Payzerin adoptoima OSA 29

DANIELLEN NÄKÖKULMA

Istuin tylsistyneenä Liamin ja Modest! Managementin kanssa heidän toimistollaan. Puhuimme monista asioista; avioliitostamme, Adasta, uudesta tulokkaasta, kaikenlaisista asioista. Zayn ja Perriekin olivat täällä, mutten oikein tiedä miksi.
''Jatketaan nyt näihin lapsiasioihin. Media ja fanit ovat menossa hulluiksi, koska eivät tiedä kuka Ada on, miten hän teidät tapasi ja niin edelleen.'' vanha mies puvussa sanoi.
Nyökkäsin hitaasti päätäni ja odotin hänen jatkavan.
''Pojilla on haastattelu tulossa, joten meidän pitää nyt keksiä jotain. Älkää kertoko mitään Adasta. Niall saa mennä ulos Demin kanssa, joten Ada ei saa tulla merkityksi Niallin tyttöystävän. Sanokaa vaikka, että hän on sukulainen joka on vierailemassa jonkun aikaa. Ja Danielle, yritä välttää julkisuutta kun.. vauvamahasi kasvaa.'' hän sanoi.
Hän haluaa minun valehtelevan tyttärestäni ja ei edes vielä syntyneestä lapsestani? Miksi hän muka saisi määrätä miten elämääni elän? Uskomattoman ilkeää!

''Haluat meidän valehtelevan kaikille lapsistamme? Ja tyttäremme parisuhteesta?'' Liam kysyi. Mies nyökkäsi ja kääntyi sitten Perrieen ja Zayniin.
''Ja te kaksi.. Zayn, haastattelussa saat kieltää kihlautumisesi Perrien kanssa. Jos fanit saavat tietää, että sinä ja Louis ovat naimisissa tai menossa naimisiin, he pettyvät ja saatamme menettää monia faneja, joka ei ikinä ole hyvä asia.'' mies hymyili kieroa hymyä. Halusin mennä hänen luokseen ja pyykiä tuon virneen hänen kasvoiltaan. Zaynin leuka valahti alas ja Perrien silmät alkoivat täyttyä kyynelistä. Okei, kauanko he ovat olleet kihlautuneita, ja miksi me emme tienneet siitä?
''Toi ei oo reilua! Et sä voi käskeä meitä valehtelemaan elämistämme!'' Liam huusi.
''Ketä kiinnostaa jos me ollaan iso osa mediaa? Mekin ollaan ihmisiä ja me halutaan elää onnellisina niinkuin kaikki muutkin!'' jatkoin.
''Teitä pitäisi kiinnostaa. Koska me omistamme teidät pojat. Ja ilman meitä One Direction ei pääse mihinkään. Joten suosittelen kuuntelemaan, mitä sanomme. Kertokaa Niallille, että hänellä on treffit Demin kanssa huomenillalla.'' mies sanoi. Hormoonini alkoivat räiskyä sisälläni, joten lähdin huoneesta nopeasti Liamin tullessa perässäni.

''Tätä ei voi tapahtua..'' Liam ravisteli päätään epäuskoisena.
''Emmä halua salata meidän elämää, Liam. Teidän fanien pitäis saada tietää, se olis reilua. En halua elää jonkun Managementin otteessa.'' huokaisin. Liam puri huultaan ja veti minut kanssaan hissiin. Nojasin hissin seinään ja Liam tuli luokseni nojaten otsansa omaani. 
''Mä tiedän. Emmekä me salaakaan sitä. Mä kerron kaikille totuuden haastattelussa. Meidän elämä on melkein täydellistä, enkä aio salata sitä kaikilta. Mutten tiedä mitä Niall-Demi-jutun kanssa pitäis tehdä... Pitää puhua siitä hänelle.'' hän sanoi ja katsoi suoraan silmiini. Hymyilin ja suutelin häntä. Hissi pääsi ensimmäiseen kerrokseen ja lähdimme autollemme. Ennenkuin Liam kerkesi käynnistää autoa, Perrie ja Zayn tuli Liamin ikkunan ulkopuolelle.
''No moi, kihlautunut pari.'' Liam vitsaili.
''Kiitos kun kerroitte!'' nauroin.
''Sori. Meidän piti kertoa teille sopivana hetkenä. Ei me haluttu, että saatte tietää siitä näin.'' Perrie sanoi surullisesti.
''Ei se haittaa.'' Liam sanoi.
''Ei haittaakaan. Onneksi olkoon! Oon ilonen teidän puolesta.'' huudahdin.
''Kiitos, Dani.'' Perrie hymyili.
''Mitä me tehdään sen haastattelun kanssa?'' Zayn kysyi.
''Mä luulen, että kerron totuuden. Mutta pitää kertoa Niallille siitä Demi-jutusta, en tiedä miten hän sen ottaa.'' Liam huokaisi.
''Hyvä idea. Mäkin kerron totuuden. Mä rakastan Perrietä, enkä halua salata sitä.'' Zayn sanoi ja katsoi Perrietä. Perrie naurahti ja pussasi tämän poskea.
''Okei, me tästä lähetäänki kotiin. Nähdään.'' Liam sanoi ja käynnisti auton.

ADAN NÄKÖKULMA

Makasin Niallin kanssa sängylläni. Pidin päätäni hänen olkapäällään ja jalkamme olivat sitoutuneet toisiinsa. Katsoimme 'The Notebook':ia ja se kieltämättä oli erittäin suloista. Rakastan romanttisia rakkaustarinoita. Minun ja Niallin tarinakin on aika hyvä sellainen, muttei vain kovin romanttinen eikä täydellinen, eikä sen tarvitsekaan täydellinen olla. Niall pussasi otsaani ja halasin häntä. Tom hyppäsi jalkoihimme ja minä hymyilin sille. Ehkä hän alkaa jo lämpenemään ajatukselle, että asuu täällä.
''Kis kis kis..'' Niall lirkutteli. Tom katsoi Niallia, mutta juoksi luokseni ja alkoi nuolemaan kasvojani. Hymyilin ja laitoin sen viereeni makaamaan, se alkoi heti kehrätä. 
''Se on niin söpö!'' hymyilin.
''Niin on.'' Niallkin myöntyi. Tuijotin Tomia kunnes vanhempani tulivat huoneeseeni.
''Moi!'' vilkutin heille.
''Moi.. Meidän pitäis vähän puhua..'' Liam sanoi surullisena. Hitto, tietääkö hän Garystä? Siirsin Tomin varovasti tyynylle ja nousin istumaan.
''Mikä on?'' kysyin ja ääneni tärisi.

''Management..'' Dani huokaisi.
''Mitä heistä?'' Niall kysyi.
''Niall, he haluavat, että sä deittailisit Demiä.. He sanoivat, että teillä on treffit huomenillalla...'' Liam sanoi. Tunsin sydämeni murskautuvan miljooniin osiin.
''M-mitä? Ei voi olla! Ei! Emmä halua!'' Niall protestoi.
''Sulla ei taida olla vaihtoehtoja.'' Dani sanoi. Katsoin Niallia, jolla oli kyyneleet silmissään, niinkuin minullakin. 
''Pitääkö mun erota Adasta...?'' Niall änkytti. Liam nyökkäsi päätään. Nousin ylös, nappasin hupparini ja puhelimeni.
''Minne sä meet?'' Dani kysyi.
''Mun pitää miettiä. Yksin. Tuun takasin puolessa tunnissa.'' sanoin, juoksin portaat alas ja ulos. Ulkona satoi, niinkuin mielessänikin. Kävelin pitkin jalkakäytävää kohti puistoa. Istuin keinuun ja itkin silmät päästäni, koska kukaan ei ollut siellä. 

''Miksi? Miks multa pitää ottaa pois tyyppi, jota rakastan?'' kysyin ja katsoin taivaalle. Sade alkoi yltyä ja ukkonen puuttui peliin. Laitoin pääni käsiini ja itkin enemmän. Miten kamalia nämä muutama päivä olivat olleet.. 
Olin nousemassa ja lähdössä kotiin, kun lantiooni tartuttiin ja suuni tukittiin, etten pystynyt huutamaan. Käteni solmittiin taakse ja yritin rimpuilla pois ja huutaa.
''Turpa kiinni!'' henkilö vaati. Aloin taas itkeä, kun minut heitettiin pakettiauton takakonttiin. Potkin ja huusin, muttei kukaan minua kuullut. Auto ajoi muutaman minuutin ja pysähdyimme liiankin tutulle paikalle. 
Vanhalle talolleni. 
Minut raahattiin hiuksistani tuolille, jonka vieressä oli nainen. Hänen päänsä roikkui alhaalla, joten en nähnyt kuka se oli.
''Molemmat pitää turpansa kiinni tai tapan teidät, ymmärrättekö?'' henkilö tiuskaisi.
''Sä oot sekasin, Gary!'' yritin sanoa, mutta teippi suullani vaikeutti sitä. Hän naurahti ja lähti yläkertaan. Itkin pari minuuttia, minua pelotti todella. Tapahtuuko tämä todella? Vai onko tämä vain uusi painajainen? 
''Olen pahoillani.'' nainen vieressäni sanoi heikosti. Katsoin häneen päin jotta näkisin tämän kasvot. Tapasin surulliset harmaat silmät, samanlaiset kuin omani.
''Ä-äiti?'' änkytin.

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista! ♥