Payzerin adoptoima OSA 30

NIALLIN NÄKÖKULMA

Odotin hermostuneena Adaa takaisin. Hän on ollut poissa jo yli 20 minuuttia ja alan huolestua. Heti Garyn tekstiviestin jälkeen, olen ollut huolissani hänestä. 
''Mä soitan hänelle.'' sanoin itselleni. 
Liam ja Danielle menivät alas puhumaan Management-asiasta, enkä usko heidän tietävän tästä Gary-jutusta. Nappasin puhelimeni Adan yöpöydältä ja etsin hänen numeronsa. Kuuntelin sen hälyttävän muutaman kerran, sitten se meni vastaajaan. Kirosin itsekseni ja juoksin alas suoraan ovesta ulos. Aloin juosta kohti puistoa. Siellä satoi kaatamalla, joten näkökulmani heikentyi hieman. Katsoin keinuille päin ja näin harmaan hupparin maassa. Juuri se huppari, jonka Ada otti kun lähti. Se oli hänen lempparinsa, joten olen varma, ettei hän jättäisi sitä tänne tahalleen. Jokin on pielessä, tunnen sen. Jokin päivä Ada kertoi, että asui tässä lähellä ennen, joku Shift Avenue jotakin.. Otin Adan hupparin maasta, käännyin ja juoksin takaisin autolleni. Avasin Google Mapsin kännykästäni, kirjoitin osoitteen ja aloin ajamaan ohjeiden mukaan. Toivottavasti löydän hänet. Sitten kun löydän, en päästä häntä enää ikinä pois luotani.

ADAN NÄKÖKULMA

''Ä-äiti?'' änkytin. Katsoin tätä naista, jolla oli kyyneleet silmissään. Naista, joka minut tähän maailmaan toi.
''Älä näyttele yllättynyttä. Tiedän, että sä näit tän tulevan. Sä varotit mua, siitä asti kun pääsit sairaalasta.'' hän ravisteli päätään.
''Äiti, hän ei oo hyvä ihminen!'' sanoin ja laitoin pääni alas kun kyynel vierähti silmästäni.
''Oon pahoillani, etten kuunnellut sua. Oon pahoillani, että sain meidät molemmat tähän tilanteeseen.'' hän sanoi. Käänsin katseeni takaisin häneen ja huomasin, että hänen kasvonsa olivat puoliksi veressä.
''Herrajumala.'' haukoin henkeäni. Kuulin askeleita takanani ja suljin silmäni toivoen, että tämä kaikki olisi vain unta. Vain painajaista.
''Oletko valmis menemään yläkertaan, kultaseni?'' Gary kysyi ällöttävästi. Hän laittoi kätensä äidin poskelle, mutta äiti irvisti ja käänsi kasvojaan.
''No ehkä kohta. Entäs tämä toinen?'' Gary virnisti ja käveli luokseni. Hän meni taakseni ja koski hiuksiani. Ravistin päätäni, ja hän nuuhkaisi hiuksiani. Aloin hengittää raskaasti ja laitoin silmäni takaisin kiinni purren huultani. Aloin reagoida hänen nuuhkimiseen ja nousin ylös. Potkaisin häntä sinne, missä se eniten tuntuu. Hän kiristi kättäni ja kaatui sitten lattialle.

Aloin panikoida, adrenaali alkoi virrata. Etsin jotain, mikä minua auttaisi ja huomasin veitsen pöydällä ei liian kaukana. Aloin tahallisesti liikkua tuolini kanssa eteen ja taakse, jotta kaatuisin. Kaaduin vihdoin ja aloin kömpiä kohti pöytää. Pääsin pöydän luo ja nousin vaivalloisesti ylös. Nappasin veitsen suuhuni ja laitoin käteni kasvojeni eteen. Aloin viiltää köyttä auki, mutta onnistuin viiltämään ranteeseeni ja siitä alkoi virrata verta. Kirosin hieman, mutta jatkoin veitsen viiltämistä, kunnes sain sen auki. Viilsin sitten köyden jalkojeni ympäriltä. Otin suukapulan pois suustani ja katsoin ympärilleni. Gary ei ollut lähettyvilläni. Miten hemmetissä hän oli liikkunut niin nopeasti? Juoksin äitini luo ja aloin rikkoa hänen köysiään veitsellä. 
''Onneksi kasvatin viisaan lapsen.'' hän naurahti heikosti.
Keskityin köysiin ja sain hänet niistä irti. Hän nousi ylös ja juoksimme kohti ulkoovea nopeasti. Mutta Gary tuli kulman takaa pidellen asetta. Aloin haukkoa henkeäni ja hyppäsin pari askelta taaksepäin.

''Te ette mee minnekkään.'' Gary tiuskaisi. Yhtäkkiä kuului laukaus. Kiljahdin ja aloin suojata itseäni käsilläni. Kuulin äitini kaatuvan.
''Äiti!'' huudahdin. 
Otin käteni pois silmiltäni ja näin hänen makaavan maassa verilätäkössä. Kyyneleet nousivat silmiini, juoksin hänen luokseen tarttuen hänen kädestään ja pussasin hänen otsaansa.
''Mä rakastan sua, äiti.'' sanoin ennenkuin juoksin keittiöön. 
Nappasin veitsen veitsitelineestä ja piilotin sen selkäni taakse. Juuri kun olin lähtemässä keittiöstä, Gary käveli kohti minua ase käsissään. Sävähdin kun ase laukaistiin ja luoti osui kyynervarteeni.
''Oletpa tyhmä.'' hän nauroi.
Hän kyyristyi kun nauroi ja otin mahdollisuuteni. Juoksin häntä kohti, iskin veitsen hänen rintaansa, tökkäsin häntä ja juoksin pois. Juoksin äitini ohi etuovelle minkä kanssa kömpelöin. Sain sen vihdoin auki ja näin Niallin juoksevan autoltaan. Juoksin häntä kohti ja suoraan hänen käsiinsä. Hän piti minua kun itkin vasten hänen kaulaansa.

ÄKSÖNII ;)