko verta hänen päästään pääsi. Tapoin juuri miehen, joka aiheutti joka päivä surua minulle. Juoksin Niallin juokse ja sidoin neuleeni hänen ampumahaavaansa. Hän hätkähti ja piti neuletta siinä. Otin puhelimeni ja soitin ambulanssin ja poliisin. Käännyin ja katsoin näkymää takanani viimeistä kertaa. Pidin mahaani, oksensin ja vaivuin tajuttomaksi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kun heräsin, huomasin makaavani sängyssä ja kirkas valo paistoi silmiini. Kuulin piippaavaa ääntä vierestäni ja tunsin kipua joka oli kädessäni. Kelasin mielessäni muistikuvia eiliseltä ja aloin itkeä. Tajusin sitten, että olen sairaalassa ja piippaava kone oli sydänmonitori, joka alkoi piippaamaan tajuttomasti, joten aloin itkeä enemmän. Hoitajat tulivat kiireellä luokseni.
''Ada, rauhoitu. Kaikki on hyvin.'' hoitaja sanoi. Rauhoituin hetkeksi, ennenkuin panikoiduin taas.
''Niall.. Missä Niall on?'' kysyin änkyttäen. Hoitaja hymyili itsekseen ja veti vieressäni olevat verhot. Verhon takana oli nukkuva Niall. 
''Hänkin on kunnossa. Väsynyt vain. Te saatte lähteä jo huomenna.'' hän sanoi ja veti verhon takaisin kiinni. Nyökkäsin ja hymyilin hieman. 
''Voisinko tuoda sinulle jotakin?'' hän kysyi ystävällisesti.
''Voisitko ehkä tuoda vanhempani tänne?'' kysyin vastaukseksi. Hän nyökkäsi ja lähti huoneesta. Hymyilin heikosti kun vanhempani kävelivät huoneeseen kyyneleet silmissään.

Dani kiiruhti luokseni ja antoi suuren halauksen. Hätkähdin, mutta halasin takaisin. Liam pussasi otsaani tuttuun tapaan.
''Miltä tuntuu? Sattuuko johonkin?'' Dani kysyi nyyhkyttäen.
''Mä oon ihan kunnossa. Älä itke.'' vastasin. Ääneni oli hieman rasittunut. Dani nyökkäsi päätään kuumeisesti ja pidätteli kyyneliään.
''Haluatko vettä?'' Liam kysyi. Nyökkäsin, kurkkuni oli aivan kuiva. Liam lähti huoneesta ja Dani istui vierelleni tuolille.
''Mä oon niin pahoillani, etten pystynyt suojelemaan sua häneltä.'' Dani sanoi pettyneesti. Katsoin häntä epäuskoisena. Ei hän saa tuntea syyllisyyttä tästä. Ei tämä ole hänen vikansa.
''Ei tää oo sun vika, äiti. Hän oli ällöttävä mies ja kaikki oli hänen vikansa. Älä tunne syyllisyyttä tästä.'' 
''Mä lupaan, että mä suojelen sua nyt paremmin.'' hän sanoi. Katsoin pois hetkeksi ja annoin kyyneleen tipahtaa silmästäni.

''Mä luulen, että mä hoitelin hänet nyt.. lopullisesti.'' sanoin silmät kiinni. ''Hän on kuollut.. Mä-mä tapoin hänet..'' kuiskasin.
Joudunkohan vankilaan tämän takia? Alkavatko kaikki pitää minua murhaajana? 
''Se oli itsepuolustusta, Ada. Et sä joudu siitä pulaan.'' Dani huokaisi.
''Mä silti tapoin ihmisen.. Mä oon murhaaja.'' itkin.
''Gary ei ollut ihminen.. Hän oli hirviö. Ja hän voisi olla kuollut, olisit ampunut häntä tai et. Mä olisin kyllä mennyt ison perseeni ja suuren mahani kanssa tappamaan hänet, jos hän ei olisi kuollut.'' hän kikatti hieman ja otti hiuksia pois kasvoiltani. Naurahdin hieman ja Liam tuli vesilasini kanssa pian.
''Hymyt teiltä oli kaikki mitä mä halusinkin nähdä.'' Liam hymyili ja ojensi minulle veden. Hörppäsin sitä pikaisesti ja laitoin sen sitten viereiselleni pöydälle.

''Olen pahoillani, mutta joudun pyytämään teitä poistumaan. Vierailuaika on loppunut.'' hoitaja tuli tiedottamaan. He nyökkäsivät päitään, sanoivat heipat ja lähtivät. Katsoin nopeasti ettei ketään ollut huoneessa ja nousin sitten raahaten tiputuspussitelinettä mukanani. Astelin hiljaa ja avasin Niallin verhon. Hän nukkui vieläkin.
''Niall..'' kuiskasin tämän korvaan. Hän aukaisi hitaasti silmänsä ja hymyili.
''Moi, prinsessa.'' hän tervehti.
''Saanko tulla sun viereen?'' 
Hän nyökkäsi ja teki minulle tilaa. Menin hitaasti sänkyyn ja tuijotin häntä. Meinasin pudotakin sieltä, mutta Niall veti minut itseensä kiinni paremmalla kädellään. Naurahdin hieman kun katsoin hänen silmiinsä. Seuraava liike oli odotettu, halusin nimittäin tehdä sen heti kun lähdin sinne typerään puistoon. Laitoin käteni hellästi hänen poskelleen ja suutelin häntä intohimoisesti. Hänen sydänkoneensa alkoi piipata nopeasti kun irrottauduimme. Hän otti käteni ja laittoi sen sydämensä päälle.
''Mun sydän tykyttää sulle.'' hän sanoi dramaattisesti.

Naurahdin ja hymyilin hänen ihanalle hymylleen. Hoitaja tuli kiirehtien sisään. Hän huokaisi ja naurahti.
''Te saitte mut sydänkohtauksen partaalle. Mä luulin, että täällä tapahtui jotain. Jos joku hoitaja kysyy, en nähnyt teitä.'' hän vinkkasi ja lähti. Kikatin ja pussasin Niallin poskea. Sitten painauduin hänen rintakehäänsä vasten. 
''Hyvää yötä, Ada. Mä rakastan sua.'' Niall kuiskasi.
''Öitä, Niall. Mäkin rakastan sua.'' 
Ja niin me molemmat nukahdettiin. 

Tästä ficistä on enää ehkä 1 tai 2 osaa jäljellä! :) Laitoin uuden kyselyn, kenestä uus ficci tonne blogin sivuun, vastailkaahan siihen! Kiitos ♥

Kuten huomaatte, te ette pääse musta 

vieläkään eroon! :)